Piilo- vai avomainontaa?

Ilta-Sanomien "toimituksellinen artikkeli" ja siihen liittyvä "kuvajournalistinen valokuva" Kaija Koosta ja Peugeotista on poistettu lehden nettisivuilta, mutta oheinen ruutukaappaus niistä on vielä jäljellä. Teksti on nippa nappa luettavissa kuvaa hiirellä klikkaamalla. Jos haastateltavalla ei ole muitä kuulumisia kerrottavana kuin ylistää uutta autoaan "sen ajattelevan puolestani" tai "se on minulle kuin uusi koti", niin toimittajan journalististen hälytyskellojen pitäisi alkaa soida ja kovaa.

Julkisen sanan neuvosto antoi  langettavan päätöksen Ilta-Sanomille piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti kehui itse ja antoi haastateltavan kehua tiettyä automallia kritiikittömästi ja mainosmaisesti, eikä väitteille esitetty riittäviä perusteita.

Neuvostolle asiasta kantelun tehneen henkilön mukaan ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä ja piilomainonta on torjuttava. Ilta-Sanomien verkkolehdessä 18.6.2011 julkaistu juttu on artikkeliksi naamioitu mainos, jossa on toimituksellista sisältöä vain siteeksi.

Vastineessaan julkisen sanan neuvostolle Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Ilta-Sanomien toimittaja on haastatellut Ilta-Sanomien verkkolehdessä 18.6.2011 julkaistua juttua varten Kaija Kokkolaa (jäljempänä Kaija Koo) juhannuskeikoista. Laulajatar on kertonut matkustavansa keikoille omalla autollaan, ja tässä yhteydessä hän on tuonut esiin sen, että hän on varsin ihastunut uuteen autoonsa. Uutta, Peugeot-merkkistä, autoa on hänen kertomansa mukaan myyty Suomessa vain yksi kappale. Kaija Koo on painottanut ihastuneensa autoon autokaupassa ollessaan ja tehneensä heräteostoksen.

Ilta-Sanomat katsoo Sadeojan mukaan, ettei jutussa ole kyse toimituksellisen aineiston muotoon puetusta ilmoituksesta taikka piilomainonnasta. Ilta-Sanomat ei ole vastaanottanut automerkiltä minkäänlaista taloudellista etuutta jutusta eikä myöskään ole tietoinen siitä, että Kaija Koolla olisi sopimusta automerkin kanssa. Ilta-Sanomien tarkoituksena ei ole ollut tukea tuotteen myyntiä, vaan kertoa ajoneuvon tärkeästä merkityksestä paljon keikkailevalle, vuosittain 35 000–40 000 kilometriä ajavalle, suomalaistähdelle. Kyseissä jutussa ei ole kritiikittömästi tuotu esiin Peugeot-merkkiä yleisesti, vaan siinä on kuvailtu Kaija Koon keikkamatkailua ja hänen Suomessa ainutlaatuista autoaan laulajattaren kommenttien mukaisesti. Näin ollen juttu on tehty journalistisin, ei kaupallisin tai mainonnallisin perustein.

Miten tähän pitäisi oikein suhtautua? Tarkastellaan asiaa aluksi vaikka semantiikan näkökulmasta. Sana "piilo" yhdyssanassa tarkoittaa jotain sellaista, joka ei ole näkyvillä. Piilopaikka, piilokopio sähköpostista, kuurupiilo. Jos jotain mainostetaan näin räikeästi sekä tekstissä että kuvassa kuin Ilta-Sanomat on tässä tapauksessa tehnyt, niin minusta kyseessä on avomainos, ei piilomainos.

Koska julkisen sanan neuvoston päätöksillä ei ole toimeenpanovaltaa ja sen arvovaltakin oli lautakasajutun jälkeen vähän niin ja näin, niin termin "langettava päätös" sijasta käyttäisin termiä "sormenheristys" ja "vapauttava päätös" sijasta vaikka termiä "pään silitys".

