perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kansalaistottelemattomuudesta



 Punaisia valoja päin kävely on varmaan räväkintä kansalaistottelemattomuutta, mihin poikkitieteilijästä olisi. Silläkin voi olla seuraamukset, jotka kannattaa ottaa huomioon, vaikka olisikin sitä mieltä, että sääntö on yksilön vapautta loukkaava. Lievimmässä tapauksessa poliisi sakottaa, ankarimmassa jää auton alle.
 
Kansalaistottelemattomuus on viime aikoina ollut jostain syystä tapetilla normaalia enemmän. Päivi Räsänen kehotti miettimään, pitääkö toimia vastoin lakia, jos se on Jumalan sanan vastaista. Anna Kontula piilotteli laittomasti maassa olevia ja Kalasatamaan oli taas rakennettu ilman lupaa sauna, jonka tosin viranomaiset jälleen kerran laittoivat puskutraktorilla matalaksi.

Kansalaistottelemattomuus on minusta ihan jees. Siitä voi kuitenkin olla seuraamuksia tottelemattomalle. Kansalaistottelemattomuus ilman vastuunkantoa laillisista seuraamuksista on minusta raukkamaista. Sellaiseksi katson esimerkiksi naamioituneena tapahtuvan turkiseläinten tuhrimisen tai luontoon päästämisen.  Sen sijaan esimerkiksi Koijärvi-liikkeen tapahtumat etenivät ainakin näin sivusta seuraten suhteellisen ryhdikkäästi. Osallistujat pidätettiin ja he saivat aikanaan siitä tuomionsa.

Lakeja voi pitää huonoina ja niitä on voitava vastustaa jopa niitä rikkomalla, mutta yhteiskunnan toiminnan kannalta on kestämätöntä, jos lakeja voi omantunnon tai muista tekijän mielestä hyvistä syistä rikkoa ilman sanktioita.  Rajan vetäminen yhteiskunnallisesti hyväksyttävän ja tuomittavan kansalaistottelemattomuuden välillä on hyvin subjektiivista.

Pekka Sauri kommentoi asiaa Facebookissa: "Kansalaistottelemattomuus on kohtuuttomaksi koetun lain tietoista rikkomista ja oikeusseuraamisten kantamista omalla nimellä ja naamalla. Kansalaistottelemattomuus on laitonta, eikä sitä voi "sallia". Jos yleinen mielipide asettuu samalle kannalle kuin kansalaistottelematon, kyseinen kohtuuttomaksi koettu laki varmasti muutetaan aikanaan. Kansalaistottelemattomuus ei koskaan ole luvallista. Sehän juuri on koko asian ydin. Tottelematon voi esittää lain rikkomiselle erilaisia perusteita, joita sitten julkisessa keskustelussa arvioidaan. Mutta hän joutuu teostaan edesvastuuseen olemassaolevan lain mukaisesti." 

Minusta se on aika hyvin sanottu. 

 Kansalaistottelmattomuuden symboli. Kalasataman luvatta rakennettu sauna. 

Naamioitumalla laittomuuksia tekevä viestittää, että ei halua olla vastuussa tekemisistään. Ryöstäjän kohdalla tämä käytös saa minulta enemmän ymmärtämystä kuin turkistarhassa meuhkaajan kohdalla. Vaikka suhtaudunkin turkistarhaukseen hyvin negatiivisesti.


Kristityillä on pitkät perinteet lain rikkomisessa. Tässä Jesus laittomissa puuhissa, rikkomassa fysiikan lakeja. Tai sitten hän vain näyttää Pietarille vedenalaisen kiven paikan.




Jos minä olisin vastuussa ev. lut. kirkosta, niin tämä huolestuttaisi minua. Väkeä lähtee noin prosenttiyksikkö vuodessa. Tasaisen vauhdin taulukon mukaan viimeinen kirkko sulkee ovensa reilusti ennen vuosisadan loppua.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Räsänen:

"Kaikilla meillä on tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.

Raamatussa kuitenkin sanotaan, että "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä". Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä."

Uskovaisilla on aina se lähtökohta, että juuri heidän tulkintansa Raamatusta, Koraanista tai mistä vain pyhästä kirjasta on juuri se asian ytimessä oleva.

Suurin yhtenäinen uskontokunta lienee katolinen kirkko, johon kuuluu noin miljardi ihmistä. Kuinka moni näistä on vakaumuksellisia uskovaisia ja kuinka moni pelkkiä tapakristittyjä, sitä on vaikea mennä sanomaan. Joka tapauksessa, kuuluit mihinkä uskontokuntaan tahansa, niin kuulut reilusti alle 20% vähemmistöön. Se on pienempi osuus kuin Persuilla Suomen eduskunnassa.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka lakiteksti on usein aika vaikeasti tulkittavaa, niin Jumalan sana se sitä vasta onkin. Miten muuten olisi mahdollista, että maailmassa on tuhansia erilaisia kristillisiä lahjoja, joilla kaikilla on omasta mielestään ainoa oikea tulkinta Raamatusta? Voisiko Päivi tai joku muu uskonasioista syvällisesti perillä oleva selittää?

