Innostuin ottamaan Heurekassa kuvia ns. kalansilmäobjektiivilla. Objektiivi on Sigman täyden kinokoon kennoille tarkoitettu EX DG FISHEYE ja sen polttoväli on 8 mm. Kennolle piirtyvät kuvat ovat pienempiä kuin kennon koko ja siksi ne ovat ympyrän muotoisia. Ympyrän muotoinen linssi piirtää ympyränmuotoisen kuvan. Yleensä kuva vain on suurempi kuin kenno (tai ennen filmiruutu) ja siksi kuvat rajautuvat suorakaiteen muotoisiksi.
Kalansilmäobjektiivilla otetut kuvat näyttävät yleensä ihmissilmään vääristyneiltä. Syyksi tähän sanotaan usein, että ihmisen silmä vastaa kinokameran 50 mm ”normaaliobjektiivia”, mutta tosiasiassa tilanne on paljon monisyisempi.
Ihmisen silmänpolttoväli on 17 mm. Polttoväli yksin ei ratkaise näkökulmaa, vaan oleellista on myös sen kohdan koko, jolle kuva muodostuu. Kalansilmäobjektiivilla se on 20 mm, silmällä noin 17 mm. Mitä pienempi on suhde polttoväli/kuva-alueen koko, sitä laajempi on kuvakulma. Siis Sigman 8 mm kalansilmä antaa täyden koon kennolle paljon suuremman kuvakulman kuin silmä verkkokalvolle?
Kuten sanottua, tilanne on paljon monisyisempi.
Kameran kuvataso on suora, silmän verkkokalvo enemmän tai vähemmän pallopinta. Pallopinnalle pystyy projisoitumaan linssin muodostamasta kuvasta paljon enemmän kuin vastaavan kokoiselle suoralle kuvapinnalle. Tämä tasoittaa tilannetta silmän eduksi laajaan kuvakulmaan pyrittäessä.
Yhden silmän kuvakulma yhdellä silmäyksellä on noin 120 astetta, Sigman kalansilmällä lähes 180 astetta. Silmän linssi pystyy kuitenkin liikkumaan silmässä, mikä lisää taas silmän kuvakulmaa, vaikka pää pysyisi paikallaan.
Nämä kaksi tekijää yhdessä saavat aikaan sen, että yhden silmän kuvakulma on suunnilleen sama kuin Sigman kalansilmäobjektiivin. Molempien silmien yhdessä vaakasuunnassa jo selvästi suurempi. Kalansilmä onkin siis ihmisen "normaaliobjekti". Vakuuttava todiste evoluution puolesta? Ihminen on kehittynyt meren elävistä. Frutti di Mare!
Asian voi testata helposti. Menee Heurekan rampille, iskee leukansa Kaarihalliin avautuvan aukon alaosaan ja pistää toisen silmänsä kiinni. Jos ei liikuta päätään, niin silmän kuvakulma on kutakuinkin sama kuin alla olevassa kuvassa.
Kalansilmäobjektiivin on sanottu myös vääristävän kuvassa olevia suhteita. Mm. suorat linjat eivät kuvaudu suorina ja jotkut hoikistuvat, toiset lihovat kuvassa.
Tämäkin johtuu osittain siitä, että kameran kuvataso on suora ja silmän pallo. Yhtä suuri vaikutus on kuitenkin sillä, että aivot prosessoivat monella tavoin silmästä tullutta kuvaa. Aivojen muodostama kuva on mm. tarkkuudeltaan, väreiltään, suhteiltaan ja kontrastiltaan aivan erilainen, kuin aivojen ”kuvankäsittelyyn” saapuvien sähkösignaalien informaatiosta voisi kuvitella. Silmän verkkokalvolle muodostuva kuva on kameratermein sananmukaisesti RAW. Photoshop on todellisuudessa vielä versiossa 1.0 aivojen kuvankäsittelykapasiteettiin verrattuna.
Kun laajakulmaobjektiivin kuva on koko kinoruudun kokoinen, reunoilla olevat kohteet leviävät luonnottoman kokoisiksi. Syyn näkee yllä olevasta kaavakuvasta. Hannu Salmen vierellä olevat henkilöt tuskin kokevat kuvan imartelevan heitä.
Suhteita voidaan kuvankäsittelyllä korjata ainakin hieman luonnollisemmiksi.
Kokoelma kalansilmäkuvia Heurekasta täällä.
9 kommenttia:
Hienoja kuvia, mutta sinulla Timo on tietenkin lupa kuvata vapaasti Heurekassa. Kun minä olin katsomassa Kopraa, niin en uskaltanut ottaa kuvia kuin salaa ja aikaa kaukaa, kun en ollut pyytänyt etukäteen kuvauslupaa.
Aika rohkea tuo sinun kuvasi Kopran viehättävästä vaimosta. Mitä luulet, mahtaako hän pitää siitä, että hänestä on kuvia noin paljastavassa puvussaan. Etenkin tästä kuvakulmasta otettuna. Minä ainakaan en haluaisi itsestäni otettavan tällaisia kuvia, ei ainakaan julkisesti näytettäväksi.
Eihän tuossa kuvassa ole yhtikäs mitään:)))Sitä en tiedä, millä luvalla sitten saa laittaa henkilökuvia nettiin? Onko julkisuuden henkilöt jotenkin eri asemassa? ...Mukavia hellepäiviä!...
Näihin kysymyksiin vastaan ihan omalla jutulla eli vanhalla jutulla Valokuvaamisesta Heurekassa ja uudella henkilötietolakia käsittelevällä.
