Pakkoruotsidebatin argumentaatiovirheitä

Kuva: Jarla

 Kaikki Hesariin piirtävän Jarlan stripit eivät minulle aukene, mutta tässä logiikka on kohdallaan. Siis esimerkkinä loogisesta argumentaatiovirheestä, joihin Jarlan vitsit usein perustuvat käsitteiden kaksoismerkityksen ohella.Tällaisen vitsin kanssa on taiteilua. Kuinka paljon voi selittää, jotta se ylipäänsä aukenisi kenellekään, mutta ei menisi rautalangasta väännetyksi. Minulle olisi tässä riittänyt "Yksi makkara on kypsä, joten muutkin ovat kypsiä". Moni lukija olisi varmaan tarvinnut ymmärtääkseen alustuksen loogisen päättelyn perusteista – eikä sekään luultavasti olisi avannut vitisä kaikille.

Ajattelin pysyä erossa taas liekkiin leimahtaneesta pakkoruotsikeskustelusta. Niin masentavan matalatasoista on sen argumentointi ollut. Kun leopardi ei näköjään pääse pilkuistan, niin enpä malta olla puuttumatta joihinkin debatissa jatkuvasti esiintyviin selkeisiin argumentaatiovirheisiin. Vaikka ne keskittyvät pakkoruotsin puolustajien suuhun, niin kyllä vastapuolikin niihin syyllistyy ihan riittävällä määrällä. Tässä joitakin kerättynä. Esimerkit ovat netistä kerättyjä, mutta en jaksanut laittaa kaikkia linkkejä talteen. Täydennän tekstiä tarpeen mukaan.

Korostettakoon nyt vielä varmuuden vuoksi, että tässä käsitellään kysymystä ruotsinkielen opiskelun valinnaisuudesta peruskoulussa. Ei esimerkiksi siitä, pitäisikö ruotsin olla Suomessa vähemmistökieli vai kansalliskieli tai mikä on Ahvenanmaan rooli koko sopassa. Ne ovat eri asioita.

1. Perinteisiin vetoaminen eli argumentum ad traditionem on argumentaatiovirhe, jossa väite perustellaan tai torjutaan vakiintuneisiin tapoihin, käytäntöön, uskomuksiin jne. vetoamalla. "Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia."

I Finland har debatten om svenskundervisningen i de finska skolorna blossat upp igen. Svenska har talats i Finland långt innan det fanns ett land som hette Finland och ingen hade ännu hört ordet Sverige. I nära 700 år var Sverige och Finland samma land. 

Tottahan se on. Suomi oli pitkään osa Ruotsia, mutta oli se yli sata vuotta osa Venäjääkin.

2. Kaltevan pinnan argumentti (engl. slippery slope, myös ”liukas rinne” tai ”viettävä pinta”) on argumentoinnin muoto, jossa jotain asiaa vastustetaan väittämällä, että sen hyväksyminen käynnistäisi huonoon asiaintilaan johtavan seurausten ketjun. Englanninkielinen nimitys juontaa vertauksesta, jossa yhdenkin askelen ottaminen liukkaalle, viettävälle pinnalle vie auttamatta koko matkan rinnettä alas – hieman samaan tapaan kuin suomenkielisessä sananparressa ”Jos antaa Pirulle pikkusormen, se vie koko käden.”

Mikaela Nylander sen kertoo. Hän vastustaa koulujen pakollisen ruotsin muuttamista, koska "se olisi kaksikielisen Suomen loppu".

Carl Haglundin mukaan kyse ei ole vain kouluruotsin vapaaehtoisuudesta, vaan Suomen ajamisesta yksikieliseksi.  Pinnan alla on se, että halutaan puuttua niin sanottuun virkamiesruotsiin ja -suomeen, siihen, että valtion virkamieheltä vaaditaan kielitaitoa. Halutaan muuttaa koko kaksikielisen maamme perustaa, että Suomesta tulisi pitkän päälle yksikielinen Suomi, hän sanoi.

3. Pelottelu on toisten manipulointia pelkäävään mielentilaan. Pelottelua on kauhutarinoiden kertominen, yllättäminen ja huutaminen kovalla äänellä tai tahallaan tehty asioiden vääristeleminen huonompaan suuntaan.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) katsoo, että ruotsin kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi heikentäisi Suomen kilpailukykyä.

4. Argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen on argumentaatiovirhe, jossa oma argumentti perustetaan jonkun auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan, mutta ei esitetä perusteita auktoriteetin todenperäisyydelle.

Kieliasiantuntija, kotimaisten kielten keskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi ei poistaisi pakko-oppia, jotta ruotsinkielisten palvelut voitaisiin taata.

5. Suoranainen käsitteiden tietoinen tai tiedostamaton sotkeminen.

Kimmo Oksanen ei voi ymmärtää niitä, jotka näkevät ruotsin oppimisen mahdollisuuden pakkona.

Kyllä minun semantiikassani mahdollisuus tehdä jotain ja pakko tehdä jotain ovat kaksi eri asiaa. Yhtä käsittämätön oli nykyisen ministeri Jan Vapaavuoren lausunto Guggenheimista, jota hän lämpimästi kannattaa. "Meillä on Suomessa harhainen tapa käsitellä sanaa riski. Käsitämme sen usein negatiivisesti. Riski voi yhtä hyvin olla positiivinen."

6. Yksityisestä yleiseen eli induktiivinen argumentaatiovirhe. 

Ruotsin kielen opinnoista on ollut minulle hyötyä, joten siitä on kaikille muillekin hyötyä eli ruotsin opiskelun on oltava pakollista.

Ihan yhtä karkea argumentaatiovirhe tietysti on myös käänteinen (jota ikävä kyllä viljellään yhtä runsaasti ja vähintään yhtä surutta):

Ruotsin kielen opinnoista ei minulle ole ollut mitään hyötyä, joten sen on oltava vapaaehtoista.

7. Argumentum ad nauseam (kirjaimellisesti ”argumentointia pahoinvointiin saakka”) merkitsee argumentointia asian toistamisella ilman uutta asiaa. Se kuuluu argumentointivirheisiin. Se yhdistyy usein sanahelinään sekä ignoratio elenchiin. Argumentum ad nauseam kuuluu usein diktatuurien retoriikkaan. Joseph Goebbelsin sanoin ”Kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu totuudeksi”. Loogisesti kuitenkaan saman asian toistaminen ei todista yhtään mitään.

Kaksikielisyys on rikkaus. Ruotsin kieli on portti muihin kieliin. Ruotsin kieli on osa suomalaista identiteettiä. Ruotsia osaamalla suomalaiset pääsevät osaksi pohjoismaista perhettä. Ruotsinkielisten palveluja ei voida taata ilman että kaikki suomenkieliset opiskelevat ruotsia.