Tämä taiteilija on kuvannut Betlehemin tähden pikemminkin kuunalisen kuin kuunylisen maailman ilmiöksi. Mikä se on, siitä varmaan riittää tulkintoja.
Joulun tarinoista Raamatussa minua on aina kiehtonut erityisesti
Betlehemin tähti. Oliko sellaista ja jos oli, niin mikä se saattoi olla? Tähteä ei mainita jouluevankeliumina
tunnetussa Luukkaan evankeliumissa, vaan kertomus löytyy Matteuksen
evankeliumista. Alla olevat lainaukset
ovat oleellisia tämän jutun kannalta.
Kun Jeesus oli
syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli
idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt
on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan
hänelle kunnioitustamme." Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen
ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin.
Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät
matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän
edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi
siihen.
Raamattuun voi suhtautua niin kovin monella eri tavalla.
Jonkinlaisia ääripäitä varmaan ovat usko siihen, että Raamattu on sanasta
sanaan totta tai, että Raamattu on kokoelma pelkkiä satuja ja tarinoita. Kummassakaan
ei Betlehemin tähden arvoituksen tieteelliselle pohdinnalle ole juuri sijaa.
Raamattuun kirjaimellisesti uskoville Betlehemin tähti on ihme muiden Jumalan
ihmetekojen joukossa, skeptisemmin silmin maailmaa katsoville tarina tarinoiden
joukossa.
Ylipäänsä olen ihmetellyt, miksi Raamatussa kerrotuille
ihmeille pitäisi löytyä luonnontieteellisiä selityksiä. Minusta se on lähinnä uskon heikkoutta, luonnolliset selitykset pikemminkin latistavat tapahtumien ihmeyttä kuin todistavat niiden historiallisuuden
puolesta. Sitä paitsi vaikka jollekin väitetylle tapahtumalle olisi kuinka järkevä tieteellinen selitys tahansa, niin
selityksellä itsellään ei ole kovin hääppöistä todistusvoimaa itse tapahtuman
suhteen. Läheskään kaikkea, mikä olisi
voinut tapahtua, ei kuitenkaan ole tapahtunut. Minäkin olisin voinut saada lotossa päävoiton, vaan eipä ole osunut parhaimmillaankaan kuin viisi ja lisänumero.
Monet kuitenkin ajattelevat, että Raamatun kertomukset ovat
osin historiallista faktaa, osin useista eri kulttuureista yhdisteltyjä saagoja. Niin ikään monet uskovat myös, että tieteellisellä
tutkimuksella voidaan selvittää ainakin poissulkevasti, kumpaan joukkoon eri
Raamatun kertomukset voisivat kuulua.
Joten oletetaan, että suunnilleen
ajanlaskun alun aikoihin ainakin Välimeren pohjukassa näkyi taivaalla
tavallisuudesta poikkeava valoilmiö, joka opasti idästä tulleita tietäjiä
Betlehemiin ihan tiettyyn paikkaan. Mikä se olisi voinut olla?
Erilaisia astronomisia ilmiöitä on ehdoteltu. Supernova, komeetta,
planeettojen kohtaaminen eli konjunktio.
Ajanlaskun alun eli Jeesuksen oletetun syntymän aikoihin
taivaalla ei tiettävästi näkynyt supernovaa. Sellaisesta ei löydy mitään
mainintoja muista aikalaiskirjoituksista, joissa on dokumentoituna tähtitaivaan
poikkeavia ilmiötä.
Aurinkokunnan tapahtumien ajankohdat voidaan nykyään laskea
hyvin tarkasti tästä sekä eteen- että taaksepäin. Laskelmat komeettojen
kiertoajoista eivät ajoita yhtään nykyään tunnettua komeettaa erityisen lähelle
ajanlaskun alkua. Komeetoista ehkä tunnetuin, eli Halleyn komeetta näkyi vuonna
12 eaa.
Konjunktiot ovat suhteellisen yleinen taivalla näkyvä ilmiö.
Astrologiassa ne ovat tärkeitä ennusmerkkejä, astronomian kannalta ne ovat
lähes merkityksettömiä. Konjunktiossa kaksi planeettaa vain sattuvat olemaan
Maasta katsottuna suunnilleen samassa suunnassa.