"Ympyrän muotoinen linssi piirtää ympyränmuotoisen kuvan."
Meinaatko, että neliömäinen linssi tekisi suorakaiteen muotoisia kuvia?
Kokeilin. Ei tee.
"En minä niin väittänytkään" (P. Väyrynen)
Tämä totta (lainaus kollegalta...).
Ei tee. Etkä väittänyt.
Lisäisin vielä muutaman syyn monisyisyyteen:
1
Minulla on mielestäni hauska kuva kaarevin viivoin piirretystä ”ruudukosta”, joka näyttää kyllin läheltä katsottaessa ”normaalilta” eli suorin vaaka- ja pystyviivoin piirretyltä. Tule katsomaan.
Uskoakseni (huomaa sananvalinta) asia johtuu siitä, että olemme yleensä harjaantuneet tulkitsemaan pallomaiselle verkkokalvollemme projisoituvat suorat viivat suoriksi, mutta kyllin läheltä katsottaessa harjaannus puuttuu, jolloin kuvapallolla (ei siis -tasolla) viivat näkyvät optisesti oikein. Sopivasti käyrä viiva näyttää suoralta.
Tämä on osittain sama mutta osittain eri asia kuin seuraava.
2
Perspektiivikuvaa tulisi parhaan vaikutelman saamiseksi katsoa konstruoidessa käytetyn katsomispisteen etäisyydeltä. Näin kumminkin teemme harvoin. Katsomme laajakulmaista kalansilmälinssillä otettua valokuvaa niin kaukaa, että hahmotamme sen kokonaisuudessaan silmiämme kääntelemättä.
Jos teet kuvasta niin suuren, että pystyt tarkentamaan silmäsi siihen kyllin läheltä, kuva vaikuttaa edestakaisin mulkoillessasi paljon oikeammalta kuin kaukaa tähytessä.
3
Ympäristön näkeminen silmillä on muutoinkin erilaista kuin valokuvan katsominen. Tarkan näön keila on aika suppea, olikoseny 6 °. Ympäristöymmärryksemme perustuu ”kuvavirtaan” (prof. Antero Salmisen termi), näemme enemmänkin elo- kuin valokuvaa, maalaamme ympäristöämme kaiken aikaa pälyilemällä tarkan näön keilallamme sinne tänne kuin pimeässä kellarissa taskulampulla. Jonkinlaiseen näkömuistiimme jää keilailtu kokonaisuus.
4
Itse asiassa se mitä koemme näkevämme, on vain osin optiikan keinoin selitettävissä. Erkki Kurenniemi siteerasi minulle lukemaansa (en ole löytänyt lähdettä) joskus Illuusiot-näyttelyä tehdessämme: ”Tunnetaan tapauksia, joissa ihminen on saanut näkönsä leikkauksen avulla vasta aikuisena. Hän on kokenut vain täysin selittämätöntä ja ylen kauhistuttavaa visuaalista hälyä ja anonut kaamean häiriön poistoa.” Häneltä puuttui kaikki kokemus näköhavainnon tulkinnasta.
Mielestäni oiva esimerkki kokemuksen ja tulkinnan suuresta osuudesta näkemisessämme on Suurmiesten päät Heurekan aulasta Sylinterihalliin johtavan aukon päällä.
Jos kuopat EIVÄT olisi jonkin tuntemamme esineen tapaisia, vaan pelkkiä kuoppia, vaikka louhitun kivenjärkäleen avulla valettuja, stereonäkömme paljastaisi ne oitis ja vaikeuksitta kuopiksi, emmekä mitenkään ihmettelisi niitten ”kääntymistä” kulkiessamme ohi.
Stereonäkömme pyydystämä kuoppahavainto kumminkin häviää aivoissamme sille yksityiskohtien runsaudelle, joka piilee suurmiesten päissä. On silmää, korvaa, leukaa ja nenää niin paljon, että KOKEMUKSEMME johdattaa meidät tulkitsemaan näkemämme kuperaksi äijänpääksi. Se että päät näyttävät kääntyvän, johtuu tästä tällä harvinaisella kerralla virheellisestä kuperaksitulkinnasta.
Kokemukseen perustuva tulkinta on kumminkin pääsääntöisesti lajia säilyttävä. Muutoin sapelihammastiikeri olisi syönyt sukumme aikapäiviä. Ensimmäinen hampaanvälähdys on kuitenkin loihtinut mieliimme koko hirmuisuuden, ja olemme puikkineet ajoissa piiloon.
Luulee Jouko
P.S.: Kumpi tietää enemmän, se joka luulee tietävänsä vai se joka tietää luulevansa? En tiedä.
Luulen tietäväni ja myös tiedän luulevani, että tietää luulevansa -ihmiset ovat vähemmän sietämättömiä luulee tietävänsä -ihmiset. Kumpi siis minä olen?
Ykköskohdan pohdintaan vastaus ihan omana bloginaan "Ihmissilmä on kalansilmä".
Kommenttina Joukon neloskohdan kuoppiin, niin miksei siellä kaarihallin oviaukon päällä ole sitten pelkkää kuoppaa ukkojen seassa. Minusta olisi ainakin yhtä mielenkiintoista kuin päiden kääntyminen havaita, että kuoppa ei käännykään. Siis jos ei käänny. Tiedekeskusten toimintaidea lienee tuoda ilmiöt koettaviksi ei jossiteltaviksi. :-) (Varmuuden vuoksi, ettei kuvitella Suvannon taas vain hattuilevan)
Lähetä kommentti