Betlehemin tähti

Tämä taiteilija on kuvannut Betlehemin tähden pikemminkin kuunalisen kuin kuunylisen maailman ilmiöksi. Mikä se on, siitä varmaan riittää tulkintoja.

Joulun tarinoista Raamatussa minua on aina kiehtonut erityisesti Betlehemin tähti. Oliko sellaista ja jos oli, niin mikä se saattoi olla?  Tähteä ei mainita jouluevankeliumina tunnetussa Luukkaan evankeliumissa, vaan kertomus löytyy Matteuksen evankeliumista.  Alla olevat lainaukset ovat oleellisia tämän jutun kannalta.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin.  Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Raamattuun voi suhtautua niin kovin monella eri tavalla. Jonkinlaisia ääripäitä varmaan ovat usko siihen, että Raamattu on sanasta sanaan totta tai, että Raamattu on kokoelma pelkkiä satuja ja tarinoita. Kummassakaan ei Betlehemin tähden arvoituksen tieteelliselle pohdinnalle ole juuri sijaa. Raamattuun kirjaimellisesti uskoville Betlehemin tähti on ihme muiden Jumalan ihmetekojen joukossa, skeptisemmin silmin maailmaa katsoville tarina tarinoiden joukossa.

Ylipäänsä olen ihmetellyt, miksi Raamatussa kerrotuille ihmeille pitäisi löytyä luonnontieteellisiä selityksiä. Minusta se on lähinnä uskon heikkoutta, luonnolliset selitykset pikemminkin latistavat tapahtumien ihmeyttä kuin todistavat niiden historiallisuuden puolesta. Sitä paitsi vaikka jollekin väitetylle tapahtumalle olisi kuinka  järkevä tieteellinen selitys tahansa, niin selityksellä itsellään ei ole kovin hääppöistä todistusvoimaa itse tapahtuman suhteen.  Läheskään kaikkea, mikä olisi voinut tapahtua, ei kuitenkaan ole tapahtunut. Minäkin olisin voinut saada lotossa päävoiton, vaan eipä ole osunut parhaimmillaankaan kuin viisi ja lisänumero.

Monet kuitenkin ajattelevat, että Raamatun kertomukset ovat osin historiallista faktaa, osin useista eri kulttuureista yhdisteltyjä saagoja. Niin ikään monet  uskovat myös, että tieteellisellä tutkimuksella voidaan selvittää ainakin poissulkevasti, kumpaan joukkoon eri Raamatun kertomukset voisivat kuulua.

Joten oletetaan, että suunnilleen ajanlaskun alun aikoihin ainakin Välimeren pohjukassa näkyi taivaalla tavallisuudesta poikkeava valoilmiö, joka opasti idästä tulleita tietäjiä Betlehemiin ihan tiettyyn paikkaan. Mikä se olisi voinut olla?

Erilaisia astronomisia ilmiöitä on ehdoteltu. Supernova, komeetta, planeettojen kohtaaminen eli konjunktio.

Ajanlaskun alun eli Jeesuksen oletetun syntymän aikoihin taivaalla ei tiettävästi näkynyt supernovaa. Sellaisesta ei löydy mitään mainintoja muista aikalaiskirjoituksista, joissa on dokumentoituna tähtitaivaan poikkeavia ilmiötä.

Aurinkokunnan tapahtumien ajankohdat voidaan nykyään laskea hyvin tarkasti tästä sekä eteen- että taaksepäin. Laskelmat komeettojen kiertoajoista eivät ajoita yhtään nykyään tunnettua komeettaa erityisen lähelle ajanlaskun alkua. Komeetoista ehkä tunnetuin, eli Halleyn komeetta näkyi vuonna 12 eaa.

Konjunktiot ovat suhteellisen yleinen taivalla näkyvä ilmiö. Astrologiassa ne ovat tärkeitä ennusmerkkejä, astronomian kannalta ne ovat lähes merkityksettömiä. Konjunktiossa kaksi planeettaa vain sattuvat olemaan Maasta katsottuna suunnilleen samassa suunnassa.

Konjunktiot, jossa kaksi planeettaa näkyvät lähempänä kuin Kuun halkaisija, eli alle 30' (kulmaminuutin) kulmassa toisiinsa nähden, ovat tuiki tavallisia. Sen sijaan kirkkaimpien planeettojen, Venuksen ja  Jupiterin näkyminen yhtenä on jo niin harvinainen ja lyhytaikainen, että sellaista ei suurin osa ihmisistä pääse tai ehdi elämänsä aikana näkemään. Siinä kun täytyy usean asian loksahtaa kohdalleen. Viimeksi Venus ja Jupiter olivat näin lähellä toisiaan vuonna 1859 ja seuraava kerran 2065.