Konjunktiot, jossa kaksi planeettaa näkyvät lähempänä kuin
Kuun halkaisija, eli alle 30' (kulmaminuutin) kulmassa toisiinsa nähden, ovat
tuiki tavallisia. Sen sijaan kirkkaimpien planeettojen, Venuksen ja Jupiterin näkyminen yhtenä on jo niin
harvinainen ja lyhytaikainen, että sellaista ei suurin osa ihmisistä pääse tai
ehdi elämänsä aikana näkemään. Siinä kun täytyy usean asian loksahtaa
kohdalleen. Viimeksi Venus ja Jupiter olivat näin lähellä toisiaan vuonna 1859 ja
seuraava kerran 2065.
Sisäplaneetta Venuksen rata näkyy Maahan noin 90 asteen
kulmassa. Ulkoplaneetta Jupiter on samassa sektorissa Venuksen kanssa vain
kolmisen vuotta lähes 12 Maan vuotta kestävän kiertoaikansa kuluessa.
Planeetat eivät saa olla konjunktion tapahtuessa liian
lähellä Auringon suuntaa, koska ne eivät näy silloin Maahan. Esimerkiksi, kun
nämä planeetat seuraavan kerran näkyvät 2016
elokuun 27 päivänä niinkin lähellä kuin 4' päässä toisistaan, niin ne
ovat niin lähellä Aurinkoa, että Suomessa Auringon laskiessa vinosti horisontin
taakse tätä konjunktiota ei pysty paljain silmin näkemään. Laulun sanoin "Yö on nopee tropiikin", joten mitä lähemmäksi päiväntasaajaa matkustaa, sitä paremmin pystyy tämän vajaan parin vuoden päästä tapahtuvan konjunktion näkemään.
Mitä lähempänä ollaan
Venuksen maksimielongaatiota, eli planeetan ja Auringon Maasta näkyvän kulman
suurinta arvoa, 45 astetta, sitä paremmin ja pidempään Venuksen konjunktiot
näkyvät ilta- tai aamutaivaalla.
Kun vielä otetaan huomioon, että ihmisen näkökyvyn
resoluutio on noin 1', niin saadaan rajaehto sillekin, milloin konjunktiossa
olevat planeetat väistämättä näkyvät yhtenä. Käytännössä raja menee näkökyvystä
ja olosuhteista riippuen 5':n tietämillä.
Laskelmien mukaan sellainen tapahtui 17. kesäkuuta vuonna 2
eaa. Venus oli silloin lähes suurimmassa itäisessä elongaatiossa. Venus näkyi
läntisellä taivaalla "iltatähtenä" ja Jupiter lähes
"törmäsi" siihen ollen lähimmillään 34" (kulmasekunnin) päässä
18:11 UTC, Jerusalemin horisontin mukaisesti paikallista aikaa 20:11. Tosin sen paremmin koordinoidusta yleisajasta kuin
vuorokauden jakamisesta tasavälisiin tunteihin ei siihen maailman aikaan ollut
vielä hajuakaan. Juutalaisen ajanlaskun mukaan tapahtuma olisi ajoittunut yön
ensimmäiseen hetkeen, koska aurinko oli laskenut vajaat puoli tuntia aiemmin.
Kun samaan aikaan sattui olemaan vielä täysikuu, niin sekä itäisellä että
läntisellä taivaalla oli näyttävää katseltavaa Auringon laskun aikoihin.
Jos unohdetaan sivuseikka, että tämä konjunktio tapahtui suunnilleen juhannuksena, eli lähes tismalleen
toisella puolen vuodenkiertoa kuin milloin me nyt vietämme joulua Jeesuksen
syntymäpäivänä, niin tämä kohtaaminen olisi kirkkautensa ja harvinaisuutensa
johdosta hyvä ehdokas Betlehemin tähdeksi. Eläkkeellä oleva kirkkoherra ja
tähtitieteen harrastaja Risto Heikkiläkin piti tätä konjunktiota
varteenotettavana mahdollisuutena Betlehemin tähdeksi kirjoittaessaan aiheesta
Helsingin Sanomiin kolme vuotta sitten.
Miten konjunktio muuten olisi sopusoinnussa Matteuksen
evankeliumin tekstin kanssa?
"Kuninkaan sanat
kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan
taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä
lapsi oli, se pysähtyi siihen…"
"Yhdeksi tähdeksi sulautuneena" konjunktiossa
planeetat eivät voineet olla useita päiviä, kuten Raamatussa annetaan ymmärtää.
Koska Venuksen ja Jupiterin välinen kulma muuttui noin 2' tunnissa, niin yhtenä
ne näkyvät vain sen yhden illan, ei missään tapauksessa useita päiviä.
