Wednesday, 13 April 2011

Kumman näköinen?

Kuvan lähde


Vanha vitsi. Isä esitteli ylpeänä vastasyntynyttä sukulaisilleen. Eno tarkasteli miettivän näköisenä pientä kääröä, ja siten molempia vanhempia, johon isä reagoi.
- Kumman näköinen?
- Niin minustakin, eno totesi.

Kysymysmerkki tietysti vähän pilaa vitsiä kirjoitetussa muodossa, kerrottuna toimii. Siis jos on hyvä kertoja ja kuulija ei ole kuullut kulunutta vitsiä kymmentä kertaa.

Tunnettu vantaalainen poliitikko perusteli vaalikoneessa myönteistä kantaansa pakkoruotsiin (= hyötyruotsiin) seuraavasti. ”Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, joten kummankin kielen taitajista on pulaa.”

Vähemmän tunnettu vantaalainen poikkitieteilijä ei voinut olla kommentoimatta: "On jotenkin käänteistä puolalaista logiikkaa, että se, mistä on pulaa on samalla rikkautta." Näsäviisaana hän ei malttanut olla toteamatta myös, että tottahan virkkeen loppuosa on. Myös kumman kielen taitajista on pulaa. Nimittäin jos vaikka venäjä tai kiina tulkitaan kummiksi kieliksi. Onhan niissä ihan kummat kirjaimetkin. Mutta kun poikkitieteilijä ei pohjimmiltaan ole ilkeä, niin hän tulkitsee sanan "kummankin" sanan "molempien" synonyymiksi, jolloin lause voidaan ymmärtää kuten sen oli tarkoitettukin. Eri asia sitten on, saadaanko hyötyruotsilla synnytettyä molempien kielien todellisia taitajia. Ainakaan nykyiset tulokset eivät tue tätä ajattelumallia.

Sana ”kumpi” monine muotoineen on loogisesti yhtä ongelmallinen kuin sana ”tai”. Se kun voi asiayhteydestä riippuen tarkoittaa joko molempia tai jompaa kumpaa. Televisoissa pyörii uusintoina sarja ”Kumman kaa”, jossa kaksi naista fantasioi säpinästä kahden julkkiksen välillä. ”Kumman kaa olisit, Sauli Niinistön vai Matti Vanhasen?” Molempia ei hyväksytä, ja toinen on pakko valita. ”Suomella on pitkä raja kahden naapurimaan välillä. Ruotsin ja Venäjän. Kummankin kanssa on tultava toimeen.” Parempi olisi sanoa ”molempien kanssa”, mutta asiayhteydestä johtuen väärin ymmärtämisen pelkoa tuskin on.

- Millaista autoa olet etsimässä?
- Hyvää ja halpaa!
- Siis kumpaa?

Jos tätä blogia sattuisi lukemaan joku suomen kielen nyansseja tuntematon, niin selitään (=pilataan) nyt vielä ne vähätkin vitsit tästä jutusta. Sanasta ”kummallinen” käytetään väliin lyhyempää muotoa ”kumma”. Kumma juttu.

- Kumman kaa?
- Ei kun ihan tavallisen!

8 comments:

  1. "”Suomella on pitkä raja kahden naapurimaan välillä. Ruotsin ja Venäjän. Kummankin kanssa on tultava toimeen.” Parempi olisi sanoa ”molempien kanssa”"

    Vielä parempi olisi muistaa, että Norjan kanssa on pitempi maaraja kuin Ruotsin...

    (Ähäs, sainpahan sanottua - eikä kannata saivarrella merirajasta.... ;)

    ReplyDelete
  2. Se on totta. Maaraja Norjan kanssa on pidempi kuin Ruotsin kanssa, laskettiin Tornionjoki sitten maa- tai vesirajaksi. Mutta norjalaisten kanssa ei tarvitse tulla toimeen.

    ReplyDelete
  3. Ja miksei norjalaisten kanssa mukamas pidä tulla toimeen? Eikös kaikkien kanssa olisi hyvä tulla toimeen?

