Löin vetoa konjakkipullosta vaalituloksesta. Väitin että persut tulevat saamaan vähintään 25 paikka eduskunnassa. Alakanttiin meni. Puolue sain 39 paikkaa. Nyt on Timon tilipäivä!
Jos gallupit antavat puolueelle vajaan 20% kannatuslukuja, niin luulisi vain paikka- ja prosenttiluvut sekoittavan suostuvan tällaiseen vetoon. Paitsi jos veto lyötiin viime syksynä, jolloin persujen kannatusluvut olivat ihan toisenlaiset. Vetoon tarttujia riitti. Kommentit olivat tasoa, että vähän kuin liköörikonvehtin ottaisi pikkulapselta.
Nyt tuloksen selvittyä melkein (mutta vain melkein) toivoisin, että joku jättäisi vetonsa maksamatta. Jos ei muusta syystä, niin minun maksaani säälien.
En ole oraakkeli, en edes persujen kannattaja. Vetoa kannattaa lyödä sen tapahtuman puolesta, joka olettaa toteutuvan, en sen jonka toivoo toteutuvan. Johonkin muuhun kuin haluun rahoittaa tuttujeni konjakin napostelua täytyi siis vedonlyöntini perustua. Mihin?
Pakkoruotsikeskusteluun. Kuudennen luokan kysymyksenä pakkoruotsi ei noussut eduskuntavaaleissa merkittäväksi teemaksi. Itse pakkoruotsista ei puhuttu juuri lainkaan. Vaaliväittelyiden taso tuskin kärsi tästä puutteesta. Se oli riittävän epä-älyllistä jo pelkän homoteemankin avulla.
Tuskin pakkoruotsi ketään sen paremmin nosti eduskuntaan tai pudotti sieltä. Hanna ”Hyötyruotsi" Virkkunenkin sai lähes tuhat ääntä enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Se on aika hyvä suoritus itse vain kökköruotsia taitavalta hevostytöltä. Kokoomuksessakin kun on merkittävässä määrin pakkoruotsin vastustusta, mikä konkretisoitui mm. kesän 2010 puoluekokouksessa. Pakkoruotsia vastustavalla äänestystuloksella Katainen tosin pyyhki lattiaa, mikä demokraattiseksi julistautuvalta puolueelta on vähintäänkin kummallista. Väärin äänestetty!
Pakkoruotsi on indikaattori. Poliitikkojen kannanotot pakkoruotsiin kertoivat minulle jo viime syksynä siitä ylimielisyydestä ja kansalaisten mielipiteiden mitätöimisestä, minkä asenteen lopputulos näkyi karulla tavalla viime sunnuntaina. Jos ennen vaaleja keskusteluissa ja kommenteissa ylipäänsä vaivauduttiin perustelemaan pakkoruotsin välttämättömyyttä, niin ne olivat tyyliin ”Kaksikielisyys on rikkautta!" tai "Näin voimme olla osana pohjoismaista yhteisöä”. Idioottimaisempia perusteluja kaikille pakollisen ruotsin kielen opiskelun puolesta on vaikea keksiä, kuin mitä lähes koko poliittinen eliitti suustaan päästi RKP:tä kompaten, Jyrki boy (förlåt; Jyrki gosse) etunenässä. Ahtisaari ja Lipponen nyt ovat jo ajat sitten kansalaisten arkeen tuntuman menettäneitä politiikan eläkeläisiä. Ainoa selkeästi pakkoruotsia vastustanut puolue oli persut. Tulos on nähtävissä uuden eduskunnan puoluekartalta. Ei tietenkään siksi, että pakkoruotsi olisi ollut merkittävä vaaliteema, vaan siksi, että 20% kansasta koki, että vanhat poliittiset toimijat eivät kuuntele ja etenkään eivät arvosta tämän kansanosan mielipiteitä. Minä käytin tätä viime syksynä "varmana ravivihjeenä". Minulla ei ollut missään vaiheessa pienintäkään epäilyä siitä, miten vedossa tulee käymään.
