Ympyrä sulkeutuu

Tietokirjailija Tiina Puputti Digiexpossa kertomassa kirjastaan salintäyteiselle yleisölle. Vaikka Tiina sitten yhteisten opiskeluaikojemme on pudottanut puhenopeuttaan  ainakin puoleen, niin siitä huolimatta hän otti helposti kiinni edellisen puhujan aikataulusta ryöstämät 10 minuuttia ja vielä alitti sovitun loppumisajan muutamalla minuutilla. Kun tietää mistä puhuu, niin ei tarvitse hakea sanoja. Yleisö palkitsi Tiinan paitsi pitkillä aplodeilla ja niin myös pitkällä omistuskirjoitusten hakijoiden jonolla.

Kymmenen vuotta sitten joku oli suositellut minua Docendon kustannuspäällikkö Harri Sirolalle, kun tämä oli tiedustellut  valokuvaavaa tietokirjailijaa tekemään kirjaa aiheesta "Muotokuvaus digikameralla". (Toki tämän suosittelijan muistan, mutta kun hän on edesmennyt ja vainajien arvostelukyvyttömyyttä ei liene korrektia repostella…).

Sen verran realiteettien tajua minulla kuitenkin oli siinä tilanteessa, että ymmärsin kieltäytyä. Muotokuvauksen suhteen olin 10 vuotta sitten diletantti, eikä tilanne ole siitä juuri muuttunut. Noon eri miehet jotka rumihia tekee ja eri miehet, jotka niitä pesee. Sama pätee muotokuvaukseen. Korkeintaan sillä erotuksella, että huippumuotokuvaajat näyttävät olevan lähes poikkeuksetta naisia.

Vaikka tällä hiirellä kissalle räätälinä ei syntynyt takkia, niin päätettiin kuitenkin yrittää liivejä. Niinpä kesällä 2004 ilmestyikin Docendon kustantamana Sakari Mäkelän ja minun tekemä opus "Henkilökuvaus digikameralla". Kirja oli pienehkö menestys tietokirjaksi. Siitä otettiin pari nyt jo loppuunmyytyä painosta ja se jopa käännettiin ruotsiksi.

Kohtasin Harrin tänään Digiexpossa. Hän näkyi Odysseuksen harharetkien jälkeen palanneen takaisin Docendoon, kuten myös yhtiö itse Sanoma Pro seikkailun jälkeen palanneen juurilleen. Harri on nyt paitsi firman toimitusjohtaja myös osaomistaja. Lykkyä vain tykö ja samma på svenska eli lycka till.

Kerrottiin viimeisimmät kuulumiset muutenkin. Kun kerroin pitäväni valokuva-aiheista blogia, niin Harri ehdotti jonkun heidän kirjansa arviota siinä.

Mikäs siinä, mutta kun olen itsekin Docendon kirjailijoita, niin pyysin Harrilta jotain sellaista kirjaa, jota ei tarvitse haukkua.  Kainalooni lyötiin Tiina Puputin esikoinen ja uutuus "Valo ja valaisu - Henkilökuvaus studiossa ja miljöössä."

Ojasta allikkoon. Tiina on opiskelukaverini Visuaaliviestinnän Instituutin ajoilta. Nyt minulla oli kaksi syytä kirjoittaa myönteinen arvio. Ilmoitin Harrille, että jos arvioni kirjasta on vähemmän mairitteleva, niin raportoin siitä vain tekijöille suoraan. Sen verran "kotiinpäin vetävä" lupasin olla. Yleensäkin olen sitä mieltä, että epäonnistuneet hengentuotteet arvostellaan suoraan tekijälle ja onnistuneet kehutaan myös suuren yleisön kuullen.

Siinä mielessä voidaan katsoa ympyrän sulkeutuneen, että Tiinan kirjan aihe on aika pitkälti sama kuin Harrin minulle 10 vuotta sitten ehdottama. Nyt siis aika oli siihen kypsä ja ennen kaikkea siihen löytyi mitat täyttävä tekijä.

