Sunday, 19 September 2010

Savolaista pakkoruotsia




Tiedekeskus Heurekan näyttelypäällikkö Jaakko Pöyhönen keskustelee NSCF-konferenssissa toisella kotimaisella viehättävän Boråsista kotoisin olevan konferenssiedustajan kanssa (talousjohtaja Hannu Luotosen takaoikealta sivuuttaen). Äänen korotuksen syy on taustalla kuuluva äänekäs konferenssin virallisella englanninkielellä tapahtuva mielipiteiden vaihto.
Blogin pitäjäkin kävi lyhyen keskustelun på svenska saman neitosen kanssa. Kutsutaan häntä vaikka Gunillaksi, kun en enää muista hänen oikeaa nimeään.
TS: Har ni ännu en kanonfabrik i Borås?
Gunilla: Kanonfabrik?
TS: Ja. En fabrik, där tillverkas kanoner.
Gunilla: Jasså, men den är i Bofors.
Ts: Bo som Bo. Vem bryr sig om! Till exempel Bo Kaspers orkester.
Gunilla: Ja, men den är ju min favorit orkester!
Kuka vielä väittää, etteikö meiltä umpihämäläisiltäkin kävisi small talk och samma på svenska.



Ruotsinkielen opiskelun pakollisuudesta suomalaisessa koululaitoksessa lähes jokaisella on mielipide. Yleensä aika jyrkkä sellainen. Se on ymmärrettävää, koska nykyisin jo suurin osa suomalaisista on päntännyt ruotsin kieltä koulussa, halusi sitä tai ei. Keskusteluaiheeseen on ihan erilainen omakohtainen tuntuma kuin vaikka Lissabonin sopimukseen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta.

Helsingin Sanomissa 19.9.2010 oli kyselty eri medioiden keskeisten henkilöiden kantaa ”pakkoruotsiin”. Savon Sanomien päätoimittaja Jari Tourunen oli seuraavaa mieltä.
"Olen pakkoruotsin kannalla, ehdottomasti. Historialliset, kulttuuriset ja maantieteelliset perusteet ovat vahvat. Myös yhteydenpito muiden pohjoismaalaisten kesken hoituu helposti ruotsilla. Ruotsin lisäksi olisi tärkeätä, että suomalaiset osaisivat hyvin vielä vähintään yhden muun kielen."
Koska savolaisten avatessa suunsa vastuu siirtyy välittömästi kuulijalle, niin käytetään sitä mahdollisuutta hyväksi ja pohditaan hieman sitä, mitä Tourunen itse asiassa tuli sanoneeksi.

1. Historialliset, kulttuuriset ja maantieteelliset perusteet ovat vahvat.

Lyhyessä kommentissa Tourunen ei tietenkään voinut perustella, millä tavalla nämä perusteet ovat vahvat. Suomi ei kuitenkaan ole miltään osin homogeeninen maa. Torniossa varmasti suomenkielisillä on suuri motivaatio opiskella ruotsia kaikilla mainituilla perusteilla. Kuten myös monilla Haaparannassa asuvilla suomea. Sen sijaan pelkosenniemeläisille voi olla vaikeampaa perustella pakollista ruotsin kielen opiskelua millään yllä olevilla kriteereillä. Kunnan asukkaista yli 99.9% on suomenkielisiä, ruotsia ei raitilla eikä naapurikunnissa kuule ja lähin rajanaapuri on Venäjä. Pelkosenniemellä historialliset, kulttuuriset ja maantieteelliset perusteet pakkoruotsia vastaan ovat vähintään yhtä vahvat kuin ne Torniossa ovat sen puolesta.

2. Myös yhteydenpito muiden pohjoismaalaisten kesken hoituu helposti ruotsilla.

Olin juuri osanottajana mielenkiintoisessa Heurekassa pidetyssä pohjoismaisessa tiedekeskuskonferenssissa. Konferenssin työkielenä oli englanti, vaikka konferenssi kuinka oli pohjoismaalainen. Norjalaiset voivat vielä jotenkin kommunikoida ruotsilla, tanskalaisille se on jo hyvin vaikeaa ja islantilaisille täysin mahdotonta. Yhtä hyvin voi väittää, että virolaiset ymmärtävät hyvin suomea ja yhteydenpito suomalaisten kanssa sujuu helposti suomella. Se päti aikoinaan pohjois-virolaisten kanssa, kun heillä on suuri motivaatio osata suomea. Ainoastaan Suomen televisiosta tuli katsottavia ohjelmia, ja ne näkyivät Tallinnan ympäristössä.

