Erään valokuvan tarina osa II

Nasan Nurmi-kuvan tarinassa näyteltiin vielä vuonna 2002 kohtaus, joka jätti aika pahan maun monien suuhun. Aku Ankkaa julkaiseva Helsinki Media käytti kuvaa mainoksessaan, jossa oli tekstiä ja Aku Ankan hahmo kuvan päällä. Nasan kuva oli mainoksessa huonolaatuisena kopiona, mikä korostuu yllä olevassa kopioin kopiossa.

Nasa ei tykännyt tästä ja teki mm. Finnfoton avustamana kyselyn asiasta tekijänoikeusneuvostolle. Keskeinen kysymys oli valokuvan teosluonne, jolloin sen suoja-aika ei olisi vielä päättynyt. Tekijänoikeusneuvostonpäätös oli aikamoinen täystyrmäys Nasalle. Vain valokuva ja pulinat pois.

Tässä tekijänoikeusneuvoston loppulausunto olennaisilta osin.

"Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva, joka esittää olympiatulta sytyttävää Paavo Nurmea, on historiallisesta merkittävyydestään huolimatta tavanomainen, ajankohtaisesta tapahtumasta kertova valokuva. Valokuva ei erityisesti ilmennä valokuvan ottaneen henkilön omaperäistä ja persoonallista panosta, eikä sitä siten voida pitää TekijäL 1 §:n nojalla tekijän oikeussuojaa saavana valokuvataiteen teoksena. Kyseinen valokuvajää siten TekijäL 1 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.

Sen sijaan tekijänoikeusneuvosto toteaa, että kyseinen valokuva voisi periaatteessa saada suojaa TekijäL 49 a §:n nojalla edellyttäen, että valokuvan suoja-aika ei ole vielä päättynyt"

What the fuck! Varsinainen understatement lausunnon päätteeksi. "voisi periaatteessa … edellyttäen". Valokuvan tekijänoikeuden suoja-aika on 50 vuotta (ennen 1966 otetuilla kuvilla se oli 25 vuotta), eikä siinä ole mitään konditionaalia rajaamassa suoja-ajan pituutta.

Mielenkiintoinen on myös toisen vastapuolen, eli Lehtikuvan lausunto asiasta. On selvää, että asianajajan on puhuttava päämiehensä pussiin, mutta vastapuolen vähättelylläkin voisi olla rajansa. Varsinkin tällaisessa tilanteessa. Jos voisi vastaantulo ainakin Pitkänsillan puoleenväliin olla ihan paikallaan, vaikka molemmat osapuolet sattuivatkin majailemaan siellä Pitkänsillan varakkaampien puolella. Nasa asui Fredalla ja Sanomien päämajan kaikki tietänevät muutenkin. STT-Lehtikuva taas on Malminkadulla, melkein Nasan silloisen osoitteen naapurissa.

 

"Kaikkia valokuvia, kuinka hienoja ja merkittäviä ovatkin, ei voida pitää teoksina. Ollakseen teos, valokuvan tulee ilmentää kuvaajan omaperäisyyttä ja itsenäisyyttä. Kuvan on ilmennettävä kuvaajan persoonallista leimaa niin, että jos joku muu olisi siihen ryhtynyt, siitä ei olisi tullut samanlaista.

Lausuntopyynnössä tarkoitettu kuva on valokuva historiallisesti merkittävästä hetkestä. Se ei kuitenkaan ole omaperäinen eikä itsenäinen sen takia, että se on tiettävästi ainoa valokuva hetkestä, jolloin Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen. Jos muut kuvaajat olisivat olleet ottamassa vastaavia valokuvia, olisivat ne oletettavasti samanlaisia tai vähintäänkin erittäin samankaltaisia kuvan kanssa: sama valotus, samat taustat ym. Tilanne ja siis kuvan kohde ovat olleet annetut, R ei ole niihin voinut vaikuttaa.

R on esittänyt, että kuvan ainutlaatuisuus johtuu siitä, että kukaan muu kuvaaja ei ehtinyt tilannetta ikuistaa. Kun tilanne on ollut niin yllättävä ja niin nopeasti ohi, etteivät muut paikalla olleet kuvaajat ehtineet kuvaa ottamaan, lienee selvää, ettei R ole omaa kuvaansa voinut suunnitella ja valmistella. Olympiatulen sytyttäminen on tapahtuma, jonka R on onnistunut ikuistamaan olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kuva on päiväntapahtumasta otettu valokuva, annetusta tilanteesta otettu uutiskuva, ei taiteellisuutta ja kuvaaja n omaa panosta ilmentävä teos. R ei ole itse suunnitellut kuvan kohdetta eikä näin ollen ole myöskään voinut vaikuttaa kuvan sisältöön. R ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaan tuli on sytytetty. Näin ollen hän ei ole myöskään voinut vaikuttaa kuvassa oleviin valoihin ja varjoihin, vaan ne ovat annetut. R ei ole myöskään voinut vaikuttaa siihen, mistä suunnasta Nurmi tulen sytyttää ja mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit. R ei ole voinut vaikuttaa Nurmen vaatteisiin eikä kuvan taustaan . Kuvakulma tulen sytyttämisestä ei ole omaperäinen eikä persoonallinen. Kuvan muoto ja rajaukset ovat sellaisia, etteivät ne ilmennä R:n persoonallisuutta.

