Sunday, 24 April 2011

Valhe, emävalhe, vaalitilasto. Osa I


Iso Jytky itse. Jos kuvan alla ei olisi nimeä, niin luulisi siinä olevan entisen SKP :n poliitikon Arvo Aallon. Ääniä Jytkylle tuli 43437, joista luultavasti osa vanhoilta komukeilta pelkän valokuvan perusteella.



Passikuvastandardin täyttävä valokuva. Kun vaalibudjetti on tiukalla, niin kannattaa kierrättää ja uusiokäyttää. Tosin samalla kuvalla läpimeno  sekä passijonossa että eduskuntavaaleissa ei ole taattu.. Ääniä tuli varmaan ainakin poliisilaitoksen passiosastolta, yhteensä 74 kappaletta.

Kun oikein säästetään vaalikuluissa, niin sitten valokuvan pikseleissäkin. Jos  kerta tälläkin kuvalla tuli 94 ääntä, niin kuinka paljon olisi tullutkaan täysresoluutiokuvalla?


Suomessa käytiin 16.4.2011 eduskuntavaalit, joiden tulosta kuvailtiin isoksi jytkyksi (mitä se sitten tarkoittaakin) ja eduskunta uudistui monessa mielessä. Kun olen varsinaiselta koulutukseltani tilastotieteilijä, niin halusin spekuloida hieman vaalien tulosta tilastojen valossa. Keskityn pelkästään omaan vaalipiiriini, eli Uudenmaan vaalipiiriin.

Uudellamaalla äänioikeutettuja oli 722 334, joista miehiä 347 937 ja naisia 374 397. Äänestysprosentti oli 72,9%, mikä on hieman yli valtakunnan äänestysprosentin.

Uudenmaan vaalipiirissä oli 406 ehdokasta, jotka saivat oli 507 189 hyväksyttyä (Aku Ankat ja kirkkoveneet pois lukien) ääntä. Keskimäärin siis ehdokkaat saivat 1 249 ääntä.

Miehiä ehdolla oli 238, ja he saivat yhteensä 310 786 ääntä, eli keskimäärin 1 306 ääntä.

Naisia ehdolla oli 168, he saivat yhteensä 196 403 ääntä, siis keskimäärin 1 169 ääntä.

Uudeltamaalta valittiin 35 kansanedustajaa, heistä 18 miehiä ja 17 naisia. Vaikka miehet saivat yli 100 000 ääntä enemmän kuin naiset ja heidän keskimääräinen äänimääränsäkin oli reilusti suurempi, niin siitä huolimatta miehiä valittiin vain yksi enemmän. Naiset siis äänestivät enemmän miehiä kuin päinvastoin, mutta miehet ”tössivät” ehdokasasettelun ja äänten keskittämisen siten, että ehdokaspaikat menivät niin tasan kuin ne parittoman määrän kohdalla voivat mennä.

Miksi vaaleissa kävi kuten kävi? Olen yrittänyt analysoida sitä laskemalla tiettyjen muuttujien korrelaatiota ehdokkaiden saamien äänimäärien kanssa. Analyysi ei pyri selvittämään, miksi vaalitulos oli ”iso jytky”, vaan pikemminkin sitä, millä eväillä yksittäiset ehdokkaat saivat ääniä.

Tilastollinen käsittelykin on melko kevyttä, koska olen laskenut vain Pearsonin korrelaatiokertoimen arvoja, vaikka sen käyttämisen edellytykset eivät kaikissa tapauksissa täytykään. Tulokset ovat siis enemmän suuntaa antavia kuin tiukat tilastolliset ehdot täyttäviä. Muutamia vaalimatematiikkaan liittyviä perusjuttuja ne kuitenkin havainnollistavat ja ehkä selventävät paria yleistä väärinkäsityskin.
Olen laskenut korrelaatiot kaikille ehdokkaille, sitten vähintään 2000 ääntä saaneille ja vielä läpi menneille.

Blogin ensimmäisessä osassa käsittelen kotipaikkakunnan vaikutusta äänimääriin.

Korrelaatioita äänimäärän kanssa
kaikki
yli 2000 ääntä saaneet
valitut




Kotipaikan asukasluku
0,09
0,17
0,14
Äänistä omalta paikkakunnalta

-0,13
-0,17


Aika usein kuvitellaan, että suurten paikkakuntien ehdokkaat saavat ilman muuta enemmän ääniä kuin pienten paikkakuntien ehdokkaat.  Tämä pitää toki paikkaansa suurten paikkakuntien ehdokkaiden yhteisen äänimäärän suhteen, koska monet haluavat äänestää oman paikkakunnan ehdokasta. Suurista kunnista on myös enemmän ehdokkaita, mistä syystä ehdokkaiden saamat äänet keskimäärin eivät juurikaan riipu paikkakunnasta.  Lievää positiivista korrelaatiota on, mutta ei merkittävää. Esimerkiksi vantaalaiset 76 ehdokasta saivat keskimäärin 874 ääntä ja pienen alle 5000 asukkaan Askolan kolme ehdokasta keskimäärin 1155 ääntä.

