Tähtitiede vai tähtitieteilijät kiinnostavat?

Kävin lyhyen ajan sisällä kuuntelemassa kahden tähtitieteilijä esitystä tiedekeskus Heurekassa. Ensin dosentti Syksy Räsänen kertoi, kuinka maailmankaikkeus on kehittynyt ja mikä on kosmisen taustasäteilyn vaikutus.  Reilu viikko tästä Esko Valtaoja valotti hieman mustan aukon pimeyttä.  Räsänen lienee enempi kosmologi ja fyysikko, mutta samoja Kuun ylisen maailman tutkijoita kuitenkin.

Väkeä oli molemmilla kerroilla tuvan täydeltä. Tietysti aiheet olivat kiinnostavat, eikä tapahtumien maksuttomuuskaan varmaan estänyt ketään tulemasta, mutta siitä huolimatta jäin mietiskelemään, kumman takia ihmiset loppujen lopuksi tulivat paikalle. Aiheen vain luennoitsijan?

Molemmat esiintyjät ovat hyvin karismaattisia jo ulkonäöltään. Valtaoja tutussa parrassaan ja kiiltävässä kaljussaan, pitkän hontelo Räsänen gootti-luukissaan. Totta kai on selvää, että pelkkä eksoottinen ulkonäkö ei riitä. Muutenhan Helsingin asematunneli olisi täynnä salit täyteen vetäviä luennoitsijoita. Mutta enemmän vähän erottuvasta habituksesta varmaan on hyötyä kuin haittaa, jos päämääränä (yhtenä) on saada itselleen sellaisiakin kuulijoita, jotka eivät muuten tulisi kuuntelemaan tähtitieteen luentoa.  Eli jos "nimet" vetävät ihmisiä harrastamaan muutakin luonnontietoa kuin luontoiltaa, niin ei minulla ole siitä mitään poikkipuolista sanottavaa. Eikä muuten ole luontoillastakaan. Olen saanut jopa yhden kysymyksen kuvan kera lävitse ohjelmaan.

Tiedekeskus on varmaan juuri sopiva "sirkusareena",  kun halutaan esittää kansantajuisesti tieteen viimeisiä saavutuksia. Ainakin minä viihdyin molemmilla luennoilla oikein hyvin, vaikka sisältö ei minulle ihan ennalta tuntematonta ollutkaan. Ehkä siitä voisi päätellä, että vähemmän alaa opiskellutkin saattoi pysyä luennoitsijoiden  perässä.  Suurelle yleisölle nämä luennot ovat kuitenkin suunnattuna, matematiikan kanssa niiden kimppuun käydään sitten yliopistoissa.

Valtaoja tuli ja meni, mutta Syksy Räsästä on mahdollisuus kuunnella vielä kerran Heurekassa 11.10. klo 18. Suosittelen lämpimästi. 

Kokeilin molemmilla luennoillani uutta digitaalista pokkarikameraani. Sen valovoima lyhyimmällä polttovälillä on niin huima kuin  f/1.4. Jopa tähtitieteen luentosalien pimeydessä kameralla saa vielä ihan siedettävää jälkeä.  Tässä myös pienet videon pätkät Valtaojasta ja Räsäsestä.

ps.

Teemasta kehkeytyi jälkipuintia siitä, miten paljon ulkonäkö merkitsee jopa kirjanmyyntiin. Kirjan jos jonkun luulisi olevan aika riippumaton kirjoittajan ulkoisesta habituksesta.  Vaan eipä olekaan, päätellen jo siitä, miten paljon kustantamot panostavat takaliepeessä olevaan kirjailijan valokuvaan.

Tein Per Otava kollaasin Otavan kirjailijoista, joiden sukunimi alkaa kirjaimilla A-H. Otavan kirjailijoista siksi, että ne olivat netissä aika kompaktisti saatavilla ja otos A-H siksi, että en viitsinyt kerätä enempää.

Useat kuvista ovat Irmeli Jungin ottamia, mikä kuvastaa edelleen  niihin käytettyä rahaa. Jung kun ei ole halvimmasta päästä  muotokuvaajia.  Jotkut naiskirjailijat ovat saaneet aika räväkän valaistus/kuvakulma/photoshop-nuorennusleikkaukset. Lenita nyt on tässäkin omassa luokassaan, mutta esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttila on lähes tunnistamaton omassa kuvassaan. Merkille pantavaa ja ehkä jostain kertovaa on myös se, että Paavo Haavikosta on elämänsä ehtoossa olevan sairaan miehen kuva, ei sen voimastahtoisen kulttuuripersonan, jona suuri yleisö oppi Haavikon tuntemaan. 

Alla siis otos suomalaisia kirjailijoita sellaisina, kun kustannusyhtiö haluaa heidät esitellä lukijoilleen. Tehkää itse omat johtopäätöksenne.Esineellistetäänkö jompaa kumpaa sukupuolta? Tasa-arvon nimissä voidaan kuitenkin todeta, että sukunimien A-H välillä Otavalla on lähes sama määrä molempia sukupuolia olevia kirjailijoita.