Sisäplaneetta Venuksen rata näkyy Maahan noin 90 asteen kulmassa. Ulkoplaneetta Jupiter on samassa sektorissa Venuksen kanssa vain kolmisen vuotta lähes 12 Maan vuotta kestävän kiertoaikansa kuluessa.

Planeetat eivät saa olla konjunktion tapahtuessa liian lähellä Auringon suuntaa, koska ne eivät näy silloin Maahan. Esimerkiksi, kun nämä planeetat seuraavan kerran näkyvät 2016  elokuun 27 päivänä niinkin lähellä kuin 4' päässä toisistaan, niin ne ovat niin lähellä Aurinkoa, että Suomessa Auringon laskiessa vinosti horisontin taakse tätä konjunktiota ei pysty paljain silmin näkemään. Laulun sanoin "Yö on nopee tropiikin", joten mitä lähemmäksi päiväntasaajaa matkustaa, sitä paremmin pystyy tämän vajaan parin vuoden päästä tapahtuvan konjunktion näkemään.

Mitä lähempänä ollaan Venuksen maksimielongaatiota, eli planeetan ja Auringon Maasta näkyvän kulman suurinta arvoa, 45 astetta, sitä paremmin ja pidempään Venuksen konjunktiot näkyvät ilta- tai aamutaivaalla.  

Kun vielä otetaan huomioon, että ihmisen näkökyvyn resoluutio on noin 1', niin saadaan rajaehto sillekin, milloin konjunktiossa olevat planeetat väistämättä näkyvät yhtenä. Käytännössä raja menee näkökyvystä ja olosuhteista riippuen 5':n tietämillä.

Laskelmien mukaan sellainen tapahtui 17. kesäkuuta vuonna 2 eaa. Venus oli silloin lähes suurimmassa itäisessä elongaatiossa. Venus näkyi läntisellä taivaalla "iltatähtenä" ja Jupiter lähes "törmäsi" siihen ollen lähimmillään 34" (kulmasekunnin) päässä 18:11 UTC, Jerusalemin horisontin mukaisesti paikallista aikaa 20:11.  Tosin sen paremmin koordinoidusta yleisajasta kuin vuorokauden jakamisesta tasavälisiin tunteihin ei siihen maailman aikaan ollut vielä hajuakaan. Juutalaisen ajanlaskun mukaan tapahtuma olisi ajoittunut yön ensimmäiseen hetkeen, koska aurinko oli laskenut vajaat puoli tuntia aiemmin. Kun samaan aikaan sattui olemaan vielä täysikuu, niin sekä itäisellä että läntisellä taivaalla oli näyttävää katseltavaa Auringon laskun aikoihin.

Jos unohdetaan sivuseikka, että tämä konjunktio tapahtui suunnilleen juhannuksena, eli lähes tismalleen toisella puolen vuodenkiertoa kuin milloin me nyt vietämme joulua Jeesuksen syntymäpäivänä, niin tämä kohtaaminen olisi kirkkautensa ja harvinaisuutensa johdosta hyvä ehdokas Betlehemin tähdeksi. Eläkkeellä oleva kirkkoherra ja tähtitieteen harrastaja Risto Heikkiläkin piti tätä konjunktiota varteenotettavana mahdollisuutena Betlehemin tähdeksi kirjoittaessaan aiheesta Helsingin Sanomiin kolme vuotta sitten.

Miten konjunktio muuten olisi sopusoinnussa Matteuksen evankeliumin tekstin kanssa?

"Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen…"

"Yhdeksi tähdeksi sulautuneena" konjunktiossa planeetat eivät voineet olla useita päiviä, kuten Raamatussa annetaan ymmärtää. Koska Venuksen ja Jupiterin välinen kulma muuttui noin 2' tunnissa, niin yhtenä ne näkyvät vain sen yhden illan, ei missään tapauksessa useita päiviä.

Antiikin ajan tähtitieteilijät osasivat jo erottaa tähdet ja planeetat toisistaan. Ei ole kovin uskottavaa, että "Idän tietäjät" eivät olisi ymmärtäneet kirkkaan valoilmiön johtuvan kahden sellaisen planeetan kohtaamisesta taivaalla, joiden toisiaan lähestymistä he olivat voineet seurata jo monen päivän ajan. Välimeren pohjukassa kesäyöt ovat poikkeuksetta tähtikirkkaita.