Päätoimittajan rooliin kuuluu tietysti lehtensä puolustaminen. Siitä huolimatta odottaisi joskus vähän enemmän itsekriittisyyttä lehdistönkin taholta. Selvän mokan myöntäminen ei vie arvovaltaa, pikemminkin se lisää sitä. Lipsahduksia ja ylilyöntejä tulee kaikille. Koska lukija taajuaa  ilman muuta päätoimittajan tässä asiassa joko valehtelevan tai sitten olevan täysi idiootti tässä asiassa, niin miten lehteen voidaan luottaa muissakaan jutuissa.

Hesarissa sen sijaan oli 24.12.2011 juttu Sinituotteen toimitusjohtaja Ilkka Brotheruksesta. Jutun kuvituksena olleesta valokuvasta voi sen sijaan hyvällä omalla tunnolla todeta sen olevan piilomainontaa. Sen verran hyvin Sinipiika on saatu kuvaan piilotettua, että ainakaan minä en sitä sieltä löytänyt. Tosin samaan hengenvetoon voi todeta, että en myöskään keksinyt miten 5/6 tyhjää tilaa sisältävä profiilikuva antaa itse juttuun lisäarvoa. Ellei sitten sen viesti ole, että se on siivottu puhtaaksi kaikesta ylimääräisestä yhtä kätevästi kuin Sinituotteen siivousvälineillä.

 Koittakaapas löytää Sinipiika tästä kuvasta! Niin hyvin se on saatu piilotettua.

Beetlehemin tähdestä, osa II

Helsingin Sanomien tiedesivuilla Risto Heikkilä kertoo 20.12.2011 näkemyksistään Raamatun Betlehemin tähden taustoista. Lukijat voivat sitten itse tykönään päätellä, kumpi Heikkilän tekstissä painottuu enemmän, Raamatun kertomus vai tähtitiede.

Matteuksen jouluevankeliumissa tähdestä kerrotaan seuraavaa

1 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä.
2 He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme."
7 Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. 
8 Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä."
9 Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Itse en osaa millään pitää tätä muuna kuin pelkkänä tarinana. Astronomisilla faktoilla spekulointi sen suhteen on yhtä mielekästä kuin pohtia, saattoiko maailma tosiaan syntyä sotkan munasta. Kirjoitin Betlehemin tähdestä tässä blogissa jo vuosi sitten. Siitä huolimatta pieni huomio Jupiterista ja sen liikkeistä taivaalla.

 Jupiterin näennäinen liike kiintotähtien suhteen noin vuoden ajalta.

Planeetoilla on kahdenlaista liikettä taivaalla. Toinen näistä on näennäistä ja johtuu maapallon pyörimisestä. Planeetat kiertyvät idästä länteen muiden taivaankappaleiden lailla. Toinen on todellista eli  liikettä Auringon ympäri, minkä johdosta Maasta katsottuna planeettojen asema kiintotähtien suhteen vaihtelee. Ne näyttävät menevän välillä hieman kiintotähtiä nopeammin länteen, välillä taas ikään kuin ryömivän hitaasti kohti itää. Käännöskohdassa planeetat näyttävät olevan hetken paikoillaan. Siis suhteessa kiintotähtiin, ei suhteessa maapallon pyörimiseen, kuten  Raamatun tekstissä annetaan ymmärtää.

Tähtitieteellinen spekulaatio Jouluevankeliumilla on sinänsä hauskaa ja jopa opettavaista, mutta ehkä tiedesivuilla olisin painottanut enemmän tähtitieteeseen kuin Raamatun kertomukseen. Tulkoot tämä näkökulma nyt esille edes poikkitieteellisessä viitekehyksessä.

Toivotan samalla hyvää joulua kaikille Poikkitieteellisen lukijoille.