Valehtelisin kovin läpinäkyvästi, jos väittäisin lukeneeni sen kokonaan. Tiina Puputin koko kirjallinen tuotanto ei ole huolelisesti luettavissa yhden viikonlopun aikana kuten ei Dostojevskinkaan kaikki kirjat.  Paitsi jos lukee kuten minä ja Paavo Väyrynen teimme: pääkohdat tarkasti ja muun kursorisesti.

Tällä perusteella voin sanoa, että Valo ja valaisu on hyvä kirja. Se on tehty erityisellä huolella, joskin Tiinan tuntien kaikki muu olisi ollut aika yllättävää. Etsin siitä virheitä ja minut tuntevat taas voivat todistaa, että muiden virheiden etsimisessä olen aika sinnikäs. En ole vielä löytänyt yhtään.

Kirjan teksti on Tiinan käsialaa, mutta kuvia katsellessa kuulee Matti J. Kalevan äänen. Eikä Tiina pyri tätä mitenkään kieltämään. Päinvastoin esipuheessa on kauniit creditit Masalle, jota voitaneen kutsua suomalaisen valokuvaopetuksen grand old maniksi - paremman luonnehdinnan puutteessa. Toki muunlaisiakin luonnehdintoja MJK:sta on kuultu. Ainakin silloin, kun hänen legendaarinen lauseensa Visuaaliviestinnän instituutin vaikutuksesta valokuvaajan taitoihin on realisoitunut ovien paukkeena. VVI nimittäin oli Matin mukaan Suomen huonoin valokuvaopetusta antava oppilaitos. Sen ovesta kun on tullut sisään  lukematon määrä helvetin hyviä valokuvaajia, mutta yhtään ei ole lähtenyt ulos.

Arvioija etsii yleensä ainakin yhden virheen tai huonon kohdan kirjasta, jotta saisi lukijan vakuuttuneeksi siitä, että on lukenut arvioimansa kirjan. Kuten tuli jo sanottua, niin muutaman tunnin pläräämisellä en vielä löytänyt virheitä, mutta jatketaan vielä. Jos nyt jotain negatiivista pitää sanoa, niin olkoot se vaikka tämä. Kun tätä kirjaa tullaan käyttämään hyvinkin ahkerasti alan oppilaitoksissa, niin hakemisto olisi ollut poikaa.

Kenelle kirja sopii? Jokaiselle, joka haluaa selvittää henkilökuvauksen valon ja valaisun perusasiat ja vähän syvemmällekin kurkaten. Eritoten täällä soisi kirjan löytyvän pukin kovasta paketista.

ps. 4.11.2012

Kun arviointiin katu-uskottavuuden vuoksi kuuluvien virheiden löytäminen on niin vaikeaa kun tässä kirjassa tuntuu olevan, niin yritetään nyt edes seuraavaa, vaikka se meneekin hieman saivartelun puolelle.Se retoriikan osa-alue kun ei ole minulle mitenkään tuntematon.

Painotekniikassa paperin valkoiseen pintaan lisätään värimustetta, jonka tarkoitus on vähentää – ei suinkaan lisätä – painopinnasta heijastuvia värejä.  Ihan kuten nimi vähentävä värijärjestelmä jo antaa ymmärtää. 

Jos hieman yksinkertaistetaan, valkoisesta pinnasta heijastuu kaikkia värejä, punaista, vihreää ja sinistä. Magenta värimuste bloggaa näistä vihreän pois, joten magentan rasteripisteen kohdalta silmään heijastuu vain punaista ja sinistä valoa. Keltaisen kohdalta punaista ja vihreää  ja syaanin vastaavasti sinistä ja vihreää.