Kun kulkee metsässä tähtikirkkaana yönä, niin huomaa helposti, miten tähdet seuraavat kulkijaa. Kun kulkija pysähtyy, niin tähdetkin näyttävät pysähtyvän. Toki kyse on vain liikkeen suhteellisuudesta. Kun näemme tähtien paikan muuttuvan ympärillä oleviin puihin, mutta tiedämme puiden pysyvän paikoillaan, niin aivomme tulkitsevat tähtien liikkuvan. Valitettavasti oppaaksi tästä näennäisestä tähtien liikkeestä ei ole. Tähdet kun näyttävät liikkuvan aina samaan suuntaan kuin kulkija ja pysähtyvät kulkijan pysähtyessä, ei ennen pysähtymistä.

Mikään astronominen kohde ei myöskään pysähdy Maasta katsottuna taivalla paikoilleen. Eivät edes planeetat, vaikka niiden näennäinen liike tähtien suhteen saattaa välillä pysähtyä ja kääntää suuntaansa. Maapallon pyöriminen dominoi kaikkien astronomisten kohteiden näennäistä liikettä taivaalla. Jopa Kuun, joka sentään liikkuu noin 12 astetta vuorokaudessa tähtiin nähden.

Antiikin filosofit eivät pohdinnoissaan juurikaan perustaneet empiriaan, mutta tiettyjä periaatteitta heilläkin oli teorian pätevyyttä arvioitaessa. Yksi tällainen oli, että selityksen täytyy säilyttää ilmiö. Esimerkiksi Platon päätteli valon nopeuden olevan ääretön, koska tähdet näkyivät heti, kun suljetut silmät aukaistiin tähtikirkkaan taivaan alla. Vallitsevan käsityksen mukaan näkeminen perustui silmästä lähteviin näkösäteisiin, ei silmään tulevaan valoon. Päteväkin päättely voi johtaa vääriin johtopäätöksiin, jos premissit ovat väärät.

Jos edelleen pysytään antiikin filosofien käsitemaailmassa, niin mikään kuunylisen maailman tapahtuma Betlehemin tähti ei siis ole voinut olla. Niihin perustuvat selitykset eivät kerta kaikkiaan säilytä Matteuksen evankeliumissa kerrottuja ilmiötä.

Entäpä joku kuunalisen maailman ilmiö? Aristoteleen mukaan kuun alisen maailman kappaleet pyrkivät niiden luonnollisille paikoille. Siksi ilmaan heitetty kivi putoaa takaisin maahan. Aristoteelisen tiedekäsityksen mukaan ei olisi mitenkään kummallista, että Betlehemin tähti päätyi lopulta juuri Jeesus-lapsen synnyintallin päälle – luonnolliselle paikalleen.

Tuskin ketään paranormaaleista ilmiöstä kertoviin tarinoihin tutustuneista hämmästyttääkään tieto, että monet UFO-uskovaiset pitävät Betlehemin tähteä avaruusaluksena. Avaruusalus selittäisi myös sen, miten "tähti" on voinut kulkea itämaan tietäjien edellä opastaen heidät lopulta oikeaan päämäärään ja pysähtyä tallin kohdalla.

Todisteet UFO-hypoteesin puolesta ovat suunnilleen yhtä vaatimattomat kuin ylipäänsä todisteet koko jouluevankeliumin tapahtumien historiallisuudesta. Siitä en pääse kuitenkaan mihinkään, etteikö UFO-teoria säilyttäisi Betlehemin tähden kuvailtuja ilmiöitä paremmin kuin mikään astronominen selitys. Tosin toistaiseksi kaikki näkemämi kuunaliseen maailmaan sijoittuvat selitykset löytyvät pääasissa  kirjastoluokista 15.7: rajatieto ja ufot sekä 85: sadut. Mielikuvituksellisin minun silmiini sattunut tarina oli sellainen, jossa Betlehemin tähti ja Petteri Punakuono oli koplattu yhteen. Jos ei Pyhä kolminaisuus niin ainakin Omituinen kaksinaisuus. 