Korrektia siteeraamista

 

Kuvan lähde: Heslingin Sanomat 17.12.2012

Bloggauksenini Varkaus vai sitaatti? herätti sen verran runsaan keskustelun, että heitän vielä vähän lisää löylyä kiukaalle. Alla olevat näkemykset ja tulkinnat ovat täysin minun omiani. Ehkä niitä voidaan pitää kuitenkin tekijänoikeusasioista keskimääräistä enemmän selvää ottaneen maallikon näkemyksinä - mitä se sitten tarkoittaakin.  

Hesarissa oli tänään artikkeli otsikolla "Ruotsalaislehti esitti Soinin rotanhäntäisenä muumina". Artikkelin kuvituksena olisi osa kuva osasta artikkelia siten, että artikkeliin liittyvä pilakuva oli kokonaisuudessaan näkyvissä.

Tekijänoikeusrikkomus vai sitaatti? Minun mielestäni selkeä sitaatti. Artikkelin aiheena oli ruotsalaislehden näkemys Suomen sisäpolitiikasta. Nimenomaan tämä ulkomaalaisnäkökulma tekee minusta kuvasitaatin tässä hyväksyttäväksi. Asiaan vaikuttaa myös se, että Hesari ei tällä uutisella selvästikään kilpaile Dagens Nyheterin kanssa, vaan tuo esille naapurimaassa esitetyn näkökulman Suomen politiikkaan. 

Kuvan lähde: Kirkko ja kaupunki 47/2012

Hesarin artikkelissa mainitaan myös Kirkko ja kaupunkilehden numeron 47/2012 sivulla 28 oleva pilapiirros Soinista. Siitä ei ole kuvasitaattia. Minusta ei ole syytäkään olla, ei ainakaan ennen kuin pilapiirroksesta nousisi yleinen kohu. Ilman jotain vastaavaa journalistista ulottuvuutta toisesta lehdestä otettua kuvaa ei voida käyttää ilman lupaa.  Ainoa moitittava asia tässä olisi minusta se, että Hesari ei mainitse pilakuvan olevan lehden mielipidepalstalla eikä suinkaan toimituksen tuomana aineistona.

Tässä blogissa se kuitenkin on. Katson oikeudeksi siteerata kuvaa esimerkkinä siitä, mikä on missäkin yhteydessä hyväksyttävää. Tässä blogissa tämä pilakuva selventää tätä ajatusta. Tekijänoikeuksissa on aina myös taloudellinen pohjavire mukana, vaikka sitä ei lain joka kohdassa alleviivatakaan. Minusta siteerauskynnys epäkaupallisessa yhteydessä, kuten tässä blogissa on matalampi kuin vaikka Hesarin sivuilla. Tekijänoikeuslaki ei ota nettiä huomioon oikeastaan mitenkään. Minusta vaikuttava tekijä on myös se, onko kuva muualla netissä vapaasti katsottavissa. Myös se alentaa sitaattikynnystä, toki silloinkin sen pitää tapahtua "hyvän tavan mukaisesti". Hesarin otsikossa oleva kuva on otettu maksullisen digilehden sivuilta. Rajatapauksessa tämä tekisi siteeraamisen ainakin eettisesti arveluttavammaksi kuin vapaasti netissä katsottavan kuvan siteeraamisen.  Tosin oli siteeratun sivun kuva nähtävissä myös lehden maksuttomilla sivuillakin.

Siteeraan vielä lopuksi Wikipediaa, tuota kaikkien tietojen äitiä. Tässä yhteydessä pidän Wikipedian tekstiä erinomaisen selkeänä.

"Sitaattioikeus eli siteerausoikeus on Suomen tekijänoikeuslain 22 §:ssä määritelty tekijänoikeuden rajoitus, jonka mukaan "julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Sitaattioikeutta käytettäessä siteerattava teos ja sen tekijä (alkuperäinen lähde) on ilmoitettava, muutoin siteerausta voidaan pitää tekijänoikeuden loukkauksena, vaikka siteerausoikeuden ehdot muutoin täyttyisivätkin.

