Valokuva herättää muistot

Tein aikoinaan Fotokauppiaiden liitolle oheisen julisteen. Se oli aikaa, jolloin kivijalkakaupat kaatuivat ja fotokauppiaat kävivät epätoivoiseen taisteluun liiketoimintansa peruspilarin,  filmirullien pussittamisen puolesta. Tulos tästä taistelusta oli etenkin pienten liikkeiden kohdalla vielä huonompi kuin minun heille tekemäni juliste. Tuskin sitä kehityksen kulkua olisi paremmallakaan julisteella mihinkään käännetty.

Itse asiassa muistojen säilyttämisessä ei ole mitään ideaa, ellei lasipurkista saada jotain sellaista, mikä herättää unhoon painuneita muistoja. Tietenkin sillä edellytyksellä, että niiden muisteleminen tuo enemmän mielihyvää kuin -pahaa. Tällainen oli alla oleva kuva, jonka laiton kuvassa olevan Matti J. Kalevan Facebook-sivulle sen tupsahtaessa kovalevyltä vastaan. Yllättäen ja tilaamatta, kuten näillä on tapana tehdä.

Siihen aikaan valokuvakurssit kestivät torstaista seuraavan viikon loppuun asti. Aika oli niin pitkä, että jotkut kurssilaiset ehtivät paitsi löytää kurssiheilan niin myös tehdä jo bänet, jos ei jopa kahdet. Avioliittoja en tiedä solmitun, mutta ainakin yhden avioeron kurssit saivat aikaisekseen. Tässä suhteessa tietoni ovat tosin aika puutteelliset ja kaiken lisäksi toisen käden sellaiset.

Kuvan on otettu Oriveden Opiston valokuvauksen kesäkurssilta, luultavimmin vuonna 1984. Kurssi pidettiin joskus heinäkuun alussa, minkä voi päätellä takana näkyvistä keltaisista rypsipelloista.  Rypsi kun tuppaa kukkimaan silloin Pohjois-Hämeessä. Se kesä oli niin kuuma, että suuri osa luennoista siirrettiin ulos, koska sisällä oli liian tukalaa oleskella päiväsaikaan. 

Tämän kesän 1984 kurssin löysänä teemana oli optiset ilmiöt, minkä johdosta minä oli kurssiassistentti. Tai päinvastoin. Joka tapauksessa pidin valoilmiötyöpajaakin Kirjastotalon alakerrassa. Välistä siellä oli jopa joku niihin tutustumassa. Taittumiseen, heijastumiseen, polarisaatioon, hologrammeihin ja mitä nyt valokuvauksen optiseen fysiikkaan liittyy.

Tässä kuvassa tehdään teeman mukaisesti sateenkaarta Opiston ns. uuden asuntolan eli avaruustalon katolta. Rakennus oli siihen aikaan tasakattoinen eli sen katto ei ollut vielä alkanut vuotaa. Kuten kaikille tasakattoisille rakennuksille Suomessa tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Siksi minäkin korkeuskammoisena uskaltauduin kuvaamaan katolle. Kattoa reunustanut korokekin näkyy kuvassa.

Minun erityisprojektini tällä kurssilla oli stereokuvaus, jota sekä harrastin itse että opetin harvoille siitä kiinnostuneille. Stereokuvat otettiin kahdella Nikkormatilla, jotka oli teipattu pohjasta yhteen ja molemmissa oli 35 mm:n objektiivit. Kameroiden objektiivien välimatka oli aika lähellä sama kuin silmien väli. Laukaisemalla kamerat yhtä aikaa saattoi ottaa myös tapahtumakuvia liikkeestä. Kuvaus tapahtui diafilmille ja kuvat heijastettiin kahdella projektorilla hopeajuovakankaalle. Molempien projektorien edessä oli kohtisuoriin suuntiin polaroivat polarisaatiosuotimet ja silmien edessä näille taas kohtisuorassa olevat suotimet. Kun polarisaatio kun säilyy valon heijastuessa metallista, niin toisen kameran kuva tuli vain vasempaan silmään ja toisen vastaavasti vain oikeaan.

Diafilmit käytiin päivittäin kehittämässä Tampereella muistaakseni Kuvatarha (Kuvatahra) nimisessä fotliikkeessä. Digistä siihen aikaan ei oltu kuultukaan. Tosin minulla oli muutama rulla Polaroidin kallista, kuvallisesti ja muutenkin kestävyydeltään huonolaatuista 35 mm:n diafilmiä. Sillä kuvattessa pääsimme kuitenkin katsomaan stereokuviani "on line" heti rullan tullessa täyteen. Rullan kehittäminen sille tarkoitetussa erityislaitteessa kesti muutaman minuutin.

Kuva Matista letkun letkeän kanssa katolla on otettu stereona. Pyysin häntä osoittamaan minua kädellään syvyysvaikutelman lisäämiseksi. Kuva stereoskopisena oli aika vaikuttava ja herätti suurta hilpeyttä, kun se esitettiin perinteisessä loppuillanvietossa. Valitettavasti olen skannannut siitä vain toisen parin, mutta ehkä joskus vielä pengon arkistojani ja etsin tälle sopivan parin.

Toinen mieleen jäänyt optinen jekku tältä kurssilta oli silloin harvinaisen laitteen, eli laserin hyödyntäminen. Olin lainannut laserin kouluni fysiikanluokasta. Suuntasimme yöllä sen punaista sädettä päärakennuksen ylimmältä parvekkeelta  milloin mihinkin. Tekolammen kalat eivät nähtävästi olleet tottuneita laseriin, sillä lammessa alkoi aina melkoinen pulina, kun laserin valo suunnattiin lammen pintaan. Nämäkin kuvat odottavat julkaisemistaan jossain arkistojen kätköissä. Kuten niin monen muunkin harrastajafotarin kuvat.