Näkymä länteen Jerusalemin horisontin mukaan näytti jotenkin tältä 17/6/2 eea. klo 19.11 paikallista aikaa. Aurinko on juuri laskenut. Tiukimpaan konjunktioon on vielä tunti aikaa, mutta planeetat olivat koko illan niin lähellä toisiaan, että paljain silmin katsottaessa niitä ei voinut erottaa toisistaan. Niiden yhdessä aikaansaama kirkkaus oli poikkeuksellista ja jätti läntisellä taivaalla alhaalla oikealla samaan aikaan näkyneet Reguluksen ja sen alla olevan Merkuriuksen statisteiksi. Tosin itäisellä taivaalla loistanut täysikuu oli sen hetken taivaan kohteista tietysti valoisuudeltaan ihan omaa luokkaansa. Kuun merkitys yöllisenä valonlähteenä oli siihen aikaan ihan toinen kuin nykyisenä keinovalon aikakautena.  Siksi on todennäköistä, että monet ihmiset olivat vielä ulkona taivaalla olevaa kohdetta tarkkailemassa auringonvalon jo häivyttyä. 

"Betlehemin tähti" seurasi Aurinkoa noin 45 asteen kulmassa ja  näkyi läntisellä taivaalla kolmisen tuntia, noin puoli tuntia ennen ja 2½  jälkeen auringonlaskun. Joten idän tietäjille suunta olisi ollut ainakin karkeasti oikea Juudeaan matkustettaessa. Sen sijaan matkalla Jerusalemista siitä etelään olevaan Betlehemiin ei tätä valotuikkua seuraamalla olisi kyllä päätynyt.

Kuva on kuvaruutukaappaus suositusta netistä ladattavasta ilmaisohjelmasta Stellariumista. Sen avulla voi tutkia tähtitaivaan tapahtumia aikaa ja paikkaa vapaasti vaihdellen. Vaikka jouluevankeliumin tapahtumien paikoilla ja hetkillä. Ohjelmaa käytettäessä on syytä huomata, että ennen ajanlaskun alkua olevat päiväykset syötetään seuraavalla logiikalla 17/6/2 eaa. = -1/6/17.

"Betlehemin tähti" hyvällä teleskoopilla katsottuna 17/6/2 eea. klo 18:11 UTC - jos sellaisia vain olisi sattunut olemaan. Jupiterin kuutkin näkyvät kauempana Jupiterista kuin Venus. Sinänsä paradoksaalista, että Galileo Galilei joutui kahnauksiin kirkon kanssa 1500 vuotta myöhemmin tarkkailemalla kaukoputkella juuri Jupiterin kuita. Myös tämä on kuvaruutukaappaus Stellarium-ohjelmasta.

Suunnilleen tältä olisi koko taivas näyttänyt juuri tiukimman konjunktion aikaan. Täysikuu on nousemassa kaakosta ja yhdessä taivaalla vaeltavat Venus ja Jupiten laskemassa läntisen horisontin taakse. 

Kuvassa liioitellun suuren täysikuun ansioista kyseisenä yönä oli niin valoisaa, että tarinassa esiintyvillä Itämaan tietäjillä olisi ollut mahdollisuus kulkea pimeässä ja löytää Jeesus-lapsi tallista. Pelkästään Venuksen ja Jupiterin valossa se ei olisi onnistunut. Maasto Betlehemin lähellä ei ole mitään pehmeää hiekkaerämaata, vaan todella vaikeakulkuista louhikkoa. 

 Kaavakuvassa tarinassa esiintyvät taivaankappaleet  ja niiden kiertosuunnat radoillaan 17/6/2 eea. pohjoissuunnasta katsottuna. Lisäksi Maan ja Kuun pyörimissuunnat. Venuksen ja Jupiterin elongaatiot ovat tietysti samat, se kun on keskeinen ehto planeettojen konjunktiolle.

Sisäradalla kiitävä Venus ohittaa Maasta katsottuna ulkoradalla matelevan Jupiterin. Ohitus näkyy Maan taivaalla siten, että Venus siirtyy Jupiterista vasemmalle.

Venuksen ja Jupiterin sijainnit taivaalla Jerusalemin horisontin mukaan 5 päivän välein 17/5-1/8/2 eea. samaan vuorokauden aikaan, eli 19:11 paikallista aikaa. Taivaan kirkkaus tietysti lisääntyi keskikesää kohti tultaessa ja alkoi taas pimentyä sen jälkeen. Kuvan maisema vastaa kesäkuun 17. illan tilannetta, jolloin planeetat "törmäsivät" Maasta käsin katsottuna.  Jupiterin sijainnit kulkevat lähes suoraviivaisesi alas oikealle, Venuksen sijainnit taas kaartavat jyrkästi alas vasemmalle. Venuksen sijainnin ollessa 1. elokuuta tähän kellon aikaan lähellä horisonttia, Jupiter oli jo reilusti horisontin alapuolella.

