Tee-se-itse -passikuva kännykällä

Ammattivalokuvauksen vihollinen n:o 1 ajamassa alas passikuvaajien ammattia. Huomaa kuitenkin kamerana käytetyn kännykän ja horsmien värimaailman sävy sävyyn yhteensopivuus.

Netti on pullollaan keskusteluja passikuvien hinnasta ja laadusta. Jompikumpi on aina pielessä, jos ei muu, niin niiden suhde. Siksi todellinen tee-se-itse -mies ei hankikaan passikuvaa valokuvaamosta, ei edes passitoimiston automaatista, vaan ottaa sen itse itsestään. Kännykällään.

Nykyisen biometrisen passin valokuva on tarkoin määritelty. Kuvien tiettyjen elementtien on vain oltava kunnossa, muuten passivirkailijalta tulee hylsy. Mutta jos tietää, mitä tekee, niin kyllä se onnistuu omalla takapihalla kännykälläkin. Ei siinä kalliita järkkäreitä ja studiovaloja tarvita.

Ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa, kun valaistus on tasaista varjoja luomatonta ja tausta on tasaisen vaalea. Minä otin tee-se-itse -passikuvani taloni pohjoisen puoleisen sivustan varjossa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Taustana oli tikkaisiin nippusiteillä kiinnitetty valkoinen muovi, jonka koko oli tosin vähän turhan nafti.

Kun ottaa itse itsestään kuvan, niin voi olla vaikeuksia saada pieni tausta osumaan ihan keskelle. Toinen ongelma on perspektiivi. Käsillä kun on aika rajallinen pituus, niin kamera on väistämättä turhan lähellä. Passikuvaohjeen vaatimia molempia korvia on vaikea saada näin läheltä kuvattaessa kunnolla näkyviin. Zoomauskaan ei auta, koska perspektiivi riippuu kameran ja kohteen välisestä etäisyydestä, ei objektiivin polttovälistä.

Kopioin vähän taustaa oikealle lisää ja kopion kääntämällä myös näkyvän korvan toisellekin puolelle. Vaikka se luultavasti menee lävitse kuin väärä raha, niin ainakaan viralliseen passikuvaan en voi suositella tätä jälkimmäistä photoshoppausta.

Kuva suoristetaan ja rajataan passikuvaohjeen mukaisesti. Kuva mustavalkoiseksi, hieman sävyjen säätöä,  hiuksen poisto paidan kauluksesta ja lievä terävöitys, niin käsillä on käypänen passikuva.

Kuvan voi lähettää kuka vain  netissä olevien ohjeiden mukaan suoraan Poliisin passikuvatietokantaan. Lähetettäessä vielä tarkistetaan ohjelmallisesti, että kuva on kunnossa. Minun kuvani läpäisi testin moitteitta.

Kannattaako tee-se-itse -passikuva? Miten sen nyt ottaa. Poliisin passikuva-automaatista saa kuvat seitsemällä eurolla, valokuvaamosta parilla kympillä. Viimeksi mainitussa saa yleensä uuden otoksen, jos silmät sattuva räpsähtämään kiinni väärällä hetkellä tai ilme on muuten vaan vähän vino. Ei ihan hirveän kallis investointi, kun se tarvitsee tehdä vain joka viides vuosi.

Kyllä ohjeen mukaisen passikuvan saa vaikka ottamalla sen itse kännykällä, mutta silloin on tiedettävä mitä tekee. Kylmiltään se ei tule onnistumaan sen näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta.