Antiikin ajan tähtitieteilijät osasivat jo erottaa tähdet ja
planeetat toisistaan. Ei ole kovin uskottavaa, että "Idän tietäjät"
eivät olisi ymmärtäneet kirkkaan valoilmiön johtuvan kahden sellaisen planeetan
kohtaamisesta taivaalla, joiden toisiaan lähestymistä he olivat voineet seurata
jo monen päivän ajan. Välimeren pohjukassa kesäyöt ovat poikkeuksetta
tähtikirkkaita.
Kun kulkee metsässä tähtikirkkaana yönä, niin huomaa
helposti, miten tähdet seuraavat kulkijaa. Kun kulkija pysähtyy, niin tähdetkin
näyttävät pysähtyvän. Toki kyse on vain liikkeen suhteellisuudesta. Kun näemme
tähtien paikan muuttuvan ympärillä oleviin puihin, mutta tiedämme puiden
pysyvän paikoillaan, niin aivomme tulkitsevat tähtien liikkuvan. Valitettavasti
oppaaksi tästä näennäisestä tähtien liikkeestä ei ole. Tähdet kun näyttävät
liikkuvan aina samaan suuntaan kuin kulkija ja pysähtyvät kulkijan pysähtyessä,
ei ennen pysähtymistä.
Mikään astronominen kohde ei myöskään pysähdy Maasta
katsottuna taivalla paikoilleen. Eivät edes planeetat, vaikka niiden näennäinen
liike tähtien suhteen saattaa välillä pysähtyä ja kääntää suuntaansa. Maapallon
pyöriminen dominoi kaikkien astronomisten kohteiden näennäistä liikettä
taivaalla. Jopa Kuun, joka sentään liikkuu noin 12 astetta vuorokaudessa tähtiin
nähden.
Antiikin filosofit eivät pohdinnoissaan juurikaan perustaneet
empiriaan, mutta tiettyjä periaatteitta heilläkin oli teorian pätevyyttä
arvioitaessa. Yksi tällainen oli, että selityksen täytyy säilyttää ilmiö.
Esimerkiksi Platon päätteli valon nopeuden olevan ääretön, koska tähdet
näkyivät heti, kun suljetut silmät aukaistiin tähtikirkkaan taivaan alla.
Vallitsevan käsityksen mukaan näkeminen perustui silmästä lähteviin
näkösäteisiin, ei silmään tulevaan valoon. Päteväkin päättely voi johtaa
vääriin johtopäätöksiin, jos premissit ovat väärät.
Jos edelleen pysytään antiikin filosofien käsitemaailmassa,
niin mikään kuunylisen maailman tapahtuma Betlehemin tähti ei siis ole voinut
olla. Niihin perustuvat selitykset eivät kerta kaikkiaan säilytä Matteuksen
evankeliumissa kerrottuja ilmiötä.
Entäpä joku kuunalisen maailman ilmiö? Aristoteleen mukaan
kuun alisen maailman kappaleet pyrkivät niiden luonnollisille paikoille. Siksi
ilmaan heitetty kivi putoaa takaisin maahan. Aristoteelisen tiedekäsityksen
mukaan ei olisi mitenkään kummallista, että Betlehemin tähti päätyi lopulta
juuri Jeesus-lapsen synnyintallin päälle – luonnolliselle paikalleen.
Tuskin ketään paranormaaleista ilmiöstä kertoviin tarinoihin
tutustuneista hämmästyttääkään tieto, että monet UFO-uskovaiset pitävät
Betlehemin tähteä avaruusaluksena. Avaruusalus selittäisi myös sen, miten
"tähti" on voinut kulkea itämaan tietäjien edellä opastaen heidät
lopulta oikeaan päämäärään ja pysähtyä tallin kohdalla.
Todisteet UFO-hypoteesin puolesta ovat suunnilleen yhtä
vaatimattomat kuin ylipäänsä todisteet koko jouluevankeliumin tapahtumien
historiallisuudesta. Siitä en pääse kuitenkaan mihinkään, etteikö UFO-teoria
säilyttäisi Betlehemin tähden kuvailtuja ilmiöitä paremmin kuin
mikään astronominen selitys. Tosin toistaiseksi kaikki näkemämi kuunaliseen maailmaan sijoittuvat selitykset löytyvät
pääasissa kirjastoluokista 15.7: rajatieto ja ufot sekä 85: sadut. Mielikuvituksellisin minun silmiini sattunut tarina oli sellainen, jossa Betlehemin tähti ja Petteri Punakuono oli koplattu yhteen. Jos ei Pyhä kolminaisuus niin ainakin Omituinen kaksinaisuus.
