Kävin ruokaostoksilla naapurissa olevassa saksalaisperäisessä ruokakaupassa. Tuotteiden kilohinnat oli kiltisti esillä kuluttajaviranomaisten ohjeiden mukaisesti. Marinoitu possun ulkofilee maksoi 4,99 €/kg. Sika on halpaa evästä, sitä voi köyhäkin ostaa.
Vai onko sittenkään? Ostin Emmalle paketin paahdettuja siankorvia. Syystä tai toisesta siankorville ei oltu ilmoitettu kilohintaa, ainoastaan 8 kappaleen pussin korvien yksikköhinta. Yksi korva maksaa 1,09 euroa.
Kotona punnitsin korvan. Se painoi 40 grammaa. Siis siankorvien kilohinta on 1,09€/0,040kg = 27,25€/kg. Ostokseni tein kuitenkin tunnetusti edullisen kauppaketjuin myymälässä. Aika kallista, sanoisin, mutta elämähän tunnetusti on.
Ainoa asia, mikä jää sikafarmareita harmittamaan on se, että sialla on vain kaksi korvaa. Tosin ne ovat aika suuret.
ps. Otsikkoon piti tietysti kirjoittaa saksalaista siankorvaa, mutta Korkeajännityssarjojen lukijana jotenkin lipesi.
Emman mielipide: ”Siankorva on aina hintansa väärti, vuh vuh!”
pps. Emmallakin on aika isot korvat, mutta ne ovat isot vain siksi, että Emma kuulisi paremmin, milloin ruokapussin suu avataan.
1 kommentti:
Achtung! Teufel und Schweinhund! ja tietysti Battler Britton. Meinasi mennä Korkeajännityssarja-vitsi yli hilseen, mutta sitten muistin. Näitä juttuja oppii lukemaan vain Korkeajännityssarjaa lukemalla, monien muiden ohella.
Timo, tätä hauskaa lisää!
Lähetä kommentti