sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Rafaela ja Guggenheim



 Katselin tänään Arto Nybergin ohjelmassa esiintynyttä Rafaela Seppälää. Minulle tuli tunne, että ainoa meitä yhdistävä tekijä on hieman huono suullinen ulosanti. Muuten maailmamme ja näkemyksemme maailman menosta eivät taida kohdata.

Rafaela Seppälä on Sanomien pääomistajia. Vuonna 2012 hänen ansiotulonsa olivat 70 380 euroa ja pääomatulonsa 6 124 623 euroa, joista hän maksoi veroa 30,7 prosentin mukaan. Aika hyvin tuloa, mutta ihan kohtuullisesti veroakin. Tosin Rafaelin mukaan liikaa, nimittäin veroa. Hän kun lupautui panemaan hynää likoon Guggenheimin hankkeeseen, jos saisi vähentää ne täysmääräisesti verotuksessa.

Mitään uuttahan Nybergin haastattelu ei Guggenheimiin tuonut. Nyberg silitteli Seppälää varsin myötäkarvaan. Rafaela sai toistaa moneen kertaan kuullut Guggenheimin argumentit. Pytinki nostaisi sekä Suomen talouden että taiteen aivan ennen näkemättömään kukoistukseen.

Kovasti Rafaela korosti sitä, että kyllä rahat arkkitehtikilpailuun on jo kerätty. Siis kaksi milliä, suunnilleen sama summa minkä Gugge kerkisi jo puhaltamaan ""selvityksessään"". Kaksinkertaiset lainausmerkit eivät ole virhe. Ne ovat kannanotto.

Rafaelan omat nettotulot viimeksi toimitetussa verotuksessa olivat yli 4 miljoonaa euroa. Rafaela siis pystyisi helposti maksamaan yhden vuoden tuloillaan koko arkkitehtikilpailun, eikä tekisi vielä edes tiukkaa. Samoin Rafaela hehkutti, että kyllä lisenssimaksuunkin rahaa löytyy. Se on noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa, eli edelleen peanutseja. Sen sijaan kun ruvetaan puhumaan käyttökustannuksista ja rakennuskustannuksista, niin silloin suu onkin jo supulla. Käyttökustannuksiksi on arvioitu 14 miljoonaa euroa vuodessa ja rakennuskustannuksiksi 140 miljoonaa euroa. Siis arvioitu, mitään takeita näissä summissa pysymisessä ei ole. Kokemuksen perusteella kustannukset karkaavat näistä luvuista. Ne lankeaisivat veronmaksajille.

Tyypillistä numerotaidottomuutta. Mitä sillä on väliä, jos joku maksaa enempi vähempi omasta pussistaan jonkin korvamerkityn pienen osuuden kustannuksista. Samassa littipotissa kaikki kustannukset kuitenkin ovat. Tulopuolen varaan ei voi laskea oikeastaan mitään, sen jopa Guggenheim itsekin myöntää.

Mitä pidemmälle Guggenheim etenee, sitä vastenmielisemmältä se tuntuu. Siteeraan kokoomuksen Risto Rautavan kommenntia viimeksi Guggenheimin tappioksi päätyneen kaupunginhallituksen äänestyksen jälkeen: "Tämä on demokratian irvikuva". Minulle sen lauseen sisältö vain on ihan jotain muuta kuin Rautavalle.

8 kommenttia:

Nettoveronmaksaja kirjoitti...

Kovastipa Guggenheim hiertää kivenä kengässäsi. Mitä se sinulle kuuluu, jos helsinkiläiset veronmaksajat haluavat avata ovia maailmalle?

Laarditaistelija kirjoitti...

Helsinkiläisenä veronmaksajana kommentoin tähän, että me helsinkiläiset veronmaksajat ja kulttuurinharrastajat kyllä mielellämme avaamme ovemme maailmalle ja otamme vastaan, mitä maailmalla on annettavana, mutta emme me niin rikkaita tai hölmöjä ole, että Guggenheimin haluaisimme kaupungin komeimmalle paikalle kustantaa.

