Profeetta vieraassa maassaan

Guggenheimin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat kertoo jälleen suomalaisille, miten saadaan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Hesarin oman tilan tuntien lehti on katsonut katu-uskottavammaksi puhua suuren Suomen ystävän, eli USA:n suurlähettilään Bruce Oreckin suulla.

Erilaisten business-forumien puhujalavat pullistelevat näitä menestysguruja. Yleisö katselee silmät selällään ja korvat höröllään. Taputtaa ja hurraa. Poistuu sitten tyytyväisenä kotiinsa ja kuvittelee saaneensa menestyksen avaimet käteensä. Pettymys on suuri, kun mitään oikotietä onneen ja bisneksen luistavuuteen ei löytynytkään.

Missä vika, kysyy iso sika. Siinä, että menestysreseptiä ei voi kopioida. Jos voisi, niin maailmassa ei muita olisikaan kuin menestyjiä. Menestys ei tule muutenkaan ilmaiseksi (ja kustannuksilla en tässä tarkoita business-forumin kolminumeroista osallistumismaksua). Menestys tulee ennen työtä ainoastaan sanakirjassa.

Oreckin järkeen ei mahdu, että kun rahakas turistilauma purkautuu laivasta kesäisenä sunnuntaina Helsinkiin, kaupat ja ravintolat eivät ole auki. Niitä ei kannata pitää auki, koska työvoima maksaa liikaa

Oreckin konkreettiset neuvot. Kun tulee risteilymatkustajia, niin niille kannattaa tarjota palveluja. Ei vaadi hirveää talousneroutta oivaltaa tämä.

"Siitä maksetaan sentään kunnon korvausta, kun taas tästä hommasta ei."

Oreck tuskin malttaa odottaa päästäkseen takaisin bisnesmaailmaan, jossa hän vaikutti ennen lähettiläsvuosiaan.

Toinen profetia. Guggenheim ja juuri Guggenheim tulee tuomaan rikkaita turisteja ja kaikenpuolista vaurautta. En tiedä mikä Oreckin käsitys ihmisten ansiotasosta on, mutta kun mies itkee, että suurlähettilään palkalla ei oikein pärjää, niin en osaa kovin korkealle sitä asettaa. Nähtävästi hänelle tuli myös suurena yllätyksenä se, että rakennusprojektien, varsinkin julkisten, budjetit ja määräajat ylittyvät reippaasti. Tosin Guggenheimin suhteen tämä ei taida olla kirkastunut monille Helsingin kaupungin päättäjillekään. Abu Dhabissa sen sijaan on.

Remontti kesti kolmen kuukauden sijasta vuoden ja maksoi ainakin 30 prosenttia enemmän kuin piti. Asunnon hinta remontteineen nousi lehtitietojen mukaan 2,3 miljoonaan euroon.

Mitä Guggenheim-Helsinki perimmältään on? Vaikka rakennus olisi Jukolan Simeonin saapasnahkatornin piirrustuksilla tehty, niin loppujen lopuksi se olisi vain Bilbaon menestysreseptin kopiointia. Yli kaksi milliä jo annettiin höttöä täynnä olevaan myyjän esitteeseen, jossa muka pohdittiin, voisiko Suomea millään kohdata sellainen onni, että se saisi kunnian kustantaa Guggenheimin nimi kyljessä olevan pytingin Helsinkiin. Kaikkien suureksi yllätykseksi tulos oli positiivinen ja sille hurrattiin ja pyöritettiin jänisräikkää kaupungintalon parvekkeella.

Kuten tunnettua, Oreck on yrittänyt puhua Guggenheim-museota Helsinkiin. Suomalaisten riitely museohankkeen ympärillä ottaa häntä päähän. Hänen mielestään hankkeen vastustajat eivät tarjoa mitään kehittäviä ajatuksia, vain vastustusta ja vanhan säilyttämistä.

Jostain kumman loukoista kömpi esiin Oreckia päähän ottavia riitelijöitä, jotka lopulta torppasivat hankkeen Helsingin kaupunginhallituksessa. Guggenheimin ohituskaistalle tuli hetkeksi ajokielto.

Takaovi jäi kuitenkin raolleen. Kuinka pitkälle siitä pääsee, sen tulemme näkemään. Tämä prosessi on vienyt minulta kaiken kunnioituksen Helsingin päättäjien, etenkin vihreiden toiminnan moraaliin. Marssijärjestys on aivan sama kuin shoppailijalla, joka ostaa Visalla kaupasta mukavan turhakkeen ja rupeaa vasta sitten miettimään, että mitähän sillä tekisi ja millä maksaisi luottokunnan laskun.

ps. 8.12.2014

Oreckin suku rikastui pölynimurikauppiaana. Jotenkin tulee mieleen meilläkin aikoinaan pyörineet pölynimurikauppiaat, jotka myivät mummoille tolkuttoman ylihintaisia (sinänsä varmaan ihan hyviä) pölynimureita kertomalla näille sujuvasanaisesti Oreckin niin kovasti mainostamia tarinoita. Sanalla pölynimurikauppias ei ole niin hirveän hyvää kaikua maailmalla.

Jotenkin tästä tulee mieleen myös Guggenheimin rantautuminen Suomeen, tosin meikäläiselle se tulee varmaan mieleen rautakaupassa lapiota ostettaessakin. Amerikkalaista Suomen ystävien tarinankerrontaa parhaimmillaan.  

Pölynimurikauppiaista tehtiin 1993 mainio kotimainen dokumentti. Ainakin You Tubessa katsottavissa.

https://www.youtube.com/watch?v=s6zWO0ErXmU

Sen esikuvana varmaan oli amerikkalainen raamattukauppiaista kertova dokumentti The Salesman. Senkin voi katsoa You Tubesta. Suosittelen molempia.

https://www.youtube.com/watch?v=oXxZnL5HokA