torstai 27. helmikuuta 2014

Ratkaisevan hetken valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa


Valokuva tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Väliin totta, väliin täyttä potaskaa, yleensä jotain siitä väliltä.

Tämäkin Markus Jokelan kilpailukuva voitaneen laskea ratkaisevan hetken kuvaksi. Tosin sillä varauksella, että minusta ratkaisevan hetken kuvan pitää kertoa tilanteesta jotain oleellista, ei epäoleellista. Tämän kuvan painopiste on epäoleellisessa.

Niinistöstä voi olla mitä mieltä tahansa, varsinkin hänen viime aikaisten elokuvasotkujensa vuoksi. Niinistö ei muutenkaan ole minun suosikkipoliitikkoni, tosin ei niitä kovin montaa ole ylipäänsä. Siitä huolimatta olen varma, että Niinistö ei mennyt Max Jacobssonin muistotilaisuuteen luomaan vihaisia mulkaisuja paikalla olevia kohtaan ja varsinkaan nämä eivät nöyristelleet siellä Niinistön edessä.

Mitä kuvassa oikein tapahtuu? Tasavallan presidentti on juuri sapunut paikalle, jolloin muut protokollan mukaisesti nousevat seisomaan. He eivät siis ole kumartamassa Niinistölle, kuten kuvan tähän kisaan tuomisella annetaan luultavasti ymmärtää. Minun on aivan mahdotonta edes ajatella, että Paavo Lipponen painaisi katseensa nöyrästi alaviistoon, kun Sale katsoo kulmiaan kurtistaen. Sama pätee edessä vain pää näkyvissä olevaan Erkki Tuomiojaan.

Entä Niinistä sitten? Mistä moinen ilme, varsinkin muistotilaisuudessa? Niinistöllä on tapana väännellä suutaan hyvin voimakkaasti. Saattaa olla peruja niiltä ajoilta, jolloin Salen legot olivat tupakanpolton värjäämät. Joka tapauksessa ilme on ollut ohikiitävän hetken tällainen ja juuri sen on Markus Jokelan kamera taltioinut.

Muutenhan kuva ei ole kaksinen sen paremmin sommittelultaan kuin tekniseltä tasoltaan. Koko kuvan juju on ohikiitävän hetken taltoimisen antamasta mahdollisuudesta tulkita tilanne totuuden vastaisesti.


Markku Ulanderin samasta tilaisuudesta ottama kuva antaa hieman perspektiiviä Jokelan kuvaan. Jokelan kuva on otettu sivusta pitkällä putkella, jolloin jopa käytävän toisella puolella oleva Tuomiojakin näyttää kuuluvan samaan näyristelevään porukkaan. 



Vastaavanlainen esimerkki "hauskasta" ratkaisevan hetken kuvasta. Juutalainen tekee Hitler-viikset saksalaiselle. Kuvasta on ainakin pari versioita, joten tilanne on ollut kuvaajille ylitsepääsemättömän herkullinen. 
Onko kuvan satiiri terävää vai onko kynästä kärki katkennut? Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta vähän enemmän muutakin poliittista ristiriitaa pitäisi olla kuvan takana, jotta se olisi muutakin kuin pelkkä visuaalinen vitsi. Siinä mielessä tämä kuva on hyvin samanlainen kuin "vihainen Niinistö". Ratkaiseva hetki valehtelee enemmän kuin edes  Goebbels oli osannut ajatella. Hän oli sentään mestari valheen käytössä politiikan apuvälineenä.
Toinen asia on sitten se, että Merkel on kasvonpiirteiltään yllättävänkin samannäköinen Hitlerin kanssa. Varsinkin viiksien kera.



Eivät Angela ja Aatu ihan kuin kaksi marjaa ole ja on heillä muitakin eroja kuin jakauksen suunta. Olisiko yhtäläisyys sitten sitä arjalaisuutta, jota aikoinaan tutkittiin mittanauhalla kallon luiden suhteista?



Varmaan yksi tunnetuimmista ratkaisevan hetken kuvista. Vietnamista palaava amerikkalaissotilas tapaa perheensä lentokentällä. Vaikka yhden pojan käsi ja sotilaan jalat onkin rajaamalla amputoidut, niin muuten kuva on täydellinen ratkaisevan hetken mallikappale. Ennen kaikkea se välittää kuvan oton hetken oikean tunnelman, se ei valehtele.


Tilanteesta otettiin useita ruutuja. Muissa oli puutteita, mitä missäkin. Joissakin tilanteissa vain on otettava paljon kuvia. Onni on ahkeran puolella.
Ylemmän kuvan ratkaisevaa hetkeä ei olisi voinut muutenkaan ottaa muulloin kuin silloin. Aviopari erosi vuoden sisällä tämän kuvan ottamisesta. 


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jo vedettiin natsikorttikin esiin. Mihin vielä päädytään?