Valokuva voi olla teos, jos se ilmentää kuvaajan omaa panosta. R ottama kuva ei sitä kuitenkaan tee. Kuva on otettu annetusta tilanteesta kuvan muotoa ja esim. valotusta etukäteen suunnittelematta. R ei ole voinut muuttaa kuvan sisältöä ja ottaa uusi a otoksia kerta toisensa jälkeen. Teoksen valmistaminen suunnitellaan huolellisesti etukäteen, valoja ja muotoja voidaan muuttaa kesken kuvauksen ja hakea kuvaajaa eniten miellyttävää otosta. Teoksen valmistamisessa kuvaaja vaikuttaa kuvan sisältöön muutenkin kuin vain laukaisijaa painamalla. R ei ole tehnyt muuta kuin ottanut kuvan mekaanisesti. Osin hänen ammattitaidostaan, mutta osin myös tuurista johtuen kuva on onnistunut erinomaisesti. Jos kuva ei olisi onnistunut, R ei kuitenkaan olisi voinut ottaa sitä uudestaan.

Erilaisten kisojen avajaisia on vuosittain useita kymmeniä, ellei jopa satoja. Avajaisia kuvataan rutiininomaisesti, varsinkin suurten kisojen avajaisia, jotka ovat aina merkittäviä tapahtumia. Avajaisten kuvaaminen tapahtuu kuitenkin suuren tapahtuman uutisoimiseksi yleisölle. R on ollut Helsingin Olympialaisissa lehti/uutiskuvaajana. Hän on ollut paikalla ottamassa uutiskuvia annetuista tilanteista eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa kuvien sisältöön niiden valotuksista ja muodoista puhumattakaan."

Oma mielenkiintonsa on myös verrata edellistä tekstiä Kultalan Kekkos-kuvan tapaukseen, jossa lehtivalokuva sai valokuvateoksen tittelin. Mielenkiintoista siinäkin mielessä, että Nurmen kuvassa silloinen Lehtikuva oli puolustamassa kuvan valokuvaluonnetta ja Kekkosen noottikirjekuvassa sen seuraaja STT-Lehtikuva taas teosluonnetta. Mistä moinen ero?

Nasa toimi olympialaisten aikoihin Olympiakuvan kuvaajana. Kuvien tekijänoikeuksien luovutusehtoja en tiedä, mutta olettavasti ne myytiin Olympiakuvan konkurssin yhteydessä eteenpäin ja päätyivät sittemmin Lehtikuvan, nykyisen STT-Lehtikuvan omistukseen. Ainakin Nurmen kuva löytyy nykyisin STT-Lehtikuvan myyntiluettelosta. Jos jollain on parempaa tietoa asiasta, niin olisi mukava kuulla.

Näin ollen en edes ymmärrä, miksi Lehtikuvan piti lähteä antamaan vastinetta Nasan kyselyyn ja pontevasti esittää kuvan olevan pelkkä valokuva. Jos tekijänoikeudet olivat Lehtikuvalla, niin saihan se myydä kuvan eteenpäin, tosin tässä tapauksessa vain Erkon konsernin sisäisellä kaupalla. Moraalisiin oikeuksiin ei ole merkitystä sillä, kenellä on kuvan tekijänoikeudet. Niitä on kunnioitettava joka tapauksessa, myös kuvan suoja-ajan mentyä umpeen.

Ainoa selitys asialle on minun mielestäni se, että Sanomien ja Lehtikuvan juristit olivat asiassa pihalla kuin lumiukko ja ampuivat järeimmällä mahdollisella juristien retoriikalla sulkutulta Nasaa kohden. Toivoen, että joku osuisi kohdallekin. Tätä näkemystä ei ainakaan hälventänyt Sanomilta aikoinani saamani avustajasopimuksen juridinen taso.

 

STT-Lehtikuvan katalogissa Olympiatulen sytytyskuva on kahtena versiona. Huonolaatuisena ja vielä huonompilaatuisena. Huonompilaatuiseen on merkitty Nasa kuvan ottajaksi, toiseen ei ole merkitty kuvaajaa lainkaan. Hinnoittelu on molemmissa sama. 

 Todettakoon nyt tässä, että tekijänoikeusneuvoston lausunnon perusteella tätä kuvaa voi käyttää varsin vapaasti ilman että on pelkoa tekijänoikeusrikkomuksesta. Voi vaikka käyttää allaolevaa Nasan negatiivista teettämää versiota ja jättää STT-Lehtikuvan nuolemaan tässä näppejään.