Siteerausoikeuden käyttöä pohdittaessa on tärkeää, että lainauksen käytön ja siteerattavan teoksen välillä on asiallinen yhteys. Vääristelevän sitaatin, eli sellaisen joka antaa virheellisen tai puutteellisen kuvan alkuperäisestä teoksesta, julkistaminen on tekijänoikeusrikkomus, koska se ei täytä sitaattipykälässä säädettyä hyvän tavan mukaisuutta koskevaa vaatimusta.

Siteerausoikeus ei ole sidottu teoslajiin, vaan periaatteessa tekstin lisäksi voidaan siteerausoikeudella käyttää myös valokuvia, musiikkia ja muunlaisia teoksia, niin kauan kuin alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välinen asiallinen yhteys täyttyy. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:9 otetaan kuitenkin kanta, ettei elämäkerrallisessa multimediateoksessa voida sitaattioikeuden perusteella käyttää lyhyitä musiikkinäytteitä. Toisaalta lausunnossa 2002:16 suhtaudutaan varovaisen myönteisesti kuvasitaatteihin ja todetaan, että elokuvista voi tulla kyseeseen korkeintaan joidenkin sekuntien mittaiset lainaukset."

Sietämätöntä besserwisserismiä, osa ties kuinka mones

Viimeisimmässä Tiede-lehden numerossa 12/2011 selitetään, miksi suihkukoneet lentävät noin 10 kilometrin korkeudessa. Lyhyessä jutussa ei voida tietenkään kertoa aerodynamiikan saloista kovin syvällisesti. Minun fyysikon sieluuni kuitenkin särähti seuraava kappale.

"Vaakalennossa koneen nostovoima on sama kuin koneen paino. Koska ilman tiheys pienenee lentokorkeuden kasvaessa, koneen on riittävän nostovoiman saavuttamiseksi lennettävä nopeammin. Ilman pienen tiheyden ansiosta vastus säilyy kuitenkin vakiona eikä kasva kuten yleensä nopeuden kasvaessa. Tästä syystä polttoaineenkaan kulutuskaan ei lisäänny."

Aerodynamiikkaa tuntematon saa tekstistä helposti sen kuvan, että korkealla lennettäessä ilmanvastus ei enää riipu nopeudesta, mikä ei varmaan ollut kirjoittajan tarkoitus. Jotta lauseen voisi ymmärtää oikein, on tiedettävä, miten ilmanvastus ja nostovoima riippuvat ilman tiheydestä ja lentokoneen nopeudesta.

Aika lailla yksinkertaistetun aerodynaamisen mallin mukaan molemmat ovat verrannollisia ilman tiheyteen ja nopeuden neliöön. Siitä syystä vaakalennossa ilmanvastus pysyy suunnilleen vakiona lentokorkeudesta riippumatta. Jumbo-jet lentää noin 12 kilometrin korkeudessa. Ilman tiheys siellä on noin 1/4 siitä mitä se on lähellä maan pintaa.

Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että Jumbo-jet lentää normaalissa lentokorkeudessaan noin kaksinkertaisella nopeudella verrattuna siihen nopeuteen, millä se lentäisi lähellä maan pintaa. Vaikka lentokorkeuteen nousu vaatii tietysti ylimääräistä energiaa, niin se on taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi ainakin meluhaitat olisivat melkoiset, jos koneet suihkisivat täyttä vauhtia matalalla.

Lentokoneen moottoreistaan saama antoteho paranee korkealla lennettäessä. Teho = Voima x Nopeus, joten vastuksen ja samalla työntövoiman pysyessä vakiona, konetta eteenpäin vievä antoteho kaksinkertaistuu nopeuden kaksinkertaistuessa.  Polttoaineen kulutus on sidottu aina johonkin muuhun, yleensä joko aikaan tai kuljettuun matkaan. Suhteessa aikaan kulutus pysyy samana, mutta suhteessa matkaan puoliintuu.

