Sunday, 3 November 2013

Yllättävä valttikortti työmarkkinoilla: skandinaavikielen taito







Taloussanomissa oli yllä oleva pikku uutinen.  Minut uutinen tavoitti Facebookin kautta, kun lähi- ja vähän kauemmassakin piirissä on FB-kavereita.

Mitä tästä seurasi? Facebookissa peukutusta ja Taloussanomien kommenttiosalla kovin tutunoloinen riita ruotsin kielen asemasta Suomessa. Argumentit olivat tasoa ja etenkin tyyliä, joka ei ole kunniaksi riidan kummallekaan osapuolelle.  Kuulostaa lähinnä humalaisten päättymättömältä jankkaamiselta iltanuotiolla, missä toisen osapuolen näkökantoja ei edes kuunnella - ymmärtämisestä nyt puhumattakaan.




Mitä tästä pitäisi ajatella? Kieliriita tuntuu vain kärjistyvän, eikä kohta edessä oleva keskustelu eduskunnassa varmaan tule olemaan öljyä laineille vaan pikemminkin bensaa liekkeihin.

Mikä neuvoksi? Näitä kirjoituksia seuraavat varmaan ovat sitä mieltä, että minun asenteillani on mahdotonta olla tässä asiassa neuvonantaja. Jos nyt kuitenkin yritetään.

Argumentoinnin tasoa voisi ainakin yrittää saada neutraalimmaksi ja toista osapuolta kunnioittavammaksi. Minä olen luopunut termin "pakkoruotsi" käytöstä ja ainakin yritän käyttää neutraalimpaa ilmaisua "peruskoulussa B1-kielen valinnaisuus". Samma på svenska "B1-språkets valfrihet i grundskolan".  Ruotsin kielen opetuksen pakollisuuden kannattajia kehottaisin jättämään pois ainakin kaikkein typerimmät argumentit ruotsin kielen osaamisen suunnattomasta hyödyllisyydestä suomenkielisille ja vastaavasti sen osaamattomuuden turmiollisuudesta.  Ne herättävät ainoastaan ja vain entistä suurempaa vastenmielisyyttä koko ruotsin kieltä kohtaan, mikä ei voi olla kenenkään etu.

Tältä pohjalta voisi kuvitella olevan mahdollisuuksia muuhunkin vuoropuheluun kuin toistensa ohitse huutamiseen.

Kaiken väärinkäsittämisen uhallakin pari kommenttia kuitenkin Taloussanomien uutiseen.  Uutinen sinänsä oli lehdille nykyään tyypilliseen "laatujournalistiseen" tapaan kopioitu CCN Moneyn verkkosivuilta. Jos ajatellaan, että laatujournalismiin kuuluu uutisen välittäminen sen alkuperäisestä sisältöä kunnioittaen eikä sitä omiin tarkoitusperiin käyttäen, niin silloin Taloussanomat menee tässä kyllä rimaa hipomatta limbona sen alitse.

Uutisen keskeinen sanomahan on se, että harvinaisten kielten (USA:n näkövinkkelistä asiaa katsottaessa) osaajista on pulaa USA:ssa. Skandinaaviset kielet mainitaan uutisessa sivulauseessa. Jos artikkelin kuvituksena on Ruotsin lippu liehumassa, niin lukijan mielikuva artikkelin otsikon sisällöstä on varmaan ihan toinen.

Toinen toimittajan keskeinen ominaisuus on peilata maailman uutisia oman maan asioihin. Tässä mielessä viimeisen virke: "Sen sijaan espanjan osaamisesta on Yhdysvalloissa vähiten rahallista hyötyä, koska se on maan toiseksi puhutuin kieli." on keskeinen. Ihan samalla tavalla ruotsin kielen osaamisesta on meillä aika vaatimattomasti rahallista hyötyä, koska se on Suomen toiseksi puhutuin kieli. Mitä alempiin palkkaluokkiin mennään, niin sitä vaatimattomammaksi ruotsin kielen osaamisen tuoma ansionlisä käy. Esimerkiksi Stokkalla  myyjän perustuntipalkka on siinä 10 euron hujakoilla. Ruotsin kielen taito tuo siihen 5 %:n lisän, eikä silloin puhuta peruskoulun antamaa "Var så god, tack och adjö"-kielen osaamisesta.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että jos halutaan ihan oikeasti lisätä suomenkielisen väestön ruotsin taitoa, niin siihen lääkkeenä porkkana toimisi ihan eri tavalla kuin nyt käytetty keppi. Esimerkiksi virkamiesruotsin suorittaminen on lähinnä muodollisuus, josta jopa minä menin lävitse heittämällä.  Sen sijaan jos todellisesta kielitaidosta maksettaisiin ainakin valtion ja kunnan töissä vaikka 20% kielilisä, niin sen jo luulisi houkuttelevan. Toki siihen sitten vaadittaisiin vähän enemmän näyttöä kuin nykyään.  Mummon turkki, Aurinko ja myrskytuuli oli lapsuudessani ja on vieläkin lempijuttujani. Se on opettavainen tarina.  