Checkpoint Helsinki ideoi avarakatseisempaa vaihtoehtoa: http://www.checkpointhelsinki.org/fi/nyt/the-next-helsinki-kilpailussa-ideoidaan-tulevaisuuden-helsinkia

"The Next Helsinki –kilpailu pyrkii laventamaan tätä keskustelua antamalla äänen rohkeille ja harkituille avauksille. Se kutsuu arkkitehdit, kaupunkisuunnittelijat, taiteilijat, luonnonsuojelijat, opiskelijat, aktivistit, runoilijat, poliitikot ja kaikki muut, jotka rakastavat kaupunkeja, visioimaan, miten Helsinki ja Guggenheim Helsinki -rakennukselle varattu Eteläsataman tontti voitaisiin muuttaa paikaksi, joka tuottaisi kaupungin asukkaille ja vierailijoille mahdollisimman paljon lisäarvoa.

“Kaupungit ovat mahtavimpia koskaan suunniteltuja kollektiivisia taideteoksia, ja Helsinki on yksi ainutlaatuisimmista”, lausuu Michael Sorkin, arkkitehti ja The Next Helsingin kansainvälisen juryn puheenjohtaja. “Perinteisen museorakennuksen sijaan kilpailun tavoitteena on löytää projekteja, joissa taide kytkeytyy laajasti urbaaniin elämään.”"

tiia13-v kirjoitti...

Eihän Helsingin kaupungilla voi olla varaa.

Jos on, niin miksi JHL suunnittelee lakkoa, koska Helsingin kaupunki(HKL HSL) suunnittelee Palmian työntekijöille huomattavaa tulotason laskua ja yhtiöittämistä ja sen sellaista?

Automaattimetrokin on osoittautumassa epäonnistuneeksi projektiksi, maksettuaan jo 1½ kertaisesti alkuperäisen arvion verran.
Silti mitään automaattimetroa ei ole olemassa.

Eihän Helsingin kaupungilla voi olla varaa.

""Kiva ele"" antaa rahaa, jopa miljoonia, omasta pussista, jonka kuitenkin saisi takaisin verottajalta, eli yhteiskunnalta.

Minäkin voin lahjoittaa mun harrastuksiin rahaa omasta pussistani, jos kaupunki tai valtio maksaa ne mulle takaisin :-)

On nämä kapitalistit ja yltiörikkaat ihmiset sitten vaan tolloa porukkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Arvoisa Nettoveronmaksaja, kirjoitat " Mitä se sinulle kuuluu, jos helsinkiläiset veronmaksajat haluavat avata ovia maailmalle?"

Poikkitieteilijä saa kirjoittaa asiasta ainakin seuraavista syistä:

1) kyseessä on koko yhteiskunnan rahat, ei pelkästään Helsingin. Helsingin kaupunki saa osansa ympäröivän yhteisön verotuloista.

2) yhteiskunnassamme on sallittua kritisoida yhteiskunnan päätöksiä. Juhlapuheissa sitä jopa toivotaan, ehkä ei kuitenkaan ihan oikeasti vaikka niin juhlapuheissa sanotaan.

3 ) Guggenheimin kannattavuuslaskelmat kaipaavat lisää perusteluja. Tähän mennessä esitetyt perustelut ovat arvioita ja vailla sitoumusta hintakattoon.

Vaihtoehto, jossa kritiikin tai kysymysten esittäminen on kiellettyä, ei ole demokratiaa

Timo Suvanto kirjoitti...

Minua fiksummat ovat analysoineet Guggenheim-projektin niin perusteellisesti kaluten, että ei minulla niihin ole mitään lisättävää. Minua vain ällöttää johtavien poliitikkojen täysin epä-älylliset lausunnot tässä yhteydessä. Jos heidän ymmärryksensä taso paljon tärkeämmissä asioissa on samaa luokkaa, niin kusessa ollaan. Elän vielä siinä toivossa, että kyseessä on vain poliittinen retoriikka. Esimerkiksi Vapaavuori päivittiteli, että miksi riski koetaan aina negatiivisena. Voihan se olla myös mahdollisuus. No ei voi. ´Riski on riski vaikka sen voissa paistaisi. Ei velatkaan käänny saataviksi kuin korkeitaan pikkutunneilla.

Late kirjoitti...

Sitaatti Hesari "viisaiden"raadista pari vuotta sitten Guggenheimista kysyttäessä: "Loistava tilaisuus ei toistu, epäilee professori Kari Enqvist."