Todellisuudessa aerodynaamiset ja moottorin tuottamat voimat ja niistä seuraava polttoaineen kulutus ovat paljon monimutkaisemmassa riippuvuussuhteessa nopeuteen ja ilman tiheyteen. Ohessa vielä hyvin periaatteellisella tasolla oleva malli siitä, miten mm. polttoaineen kulutus, ilmanvastus ja pisin lentomatka riippuvat nopeudesta tietyllä lentokorkeudella.

Varkaus vai sitaatti?

Kuva: Matti Matikainen

Helsingin Sanomat kertoi 9.12.2011 kulttuurisivuillaan, että useat ulkolaiset lehdet olivat julkaisseet lupaa kysyttämättä yllä olevan Matti Matikaisen Iltalehdelle ottaman kuvan. 

Miten kuva voi olla tässä blogissa, vaikka minäkään en ole kysynyt tekijältä lupaa sen julkaisemiseen? Siksi että kuva tässä yhteydessä on sitaatti, johon minulla tekijänoikeuslain mukaan on oikeus. 

Selkeytetään  vähän käsitteitä. Jos kertoisin tässä bloggauksessa Linnan juhlista yleensä tai jopa kyseisestä Angry Bird -mekosta Linnan juhlissa, niin yo. kuvan käyttö ilman lupaa olisi selkeästi tekijänoikeusrikos, ainakin rikkomus. Sen sijaan kun käsittelen yo. kuvan laitonta käyttöä mm. Los Angeles Timesin sivulla, niin tässä yhteydessä kuva on sitaatti,: "siteerattava teos havainnollistaa, selkeyttää tai taustoittaa jollain tavalla lainaajan omaa esitystä". 

Sitaatin ja tekijänoikeusrikkomuksen välinen raja on veteen piirretty viiva. Kuvasitaatti on sallittu, kun teksti käsittelee siteerattua kuvaa, mutta ei välttämättä enää, kun teksti käsittelee kuvan tapahtumaa ja vielä vähemmän, kun kuva on "vain" tekstin kuvituksena. Tämä on minun käsitykseni asiasta. Jos joku on toista mieltä tästä asiasta, niin sana tällä palstalla on vapaa. Minut on ennenkin haastettu ns. viivalle tekijänoikeusasioissa, mutta ottaessani haasteen vastaan haastajat ovat vetäytyneet vähin äänin takavasemmalle kuin Klitshkon veljesten painavia iskuja pelkäävät vastustajat nyrkkeilykehässä.

Savolaista tekijänoikeutta

Alla tekijäoikeusneuvoston antaman lausunnon loppuosa edellisen blogin kommenteissa käsitellyn teoskynnyksen pakeilta. Asian käsittelyssä eivät olleet paikalla sen paremmin neuostossa valokuvausta edustava asianajaja Mari Lampenius kuin hänen varamiehensä yhteiskuntatieteiden maisteri Heikki Jokinen.

Kuten alla olevasta lausunnon perusteluista käy ilmi, niin valokuvan teoskynnyksen korkeus on hyvin savolainen: "Voip olla niinniin, voip olla toisiinnin piäin". Lakaimiehillä on sanonta, että sotketut asia selvitetään ja selvät asiat sotketaan, riippuen siitä kummalla puolella pöytää ollaan. Tekijänoikeusasioiden suhteen voisi todeta, että laki itsessään on niin sotkuinen, että lisäsotkemissa ei lakimiehiä tarvittaisi. Ei ainakaan päättämään, mitkä valokuvat ovat taidetta ja mitkä postmodernia tekotaidetta.

Sanokaa nyt hyvät ihmiset, olenko aivan väärässä, kun alla oleva kuulostaa minusta lähinnä postmodernilta kafkalaisuudelta.