Venus on jakson alkupäässä itäisen elongaationsa ääriasennossa. Siksi se näkyi suunnilleen samassa suunnassa samaan kellonaikaan Maasta katsottuna. Kesän edetessä se tulee lähemmäksi Maata ja sen liike muuttuu sivuttaisemmaksi Maahan nähden. Sijainnit alkavat poiketa enemmän ja enemmän edellisen illan sijainnista.

Jupiter on Maasta katsoen paljon kauempana ja kiertää Aurinkoa muutenkin hitaammin kuin Venus. Jupiterin liike Maahan nähden on suunnilleen sama kuin kiintotähtien, tässä kiertonsa vaiheessa hieman hitaampi ja eri suuntainen, kuten Jupiterin vieressä näkyvästä sinisestä Reguluksesta voi päätellä.

Betlehemin tähdistökuvioihin nähden. Meille tuttu Otava on osa hännällistä Isoa Karhua. Venuksen ja Jupiterin konjunktio näkyy leijonan vatsan alla. Siitä alaspäin näkyvä Regulus eli "Pieni kuningas" on Leijonan tähtikuvion kirkkain tähti. Leijonan tähtimerkkiä pidetään kuninkaallisena. Siksi Venuksen ja Jupiterin konjunktio juuri Leijonassa on monille astrologeille lopullinen vahvistus siitä, että kyseisellä taivaallisella tapahtumalla 17/6/2 eea. on ollut aivan erityinen merkitys.

2000 vuotta sitten eläneet ihmiset eivät tarkkailleet tähtitaivasta ainakaan vähemmän eivätkä olleet  huonommin loogiseen ajatteluun kykeneviä kuin nykyihmiset, vaikka luonnontieteellinen maailmankuva ei nykytieteen valossa kovin kaksista ollut edes oppineiden keskuudessa. Valosaasteen häiritsemättä taivaalle katsoneet ihmiset eivät ole voineet olla panematta merkille, että ensimmäisinä ilta toisen jälkeen läntiselle taivaalle näkyviin tulevat Venus ja Jupiter olivat  törmäyskurssilla. Kun se lopulta tapahtui, niin ei se minään yllätyksenä tullut, ja tuskin he kuvittelivat uuden tähden syntyneen. 

Varsinkin kun planeettojen liitto päättyi eroon pikaisesti jopa Hollywoodin tähtien mittapuulla. Kumpikin oli jo seuraavana iltana matkalla omiin suuntiinsa – varmaan kuitenkin ystävinä eronneina.  

On hyvin luultavaa, että tätä kirkkaimpien planeettojen harvinaista kohtaamista pidettiin ajalle tyypilliseen tapaan merkkinä jostain epätavallisesta. Oliko se sitä, onkin ihan eri asia. Näihin maailman aikoihin astronomia ja astrologia olivat yhtä ja samaa tähtitiedettä – kuten vieläkin yli 2000 vuotta myöhemmin miljoonille astrologiaan uskoville.

Läntisen taivaan muuttuminen päivän välein keväällä ja kesällä 2 eaa. Jerusalemin horisontin mukaan. Tilanne aina joka ilta samaan aikaan, klo 19.11.  

Kevään aikana muutkin paljain silmin helposti näkyvät planeetat, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus olivat aika näkyvssä läntisellä taivaalla. Eivä kaikki yhtä aikaa, mutta esimerkiksi huhtikuun alussa Venus, Mars ja Saturnus olivat niin lähellä toisiaan, että kukaan kunnon astrologi ei ole voinut olla näkemättä siinä merkkejä vaikka mistä.

Tästä koko taivaankannen näyttävästä animaatiosta nähdään, miten tapahtumat Palestiinassa näkyvällä tähtitaivaalla kehittyivät vajaan kolmen kuukauden aikana kesällä 2 eea. Edelleen tilanne on aina samaan vuorokauden aikaan, eli 19.11 paikallista Jerusalemin aikaa.

Animaatiosta näkyy selvästi Merkuriuksen ja Venuksen vaeltaminen väliin "vastavirtaan" kiintotähtiin nähden. Kuu tietysti on kaikkein "pahin" tässä tapauksessa, joka ei tunnu välittävän lainkaan sovitusta taivaallisesta  liikenteen suunnasta.