Kuva: Jyrki Vesa
Jari Tervo Katajanokan maisemassa. Jos taustalla näkyisi joku Guggenheim-pytinki, niin se antaisi Jarille varmasti lisää inspiraatiota, ehkä jopa nostaisi hänen Katajanokan kämppänsä arvoa. Kaatuvaseinäiset talot eivät siis ole guggenheimilasta wow-arkkitehtuuria, eivätkä ne johdu siitä, että talot olisivat kaatumaisillaan, vaan optisesta ilmiöstä nimeltä perspektiivi.
Jos joku kokee kaatuvat seinät ahdistavina, niin alla olevassa kuvassa olen suoristanut ne kuvankäsittelyn keinoin.
Olisihan se myös hienoa, jos Tervon taustalla Katajanokalla olisi ihan oikea Gugge – ilta-auringon väreissä hehkuen.
Katleena Kortesuo kertoo blogissaan ketä aikoo äänestää kuntavaaleissa ja miksi. Jos jokainen äänestäjä tekisi samat pohjatyöt ehdokasta valitessaan, niin valtuutettujen luettelo voisi näyttää hieman toisenlaiselta miltä se tulee näyttämään reilun viikon päästä.
Jari Tervokin valottaa hieman äänestyskäyttäytymistään, jopa
pidemmälle kuin kuntavaaleihin ulottuvalla aikajänteellä: "En äänestä ketään Guggenheimin museota
vastustanutta poliitikkoa koskaan mihinkään julkiseen luottamustoimeen."
Molemmilla on tietysti oikeus kertoa, miten aikovat
äänestyskopissa toimia. Vaalisalaisuus kun ei koske äänestäjää itseään.
Vaikka molemmat antavat perustelunsa ehdokkaansa valintaan (Tervo antivalintaansa), niin sekään ei ole
tarpeellista. Kun Guggenheim-teeman ruotiminen on
minulle mieluista ja vielä mieluisampaa oli sen nöyryyttävä kaatuminen viime
keväänä kaiken siihen liittyneen establishmentin hypetyksen jälkeen, niin muutama sana
Tervosta ja hänen lausunnostaan.
Tervon olen tavannut kerran. Se tapahtui niinkin varhain
kuin vuonna 1984 Otavan kirjallisessa
pikkujoulussa Uudenmaankadulla. Minä
olin siellä Otavan kirjailijana, Tervo Ilta-Sanomien toimittajana. Satuimme
samaan jonoon, jonka toisessa päässä sai alkoholia. Tervo oli jonossa juuri
ennen minua, aika päissään ja melkoisessa uhossa. Mahdollista keskustelua välillämme en muista,
mutta jos jotain puhuimme, niin sen on täytynyt olla aika yksipuolista.
Jono pysähtyi Tervon päästessä tarjoilutiskin ääreen. Hän ei
nimittäin suostunut millään hyväksymään sitä tosiasiaa, että tarjolla oli vain
viiniä ja väkeviä, ei lainkaan olutta.
Minulla on vieläkin silmissäni näkymä tupakka suusta roikkuen (silloin sai
vielä polttaa sisällä) kahden kympin seteliä heilutelleesta Tervosta. "Jos se on
rahasta kiinni, niin sitä kyllä löytyy." Ei ollut. Olutta vain ei ollut
tarjolla. Lopulta Tervokin joutui pitkin hampain tyytymään viskiin. Otava oli
Tervon mielestä paska kustantamo. Södika
(jonne Tervo oli tehnyt siihen aikaan
pari runoteosta) oli kuulemma paljon parempi. Siellä sai pikkujouluissa
oluttakin.
Sama asenne näkyy Guggenheim-kommentissa. Kun Tervon kotikonnuille Katajanokalle ei tullutkaan
Guggenheimia, niin sitä vastustaneet poliitikot ovat niin surkeita kaikissa
asioissa, että Jarin luottamus heihin on mennyt lopullisesti. Perustelun keskeinen ja oikeastaan ainoa argumentti on
se, että he ovat eri mieltä kuin Tervo ja siksi väärässä.
Kun Katleena Kortesuo ilmoittaa sen yhden, jolle hän antaa
äänensä seuraavissa Hämeenlinnan kuntavaaleissa, niin Jari Tervon kertoo, että hänen ääntään paitsi jäävät ikuisiksi
ajoiksi kaikissa vaaleissa ne noin 500 poliitikkoa,
jotka vastustavat Guggenheimin tuloa Helsinkiin. Niin paljon vaikutusvaltaisempi Tervo on.