Timo Suvanto kirjoitti...

Paremmin totuus löytyy kaurapuurosta kuin Raamatusta. Uskovaisuus perustuu kritiikittömään uskoon Raamatun sanan erehtymättömyydestä.

Uskovaisuutta on aika vaikea mitata. Tässä yhden tutkimusen tulos Suomesta vuodelta 2007


En usko Jumalaan enkä ole koskaan uskonut, 14,7 %
En usko Jumalaan nykyään mutta uskoin aiemmin, 11,1 %
Uskon Jumalaan nykyään mutta en uskonut aiemmin, 4,0 %
Uskon Jumalaan ja olen aina uskonut, 40,8 %
En osaa sanoa, 29,5 %

Siis joka neljäs ei usko Jumalaan. Uskonnollisuuden kannalta hälyyttävältä näyttää mm. se, että uskonnottomiksi "kääntyneitä" on selkeästi enemmän kuin uskoon kääntyneitä.

Anonyymi kirjoitti...

Jumalaan uskovia on kuitenkin eniten!

Timo Suvanto kirjoitti...

Kommentti postauksen lopussa olevassa grafiikassa.

Anonyymi kirjoitti...

Yllä olevan lineaarisen mallin mukaan viimeinen ev.lut. kirkon jäsen kuolisi tai eroaisi kirkosta helmikuun 6. päivänä 2084.

Timo Suvanto kirjoitti...

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/N%C3%A4in+arkkipiispa+uskoakseni+ajattelee/a1374204860920?ref=hs-art-new-1

Hesari on avoin enää tilaajille, mutta yllä on minusta hyvä kirjoitus asiasta.

Anonyymi kirjoitti...

Entäs tämä?

"Arhinmäki painotti hyväksyvänsä kansalaistottelemattomuuden vain silloin, kun se ei loukkaa kenenkään fyysistä koskemattomuutta, paikkoja ei rikota ja tärkeitä asioita nostetaan esiin."

Timo Suvanto kirjoitti...

Tärkeä asia on niin kovin subjektiivinen juttu. Päivi Räsäsen mielestä luultavasti homojen vihkimisasia on tärkeämpi kuin turkistarhauksen kieltämisasia. Ainakin hän on ollut ensimmäistä, mutta ei toista vastaan.

Toki Raamatussa ei ole sanaakaan turkistarhauksesta, mutta homoudesta on useitakin (tosin aika tulkinnallisia) mainintoja.

Eeva Mielos kirjoitti...

Herra koettelee vaan ei hylkää. Sitä paitsi

"Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat"
Moos 1:26

Tunnen yhden turkistarhaajaperheen Evijärvellä. Isä ja äiti ovat vakaumuksellisia kristittyjä. He eivät voisi harjoittaa ammattia, joka on Raamatun kanssa ristiriidassa.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

No, olivathan orjakauppiaatkin pääosin hartaita ja vakaumuksellisia kristittyjä. Eritoten ruotsalaiset, joilla kotimaassaan oli aika tiukka kirkon valta. Kyllä usko on taipunut mihin julmuuksiin vain, aina sille perusteet löytyy. Joustava oppi sopii niin orjille kuin orjakauppiaillekin.

Eläinten osalta Raamattu taitaa kieltää vain niihin yhtymisen. Muu pahoinpitely, surkeaan häkkiin telkeäminen, äärimmäistä kipua tuottava teurastaminen jnejne. ei liene kiellettyä. Inhimillisen ajattelun kannalta se on (kysehän on vain turhakkeiden ja ylvästelyaineiston tuottamisesta) mahdotonta hyväksyä miltään osin, mutta, kuten aina, itsekkyys on uskovien päällimmäinen ominaisuus. Ei siinä eläinten tuskat paljoa vaakakupissa paina, kun toisessa on ahneus.

Timo Suvanto kirjoitti...

Minäkin tiedän yrittäjäpariskunnan, josta mies on kotoisin naapurikunnasta Ruovedeltä ja kuulemma "rehellistä vanhaa sahaajasukua". Molemmat hartaita kristittyjä, mutta ukko on ainakin toista kertaa jo linnassa ja eukollakin on ehdoton tuomio päällä hovin raktkaisua odottamassa.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

En löytänyt haullakaan mitään mainintaa vakuutuspetoksista - ei kait sahan palo sitten ole uskovaiselle synti.

Timo Suvanto kirjoitti...

Merisalon suku omisti Ruovedellä Kotvion sahan, joka meni konkurssiin ihan omia aikojaan ja ilman tulipaloja 80-luvun lopulla. Arto ei ehtinyt omine koukeroineen vielä mukaan.

Eeva Mielos kirjoitti...

Arto Merisalo ja hänen viehättävä ex-vaimonsa Aija ovat molemmat hartaita kristittyjä. Vaikka elämä on koetetellut heitä, niin kumpikaan ei ole luopunut tuumaakaan uskostaan. Siunausta sekä Aijalle että Artolle. Herra pitää lopulta huolen omistaan, ja ehkä se yhteinen onnikin taas löytyy, kunhan kalteriovet aukenevat Artolle.