Kurtsi osa II

Suomen tiedetoimittajien liitto järjesti halukkaille jäsenilleen mahdollisuuden tutustua opastettuun käyntiin Erkki Kurenniemi, kohti vuotta 2048 -näyttelyyn Kiasmassa. Hyvä, että järjesti, koska muuten ei olisi ehkä tullut käytyä kohta poistuvassa näyttelyssä. Ylipäänsä Kiasmassa olin käynyt ties koska viimeksi. Paikkahan on niin jännittävä, että jos Guggenheim pääsee edes puoleen siitä, niin käännän heti kelkkani Guggiksen suhteen. No, en sentään.

Jos mahdollista, niin käykää nyt ainakin kaikki Kurtsin tunteneet katsomassa.

Muutamia kuvia vierailusta.

Kiasmasta pohjoiseen aukeneva näkymä on yllättävän hieno. Tässä ikkunan lävitse käsivaralta otettu panorama.

Näyttelyssä oli monenmoista, sanoisinko poikkitieteellistä, materiaalia Erkki Kurenniemestä. 

Aluksi oli hieman hämmentävää, kun havaitsi Kurtsin taltiovan suunnilleen kaiken, mitä hänelle tapahtui. Muistan, kuinka hän tavatessamme ensimmäistä kertaa teki asiasta muistiinpanon. Etten olisi tullut turhan omahyväiseksi, niin joku kertoi minulle sen olevan Kurtsin jokapäiväistä rutiinia. Kuvassa muistiinpanoja eri materiaaleille vuosien varrelta.

Minäkin pääsin kokeilemaan Kurtsin seksofonia. Ei paljasteta enempää. Käykää itse kokeilemassa.

Näyttelyssä on esillä myös Kurtsin maalauksia. Osa aika roisin puoleisia.

Tapio Markkanen kertoi meille Kurtsista, tai Ekistä kuten hän oli Erkin oppinut tuntemaan ystävänä, työtoverina ja monella tavalla edelläkävijänä. Perspektiiviä oli noin 60 vuoden verran, sillä Tapio ja Erkki olivat koulutovereita Ratakadun Norssista.

Muutakin jännää löytyy Kiasmasta. Tässä varmaan ihmetellään, onko tämä hämähäkki oikein- vai väärinpäin.