3. Ruotsin lisäksi olisi tärkeätä, että suomalaiset osaisivat hyvin vielä vähintään yhden muun kielen.
Suomalaiset eivät ole yksilöinäkään mikään homogeeninen joukko. Se, että tiedekeskus Heurekan toiminnanjohtaja puhuu sujuvasti suomea, ruotsia ja englantia, ei ole tärkeää. Se on välttämätöntä. Se, että Pelkosenniemen kunnan palvelukoti Onnelan lähihoitajat osaisivat ruotsin kielen lisäksi vähintään yhden muun kielen ei myöskään ole tärkeää. Se on täysin merkityksetöntä. Paitsi jos muu kieli sattuisi olemaan inarinsaame, jota jotkut vanhemmat Itä-Lapin saamelaiset vielä puhuvat äidinkielenään.

Tätä mieltä on siis savolaisten äänenkannattaja Mullikka-Bladet. Sonkajärven ja Leppävirran tupailloissa varmaan nyökytellään, asiata ukko huastelee.
On monia asioita, joita olisi mukava osata. Muitakin kieliä kuin suomee ja savvoo, hilijaa ja kovvoo. Kaikki vain eivät opi kaikkea. Entisenä opettaja tiedän varsin hyvin, miten erilaisia ihmiset ovat tässä suhteessa. Minusta olisi tärkeää, että suomalaiset osaisivat matematiikkaa edes sen verran, että tajuaisivat lukujen suuruusluokat ja mitä laskuista saadut tulokset merkitsevät. Tämän taidon puuttuminen näkyy monissa poliittisissa ja talouselämän päätöksissä, joissa päättäjiltä on lukujen taju kadonnut kokonaan summien kasvaessa suuremmiksi kuin oman talon hinta. Meillä voidaan jopa pitää ansiona sitä, että ei ole kiinnostunut matematiikasta. Poliitikollekin on suurempi ansio osata small talkia usealla kielellä kuin tajuta talousmatematiikan realiteetteja. Ainakaan jälkimmäistä ei testata lehtien poliitikkojen välisissä vertailuissa, edellistä sen sijaan yhtä usein kuin analysoidaan poliitikkojen pukeutumista.
Sama laskutaidottomuus pätee myös jakolaskuun ja lukujen välisiin suhteisiin.
Suomenruotsalaisia on 350.000, joista 290.000 Suomessa ja 60.000 Ruotsissa. Jälkimmäisillä tuskin on ongelmia kommunikoida valtaväestön kanssa äidinkielellään. Suomessa yhtä hurria vastaa siis 20 finskiä. Oikea kysymys varmaan ei ole, että mitäs sitten tehdään, kun vastaan tulee se 21:s. Oikea kysymys minusta on se, että kuinka monessa tapauksessa vastaan tulevan kanssa tulee kieliongelmia. Spekuloidaan tätä hieman lisälukujen valossa.
Yhteensä 1,5 miljoonaa suomalaista asuu kaksikielisessä kunnassa. Siis 4,5 miljoonaa suomalaista asuu suomenkielisessä kunnassa.
37 000 suomenkielistä asuu kaksikielisessä kunnassa, jossa enemmistö puhuu ruotsia. Noin 140 000 ruotsinkielistä asuu kunnassa, jossa enemmistön kieli on suomi.
Luultavasti hyvin yläkanttiin arvioiden 1/10 suomenruotsalaisista osaa niin huonosti suomea, että heidän on vaikeaa kommunikoida suomeksi. Siis yhtä ummikkoa ruotsinkielistä kohti olisi 200 suomenkielistä. Minusta tämän ”epäkohdan” poistaminen koko suomenkielistä väestöä koskevalla pakkoruotsin opetuksella ei ole järkevässä panos/tuotos –suhteessa. Varsinkaan, kun merkittävä osa suomenkielisistä ei saavuta koulussa sellaista ruotsin kielen osaamisen taitoa, jolla voisivat keskustella ruotsiksi ”Jag heter Ville”-tasoa syvällisemmin.
Voisiko mitenkään ajatella sellaista ratkaisua, että opetetaan nämä 30.000 umpihurria puhumaan suomea niin hyvin, että he pärjäisivät myös sillä ensimmäisellä kotimaisella?
En toki ole niin epärealisti, että tosissani esittäisin tätä. Onhan kyse jostain paljon syvemmästä. Identiteetistä, historiasta, kulttuurista. Mutta voisihan tämänkin kääntää toisin päin. Mitä jos joku suomenkielinen katsoo oikeudekseen olla oppimatta ruotsia? Syyn ei tarvitse olla rationaalinen, eikä se luultavasti sitä olisikaan. Voidaanko hänet silloin vapauttaa ruotsin kielen opiskelusta peruskoulussa? Annetaanhan koulussa monenmoisia vapauksia milloin minkin eettisen syyn perusteella. Ei ole pakko käydä uskontotunneilla, jos opetus on vääräoppista eikä ole pakko syödä lihapullia, jos niiden alkuperän kärsimykset ovat herkälle mielelle liikaa. Yleensä nykykoulussa erilaisuuteen suhtaudutaan suvaitsevaisesti ja järjestetään vaihtoehtoja tilalle. Kuten EeTeetä tai Pizza Vegetarianaa.

