Tuesday, 24 December 2013

Kulmajoulukuusi


Emman kanssa metsänhoidollisia kohteita etsimässä. Etualalla siihen sopiva toispuoleinen kuusennäre.

Edellisissä tarinoissa kerroin saiturin joululahjasta ja kuusivarkauksista. Elämäntapapersulle sallittakoon  joukon jatkoksi kertomus joulukuusen hankinnasta. Joidenkin kriteereiden mukaan kyseessä on kuusivarkaus, minusta lähinnä metsänhoidollista työtä.

Tonttimme vieressä on noin 6 000 neliön puistoksi kaavoitettu alue Vantaan kaupungin maata. Kaupungin puisto-osaston suunnitelmissa siitä on luultavasti tarkoitus tehdä aarniometsä. Ainakin mikäli siihen kohdistuvien metsänhoidollisten töiden määrästä ja taajuudesta voi jotain päätellä.

Alueella on täyskasvuisen puuston lisäksi runsaasti kuusennärettä. Lajille tyypilliseen tapaan ne eivät halua kasvaa yksin, vaan aina yhden tai kahden kaverin kanssa kiinni toisissaan. Tästä syystä niistä tuppaa tulemaan toispuoleisia, väärän vänkyröitä ja kitukasvuisia.

Ilmaisena talkootyönä olen ottanut tavaksi auttaa kaupunkia erottamalla toisen (tai kolmannen) veljeksistä toisistaan ja antamalla jäljelle jääneelle mahdollisuuden kasvuun. Vaatimattomana ihmisenä en ole viitsinyt pitää sen suurempaa meteliä tästä hyväntekeväisyydestäni. Eritoten mieleni on heltynyt auttamaan talousvaikeuksissa olevaa kotikaupunkia joulun aikoihin, jolloin mielet ovat normaalia herkemmässä ja avuliaammassa olotilassa köyhiä ihmisiä ja yhteisöjä kohtaan.

Metsänhoitotöihin kuuluu tietysti se, että risuja ei jätetä metsään lojumaan kulkijoiden kompasteltaviksi. Ne on korjattava pois.  Kokonaan toinen asia on sitten se, että tällaiset toispuoliset kuusenvänkyrät sopivat erityisen hyvin pienehkön olohuoneemme nurkkaan kulmajoulukuuseksi. Vähän samaa tapaan, mikä on kulmakaappienkin idea. Se, mikä keskellä huonetta näyttäisi surkealta puolikaljulta raakulta, onkin nurkassa mitä tyylikkäin joulukuusi. Tietenkin "kauneus on katsojan silmässä" varauksin. 


Voitaneen todeta, että joulukuusta on oltu etsimässä kissojen ja koirien kanssa. Toki vain yksikössä.

ps. Jotta minua ei pidettäisi pelkästää Uncle Scroogenkin peittoavana saiturina, niin todettakoon tässä, että kompensaationa siitä, että näin vein leivän jonkun joulukuusikauppiaan suusta, lahjoitin kuusen hinnan täsmennettyyn kehitysapuun. Sillä lahjoitussummalla jokun kehitysmaan joku tarvitseva saa vuohen. Näin ainakin minulle on uskoteltu. Asian tarkistaminen jäänee uskon varaan.

Joululahjani ja sen kohde. Tuskin juuri kuvassa olevat, mutta periaatteessa kuitenkin. Kili-söpöläinen päätyy tietysti vähän ajan kuluttua vartaaseen, mutta tällaisella kuvalla saadan kukkaronnuorat helpommin hellittymään kuin kuvalla vartaassa pyörivästä vuohesta.

Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Näin totesi jo Isä Aurinkoinen eli Josef Stalin aikoinaan. Stalinin syntymäpäivän ajankohta on kiistelty. Minulle sopii hyvin sama päivä kuin omanikin, eli Stalinin virallisessa elämänkerrassa ollut joulukuun 21. päivä. Jotenkin vuoden pimeimpänä päivänä se symboloisi hyvin Josefia ja hänen elämäntyötään – ainakin paremmin kuin edellä mainittu Isä Aurinkoinen. Itsestäni olen tietysti jäävi sanomaan mitään.

2 comments:

  1. Hauska tarina! Kiitos Poikkitieteilijälle kuluneen vuoden tarinoista, jokainen on tullut luettua ja moni on ollut ajatuksia ja huvitusta herättävä. Hyvää joulua!

    ReplyDelete
  2. Samaa mieltä laarditaistelijan kanssa! Kiitos Poikkitieteilijälle kuluneen vuoden tarinoista, jokainen on tullut luettua ja moni on ollut ajatuksia ja huvitusta herättävä. Enemmänkin olisin lukenut jos olisi ollut. Toivottavasti kynässäsi riittää mustetta ensi vuonnakin! Hyvää joulua!

    ReplyDelete