Pienten paikkakuntien ehdokkaat saattavat  keskimääristä enemmän ääniä, varsinkin jos puolueet asettavat vain yhden ehdokkaan eikä pienpuolueilla ole hajaääniä saavia ehdokkaita lainkaan. Vihdissä oli 6 ehdokasta ja he saivat keskimäärin 1499 ääntä.

Vantaalta valittiin kuusi kansanedustajaa, Vihdistä ja Askolasta ei yhtään. Eduskuntaan kun ei pääse paikkakunnan keskimääräisillä äänillä, vaan yhdistelmällä puolueen kokonaisäänistä ja ehdokkaan henkilökohtaisista äänistä. Suurten paikkakuntien ehdokkaista eniten ääniä saaneilla on niitä väistämättä enemmän kuin pienten paikkakuntien äänikuninkailla vai pitäisikö sanoa ääniprinsseillä tai prinsessoilla.  Se on vaalimatematiikan armottomuutta.

Toki pieneltäkin paikkakunnalta voi päästä eduskuntaan, jos on valtakunnallisesti tarpeeksi tunnettu ehdokas. Tällainen on ollut esimerkiksi nyt varalle jäänyt Pornaisissa, runsaan 5000 asukkaan kunnassa asuva Risto Kuisma.

Uudenmaan vaalipiirin tilastoa vääristää kaksi merkittävää tekijää. Ensinnäkin monien ehdokkaitten kotipaikka on Helsinki, joten he eivät voi saada kotipaikkakuntansa äänestäjien ääniä. Toiseksi eniten ääniä saaneet ehdokkaat ovat ns. valtakunnallisia ehdokkaita, eivät kotipaikkakuntaansa leimaantuneita. Paitsi ehkä Soini, jonka äänisaalis olisi ollut vielä muhkeampi, jos Lontoon East Endin Millwallin kannattajat olisivat äänestää.

Tästä syystä olen tehnyt myös toiset korrelaatiot, joissa sekä hesalaiset että viisi yli 10 000 ääntä saaneet eivät ole mukana. Nämä tulokset antavat paremman kuvan siitä, mitä seikat vaikuttavat ”tavallisen” ehdokkaan äänimäärään. Tämän supistetun vaalituloksen äänikuningas olisi Mikael Jungner.

Korrelaatioita äänimäärän kanssa, ei Hesa eikä 5 eniten ääniä saaneita
kaikki
yli 2000 ääntä saaneet
valitut




Kotipaikan asukasluku
0,01
-0,03
-0,22
Äänistä omalta paikkakunnalta

-0,18
-0,16

Yllä olevassa taulukossa mielienkiintoisinta tilastotieteilijän kannalta on se, että kotipaikkakunnan ja äänimäärän välinen korrelaatio valittujen suhteen on kääntynyt negatiiviseksi. Tämä johtuu siitä, että että hesalaiset ja espoolaiset äänirohmut eivät ole tässä mukana. Kaikkien ehdokkaiden suhteen korrelaatio on lähes nolla, mikä on varsin ymmärrettävää moneltakin kantilta. Täyte-ehdokkaat ovat usein pienpaikkakunnilta eivät saa edes omasta kunnastaan kuin muutaman kymmentä ääntä.

Toinen paikkakuntaan liittyvä mielenkiintoinen seikka onkin se, miten suuren osuuden äänistään ehdokkaat ovat saaneet omalta kotipaikkakunnaltaan. Tätä en jaksanut laskea kuin enintään 2000 ääntä saaneiden ehdokkaiden osalta.  Korrelaatio on negatiivinen, eli "paikalliset" ehdokkaat saavat yleisesti ottaen vähemmän ääniä kuin yleisehdokkaat. Tässä sinänsä ei ole mitään kummallista.

Se ei ole kuitenkaan koko totuus. Kun valituksi tulleet laitetaan tämän mukaan järjestykseen, niin hesalaiset putoavat tietysti jälkipään vartijoiksi ja vantaalaiset nouset kärkeen. Kahdeksasta ensimmäisestä tällä listalla on vantaalaisia. Vaikka espoolaisia valittiin yli kaksi kertaa niin paljon kuin vantaalaisia, niin vantaalaiset kansanedustajat ovat leimallisesti selvästi enemmän kotipaikkakuntansa edustajia kuin espoolaiset valtakunnalliset kansanedustajat.