    ReplyDelete
  4. Vastasyntyneen vanhemmilta on tietysti pyydetty lupa kuvan julkaisemiseen! Poikkitieteilijä kun on tunnetusti niin tarkka ja tietäväinen näissä tekijänoikeusasioissa.

    ReplyDelete
  5. Kuten linkistä käy ilmi, kyseessä ei ole elävä (eikä kuollut) ihmislapsi eikä kuva ole superlaajakulmalla otettu perspektiiviharja. Lapsi on australialaisen hyperrealistisen taiteilija Ron Mueckin 5 metriä pitkä taideteos.

    Suhtaudun tekijänoikeuksiin joiltakin osin lakipykäliä aika vapaasti tulkiten. Lain kirjaimen mukaan kyseessä on ainakin tekijänoikeuden rikkomus, rikos ei sentään, koska en ole pyytänyt lupaa sen paremmin valokuvaajalta kuin veistoksen tekijältäkään. Syitä on useita.

    1. Kumpaakin on hankala saada kiinni.
    2. Blogini on täysin epäkaupallinen. En saa mitään taloudellista etua blogin pidosta. Tässä ei ole edes mainoksia. En siis yritä hyötyä rahallisesti toisen tekijänoikeuden käytöstä. Sen paremmin taideteoksen tekijä kuin kuvan ottaja eivät menetä mitään sillä, että kuva on blogissani. Kummankaan moraaliset oikeudet omaan tekemiseensä eivät tosiasiallisesti ole mitenkään vaarassa tämän johdosta.
    3. Kuva on kaikkien nähtävissä netissä. Olen linkittänyt blogissani kuvan alkuperäiselle sivulle. Pelkkä linkki olisi ollut täysin lain mukainen, mutta tämä "laiton" kuvan lisääminen omille sivuilleni toimii samalla parempana mainoksena kuvan originaaleille sivuille.
    4. Kuvia saa siteerata tieteelliseen tai arvostelevaan esitykseen. Olisin voinut keksiä näennäisen asiayhteyden kuvan ja tekstin välillä, mutta tämä on minusta reilumpaa.
    5. Minä yksin vastaan blogini materiaalista. Siksi katson voivani toimia tässä asiassa omasta mielestäni mielekkäällä filosofialla, vaikka se ei ole kaikissa osin sopusoinnussa tekijänoikeuden kirjaimen mukaan.

    ReplyDelete
  6. Anonyymi kirjoitti...
    "Vastasyntyneen vanhemmilta on tietysti pyydetty lupa kuvan julkaisemiseen! Poikkitieteilijä kun on tunnetusti niin tarkka ja tietäväinen näissä tekijänoikeusasioissa."

    Kumman vanhemmista anonyymi katsoisi olevan tekijänoikeuden haltija? Molempien yhdessä vai jomman KUMMAN? Siis jos kyseessä olisi kuva lapsesta?

    Kyllähän ihmislapsi melkomoinen teos on, mutta ei kuitenkaan niitä tekijänoikeuslaissa tarkoitettuja artefakteja.... ;)

    ReplyDelete
  7. Jukka Korpela pohdiskelee ihmistä tekijänoikeuden kohteena täällä.

    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/4.3.html

    "Ihmistä ei tulkita teokseksi tekijänoikeuslain mielessä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko ihmisen ulkonäkö joissain tilanteissa luomus, joka saa tekijänoikeussuojan. Jos valokuvamalli on erityisesti vaatetettu ja ehostettu kuvausta varten, voidaan kysyä, onko vaatettajilla ja ehostajilla tekijänoikeus luomukseensa. Kyse on tällöin ennen muuta ns. teoskynnyksen tulkinnasta."

    Sinänsä mielenkiintoisen pohdinnan kohteeksi tulisi käsite teoskynnys, jos ihminen voisi olla tekijänoikeuslaissa (huonosti) määritelty teos. Kuinka omaperäinen pitäisi ihmisen olla, että hänen voitaisiin katsoa ylittävän teoskynnyksen?

    ReplyDelete