Kiihkeissä kielipoliittisissa debateissa tahaton ja tahallinen väärinymmärtäminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Siksi väännän vielä rautalangasta tähän loppuun.
En vastusta suomenruotsalaista kulttuuria enkä ruotsin kieltä. Kumpikin ovat mielestäni ehdottomasti kansakuntaamme rikastuttavia asioita. Niiden vaaliminen on jopa niihin uppoavien ylisuurten kustannusten arvoista. Mutta niiden vaaliminen pitää olla suomenruotsalaisten omilla harteilla (toki valtiovallan tuella), ei suomalaisille koulussa syötetyn pakkoruotsin varassa.
Suomenkielisillä on lakisääteinen mahdollisuus opiskella koulussa ruotsia. Se on hyvä. Ahvenmaalaisilla on lakisääteinen mahdollisuus olla opiskelematta suomea, kuten myös olla käymättä armeijaa. Onko se hyvä asia ja kohtuullista, sitä on tässä turha miettiä, koska sillä ei ole oleellista vaikutusta suomenkielisten elämään. Jos se jostakusta tuntuu kohtuuttomalta etuoikeudelta, niin vääryys globaalissa mittakaavassa on aika mitätön.
Kumpaakaan mahdollisuutta ei ole evätty eikä kielletty ålandereilta. Siksi monet ahvenanmaalaiset, etenkin matkailualalle aikovat, opiskelevat suomea ja oppivatkin sen niin hyvin, että ihan oikeasti pärjäävät sillä. Samoin monet käyvät armeijan, koska sen käyminen on edellytys mm. merivartijan ammattiin. Motivaatio on paljon parempi oppimisen kirittäjä kuin ylhäältä tuleva pakko. Menestyvät eläintenkouluttajatkin käyttävät porkkanaa, eivät keppiä.

16 comments:

  1. Kyllä sinä Timo tällä kertaa olet täysin väärässä. Ainakin minulle on ollut paljon iloa ja hyötyä ruotsin kielen osaamisesta. Viime kesänäkin sain lomamatkalla Visbyssä hotellissa oikein hyvää palvelua, kun puhuin pelkästään ruotsia.

    ReplyDelete
  2. Hei vain Eeva
    Ymmärsin sinun panneen palstani boikottiin rienaavien mielipiteitteni vuoksi. Boikotti ei ollut näköjään kovin pitkäikäinen.

    Kieliopintojen sijaan suosittelisin sinulle kurssia lukemisen ymmärtämisestä. En ole missään yhteydessä väittänyt, etteikö monien kielten osaamisesta olisi sekä hyötyä että iloa. Itsekin puhun Ruotsissa käydessäni ruotsia pelkästään siitä ilosta, että osaan sitä vaikkakaan en hirveän sujuvasti. Paljon paremmin kuitenkin kuin ruotsalaiset suomea.