Ehkä voidaan erikseen pistää merkille Antti Kaikkosen ja Eero Lehden vaatimattomat ääniosuudet omalta kotipaikkakunnaltaan. Olisiko niin, että oman kunnan äänestäjät ovat menettäneet luottamustaan vaalirahoituksessa ryvettyneeseen ”Kanki” Kaikkoseen ja "Kaikkien möläyttelijöiden äitiin" Lehteen?


Jos jonkinmoista yhteenvetoa kotipaikkakunnan ja äänimäärien sekä valituksi tulemisen välillä pitäisi vetää, niin tässä sitä. Nämä koskevat nimenomaan ns. tavallisia ehdokkaita, jolloin hesalaiset ja varmat läpimenevät äänirohmut eivät kuulu näihin.

1. Pienen paikkakunnan läpimenijä kerää keskimäärin enemmän ääniä kuin suuren, kun yleisäänirohmut jätetään pois tilastosta. Läpimenoon tarvitaan kuitenkin riittävän iso kunta, vähintään 30 000 asukasta. Äänien määrä korreloi selvästi kotikunnan koon kanssa vain läpimenneillä ja korrelaatio on silloin negatiivinen.

2. Jos ehdokas kerää äänensä pääasiassa omasta kotikunnastaan, niin läpipääsyn todennäköisyys on suurin  Vantaan ja Espoon ehdokkailla.  Vantaa on ”kotiseutuhenkiselle” tässä suhteessa parempi.

Jos mielenkiintoa Blogin puolin ja toisin riittää, niin kirjoitan vielä osan II, jossa tarkastellaan mm. iän, sukupuolen, ulkonäön ja vaalibudjetin vaikutusta äänimäärään.


Ehdokas
Oman kunnan äänien osuus
Kotipaikka
1
Lindtman, Antti
88 %
Vantaa
2
Mäkinen, Tapani
86 %
Vantaa
3
Lauslahti, Sanna
71 %
Espoo
4
Kauma, Pia
68 %
Espoo
5
Jurva, Johanna
68 %
Vantaa
6
Saarinen, Matti
65 %
Lohja
7
Jääskeläinen, Pietari
64 %
Vantaa
8
Niikko, Mika
62 %
Vantaa
9
Blomqvist, Thomas
57 %
Raasepori
10
Ruohonen-Lerner, Pirkko
56 %
Porvoo
11
Karimäki, Johanna
56 %
Espoo
12
Nylander, Mikaela
56 %
Porvoo
13
Matikainen-Kallström, Marjo
54 %
Espoo
14
Feldt-Ranta, Maarit
53 %
Raasepori
15
Guzenina-Richardson, Maria
47 %
Espoo
16
Gestrin, Christina
45 %
Espoo
17
Tolvanen, Kari
45 %
Espoo
18
Mäkelä, Outi
44 %
Nurmijärvi
19
Katainen, Jyrki
44 %
Espoo
20
Stubb, Alexander
44 %
Espoo
21
Juvonen, Arja
44 %
Espoo
22
Niinistö, Jussi
41 %
Nurmijärvi
23
Kuusisto, Merja
38 %
Tuusula
24
Uotila, Kari
37 %
Espoo
25
Jungner, Mikael
35 %
Espoo
26
Vahasalo, Raija
33 %
Kirkkonummi
27
Jääskeläinen, Jouko
31 %
Vantaa
28
Kaikkonen, Antti
28 %
Tuusula
29
Soini, Timo
28 %
Espoo
30
Lehti, Eero
23 %
Kerava
31
Ihalainen, Lauri
0 %
Helsinki
32
Brax, Tuija
0 %
Helsinki
33
Lehtomäki, Paula
0 %
Helsinki
34
Harkimo, Leena
0 %
Helsinki
35
Toivola, Jani
0 %
Helsinki




2 comments:

  1. Kirjoita ihmeessä lisää! Erityisesti vaalirahoitus kiinnostaisi minua. Luulisin, että eri puolueilla (erityisesti nollabudjettisilla eduskunnan ulkopuolisilla) on hyvin erilainen rahankäyttötehokkuus.

    Älä vain säästele mitään lukuja, joita olet laskeskellut. :)

    ReplyDelete
  2. Odottelen, että edustajat raportoivat vaalirahoituksestaan.

    ReplyDelete