Kun on itään päin rähmällään, niin länsinaapurille pyllistää

TT NEWS AGENCY / REUTERS

Jos jokin nostattaa suomalaisten itsetuntoa enemmän kuin lyödä Ruotsi jääkiekon maailmanmestaruusturnauksen loppuottelussa svedupettereiden omalla maaperällä, niin se on sveamammanpoikien itkupillimäisen selittelyn seuraaminen. Molempia herkkuja on viime aikoina saatu mahan täydeltä.

Ruotsalaiseen mentaliteettiin tuntuu kuuluvan se, että epäonnelle täytyy löytyä aina selitys. Eikä se johdu koskaan itsestään, vaan se on aina jonkun muun syy. Sinänsä hirveän Estonian uppoamisen ylitse ei Ruotsissa ole päästy vieläkään, vaikka siitä tulee ensi syksynä kuluneeksi 20 vuotta. Salaliittoteoriat elävät yhtä vahvoina kuin Olof Palmen murhan yllä.

Eihän yllä olevat murhenäytelmät tietenkään ole mitenkään yhteismitallisia yhden hävityn jääkiekko-ottelun kanssa, mutta tiettyä samankaltaisuutta reaktioissa siihen on havaittavissa. Ainakin minun silmissäni.

En tiedä, onko Suomen ratkaisevaa maalia edeltävän tilanteen paljastuminen ehkä paitsioksi suolaa haavoille vai tappion selittävä syy. Mediassa esiintyneet kommentit siitä ovat kuitenkin  niin monta katkeraa kalkkia meille juottaneiden ruotsalaisten suusta sulosointuja suomalaisen urheilujännärin korville.

Björn Jake Sundström: "Ah, detta förklarar hur vi kunde förlora. Finland fuskar! Amen dåså, då är det solklart, Sverige är bäst. Finland kan inte vinna utan fuska, oväntat från det landet."

Marko Virtanen (salanimi?): "Skandal, matchen måste spelas om."

Men Linus Arnesson sågar finländarnas spel: "De spelar 30-talshockey, bara står och väntar."

Itkut sikseen ja katsotaan tarkemmin, mitä videotarkastelu kertoo tilanteesta.  Säännöissä paitsiosta sanotaan seuraavaa. "Kiekollisen joukkueen pelaajat eivät saa edetä hyökkäysalueelle (vastustajan siniviivan yli) ennen kiekkoa. Paitsio syntyy, jos pelaajan molemmat luistimet ovat kokonaisuudessaan yli siniviivan ennen kuin kiekko on hyökkäysalueella."

Sääntö on tulkinnanvarainen, koska siinä ei ole mainintaa siitä, saako toinen luistin olla ilmassa ollessaan vielä siniviivan päällä tai takana. Sitä varten tuomareille annetaan sääntökirjan lisäksi  tarkennuksia ja toimintaohjeita eri tilanteisiin vähän kuin Raamattuakin tulkitaan erilaisin uskonnollisin tekstein. Kuten tämä. "Tilanne: Sillä hetkellä kun kiekko kokonaan ylittää siniviivan, hyökkäävän joukkueen pelaajan toinen luistin on ilmassa siniviivan yläpuolella tai sen takana (siniviivan kohdalla, mutta ei kosketa jäätä) ja toinen luistin on siniviivan yli hyökkäysalueen puolella.

Tulkinta: Paitsio, koska luistimen täytyy koskettaa jäätä."

Tämän kuvasarjan perusteella näyttäisi siltä, että oikeaa laitaa kiitänyt suomalaispelaaja olisi ollut niukkaakin niukemmassa paitsiossa. Mailan lavassa kiinni oleva kiekko ei ole vielä ylittänyt siviivaa, mutta oikealla luistelevalla pelaajalla on jo toinen jalka väärällä puolella ja toinenkin ilmassa oleva (ainakin siltä näyttää) on juuri menossa ylitse. Kuvat ovat televisiokuvan peräkkäisiä ruutuja, joten niiden ottoväli on 1/25 sekuntia. Klikkaamalla jotain niistä hiirellä voi kuvat katsoa peräkkäisenä sarjana. Kuuden kuvan sarja kuvaa siis 0,2 sekunnin aikana tapahtunutta. Oikeaa laitaa viilettävä pelaaja on sinä aikana edennyt arviolta reilun metrin. Ei käy linjatuomarin työ  kateeksi tässä tilanteessa. 

Muutoin ihan oikeaoppisesti siniviivalle sijoittuneen erotuomarin näkövinkkelistä tilanne oli mahdollisimman hankala. Molemmat suomalaishyökkääjät olivat yhtä aikaa siniviivalla ja kiekko oli vielä erotuomarista katsoen takimmaisen pelaajan vasemmalla puolella. Kun paitsion ja ei-paitsion erottava aika on sekunnin sadasosien suuruusluokkaa, niin oikean tuomion antaminen oli vähintäänkin haastavaa. Erot ovat niin pieniä, että ihmisen näköaisti ei pysty enää ratkaisemaan, kumpi meni ennen siniviivan ylitse, kiekko vai mies. Ihminen kun kykenee erottamaan kahden eri tapahtuman olevan eriaikaisia, jos niiden väli on pidempi kuin 1/20 sekuntia.

Seikka joka ei käy ilmi videolta on erotuomarin merkit tilanteessa. Sääntöjen ja ohjeiden mukaan tällaisessa epäselvässä  tilanteessa linjatuomarin on levitettävä kätensä sen merkiksi, että hän ei näe tilannetta paitsiona. Silloin pelaajat eivät jää turhaan odottamaan paitsiovihellystä.

Minusta mielenkiintoinen näkökulma asiaan on myös se, että minkä periaatteen mukaan säännöt antavat toimintaohjetta tällaisessa fifty-sixty tilanteessa. Kumman eduksi se sixty kallistuu, hyökkäävän vai puolustavan joukkueen. Kun sääntöjä tavatessani en löytänyt siihen mitään osviittaa, niin pirautin ystävälleni ja  entiselle kollegalleni, useat MM-kisat kolunneelle linjatuomarille Lasse Vanhaselle.

Lassen näkemys asiasta on hyvin pragmaattinen ja hän kertoi sitä korostettavan myös erotuomarikoulutuksessa. Erotuomarin on tehtävä ratkaisu ja ratkaisun on perustuttava havaintoon. On myös hyväksyttävä se väistämätön tosiasia, että osa ratkaisuista on vääriä, puhalsi tai jätti puhaltamatta.  Niiden kanssa on vain voitava elää, niin tuomarin itsensä kuin pelaajien ja katsojienkin.

Tilastotieteessä puhutaan hyväksymis- ja hylkäysvirheistä. Analogia tässä tosin on aika ontuvaa, koska tilastotieteessä nollahypoteesin hylkääminen ja kilpailevan hypoteesin hyväksyminen eivät ole tasavertaisia. Jääkiekossa ei offside- tai onside-tilannetta voida viheltää tilastolliselta pohjalta.

Suomen kielessä ei muuten taida olla luontevaa ilmaisua sanalle onside, eli olla olematta paitsiossa.