Näkymä länteen Jerusalemin horisontin mukaan näytti jotenkin
tältä 17/6/2 eea. klo 19.11 paikallista aikaa. Aurinko on juuri laskenut. Tiukimpaan
konjunktioon on vielä tunti aikaa, mutta planeetat olivat koko illan niin
lähellä toisiaan, että paljain silmin katsottaessa niitä ei voinut erottaa
toisistaan. Niiden yhdessä aikaansaama kirkkaus oli poikkeuksellista ja jätti
läntisellä taivaalla alhaalla oikealla samaan aikaan näkyneet Reguluksen ja sen
alla olevan Merkuriuksen statisteiksi. Tosin itäisellä taivaalla loistanut
täysikuu oli sen hetken taivaan kohteista tietysti valoisuudeltaan ihan omaa
luokkaansa. Kuun merkitys yöllisenä valonlähteenä oli siihen aikaan ihan toinen
kuin nykyisenä keinovalon aikakautena.
Siksi on todennäköistä, että monet ihmiset olivat vielä ulkona taivaalla
olevaa kohdetta tarkkailemassa auringonvalon jo häivyttyä.
"Betlehemin tähti" seurasi Aurinkoa noin 45 asteen
kulmassa ja näkyi läntisellä taivaalla
kolmisen tuntia, noin puoli tuntia ennen ja 2½ jälkeen auringonlaskun. Joten idän tietäjille
suunta olisi ollut ainakin karkeasti oikea Juudeaan matkustettaessa. Sen sijaan matkalla Jerusalemista siitä etelään olevaan Betlehemiin ei tätä valotuikkua seuraamalla olisi
kyllä päätynyt.
Kuva on kuvaruutukaappaus suositusta netistä ladattavasta ilmaisohjelmasta
Stellariumista. Sen avulla voi tutkia tähtitaivaan tapahtumia aikaa ja paikkaa
vapaasti vaihdellen. Vaikka jouluevankeliumin tapahtumien paikoilla ja
hetkillä. Ohjelmaa käytettäessä on syytä huomata, että ennen ajanlaskun alkua
olevat päiväykset syötetään seuraavalla logiikalla 17/6/2 eaa. = -1/6/17.
"Betlehemin tähti" hyvällä teleskoopilla katsottuna 17/6/2 eea. klo 18:11 UTC - jos sellaisia vain olisi sattunut olemaan. Jupiterin
kuutkin näkyvät kauempana Jupiterista kuin Venus. Sinänsä paradoksaalista, että
Galileo Galilei joutui kahnauksiin kirkon kanssa 1500 vuotta myöhemmin tarkkailemalla
kaukoputkella juuri Jupiterin kuita. Myös tämä on kuvaruutukaappaus Stellarium-ohjelmasta.
Suunnilleen tältä olisi koko taivas näyttänyt juuri tiukimman konjunktion aikaan. Täysikuu on nousemassa kaakosta ja yhdessä taivaalla vaeltavat Venus ja Jupiten laskemassa läntisen horisontin taakse.
Kuvassa liioitellun suuren täysikuun ansioista kyseisenä yönä oli niin valoisaa, että tarinassa esiintyvillä Itämaan tietäjillä olisi ollut mahdollisuus kulkea pimeässä ja löytää Jeesus-lapsi tallista. Pelkästään Venuksen ja Jupiterin valossa se ei olisi onnistunut. Maasto Betlehemin lähellä ei ole mitään pehmeää hiekkaerämaata, vaan todella vaikeakulkuista louhikkoa.
Kaavakuvassa tarinassa esiintyvät taivaankappaleet ja niiden kiertosuunnat radoillaan 17/6/2
eea. pohjoissuunnasta katsottuna. Lisäksi Maan ja Kuun pyörimissuunnat.
Venuksen ja Jupiterin elongaatiot ovat tietysti samat, se kun on keskeinen ehto
planeettojen konjunktiolle.
Sisäradalla kiitävä Venus ohittaa Maasta katsottuna ulkoradalla matelevan Jupiterin. Ohitus näkyy Maan taivaalla siten, että Venus siirtyy Jupiterista vasemmalle.
Venuksen ja Jupiterin sijainnit taivaalla Jerusalemin
horisontin mukaan 5 päivän välein 17/5-1/8/2 eea. samaan vuorokauden aikaan,
eli 19:11 paikallista aikaa. Taivaan kirkkaus tietysti lisääntyi keskikesää
kohti tultaessa ja alkoi taas pimentyä sen jälkeen. Kuvan maisema vastaa
kesäkuun 17. illan tilannetta, jolloin planeetat "törmäsivät" Maasta
käsin katsottuna. Jupiterin sijainnit
kulkevat lähes suoraviivaisesi alas oikealle, Venuksen sijainnit taas kaartavat
jyrkästi alas vasemmalle. Venuksen sijainnin ollessa 1. elokuuta tähän kellon
aikaan lähellä horisonttia, Jupiter oli jo reilusti horisontin alapuolella.