"Tekijänoikeuslaista tai sen esitöistä ei ilmene selkeitä perusteita sille, mille tasolle teosvalokuvan teoskynnys tulisi asettaa. Hallituksen esityksen 287/1994 mukaan valokuvateoksiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin kuvataiteen teoksiin. Teostason määrittely on jätetty oikeuskäytännön tehtäväksi. Oikeuskirjallisuudessa mm. Rainer Oesch ("Det reformerade upphovsrättsliga skyddet av fotografier". Nordiskt Immateriellt Rättsskydd 4/1996, s. 396.) ja Per Jonas Nordell ("Rätten till det visuella" 1997 s. 103- 116) ovat todenneet valokuvateosten teoskynnyksen olevan sama kuin kuvataiteen teosten, joiden teoskynnys on matala. Toisaalta Harenko ym. katsovat, että käytännössä on perusteltua asettaa valokuvien teoskynnys melko korkealle ja katsoa teoksiksi vain valokuvat, jotka selvästi ilmentävät tekijänsä luovuutta ja ovat itsenäisiä ja omaperäisiä. (Harenko ym. "Tekijänoikeus –kommentaari ja käsikirja" 2006 s. 429).


Valokuvan teostason ylittymisen arvioimiseksi on huomioitava yhtäältä valokuvana ilmenevä lopputulos ja toisaalta valokuvaajan tekemät lopputulokseen vaikuttaneet valinnat. Valokuvan teostasoa arvioitaessa on tarkasteltava valokuvaa eri elementtiensä muodostamana kokonaisuutena.


Valokuvaaja voi tehdä lopputulokseen vaikuttavia valintoja ennen valokuvan ottamista muun muassa oivaltamalla kuvaushetkeen liittyvät erityispiirteet, sommittelemalla kuvauskohteen, valitsemalla kuvan rajauksen, kontrastin, terävyysalueen, kuvakulman, valotuksen tai kuvauskohteen lisävalaisemisen.


Valokuvaaja voi kuvan otettuaan käsitellä valokuvaa. Valokuvat, joiden ottamiseen sisältyy vain valokuvaajan pieni tai olematon luova panos, eivät voi olla teoksia. Valokuvaajan luovan panoksen voidaan katsoa puuttuvan kokonaan esimerkiksi valvontakameran kuvista. Valokuvaajan luova panos on pieni tai olematon myös tarkoitukseltaan ja lopputulokseltaan tavanomaisissa kuvissa kuten esimerkiksi passikuvissa. Tällaisten valokuvien kuvausprosessi ei sisällä riittävästi valokuvaajan henkistä luovaa työtä eikä tuloksena ole omaperäistä ilmaisua vaan valokuvaajan toiminta on lähempänä mekaanista kameran automaattista valokuvaustoimintoa.


Valokuvan julkaisemisella tai julkaisemattomuudella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, ylittääkö valokuva teoskynnyksen vai ei. Valokuvaajan ammattitaidon tasolla tai sen puutteella ei ole merkitystä valokuvan teoskynnyksen arvioimisessa. Amatöörivalokuvaajakin voi luoda teosvalokuvan. Valokuvan tarkoituksella kuten sillä, onko kuva tarkoitettu esimerkiksi lehtikuvaksi, valokuvanäyttelyyn tai perheen valokuva-albumiin ei ole merkitystä arvioitaessa teoskynnyksen ylittymistä. Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja siten, että voidaan olettaa, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos.


Tekijänoikeusneuvosto on arvioinut sille lausuntopyynnön liitteenä toimitettujen valokuvien valokopioita. Lausuntopyynnön liitteenä olleessa valokuvassa, jossa on kuvattu mies rakennuksen katolla, valokuvaaja on oivaltanut kyseessä olevan omaperäinen tilanne ja tallentanut kohteen valokuvaan siten, että lopputuloksena on ollut kuvakulmaltaan, rajaukseltaan ja kohteen sommittelun osalta siinä määrin omaperäinen valokuva ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena.