Tämä saattaa kuulostaa saivartelulta ja osin sitä onkin. Valon käyttäytyminen esineen pinnalla on kuitenkin avain värillisen valaisun ymmärtämiseen.  Esimerkiksi jos halutaan sininen tausta, niin se voidaan saada aikaiseksi valaisemalla sinistä pintaa valkoisella valolla. Pintamateriaali imee valkoisesta  valosta punaisen ja vihreän valon.  Tämä on väriä vähentävä systeemi.

Toinen tapa on valaista tausta sinisellä valolla. Taustan on oltava silloin tummanharmaata materiaalia, koska muuten se heijastaisi sinisen lisäksi myös muiden valaisulaitteiden valoa ja luultavasti näyttäisi hailakalta vaaleansiniseltä. Tämä taas on väriä lisäävä systeemi. 

On yleensä halvempaa käyttää muutamaa harmaansävyn taustakartonkia ja värillisiä valoja kuin useita erivärisiä taustoja. Ongelmaksi  tuppaa tulemaan vain se, että värivaloilla puhti loppuu helposti kesken. Tummanharmaa pinta kun imee suurimman osan kaikesta siihen osuvasta valosta.

Menkööt vielä toinen samoilla lämpimillä.  Kiiltävä pinta ei ole valonsäteen symmetrisen heijastumisen syy, van seuraus.  Tämä saattaa tuntua jo enemmän hattuilulta kuin kirjan arvostelulta. Mutta tämä onkin poikkitieteellinen kirja-arvostelu.

Selitän hieman tarkemmin. Yksi modernin fysiikan keskeisistä kulmakivistä on syyn ja seurauksen välisen ajallisen järjestyksen loukkaamattomuus. Syy en voi olla seurauksen jälkeen. (Takautuvat oikeustapahtumat kuten sotasyyllisyys tuomiot ovat asia erikseen).  Valon heijastumisen siten, että tulokulma ja heijastuskulma oat yhtä suuria, syy on heijastavan pinnan tasaisuus.  Tasainen valon aallonpituuden kokoluokassa.  Se, että tällainen pinta kiiltää, johtuu siis pinnan tasaisuudesta, ei sen kiiltävyydestä. "Kiiltävä pinta kiiltää" on mihinkään johtamaton taulologia.  Kiiltävyys on pinnan tasaisuuden seuraus.  

Mitä välii? Yleensä ei olekaan. Useimmiten ihmiset osaavat lähteä korjaamaan kokemksen perusteella ihan oikein syytä, vaikka jopa luulevat käsittelevänsä seurausta. Esimerkiksi lusikoita kiillotetaan niitä hankaamalla, vaikka tosiasiassa lusikan pintaa hangataan tasaisemmaksi poistamalla siinä olevaa töhnää. Kiilto tulee tämän tasaisuuden seurauksena.

Lääketieteessä sen sijaan aika usein hoidetaan oireita eli seurauksia varsinaisen syyn sijasta. Monestakin eri syystä sekä tieten että tietämättömyyttä. Yleensä kuitenkin syyn hoitaminen on järkevämpää kuin seurauksen. Viimeisillään olevat syöpäpotilaat voivat tosin olla tässä ihan toista mieltä seurauksen eli sietämättömän kivun hoidon suhteen.

Syyn ja seurauksen suhdetta tietysti hämärtää moniin tapahtumiin liittyvä feed back. Bisnes menee huonosti, jolloin ei jaksa keskittyä tekemään asioita kunnolla, jolloin bisnes menee entistä huonommin. Perimmäisen ongelman syyn löytäminen on tässä kuten kaikessa muussakin avain sen ratkaisemiseen. Yhtä hyvin myös menestyksen perimmäinen syy.  Siteeraan tässä itseäni (en alkuperäisenä lähteenä) suosikkilauseessani. Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Tiinan kirja ei ole sanakirja.

 

  pps. Oletan, että tässä voidaan käyttää yhtälöä "hyvä = rehellinen".  Omistuskirjoituksen antaja kun on Tiina eikä mikään Toyotan piirimyyjä, kuten nimmarista voisi äkkinäisempi ajatella. :-)