Venus on jakson alkupäässä itäisen elongaationsa
ääriasennossa. Siksi se näkyi suunnilleen samassa suunnassa samaan kellonaikaan
Maasta katsottuna. Kesän edetessä se tulee lähemmäksi Maata ja sen liike
muuttuu sivuttaisemmaksi Maahan nähden. Sijainnit alkavat poiketa enemmän ja
enemmän edellisen illan sijainnista.
Jupiter on Maasta katsoen paljon kauempana ja kiertää
Aurinkoa muutenkin hitaammin kuin Venus. Jupiterin liike Maahan nähden on
suunnilleen sama kuin kiintotähtien, tässä kiertonsa vaiheessa hieman hitaampi ja eri suuntainen, kuten
Jupiterin vieressä näkyvästä sinisestä Reguluksesta voi päätellä.
Betlehemin tähdistökuvioihin nähden. Meille tuttu Otava on osa hännällistä Isoa Karhua. Venuksen ja Jupiterin konjunktio näkyy leijonan vatsan alla. Siitä alaspäin näkyvä Regulus eli "Pieni kuningas" on Leijonan
tähtikuvion kirkkain tähti. Leijonan tähtimerkkiä pidetään kuninkaallisena. Siksi Venuksen ja Jupiterin konjunktio juuri Leijonassa on
monille astrologeille lopullinen vahvistus siitä, että kyseisellä
taivaallisella tapahtumalla 17/6/2 eea. on ollut aivan erityinen merkitys.
2000 vuotta sitten eläneet ihmiset eivät tarkkailleet
tähtitaivasta ainakaan vähemmän eivätkä olleet
huonommin loogiseen ajatteluun kykeneviä kuin nykyihmiset, vaikka
luonnontieteellinen maailmankuva ei nykytieteen valossa kovin kaksista ollut
edes oppineiden keskuudessa. Valosaasteen häiritsemättä taivaalle katsoneet ihmiset
eivät ole voineet olla panematta merkille, että ensimmäisinä ilta toisen
jälkeen läntiselle taivaalle näkyviin tulevat Venus ja Jupiter olivat törmäyskurssilla. Kun se lopulta tapahtui,
niin ei se minään yllätyksenä tullut, ja tuskin he kuvittelivat uuden tähden
syntyneen.
Varsinkin kun planeettojen liitto päättyi eroon pikaisesti jopa
Hollywoodin tähtien mittapuulla. Kumpikin oli jo seuraavana iltana matkalla
omiin suuntiinsa – varmaan kuitenkin ystävinä eronneina.
On hyvin luultavaa, että tätä kirkkaimpien planeettojen harvinaista
kohtaamista pidettiin ajalle tyypilliseen tapaan merkkinä jostain
epätavallisesta. Oliko se sitä, onkin ihan eri asia. Näihin maailman aikoihin
astronomia ja astrologia olivat yhtä ja samaa tähtitiedettä – kuten vieläkin yli 2000 vuotta myöhemmin miljoonille astrologiaan uskoville.
Läntisen taivaan muuttuminen päivän välein keväällä ja kesällä 2 eaa. Jerusalemin horisontin mukaan. Tilanne aina joka ilta samaan aikaan, klo 19.11.
Kevään aikana muutkin paljain silmin helposti näkyvät planeetat, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus olivat aika näkyvssä läntisellä taivaalla. Eivä kaikki yhtä aikaa, mutta esimerkiksi huhtikuun alussa Venus, Mars ja Saturnus olivat niin lähellä toisiaan, että kukaan kunnon astrologi ei ole voinut olla näkemättä siinä merkkejä vaikka mistä.
Tästä koko taivaankannen näyttävästä animaatiosta nähdään, miten tapahtumat Palestiinassa näkyvällä tähtitaivaalla kehittyivät vajaan kolmen kuukauden aikana kesällä 2 eea. Edelleen tilanne on aina samaan vuorokauden aikaan, eli 19.11 paikallista Jerusalemin aikaa.
Animaatiosta näkyy selvästi Merkuriuksen ja Venuksen vaeltaminen väliin "vastavirtaan" kiintotähtiin nähden. Kuu tietysti on kaikkein "pahin" tässä tapauksessa, joka ei tunnu välittävän lainkaan sovitusta taivaallisesta liikenteen suunnasta.