    Se mitä olen yrittänyt sanoa on, että pakollisen ruotsin kielen opiskelun koskeminen lähes kaikkia suomalaisia ei ole missään järkevässä suhteessa verrattaessa siitä koituvia kustannuksia ja siihen käytettyä aikaa suhteessa siitä saatuun hyötyyn.
    Poliitikot kiemurtelevat tämän asian edessä kuin mato koukussa. Sitten tehdään paniikissa nahkapäätöksiä. Esimerkiksi ruotsin kielen muuttuminen vapaaehtoiseksi aineeksi yo-kirjoituksissa romahdutti osaamisen tason. Ne lukiolaiset, jotka eivät kieltä kirjoita, eivät käytännössä opiskele sitä koulussa kuin silmänlumeeksi. Sama koskee muitakin pakollisia lukioaineita, joiden kirjoittaminen yo-kirjoituksissa on valinnaista. Kuten matematiikkaa. Tästä voin puhua aika syvällä kokemuksen rintaäänellä.
    Jos koulun oppiaineita ja niiden pakollisuutta/vapaaehtoisuutta lähdettäisiin kehittämään puhtaalta pöydältä ilman erilaisten eturyhmien painostusta, niin koulu olisi hyvin erilainen kuin nykyisin. Näin ainakin vakaasti uskon.

    ReplyDelete
  3. Jos matematiikka olisi ollut ylioppilaskirjoituksissa pakollinen, en olisi koskaan päässyt ylioppilaaksi. Niin paljon matikkaa inhosin enkä ymmärtänyt siitä mitään. Opettajakin oli huono ja epämiellyttävä. En viitsi sanoa, mitä koulua kävin.

    ReplyDelete
  4. Kyllä laitat pääsi vapaaehtoisesti mestauspölkylle. Ruotsin kielen asemaan puuttuminen on Suomessa poliittinen itsemurha. Ei taida Heurekassakaan ura ureta. Laitos kun on kolmikielinen.

    ReplyDelete
  5. Politiikka seuraan ulkopuolisena, joten siinä suhteessa katson olevani turvassa mestauspölkyltä. Nähtävästi en osaa ilmaista itseäni tarpeeksi yksikäsitteisesti. Yritän vielä kerran. Ruotsi on toinen virallinen kielemme. Sen asema on lailla suojattu niin hyvin, että sitä on turha pönkittää opettamalla "pakkoruotsia" sellaisille henkilöille, jotka syystä tai toisesta eivät halua sitä opiskella.
    Heureka alkaa olla viisikielinen, kun monet näyttelytekstit ovat nyt myös viroksi ja venäjäksi. Myös opastusta saa näillä kielillä. Tässäkin suhteessa Heurekaa voidaan pitää edelläkävijänä.
    Urani Heurekassa ei urkene vaan päättyy tämän vuoden lopussa. Se ei johdu Poikkitieteellisen palstan kriittisyydestä sen paremmin kieli- kuin muissakaan kysymyksissä. Minulla yksinkertaisesti oli Heurekassa erääseen EU-projektiin liittyvä määräaikainen työsopimus.

    ReplyDelete
  6. Aivan mahtava kirjoitus!!!

    ReplyDelete
  7. Hyvähän se on nimimerkin suojasta olla eri mieltä - establishmentin kanssa.

    ReplyDelete
  8. Niin, mutta minkäs teet, kun omat kyvyt, taito ja rohkeus eivät alkuunkaan riitä sujuvaan argumentointiin.

    ReplyDelete
  9. Det är mögligt att skriva också på svenska. Poikkitiedepalsta on myös poikkikielinen, mutta ei poikkipuolinen.

    ReplyDelete
  10. Poliitikkojen perustelut pakkoruotsin puolesta kiertävät samanlaista kehäpäätelmien ketjua kuin uskovaisten todistelut Jumalan olemassaolosta. Kun jonkin asian oikeutuksen kieltäminen on liian suurta ihmiselle, niin kaikki omaa käsitystä vastaan olevat argumentit hylätään olivat ne kuinka rationaalisia tahansa ja omaa käsitystä tukevat hyväksytään, olivat ne kuinka epärationaalisia tahansa.
    Olen havainnut kieliasian olevan monille suomenruotsalaisille niin syvälle tunteeseen liittyvä asia, että he menevät älyllisesti aivan lukkoon asiasta keskusteltaessa. Keskustelu heidän kanssaan pakkoruotsista on samaa kuin keskustelu Jehovan todistajien kanssa. Yhtä epätoivoista.