Ai että mistäkö tiedän? Siitä vain, kun olen joskus kouluttanut ammattivalokuvaajia biometrisen passikuvan otossa. Puolen päivän kurssin jälkeen passikuvaksi kelpaavien kuvien ottaminen ei onnistunut kaikilta kurssilaisilta. Siksi neuvonkin passikuvausta miettiviä käymään valokuvaamossa. Niin minä aion itsekin tehdä, kun passini menee parin vuoden päästä umpeen. Valokuvaamossa saa ihan oikeasti molemmat korvat mukaan kuvaan ja muutenkin laatu on jotain muuta kuin perinteisessä passikuvassa:  "Jos aloit muistuttaa passikuvaasi, niin olit loman tarpeessa".




ps. 7.8.2013

Laiton kuvani myös Facebookiin profiilikuvaksi. Olen siinä kuulemma sarjamurhaajan näköinen. No, onneksi vain näköinen. Ei kuvan miestä pahenna jos ei mies kuvaa. Analysoidaan tätä kuvaa vielä hieman.

Olenko tämän näköinen? Sillä hetkellä sillä kameran kuvakulmalla varmaan olin. Tänä aamuna vaimo otti uuden passikuvan minusta ihan oikealla kameralla. Nyt olin tämän näköinen. 

Miten sarjamurhaaja muuttuu sarjahurmaajaksi (ehkei nyt sentään)? Oikea kamera, silmälasit, vähän lunkimpi ilme, parempi kuvaaja?

 Tuskin mikään näistä. Kun ylempi kuva on otettu niin kaukaa kuin omat kädet ylsivät, eli noin 60 cm:n päästä kasvoista, niin alempi on otettu noin 1,5 metrin päästä. Se on se etäisyys, jolta olemme tottuneet toisiamme katselemaan. Siksi kasvojen perspektiivi tuntuu tältä etäisyydeltä otetussa kuvassa luonnolliselta. Ei se sen todempi ole kuin läheltä otetussa kuvassa.

Kulmien kurtistus ja tuskainen ilme ylemmässä kuvassa johtuu lähinnä siitä, että jouduin pinniselemään koittaessani työntää kännykän niin kauaksi kuin mahdollista. Tänään otin itse vielä omakuvan samalla kameralla kuin yllä olevassa kuvassa. En vain viitsinyt työntää kameraa kovin kauaksi kasvoista. Tulos alla. Olen minä tämänkin näköinen, kun oikein läheltä katsotaan.

Läpi menivät molemmat kuvat automaattisesta laaduntarkistuksesta. Sehän ei tiedä, milta minä "oikeasti" näytän. Jos menen hakemaan uutta passia alempana olevan kuvan kanssa, niin voihan työntää naamani 20 cm:n päähän passivirkailijan naamaa ja väittää, että kyllä kuva on hyvinkin näköinen - varsinkin jos virkailija on itse likinäköinen.

Poliisin passikuvaohjeessa on tässä selkeä periaatteellinen virhe. Alla olevat hylätyt kuvat eivät suinkaan ole liian kaukaa tai liian läheltä otetut. Kaikki kuvat on otettu suunnilleen samalta etäisyydeltä, koska niiden perspektiivi on suunnilleen sama. Kuvat on vain rajattu liian tiukasti tai liian löysästi. Passikuvaohjeessa pitäisi olla, kuinka kaukaa kuva suunnilleen pitäisi ottaa. Siis mainitun 1,5 merin päästä kasvoista. Kuten tässä valokuvaaja Marja Seppälä on tekemässä. Tosin hänen taituruutensakin alkaa lähestyä poikkitieteilijää. Marja kun on sekä kuvassa oleva kuvaaja että itse kuvan kuvaaja. Näin ainakin linkissä olevan tiedon mukaan.

Lopuksi vielä vanhan toistoa. Jos haluatte näytettä passikuvaanne kanssamatkustajille, niin suosittelen edelleen valokuvaamossa käyntiä.

pps. 8.8.2013

Minä kun kuvaan ammatikseni tällaisia, niin se antaa tiettyjä eväitä passikuvan ottoonkin. Fysikaalinen ilmiö, joka pitää näkyä selkeästi ja oikein kuvassa. Vapausasteita on toki enemmän kuin passikuvassa, mutta perusidea on sama.