Olen valmis uuteen vetoon. Pakkoruotsi, eli kaikille pakollinen ruotsin kielen opiskelu tulee poistumaan seuraavan eduskunnan aikana. Jos ei kokonaan, niin ainakin alueellisina kokeiluina. Se vastaisi kansan enemmistön tahtoa. Vedon panos on entinen. Veroja otetaan vastaan julkisesti tässä blogissa, sähköpostissa tai ihan perinteiseen tapaan kättä päälle lyöden.
ps. Vetotappionsa kunnialla suorittaville tiedoksi, että tässä yhteydessä kolmen tähden Jallu luetaan vielä konjakiksi ja puolen litran taskumatti pulloksi. Otsikkokuva täyttää näistä neljästä ehdosta kolme. Näin monen ehdon täyttyminen lienee minimisuoritus.
16 kommenttia:
Kovinpa tunnut Timo iloitsevan ruotsin kielen irvimisestä. Mitä pahaa suomenruotsalaiset ovat sinulle tehneet?
Tätä voidaan tarkastella näkökulmasta: keppi ja näkökulmasta: porkkana.
Otetaan keppi ensin. Keppi ei ole niin armoton, kuin usein annetaan ymmärtää. Yleinen väärinkäsitys on, että kielilaki tai kielitaitolaki edellyttäisi kaikilta julkishallinnon virkamiehiltä suomen ja ruotsin taitoa. Todellisuudessa riittää että viranomaisissa on riittävästi molempia kieliä osaavia niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan. Valtion viranomaisten kielitaitovaatimukset koskevat pääsääntöisesti virkoja, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto tai joihin liittyy julkisen vallan itsenäistä käyttöä. Kuntien henkilöstön kielitaitovaatimukset kunnat asettavat itse.
Sitten porkkana. Viranhaltijalle/työntekijälle voidaan maksaa varsinaiseen palkkaan kuuluvaa kielilisää, jos tehtävissä edellytetään äidinkielen lisäksi toisen kotimaisen kielen, saamen kielen tai viittomakielen hallintaa ja jollei kielitaitovaatimusta ole otettu huomioon tehtäväkohtaisessa palkassa.
Minä olin 25 vuotta kunnallisessa virassa, mutta en saanut mitään kielilisää, kun tehtävässäni ei vaadittu toisen kotimaisen kielen hallintaa. Siihen edellyttävä todistus minulla olisi kyllä ollut.
Harmittaako. No ei. Miksi minulle olisi pitänyt maksaa jostain sellaisesta, joka on toimenkuvani kannalta täysin epäolennaista. Osaan mm. kirjoittaa 10-sormijärjestelmällä, ja se oli jopa opettajan työni kannalta olennaista, mutta en siitäkään saanut mitään lisää. Vaikka tästäkin olisi ollut todistus.
Paljonko kielilisä sitten olisi ollut? Peräti 16 euroa kuukaudessa (noin, en muista tarkkaan). Jos ajatellaan koko työuraani, niin olisihan se nykyrahassa tehnyt noin 4800 euroa. Siis räväkän yhden kuukauden palkan 25 vuodessa. Alan kallistua ruotsin kielen osaamisen hyödyllisyydessä ystäväni ja entisen työtoverini Kati Tyystjärven kannalle. Hän sentään perusteli (tyttärensä kautta) sillä, että ruotsin kielellä saa enemmän irti silakkamarkkinoista. Tosin en tiedä, hur imponerade skärgårds fiskare är, om du vill bara diskutera med dem utan att köpa strömming, som har dubbelpris – åtminstone.
Eevan kommentti on taas niitä tavallisimpia yrityksiä sekoittaa kaksi kokonaan eri asiaa.
Suomenruotsalaiset ovat mukavaa väkeä, suurimmalta osaltaan. Suhtautuminen heihin on yksi asia.
Suhtautuminen suomenkielisille väkisin mukaopetettavan kielen opetukseen on toinen asia. Kokonaan toinen.
Näillä kahdella asialla ei ole mitään loogista yhteyttä. Seikka, jonka nämä Eevatkin kaiketi toki ymmärtävät (kukapa ei), mutta yrittänevät tahallaan siirtää keskustelun toiseen aiheeseen. Itse puheena olevasta asiasta ei argumentteja nähtävästi pystytä löytämään.