Sanotaan nyt pari sanaa Katleena Kortesuostakin. En ole koskaan tavannut häntä, hänen isänsä
kävi kanssasi samaa Oriveden yhteiskoulua (niin juuri sitä
kouluammuskelupaikkaa) - tosin pari luokkaa minua ylempänä. Erinäisten
sattumien kautta toimin esilukijana Katleenan kirjassa Tekstiä ruudulla.
Suosittelen muillekin nettiin tekstiä suoltaville kuin itselleni.
Ketä itse äänestän? Olen asunut Vantaalla 35 vuotta. Kuntavaalien 444
ehdokkaasta olen edes hyvän päivän tuttu 11 kanssa.
Siis noin 2,5% ehdokkaista on sellaisia, joiden kanssa olen ollut jossain
henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Toisaalta ääneni voin antaa vain yhdelle,
joten näissäkin on 10 liikaa.
Aion siis äänestää jotakuta alla olevista. Listassa on entisiä ja nykyisiä työkavereita, oppilaita, ystäviä, tuttavia ja muita kylänmiehiä. Suurin osa
jopa minulle käypäisistä puolueistakin. Nämä voivat yrittää vielä vaikuttaa minuun henkilökohtaisesti,
muiden on turha vaivautua.
Kari Hokkanen
Markku J Jääskeläinen
Kaarlo Kivimäki
Jari Koivisto
Aki Kulokivi
Hannu Penttinen
Jari Sainio
Mia Salminvuo
Seppo Stark
Kati Tyystjärvi
9 kommenttia:
Hoitakaa te vantaalaiset vain omat asianne ja jättäkää Guggenheimista päättäminen meille stadilaisille. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu. Stadilaiset ymmärtävät kyllä valita sellaisen valtuuston, että Guggenheim nostetaan heti vaalien jälkeen kuin kissa uudestaan pöydälle.
Tervo käyttää pois sulkevaa logiikkaa. Ei siinä mitään, mutta kun kerralla hyväksytään ääni vain yhdelle, niin ei tällä logiikalla vielä saada sitä Tervon kaipaamaan tietoa siitä, kenelle sen äänensä raapustaa: "Jotenkin on kuitenkin ratkaistava kenen numeron raapustaa lappuun kopin yksinäisyydessä lokakuisena sunnuntaina. Olen ratkaissut asian periaatteellisella tasolla. En äänestä ketään Guggenheimin museota vastustanutta poliitikkoa koskaan mihinkään julkiseen luottamustoimeen."
Stadin kundille
Kun Stadissa olevat ehdokkaat vastailevat alla olevan tavalla kysymykseen Guggenheimista, niin olisiko meidän susirajan takana asuvienkin mielipidettä syytä kuunnella?
1. Guggenheim-museohanke pitäisi nostaa uudelleen keskusteluun.
Ehdokkaan kommentti
Suomi tarvitsee kansainvälisesti tunnetun merkittävän museon ja se voisi hyvin olla Guggenheim. Luonteva sijoituspaikka museolle olisi Helsinki, mutta pääkaupunkiseudun muidenkin kuntien sekä valtion on osallistuttava kustannuksiin.
Meillä Berliinissä juuri suljettiin "kansainvälisesti merkittävä museo" eli Berliinin Guggenheim. Ihan samalla logiikalla voidaan väittää, että Suomi tarvitsi kansainvälisesti merkittävän hampurilaisketjun. Suomi saikin sellaisen, Mäkkärin. Ainoa ero asiassa on se, että Mäkkäri tuli omilla, ei veronmaksajien rahoilla. Pienempi ero lienee se, että ensimmäisen Mäkkärin "luonteva sijoituspaikka" oli Tampere.
Minä tunnen vieläkin suurta häpeää siitä kansallisesta alemmuuden tunteesta, jota otsikot "Suomi voi saada Guggenheimin" viestittivät. Se oli kuin Dressmanin mainoksesta: "Onnea Helsinki. Uusi Guggeinheim on avattu."
