Esitän tässä blogissani enempi tai vähempi poikkitieteellisiä näkemyksiä maailmanmenosta fyysikon, valokuvaajan, tietokirjailijan ja eläkeläisvaarin näkövinkkelistä. Tarinoiden yhtäläisyydet todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat tarkoituksellisia, joskin sattumanvaraisia. Texts are mainly in Finnish, but you might find some in English. Finders Keepers, Loosers Weepers!
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Ihmissilmä on kalansilmä
Kuvasin Joukon tämän jutun kommentissa mainitseman kuvion pienellä telellä metrin päästä ja sitten Sigman 8 mm EX DG Fisheyella linssillä noin 3 senttimetrin päässä paperista. Kuvaukset käsivaralta näpsästen, joten tulos ja johtopäätökset ovat enemmän poikki- kuin tiukan tieteellisiä. Tulos oli kuitenkin aika hämmästyttävä. Kun tätä kuvaa
katsotaan yhdellä silmällä noin 3 senttimetrin päästä, niin se näyttää samalta kuin yhtä kaukaa kalansilmäobjektiivilla otetulla kuvalta eli tältä.
Suunnilleen samaan lopputulokseen alkuperäisestä kuvasta päästään esim. Photoshopin Spherize-suotimella, joka pullistaa kuvan keskiosaa. Tässä annettu suotimella maksimimäärä, eli 100% pullistusta.
Kummankin kuvan kaarevat linjat näyttävät suorilta. Jokainen voi kokeilla itse tulostamalla ylimmän kuvan noin A4 arkin levyisenä ja katsomalla kuvaa toinen silmä kiinni niin läheltä kunnes käyrät viivat oikenevat. Näin läheltä katsottaessa silmä ei tietenkään pysty enää tarkentumaan (ellei ole aivan toivottoman lähinäköinen), mutta ilmiö on kuitenkin selkeästi havaittavissa.
Onko kyseessä psykologinen vai optinen ilmiö vai ehkä molempia? En tiedä. Olettaisin sen olevan enemmän optinen kuin psykologinen ilmiö. Kun kuviota katsotaan läheltä, niin sen reunoista tulevat säteet osuvat hyvin vinosti silmään ja taittuvat voimakkaammin kuin keskeltä tulevat. Ihan taittumislain mukaisesti. sin x = n*sin y, missä x = tulokulma ja y = taittumiskulma. Verkkokalvolle syntyvälle kuvalle käy kuten kalansilmän objektiivin kuvalle tai Spherize-suotimen avulla tehdylle kuvalle. Reuna-alueet pienenevät keskustan alueisiin nähden tai keskustan alueet suurenevat reuna-alueeseen nähden. Lopputulos on sama. Kuvion käyrät viivat oikenevat syntyvässä kuvassa.
Miten aivot rakentavat verkkokalvolle syntyvästä optisesta kuvasta kuvan aivoissa ja sitä kautta tajuntaan, on vielä monelta osin tuntematonta. Se kuitenkin tiedetään, että melkoinen automaattinen prosessointi aivoissa on tapahtunut, ennen kuin kuva on siirtynyt verkkokalvolta tajuntaan. Mielenkiintoista kuitenkin, että tässä juuri kalansilmäobjektiivi antaa samanlaisen kuvan kuin silmä. Kalansilmäobjektiivinhan sanotaan vääristävän kuvaa kaikkein eniten.
Ihmisen aivoissa näköaistin alueet ovat suhteellisen suuret ja sijaitsevat ihan eri puolella päätä kuin silmät eli niskapuolella . Tässä kuvassa ne on merkitty vihreällä ja violetilla.
Spherize-suotimen vaikutuksella voi leikkiä tekemällä sen kuvalle useita kertoja peräkkäin. Kuvio pullistuu pullistumistaan, kunnes sille käy kuin sadun sammakolle. Lopulta jäljelle vain yksi musta läiskä.
Muutama suodatinvaihe tässä välissä ja lopulta alla oleva muuttumaton lopputulos.
Spherize-suodinta voin käyttää myös "miinus-merkkisenä", jolloin kuvan reunat laajenevat ja keskusta supistuu. Joihinkin kalansilmäkuviin toimii, kuten tämän kuvan vasemmalla olevaan valokuvaajaan.
Joskus taas... No päätelkää itse.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti