Thursday, 23 September 2010

Oman pesän likaamisesta




Kirjoitukseeni sirkulaatiosekoilusta Heurekassa on reagoitu monilla eri tavoilla. Joku on jopa kiittänyt, jotkut taas pitäneet blogia oman pesän likaamisena. Pitäisi kirjoittaa positiivisemmin tai ainakin jättää kaikki negatiivinen Heurekaan liittyvä talon sisäiseksi asiaksi.
Positiivisuus on kuten kauneus. Se on katsojan silmässä. Minusta on enemmän kuin positiivista, että voidaan viestiä Heurekassa tapahtuvasta jatkuvasta kehityksestä ja siitä, että omahyväisille laakereille ei jäädä lepäämään. Heureka on itse itseään korjaava tiedeyhteisö. Havaittuihin tieteellisiin virheisiin puututaan paitsi kauniin sanoin myös konkreettisin teoin. Tätä on ollut tarkoitukseni viestiä. Oman pesän likaamiseen tästä viestistä minusta on vielä pitkä matka ja toivottavasti sinne ei olla matkalla. Tarkoitus ei ainakaan ole.
Blogissa pitää olla särmää, jotta sitä ylipäänsä joku jaksaisi seurata. Uskallan aika syvällä rintaäänellä väittää, että Heurekaan kohdistuva positiivinen mielenkiinto on lisääntynyt eikä vähentynyt blogini johdosta. Blogien rooli ei ole toimia hallituksen äänitorvena, vaan enemmänkin epävirallisina kolumneina.
Blogi on minusta myös oiva foorumi kertoa näyttelyssä jo käyneille jälkeenpäin ilmenneistä virheellisistä faktoista. Paljon parempi kuin Heurekan omat sivut, joilla ainakin minusta olisi aika outoa nähdä kuin kirjoissa aikoinaan liimattuja lisäsivuja jälkikäteen havaituista virheistä.
Blogistani vastaa minä ja vain minä. Siinä esitetyt mielipiteet ovat omiani ja niitä kommentoineiden heidän omiaan. Se, että blogilla on kytkös Heurekaan, on johdon kanssa sovittu, mutta minkäänlaista ohjausta tai sensurointia käsiteltävien aiheiden sisällön tai käsittelytavan suhteen en ole saanut.

Luetaanko tällaista blogia lainkaan? Kuinka paljon, kuka lukee, missä ja milloin lukee? Näihin kysymyksiin saa vastauksia, jos on liittänyt Google Analytics tilastoijan blogiinsa. Sieltä saa tietoa niin paljon ja niin tarkkaan, että yksityisyyden suoja alkaa olla vaarassa.
Esimerkiksi blogini Heurekassa kummittelevasta aaveesta julkaistiin 22.9. Laitoin samana päivänä tiedon blogitekstistä Heurekan sisäiseen postiin kaikille osoitettuna.
Käyntejä tuona päivänä oli 75, joissa Heurekassa kummittelevaa aavetta käytiin lukemassa 81 kertaa. Jotkut eivät siis saaneet jutusta tarpeekseen yhdellä lukemisella.
Kävijöitä oli 17 kaupungista neljästä eri maasta. (Koko blogin puolenvuoden aikana siellä on ollut 6342 käyntiä 235 kaupungista ja 46 maasta).
Poikani Veikko on näköjään käyttänyt Krakovassa 25 minuuttia aikaa, mistä virheestä voisi huomauttaa. Isänsä poika tässä suhteessa.
Saksan Parsteinissa on selattu 3:22 minuuttia. Ei liene sattuma, että Parkstein on Bayreuthin vieressä ja Bayreuthissa taas on Hannu Salmi EU-kokouksessa. Big Brother is watching. Sen sijaan kuka kumma on lukenut Poikkitieteellistä blogia Kuala Lumpurissa? Siellä ei pitäisi olla yhtään tuttua, mutta nyt saattoi tulla.
Heurekan kannalta on mielenkiintoisin tilasto operaattoreittain. Tiedekeskussäätiön palvelimen kautta oli tuona päivänä 31 käyntiä. Poikkitieteellisen blogin sivuja oli selattu keskimäärin 2:12 minuuttia, joten talon työaikaa meni tämän takia ketuille yhteensä reilu tunti. Pitäisikö pidättää meikäläisen palkasta?
Tilastoraportit blogin kävijöistä 22.9. löytyvät täältä.
Tilasto1
Tilasto2

Blogin pito on mielenkiintoista. Siinä saa toimistaan sellaista palautetta, jota ei varmaan mitenkään muuten saisi. Se on myös valtavan potentiaalinen omien ajatusten (fiksujen ja tyhmien) jakelukanava. Ajatelkaa: 6342 käyntiä 235 kaupungista (näkyvät kartassa) ja 46 maasta! Entinen poika tuumasi reissulta palattuaan, että rahaa meni, mutta tulihan tuttuja. Blogin pitäjä voi kompata toteamalla, että aikaa meni, mutta sainpahan sanottua. Odottelen suurella mielenkiinnolla rottislaisten luvattua blogia. Lupaan kommentoida.

No comments:

Post a Comment