Lausuntopyynnön liitteenä olleessa valokuvassa, jossa mies makaa tornin edessä nurmikolla, valokuvaaja on yhdistellyt luovasti kuvan erilaisia elementtejä ja sommitellut ne valokuvaksi siten, ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena. Lausuntopyynnön liitteenä olleessa valokuvassa, jossa on lapsia traktorin kyydissä, on kuvakulman ja perspektiivin avulla saatu aikaan syvyyden, etäisyyden ja liikkeen vaikutelma. Lisäksi valokuvan rajaus ohjaa katsojan katseen suuntaa. Tekijänoikeusneuvosto katsoo valokuvan olevan siinä määrin omaperäinen, ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena.


5 Puheenjohtaja Marcus Norrgård


Sihteeri Marco Grönroos


Lausunto on käsitelty tekijänoikeusneuvoston täysistunnossa. Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Marcus Norrgård (puheenjohtaja), Pekka Heikkinen, Pirjo Kontkanen, Sari Nieminen, Pekka Pulkkinen, Risto Ryti, Anne Salomaa, Pekka Sipilä, Markku Uotila, Martti Virtanen ja Ahti Vänttinen."

Lopuksi vielä juristin näkemys siitä, millä erotetaan oikea valokuvataide premodernista tekovalokuvataiteesta. Ote on Sanoma OY:n vastineesta Nasredtinin  Olympiatulen sytyttämis kuvan tapauksessa, jota siis käsiteltiin edellisen blogin kommenteissa.

"Kuva on päiväntapahtumasta otettu valokuva, annetusta tilanteesta otettu uutiskuva, ei taiteellisuutta ja kuvaajan omaa panosta ilmentävä teos. R ei ole itse suunnitellut kuvan kohdetta eikä näin ollen ole myöskään voinut vaikuttaa kuvan sisältöön. R ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaan tuli on sytytetty. Näin ollen hän ei ole myöskään voinut vaikuttaa kuvassa oleviin valoihin ja varjoihin, vaan ne ovat annetut. R ei ole myöskään voinut vaikuttaa siihen, mistä suunnasta Nurmi tulen sytyttää ja mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit. R ei ole voinut vaikuttaa Nurmen vaatteisiin eikä kuvan taustaan. Kuvakulma tulen sytyttämisestä ei ole omaperäinen eikä persoonallinen. Kuvan muoto ja rajaukset ovat sellaisia, etteivät ne ilmennä R:n persoonallisuutta.

Valokuva voi olla teos, jos se ilmentää kuvaajan omaa panosta. R:n ottama kuva ei sitä kuitenkaan tee. Kuva on otettu annetusta tilanteesta kuvan muotoa ja esim. valotusta etukäteen suunnittelematta. R ei ole voinut muuttaa kuvan sisältöä ja ottaa uusia otoksia kerta toisensa jälkeen. Teoksen valmistaminen suunnitellaan huolellisesti etukäteen, valoja ja muotoja voidaan muuttaa kesken kuvauksen ja hakea kuvaajaa eniten miellyttävää otosta. Teoksen valmistamisessa kuvaaja vaikuttaa kuvan sisältöön muutenkin kuin vain laukaisijaa painamalla. R ei ole tehnyt muuta kuin ottanut kuvan mekaanisesti. Osin hänen ammattitaidostaan, mutta osin myös tuurista johtuen kuva on onnistunut erinomaisesti. Jos kuva ei olisi onnistunut, R ei kuitenkaan olisi voinut ottaa sitä uudestaan" 

R (siis Nasredtin eli Nasa) ei ole voinut vaikuttaa, mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit! Siinäpä oiva taiteen kriteeri. Olen mykistynyt tämän tulkinnan edessä.