Tuskin kovin moni tuli aikoinaan kiinnittäneeksi huomiota
Cassius Clayn (myöh. Muhammad Alin) paljon siteerattuun säkeeseen "Float
like a butterfly, sting like a bee" liittyvään luonnontieteelliseen
ristiriitaisuuteen. Mehiläinen kun ei pistä kuin kerran ja putoaa sitten itse kuolleena
kanveesiin koko takaruumiin piikkeineen päivineen revetessä irti.
Ampaiset, herhiläiset (englanniksi hornet) niistä suurimpina ja aggressiivisimpina, taas voivat pistää piikillään useita kertoja.
Toisaalta Clay lähinnä tanssi vastustajansa alta pois pyörien tämän ympärillä valmiina pistämään aina tilaisuuden tullen, joten
tieteellisesti oikeaoppisempi riimi olisi mennyt jotenkin näin: "Dance like a bee, sting
like a hornet". Mehiläinenhän kertoo lajikumppaneilleen hyvän mesipaikan
sijainnin tanssahtelemalla lennossa. Minusta Clayn liikehdintä kehässä, varsinkin
Alina otellessaan, muistutti mehiläisen pörräämistä. Ainakin
paljon enemmän kuin perhosen lepattelua.
Ehkä varsinkin nuoruudessaan riimittelystä kovasti
innostunut Clay/Ali menikin tässä enemmän riimin kuin hyönteisten taksonomian ehdoilla. Sonny Listonille osoitettu
runonpätkä kuului kokonaisuudessaan näin.
Float like
a butterfly, sting like a bee
The hands
can't hit what your eyes can't see
Jos Mohammad Ali (millä kutsun häntä tästä eteenpäin) olisi
halunnut käyttää vähän pidempään taistelukunnossa pysyvää pörriäistä, niin
olisi voinut riimitellä vaikka näin.
Dance like
a bee, sting like a hornet
It will
knock you out like a cornet
Kornettihan on tunnetusti sekä trumpetin kaltainen soitin että käytöstä
poistunut ratsuväen sotilasarvo. Molemmat sopivat hyvin tähän asiayhteyteen.
Jos Mohammad Ali olisi sattunut oleman suomalainen, niin
minulla olisi takataskussa hyvä riimi samaan lähtöön, eli
maailmanmestaruusotteluun Sonny Listonia vastaan. Se kuuluu näin.
Kun tuntee nahoissaan herhiläisen piston,
niin jo kaatuu iso ruma karhu, Sonny Liston
Onneksi minun ei tarvinnut nousta näiden säkeiden jälkeen Alin lailla samaan kehään
ärsytetyn karhun kanssa. Vaikka Ali siitä selvisikin, niin myöhempien vaiheiden
Parkinsonin taudin takana oletetaan olevan aika merkittävällä osuudella juuri
pitkä nyrkkeilyura. Ihan kaikkien iskujen alta Alikaan ei ehtinyt tanssia
sivuun.
Tosielämässä mehiläiset ja herhiläiset ovat toistensa
vihollisia. Herhiläiset isompina ja voimakkaampina ryöstävät usein mehiläisten
pesiä. Neuvokkailla mehiläisillä on kuitenkin jännittävä tapa puolustautua
yksittäistä tiedustelijaherhiläistä vastaan ennen kuin tämä ehtii palata muiden
luo kertomaan vallattavan mehiläispesän paikan. Mehiläiset muodostavat ison
parven kimalaisen ympärille, värisyttävät itseään niin, että parven lämpötila
nousee. Mehiläiset kestävät lämpöä paremmin kuin herhiläiset ja lopulta
herhiläinen putoaa kanveesiin lämpöhalvaukseen kuolleena.
2 kommenttia:
Kuvasin paljon aikanaan Jose Tuomista ja Tarmo Uusivirtaa. Toinen lopulta tappoi itsensä, toinen taas on satojen päähän saamiensa iskujen jälkeen hm…… Nyrkkeilyotteluissa oli katsojina kolme erityisryhmää. Kansallispukuihin pukeutuneet tummatukkaiset suomalaiset miehet, hienostorouvat ja hiljaiset rikkaat miehet jotka vaihtoivat rahakääröjä. Erityishuomioni kiinnittyi westendin rouviin, jotka minkkistoolassaan orgastisessa klimaksissa huusivat kuola pirskuen ja vartalo kiemuralla: "tapa se tapa tapa".
En tajua miksi vanhemmat päästävät lapsensa hakattavaksi. Joka otetulla iskulla aivot saavat mustelman, lääkärit paheksuivat ja paheksuvat koska joutuvat kehäraakit hoitamaan. Nyrkkeily on silkkaa väkivaltaa sanoivat alan miehet mitä tahansa ja katsojien suusta purkautuva älämölö kuvaa miten alimmat vaistot purkautuvat, silkkaa colosseumia ja panem et cirkenses touhua. Jotkut nyt vaan saavat siitä jotain, että kaksi ukkoa mättää toisaan turpaan kehässä ja räkä ja veri lentää.
En minäkään pidä nyrkkeilystä. Kerran olen pikkupoikana kokeillut, kun saimme ihan oikeat nyrkkeilyhanskat lainaksi. Ei kolahtanut, kun kolahti pari kertaa ilkästi.
On monia muitajin aktiviteetteja, joista en pidä. En tiedä, saako kukaan nyrkkeilemällä purettua sellaisia aggressioita, jotka näin suuntautuvat enempi vähempi hallitulla tavalla. Jos näin on, niin siitä pieni plussa nyrkkeilyn todistukseen. Epäilen.
Muhammad Ali on yhden aikakauden ikoni. Onko Parkinsonin tauti liian kova hinta kaikesta siitä postiivisestakin, mikä Alin uralla oli mm. mustien itsetuntoon ja tasa-arvoisampaan kohteluun USA:ssa? En tiedä. En osaa vastata.
Lähetä kommentti