"Otsikkokuva täyttää näistä neljästä ehdosta kolme. Näin monen ehdon täyttyminen lienee minimisuoritus."
Jos kuva riittää, niin siinä voi kyllä olla komeampikin pullo....
Tarkennetaan nyt sitten, että otsikkokuvan pullo sisältöineen...
Kuvan pullo on ensimmäinen vedon hävinneen suoritus. Siitä suoritetulla korkkauksella saattaa olla osansa semanttiseen löysyyteen.
Mitenkä herra poikkitieteilijä itse hoitaisi Suomen kielipolitiikan, jos sopii kysyä?
Kieli on sekä kommunikaation väline että keskeinen osa ihmisen identiteettiä. Tästä ei liene suurta erimielisyyttä. Merkittävälle osalle suomalaisia on tähän asti riittänyt, että kumpaankin tarkoitukseen tarvittavia kieliä on vain yksi, oma äidinkieli. Merkittävä osa suomalaisista myös tulisi Suomessa toimeen osaamatta muita kieliä kuin äidinkielensä, paremmin jos se on suomi, jotenkuten jos se on ruotsi. Kielitaitoa on mystifioitu ja sen merkitystä liioitellaan jatkuvasti. Kielitaito on hyvä bonus sekä työssä että vapaalla, mutta sen puute ei ole elämän mahdottomaksi tekevä asia. Vieraiden kielten taito on merkitykseltään ihan toista luokkaa kuin vaikka luku- ja kirjoitustaito.
Sellaisen itselleen vieraan kielen, jonka kohtaa joka päivä arjessaan, suurin osa ihmisistä oppii aika nopeasti kaikissa elämänsä vaiheissa. Toiset paremmin, toiset huonommin, mutta sillä tullaan toimeen. Käyttämättömän kielen taito kutistuu pikku hiljaa olemattomaksi. Minä huoman sen esimerkiksi saksan kielen kohdalla, jota luin koulussa pitkänä kielenä, mutta johon ei nykyään Suomessa juuri törmää.
Vieraan kielen taitoa on kautta historian ajettu kuin käärmettä pyssyyn (mm. venäjää entisessä Neuvostoliitossa) ja toisaalta kansalaisten vähemmistöäidinkielen puhumista on pyritty väkivalloin rajoittamaan (mm. suomea armaassa ja suvaitsevassa länsinaapurissamme). Molemmista on pelkkiä huonoja kokemuksia. Venäjää tosin opittiin, mutta sitä sekä osattiin että vihattiin. Ei kovin hyvä lähtökohta rakentaa kielellistä identiteettiä.
Vähemmistöt tarvitsevat suojaa oman kulttuurinsa tueksi. Toki sen ei tarvitse tarkoittaa sellaisia etuoikeuksia, joita suomenruotsalaisilla on. Etuoikeuksia saavilla on taipumus pitää niitä luonnollisina asioina ja niihin puuttumisiin suhtaudutaan maailman suurimpina vääryyksinä. Mitenkään muuten en voi ymmärtää sitä raivoa, joka suomalaisten vaatimuksen vapaasta kielivalinnasta ovat aiheuttaneet ruotsinkielisten keskuudessa. Ei kaikkien, mutta riittävän suuren joukon. Ruotsalaisten lehtien hysteria Suomen vaalituloksen johdosta on hyvä osoitus tästä.
En näe tähän mitään muuta ratkaisua kuin ruotsin kielen opiskelun tulemisen vapaaehtoiseksi. Hyvänä vastaantulona näkisin sen, että aidosti molemmat kotimaiset hallitsevat saisivat merkittävän palkanlisän niissä julkisissa viroissa ja toimissa, joissa molempien kielten taitoa tarvitaan. Siis ihan oikeasti. Nyt ruotsin kielen taito on useimmille suomalaisille yhtä merkityksellinen kuin vaikka esperanton osaaminen. Ihan mukavaa, mutta mitä sillä oikeasti tekee, kun sitä ei joudu eikä edes oikein pääse missään käyttämään ja siitä ei ole todellista taloudellista hyötyä.
