Friday, 3 January 2014

Déjà vu ja aivot narikkaan, osa II


Kimmo Pälikön Helsinki-aiheiset postikortit ovat olleet hyvin suosittuja - eikä syyttä.

Edellisen postaukseni innoittamana lainasin kirjastosta tunnetun suomalaisen kreationistin Kimmo Pälikön teoksen Alusta viimeiseen aikaan.  Vielä tutumpi hän on suurelle yleisölle kuvittajana. Hänen kuvistaan tehtyjä postikortteja on kuulemma painettu 86 miljoonaa, joten harvat ovat ylipäänsä voineet olla törmäämättä niihin. Googlatkaa, jos ette muuten usko.

Suurelle yleisölle Pälikkö on vähemmän tunnettu kreationismin sanoman julistajana. Jo pelkästään siitä syystä, että aihepiiri ei ole maallistuneessa Suomessa kovin monia kiinnostava. Kirjaimellisesti Raamatun sanaan uskovien määrä Suomessa lienee pikemminkin kymmenissä kuin sadoissa tuhansissa. Tosin tässä laatu korvaa määrään, sillä näiden usko maailman luomiseen 6000 vuotta sitten, syntiinlankeemukseen tai Nooan arkkiin on sitäkin lujempaa. Jeesuksen seikkailuista puhumattakaan. Niissä kun riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita – varsinkin loppuvaiheissa.

Pälikön kirjaa voi lukea myös netissä, joten siitä kiinnostuneet ei kun tavaamaan. Kirjan keskeinen teema tuntuu olevan tiedeyhteisön, opetushallituksen ja muiden jumalattomien perustaman salaliiton paljastaminen. Evoluutio-oppi on lähinnä Saatanan salajuoni, jolla Jumaluskossa horjuvat koitetaan saada poikkeamaan kaidalta oikean uskon ja nuhteettomuuden tieltä. 



Jotenkin tulee déjà vu mieleen yllä olevasta Pälikön kuvasta suhteessa alla olevaan.



Kuten myös näistä.







7 comments:

  1. Et voi väittää, etteikö evoluutioteoria ole täynnä vilpillisiä tutkimustuloksia. Kuten Piltdownin ihminen.

    ReplyDelete
  2. Kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyy vilpin mahdollisuus ja jotkut eivät voi vastustaa kiusausta olla sortumatta siihen. Kuka mistäkin syystä. Yksi väärennetty kallo on aika vaatimaton vastapaino sille todistusaineistolle, joka puhuu evoluution puolesta. Maailman iästä nyt puhumattakaan. Kristilliset pyhäinjäännökset Torinon käärinliinoineen ja lukemattominen ristinkappaleineen ovat taas ihan oma luku sinänsä.

    Suurinta osaa tutkijoista, kuten arkeologeja tai biologeja ei kiinnosta lainkaan se, miten heidän tutkimuksensa on sopusoinnussa tai ristiriidassa Raamatun kanssa. Ei heillä ole negatiivista motiivia todistaa Raamattua erheelliseksi vaan positiivinen motiivi löytää syvempää tietoa omalta alaltaan.

    ReplyDelete
  3. Ainakin Torinon käärinliinat on viimeisessä tieteellisessä tutkimuksessa todettu aidoksi.

    ReplyDelete
  4. Aidoiksi pellavaliinoiksi ;-)

    ReplyDelete
  5. Olen havainnut, että mitä hatarammalla pohjalla jonkun ismin tieteellinen pohja on, sen fanaattisempia sen kannattajat. Tämä on ilmeisesti lajillemme luontaista käytöstä.

    Evoluutioteoriahan ei ole sinänsä teoria, vaan jatkuvasti nykyajassa tapahtuva ilmiö, joka on hyvin helppo todistaa tieteellisesti. Nopein esimerkki joka äkkiseltään tulee mieleeni on bakteerien mutaatioista johtuva resistenssi penisilliinille. Jos hyväksymme sen, että solujen jakautuessa tapahtuu mutaatioita, niin evoluutio voidaan siten todistaa ihan puhtaan matemaattisesti. Tällaisen seikan todistelu tuntuu yhtä turhauttavalta kuin todistelu siitä, että kakkiiko karhu metsään :)

    ReplyDelete
  6. Kreationisteja on kovin moneen lähtöön. On Raamatun joka sanaan uskovia, joilla aivot ovat jääneet lopullisesti narikkaan. Jonkinlaista toista ääripäätä edustavat älykkään suunnitelman kannattajat. Heillä on ihan järkevän kuuloisia argumentteja, joissa pohditaan puhtaasti geneettiseen evoluutioon ja luonnonvalintaan perustuvan mallin toimivuutta monissa erityistapauksissa. Mutta kun pyydetään omaa selitystä älykkään suunnittelun perusteista, niin sielläkin aivot lentävät iloisesti narikkaan. Suunnittelija on kristinuskon Jumala, yleensä vielä se protestanttinen.

    ReplyDelete
  7. Sinänsä jonkinmoinen paradoksi, että *älykästä* suunnittelua puffataan täysin *järjettömillä* perusteilla.... :)

    ReplyDelete