Hajahuomioita KUVA&KAMERA-messuilta

Kävin lauantaina 2.4. messuilla, kaksilla messuilla. Enkä ollut sinä päivänä ainoa kaksilla messuilla käynyt. Selvyyden vuoksi on ehkä kerrottava, että olin aikonut käydä vain fotomessuilla, joihin olin saanut kutsukortin, jossa luki selkeästi, että messut järjestetään Kaapelitehtaalla. Aivoni vain kieltäytyivät rekisteröimästä tätä tietoa ja siksi ajoin ensin Vanhaan Satamaan, missä fotomessut perinteisesti on pidetty. Vanhan Sataman ovella minua valistettiin messujen todellisesta pitopaikasta, ja kerrottiin ainakin kymmenen muunkin tulleen jo lauantaina ennen puolta päivää tulleen ohjatuksi Kaapelitehtaalle. Kun luetun ymmärtäminen on näin ylivoimaista, niin syytä lienee lähdettävä ensin hakemaan peiliin katsomalla.

Käyn vuoden aikana yleensä kaksilla messuilla; syksyllä kirjamessuilla ja keväällä fotomessuilla. Pitkään sekä kirjantekijänä (se on minulle kuvaavampi nimitys kuin kirjailija) ja fotarina toimineena molempien messujen tärkeä ulottuvuus on tuttujen tapaaminen. Ainakin fotomessuilla sama näkyy olevan monelle muullekin. ”Terve, terve! Mitäpä sinullekin kuluu?” on joka puolelta kuuluva kysymys. Fotomessut ovat yhtä paljon sosiaalinen tilaisuus kuin tuotteiden esittelytapahtuma.

Fotokalustoni ei kaipaa uudistusta (puhun vai omasta puolestani, en tiskin toisella puolella olevien), ja kun kamerakuumettakaan ei juuri nyt ole päällä, niin saatoin keskittyä tuttujen tapaamisen ohessa tarkkailemaan minua kiinnostavia trendejä alalla.

Printattu kuva kiinnostaa. Se näkyi selvästi mm. Epsonin ja Canonin  tulostimien luona olevista pitkistä jonoista. Kummankin jonon päässä sai A3 valokuvatulosteeen tuomataan tiedostosta.

Entinen pomonikin näkyy tehneen tulostamisesta kirjan. Teoriatietoa ja käytännön kokemusta hänellä ainakin on. Kun vielä olimme samassa työpaikassa, niin opettajainhuone muistutti joskus lähinnä tulostinnäyttelyä. Opuksen lyhyen selaamisen perusteella selviää ainakin se, mikä on Sakarin genre valokuvaajana. Tai pikemminkin, että se ei ole viime vuosien saatossa muuttunut.

Yhteisen kustantajamme kanssa jutustellessani selviää, että hänen juuri ilmestynyttä  uutuuskirjaa Digikuvat kehyksiin! - valokuvaajan tulostusopas on myyty jo nyt selvästi odotettua enemmän. Lausunto on sen verran monitulkintainen, että  päätän olla kyselemästä tarkemmin.

Kuvaajien itse tekemät valokuvakirjat ovat myös selkeästi nouseva trendi. Eirillä ja Docendolla ovat nämä tuotteet korostetusti esillä. Kirja omista valokuvista on kova juttu, sillä painetulla kirjalla on ihan erilainen statusarvo kuin vaikka perinteisellä albumilla. Valokuvakirjan tekemisen tekninen helppous, painatuksen korkea laatu ja kohtuulliset hinnat ovat tehneet valokuvakirjoista hyvin suositun lahjatuotteen. Ainoa ikävä puoli tekemisessä on se, että teksti pitää vielä tehdä itse, siihen ei ole kehitetty sellaista automaattia kuin kuviin, joiden sijoittelu voidaan jättää ohjelman tehtäväksi. Toivottavasti ei tulekaan. Tekemisen ilo ei ole Enterin takana.

Lupasin vähän testailla oman kuvakirjan tekemistä, joten niistä poikkitieteellisessä lisää vähän myöhemmin. 

Kirja yleensäkin on vielä voimissaan. Esimerkiksi mainosvalokuvaajien 50-vuotis juhlateos näyttää, suomalainen mainosvalokuva ei suinkaan ole ainakaan laadullisesti henkitoreissaan, vaikka ala muuten tietyssä käymisvaiheessa onkin. Tämän hienon valokuvakirjan sai messuilla ´niin edullisesti, että ostopäätöksen tekemättä jättäneet katuvat varmaan jo tänään sitä. Kirjan arvostuksesta puhuu myös se, että Docendon kirjailijoiden esitykset vetivät jatkuvasti tilan täyteen, vaikka lavalla oli muitakin kuin kansanedustajaehdokkaita ja muita mediasta tuttuja.

Toinen silmään pistänyt asia oli videokuvauksen roolin kasvaminen. Monia kameroita näpelöidessä alkaa tuntua siltä, että ennen vähän pesän pienemmästä poikasena aloittanut onkin kasvanut käenpoikaseksi, joka uhkaa talloa kameran valokuvaominaisuudet alleen. Muutaman satasen pokkareilla alkaa saada sellaista videolaatua, että ainakin nettikäytössä paremmalla ei ole enää merkitystä. Myös television uutismateriaalina pokkarilla otettu video on täysin käyttökelpoista. Netti on kuitenkin tulevaisuuden suurin kuvankäyttäjä ja varsinkin uutiskuvat muuttuvat entistä enemmän videokuviksi. Liikkuva kuva äänellä on kuitenkin ihan eri juttu kuin samasta tilanteesta otettu satunnainen räpsäisy. Ammattimainen kuvajournalismi on kokonaan toinen asia ja siihen en diletanttina ota kantaa. Alalla kun on tietävämpiä ja ainakin äänekkäämpiä auktoriteetteja.

Kaiken kaikkiaan yleiskuva messuista oli se, että valokuva-ala purjehtii tällä hetkellä melkoisessa myötätuulessa. Tuulen suunta vain ei ole sama kuin mihin on totuttu. Uudet tuulet haistavat tulevat menestymään, vanhojen mukaan purjehtiville meno on melkoista kryssimistä. 

Poikkitieteilijä testaamassa I-phone monitoimipuhelimeen kehitettyä videokuvan vakautuslaitteistoa. Tuntuu äkkiseltään vähän ylimitoitetulta idealta. Toki Mac-ihmisille - kun muillekin uskovaisille - voidaan myydä kaikkea Taivaan portit avaavaa tilpehööriä rajattomasti. Vaikka laite maksaisi suunnilleen yhtä paljon kuin sitä käyttävä puhelin.
Poikkitieteilijän messuilta ottamassa testivideossa laitteelle olisi sen sijaan käyttöä. Pokkareille tällaista laitetta ei kuitenkaan ole.

Vähemmänkin tunnetut kirjantekijät vetivät Docendon foorumin täyteen yleisöä, kun aihe oli kiinnostava. Kuten tässä Sakari Mäkelä kertomassa tulostamisen saloista.

Kansaedustaehdokkaita ei ole vaikea houkutella näinä aikoina esiintymään. Kuulijoitakin on yleensä enemmän, kun esiintyy asiantuntijan eikä poliitikon roolissa.

Studiokuvauksen nurkka oli nimensä mukaisesti ahdas nurkkaus. Ainakin Mikaela ja Krister Löfrothin session aikana tuli yleisötilasta puutetta.

Yleisön joukosta valitut mallit meikattiin ja he saivat muistoksi ison tulosteen. Halukkaita oli enemmän kuin voitiin kuvata.