11 comments:

  1. Kyllä on taas toimittajalla puurot ja vellit sekaisin. Vahingossa vai tahallaan? Jos jostain marginaalisen asian osaajista on pulaa, niin ei se tarkoita sitä, että se olisi yleisesti ottaen valttikortti työmarkkinoilla. Näihän ensimmäinen kommentoijakin sen tulkitsee.

    Esimerkiksi Bondilla oli elokuvassa Casino Royale pokerissa käsikortteinaan pata 5 ja pata 7. Ne sattuivat siinä tilanteessa olemaan todelliset valttikortit, yleensä niillä kipataan jo kättelyssä. Sama pätee vaikka ruotsin kielen hallintaan USA:ssa. Se voi olla hyödyllinen taito jossain aika harvinaisessa tilanteessa, mutta yleensä siitä ei ole mitään etua. Tuskin Tiger Woodsin ruotsalainen ex-vaimo tiikeriä ruotsinkielen taidollaan aikoinaan hurmasi. Olettaisin siinä olleen kysymyksessä paljon yleisemmät valttikortit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tarkkaan on elokuva katsottuna.

      Delete
    2. Tämä blogi on tarkkaan luettuna?

      Delete
  2. Suomessahan ainakin virkamiehet saavat kielitaidosta oikein tuntuvaa etua, kyllä kannattaa se 6 vuotta opiskella:

    "Niille virkamiehille, joiden virka-alueeseen kuuluu kaksikielisiä kuntia ja joiden virkatehtävät edellyttävät molempien kotimaisten kielten hallintaa voidaan suorittaa kielilisänä 12,61 euroa kuukaudessa hyvästä suullisesta taidosta ja 16,82 euroa kuukaudessa hyvästä suullisesta ja kirjallisesta taidosta."

    Hyvästä suullisesta taidosta saa siis (verot vähennettynä) sikspäkin keppanaa kerran kuussa. Tyydyttävästä (nöjaktig) ei sentään vielä mitään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jostain syystä tämä konkreettinen ja merkittävä ruotsin kielen taitamisen tuoma lisäansio suomenkielisille on jäänyt vähemmälle painotukselle. Jos vaikka verrataan sitä paljon yleisemmällä tasolla olevaan "kaksikielisyyden tuomaan rikkauteen".

      Delete
    2. Älähän nyt. 40 vuoden virkamiesura kielilisällä kasvattaa palkkapussia 8073,60 euroa bruttona. Inte alls så dåligt!

      Delete
  3. Toisaalta - jos ostaa sitä alkoholia vain sen verran, kuin kielilisällä saa.... Raittiiksi mainittaisiin. Kapakkahinnoilla yksi drinksu kuussa.

    ReplyDelete
  4. Kunhan ei osta koko elämän aikana tienatulla kielilisällä kerralla - eikä etenkään kottina.

    ReplyDelete
  5. Ruotsin kieli on muuten aika kustannustehokasta, asiat voi sanoa joissakin tapauksissa paljon lyhyemmin kuin suomeksi. Esim. minua viehättää aina terveyskeskuksemme nauhoite, jossa ei ole turhaan äänteitä hassattu:

    "Ni e i kö".

    Taidatkos sen lyhyemmin lausua.... Neljän sanan lause kuitenkin.

    ReplyDelete
  6. Jos sanojen lukumäärä ratkaisee, niin "Olette jonossa" sisältää vain kaksi sanaa.

    ReplyDelete