    ReplyDelete
  11. Pakkoruotsin kannattajilla ja uskovaisilla on minustakin tiettyjä yhteisiä piirteitä, joista luja usko omaan totuuteen, argumenttien ohuus ja valtiovallan siunaus näkemyksen oikeellisuudelle ovat päällimmäiset. Minusta ihminen saa perustella omat tekemisensä miten ohuin argumentein vain, mutta kun niiden perusteella puututaan toisten menemisiin, tulemisiin ja tekemisiin, niin silloin minulla keittää ylitse. Oli sitten kyse siitä, saanko tanssia silloin kun se jonkun mielestä on pyhäinhäväistys tai pitääkö minun opiskella ruotsia, kun se jonkun toisen mielestä on välttämätöntä historiallisten, kulttuuristen ja maantieteellisten seikkojen vuoksi. Vaikka itse olen asiasta täysin päinvastaista mieltä.

    ReplyDelete
  12. Irvailin poliitikkoja munattomuudesta pakkoruotsiasiassa. Konkreettisesti kyseistä elintä vailla oleva Eija-Riitta Korhola ottaa Kokoomus-poliitikoksi rohkeasti kantaa asiaan.
    http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/
    Olen itse asiassa jo pitkään ihmetellyt, että kukaan poliitikko ei ole ottanut yhdeksi vaaliteemakseen maltillista ja rationaalisiin argumentteihin perustuvaa pakkoruotsin kritisointia. Ainoaksi teemaksi se ei riitä mutta olen varma siitä, että se toisi enemmän ääniä kuin sillä niitä menettäisi. Selvästi plus-merkkinen tulos jäisi viivan alle.

    ReplyDelete
  13. Harmittaako sinua noin syvästi, kun olet itse joutunut opiskelemaan "pakkoruotsia"? Jotenkin katkeruus paistaa kommenttiesi lävitse.

    ReplyDelete
  14. Koulussa opin lähinnä olemaan ihmisiksi ja tekemään töitä niiden aineiden eteen, joissa olin huono. Kuten kielissä. Näillä avuilla olen elämässäni hankkinut omasta mielestäni kohtuullisen määrän tietoa ja taitoa, joilla olen pärjännyt työelämässä niin ikään kohtuullisesti. En hirveän hyvin, mutta en hirveän huonostikaan.
    Ymmärrän ruotsia aika hyvin, puhun sanoja tapaillen ja välillä änkyttäen, mutta niin puhun suomeakin. Minusta on mukava osata ruotsia näinkin hyvin enkä ole saanut mitään traumoja pakkoruotsin opiskelusta.
    Toisaalta en muista elämästäni yhtään ainoaa tilannetta, jossa olisin ollut pelkästään ruotsin kielen varassa. Aina on ollut takataskussa mahdollisuus kääntää puhe englanniksi - tai suomeksi.
    Poliitikoista puheen ollen myös Maria Guzenina-Richardson ottaa kantaa pakkoruotsiin.

    http://blogit.iltalehti.fi/maria-guzenina-richardson/2010/10/05/pakkoruotsi/

    Asiallinen kannanotto, mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että Maria on tässä kysymyksessä samaa mieltä minun kanssani. Naiset tuntuvat olevan tässäkin asiassa tolkuissaan toisin toisin kuin RKP:n perässä läähättävät munattomat miespoliitikot. Seuraavissa vaaleissa äänestän naista. En vielä tiedä ketä.

    ReplyDelete
  15. Luuletko ihan tosissasi, että RKP voisi noin vain antaa periksi pakkoruotsi-asiassa? Ei ole ennenkään antanut ja RKP:tä hallituksesta ei erota mikään. Sellaista koalitiota ei ole, johon RKP ei mahtuisi.

    ReplyDelete
  16. Sen verran pitkään olin koulussa töissä, että luottamukseni kouluja koskevien päätösten rationaalisuuteen on ajat sitten haihtunut.
    Veikkaan tässä käyvän niin, että asiasta aikansa pölistään ja sitten tehdään jokin aivan käsittämätön nahkapäätös. Kuten vaikka sellainen, että kahden kunnan ruotsinopiskelun ryhmä yhdistetään ja kieltä opiskellaan vuoroviikkoina kummassakin kunnassa. Toisen kunnan opiskelijat kuljetaan takseilla toisen kunnan kouluun vuoroviikkoina.
    Älytön ajatus vai? Suunnatkaapa katseenne vaikka Brysseliin ja Strasbourgiin.

    ReplyDelete