Silakkamarkkinoilla käyntiä en vielä laske kumpaankaan kategoriaan.
Jaksaa se Timo sitten jankuttaa tuosta pakkoruotsista! Huvittavaa on se, että keskusteluissa pakkoruotsista, ruotsalaisuus, ruotsalainen kulttuuri, suomenruotsalaiset ja lihapullat aina yhdistetään toisiinsa. Jos vastustat pakkoruotsia, vastustat kaikkea edellämainittua. Oikeastihan me emme vastusta ruotsinkieltä, ruotsalaisia, ikeaa tai muuta sellaista. Me vastustamme sitä sanaa PAKKO.
Kas kun Kati Tyystjärven suvaitsevat asenteet eivät tarttuneet poikkitieteilijään, joka näyttää jääräpäisesti ajavan alas suomalaisten kielitaitoa. Ei ihme, että Perussuomalaisten vaalivoitto sai sinut riemunkiljahduksiin.
En viitsi vastata tähän kuin Kati Tyystjärven osalta.
Olin Yksi Katin suosittelijoista eduskuntavaaleissa alla olevalla puoltolauseilla:
"Jaoin Katin kanssa vuoden ajan saman työhuoneen. Emme olleet läheskään kaikista asioista samaa mieltä, mutta Katin kanssa oli helppo etsiä molemmille sopivaa kompromissia. Tällaisia poliitikkoja tarvitaan enemmän eduskuntaan."
http://www.katityystjarvi.fi/kati-eduskuntaan-2011/miksi-kati-suosittelijat-kertova/
Yksi niistä (harvoista) asioista, joissa emme jakaneet samaa mielipidettä, oli ruotsin kielen opiskelun pakollisuus. Kati korostaa enemmän oikeutta kaikille yhtenäiseen peruskoulutukseen, minä ihmisten vapautta tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Eivät eri näkemykset joissakin yksittäisissä asioissa tee ihmisistä yhteistyökelvottomia.
Täällä voi käydä tutustumassa Katin ajatuksiin ennen vaaleja. Tuskin ne siitä ovat merkittävästi muuttuneet, vaikka vasemmistoliitto ottikin vaaleissa pataan.
http://www.katityystjarvi.fi/
On Heurekassa näköjään ihan fiksuakin väkeä. Olisin voinut äänestääkin Katia hänen mielipiteittensä takia, puolue vain on väärä. On tainnut olla Katilla vaikea vuosi, kun työtoverina on ollut Timon kaltainen änkyrä.
No nyt on kyllä ihan pakko vastata Eevalle, että vuosi Timon kanssa on ollut mielenkiintoinen ja antoisa, eikä lainkaan vaikea, paikoin jopa tosi hauska. Olemme jakaneet työhuoneen lisäksi mielipiteitä toisillemme, mutta ennen kaikkea tukea kaikissa sellaisissa asioissa, jotka ovat jompaa kumpaa kulloinkin pattiin ottaneet. Se joka Timoa sanoo änkyräksi, ei ole oikeata änkyrää nähnytkään:)
Jos partiolaistyyliin pätee, että "kerran änkyrä, aina änkyrä", niin kyllähän Eeva on ihan oikeassa.
Nuorempi historiaa tuntematon ikäpolvi voi tutkia taustoja vaikka täältä.
http://urbaanisanakirja.com/word/ankyra/
Mikähän on "jytky" hyötyruotsiksi?
Den måste vara en bajskorv och "iso jytky" är naturligtvis en stor bajskorv.
- Mamma, nu kom är stor bajskorv till Timo!
- Bra pojke, Timo!
Hihi hii!
Toistaiseksi paras kuulemani perustelu pakolliselle ruotsin opiskelulle ja sen tuloksille. Suomalaisten ruotsinkielen taito on niin hyvä, ettei heitä Sergelin torilla myytäisi, mutta samalla niin huono, ettei kukaan olisi kiinnostunut heitä ostamaankaan. Todellinen win-win tilanne!
Lähetä kommentti