Erityisesti Hesarissa itkettiin sitä, että mitä maailma nyt ajattelee Suomesta, kun me torjuimme tämän mahdollisuuden, johon olisi pitänyt tarttua. Minäpä kerron, mitä täällä Saksassa ajateltiin. Siis ne harvat, jotka ylipäänsä olivat kuulleet edes jotain Hensingin Gugge-hankkeesta. Täällä arvostettiin sitä, että Helsinki sanoi demokraattisen prosessin jälkeen "Ei kiitos" tarjoukselle, joka haisi joka kantiltaan perinteiseltä lomaosakehuijaukselta. Päinvastaisessa tapauksessa Helsingille olisi lähinnä naureskeltu säälien.
Minusta seuraavat henkilöt pitäisi laittaa valtakunnan oikeuteen sysytettyinä valtiopetoksesta, vaihtoehtoisena rikosnimikkeenä vehkeily isänmaata vastaan. Lista on alustava, siihen saattaa tulla lisää syytettyjä.
Valtiopetoksesta
JussiPajunen
Tuula Haatainen
Janne Gallen-Kallela-Siren
Vehkeilystä isänmaata vastaan
Jari Tervo
Jussi Saloranta
Kimmo Helistö
Asko-Seljavaara Sirpa
Hakola Juha
Oker-Blom Jan D
Rauhamäki Tatu
Rautava Risto
Rissanen Laura
Tämä lista täydentyy
Törkeästä valtiopetoksesta
Johan Bäckman
Moni kaupunginvaltuustoon pyrkivä haikailee Guggenheimin perään kuin karjalaiset kauniiseen Karjalaansa.
Risto Rautavan (kok) mielestä kyseessä olisi investointi tulevaisuuteen.
”Guggenheim olisi kaupungin keskustaan noustessaan kuin magneetti, joka vetää puoleensa paitsi kulttuuria ja taidetta, myös yritystoimintaa, työtä, mainetta - ja rahaa. Se toisi maailman huippuluokan kuvataidetta tavallisten suomalaisten perheiden ulottuville."
Martti Huhtamäki (kesk) arvioi, että moni kaupunki, muun muassa Oslo, on valmis ottamaan Guggenheimin-museon parhaille paikoilleen heti, kun Helsinki tekee lopullisen kielteisen päätöksen.
Huhtamäen mielestä Helsinki nousisi Guggenheimin avulla Champions-liigaan ja Suomen alamaissa oleva kuvaamataide nousisi maailmalla kuuluisuuteen, kuten jo nyt kapellimestarit, oopperalaulajat ja Kimi Räikkönen.
Mistä näitä ideootteja oikein sikiää? Toisaalta ihan hyvä, että tiedän ketä en ainakaan äänestä. Voin myös ilmoittaa, että tule äänestämään Jari Tervoa. Minua ei haittaa lainkaan, että hän ei ole ehdokkaana. Voin olla äänestämättä häntä siitä huolimatta.
Vaaleista ei varmaankaan tule Guggenheimvaalit, koska Guggenheimin tulo Helsinkiin lienee de facto kuopattu. Teen kuitenkin pienen tialstollisen analyysin, miten Guggikseen julkisuudessa myönteisimmin ja kielteisimmin ehdokkaat pärjäsivät. Kunhan nyt saadaan vaalit ensin pidettyä.
Hesarin taidearvostelija Anu Uimonen, yksi ahkerimpia Guggen lobbaajia, otsikoi 18.1.2011: "Helsingin asenne teki vaikutuksen Guggenheim-johtajaan".
Varmaan tekikin. Jos minä yrittäisin höynäyttää jotakuta ja havaitsisin tämän olevan höynäytettävissä mihin vain, niin minäkin kehuisin toisen asennetta. Valitettavasti vain (Guggen kannalta asiaa katsottaessa) kaikilla asioista päättävillä ei ollut samaa asennetta.
kyllä tervo tietää.
tiesihän hän vastauksen uskonnollispoliittisiin ongelmiinkin, kehoittamalla muhamettilaisia uskontokunta-aktiiveja tekemään rienausvideon jeesuksesta.
hän ei vain tainnut oivaltaa, ainakaan ennen aikaisesti, että jesse james kuuluu myös muhamettilaisissa veljeskunnissa sinne korkeammille lehtereille, joilla olijoilla on ikuinen naamavippi pelkästään 'etteks te tiedä kuka mä oon' -teemaan pohjautuen.
eli turha ottaa liikoja onkeensa tervon touhuista.
kyllä se totuus löytyy toki myös siltä, mutta iso-G-heimia se ei onneksi helsinkiin tuo, oli millainen video hyvänsä tervolla mielessä ollutkin.
Lähetä kommentti