Ei mennyt Karin epäily ihan nappiin, ellei hän sitten tarkoittanut Guggenheimin näkökulmaa. Missään muussa maassa ei kuolata niin ulkomaalaisen arvostuksen perään kuin Suomessa. Hävettää Suomen ja Helsingin puolesta.

Jore Puusa kirjoitti...

Rafaela Seppälä on Patricia Seppälän tytär. Patricia eli Pat osti minut TuSa:sta Lehtikuvaan 1977. Hän oli diplomaatin vaimo ja asunut monessa maassa ja luonut vaikuttavan verkoston. Pat puhui sujuvasti ainakin 8 v- 10 kieltä ja kuuntelin mykistyneenä miten hän vaihtoi kielestä toiseen lennossa tapaamisissa esim UPI:n tai DPA:n kokouksissa. Minulla oli häneen viha-rakkaussuhde. Koska itse puhun muutamaa kieltä kohtuullisen sujuvasti alkoi pat tehdä minusta kansainvälistä kriisikuvaajaa ja kuten kuulin myöhemmin suunnitteli saavansa minusta ensimmäisen lehtikuvan sankarivainajan. Hänen ansiostaan minusta tuli minä. Ja samalla hän teki minusta silppua. Rafelan kanssa tein muutamia keikkoja ranskassa, Pariisissa. Voitin jonkun muotikuvauskilpialun siellä ja jäin roikkumaan pariisin UPI:in jossa tapasin rafaelan. Hän oli asiallinen nainen ja ihan oikea ammattilainen. Niiden tapaamisten perusteella hän ei koskaan tuonut esiin sitä että oli rikas kuin Roope-Ankka, minua taas ei ole koskaan raha kiinnostanut joten kohtelin häntä kuin ammattilaista joten lyhyt työsuhteemme oli jännitteetön. Samaa ei voi sanoa Patrician pojista…Robin oli aika…hm!!!!! Kun pat vanheni, häneltä lähti mopo käsistä alaistensa suhteen. Työskentely lehtikuvassa tuli mahdottomaksi ja vaihdoin AP:lle pressfotoon Stina Söderströmin talliin. Pressfoton enemmistön osti Aamulehden joku organisaation osa ja tuhosi sen samantien. Kiitos siitä alma. HS ja siis rafaela omistaa edelleen STT-Lehtikuvaa ja myös R kioksia ja on tappanut monta lehteä ( myös exäni naisille suunnatun tabloidin) eli ei ole antanut myyntilupaa irtonumeroille Ärrällä, sanoma siis toteuttaa täysin häikäilemätöntä lehdistösensuuria josta ei tiedetä mitään. Ja sata muuta kamalaa tarinaa. Guggenheimista minulla ei ole mielipidettä kuten ei mistään sellaisesta minkä toteutumiseen ei voi vaikuttaa. Teki kansalainen mitä tahansa ja räjäyttää aivonsa taistelemalla tuulimyllyjä vastaan kuten Timo Guggenheimiä ei silti voi mitään. meitä johtaa unseen hand. rahan, poliittisen kähminnän, petoksen, lahjonnan, hyväveliorganissatioiden verkon ja piittaamattomuuden löyhä organisaatio joka ameebamaisesti tekee mitä tahtoo. Jos sitä vastaan sotii, menettää oman mielenrauhansa mutta ei saa mitään aikaan. Tilanne on sama kuin oma taisteluni tuhoutuvan kuvajournalismin / journalismin ja sen seurauksena hiipivän fasismin petoa vastaan. Mitään en mahda ja verenpaine nousee ja häviän taistelun. Mitä järkeä…ei niin yhtään mitään. Paljon mukavampaa on istua tuppisuuna saaren rannassa ja ihailla auringonlaskua ja uittaa varvasta meressä.

tiia13-v kirjoitti...

"Pressfoton enemmistön osti Aamulehden joku organisaation osa ja tuhosi sen samantien. Kiitos siitä alma. HS ja siis rafaela omistaa edelleen STT-Lehtikuvaa ja myös R kioksia ja on tappanut monta lehteä ( myös exäni naisille suunnatun tabloidin) eli ei ole antanut myyntilupaa irtonumeroille Ärrällä, sanoma siis toteuttaa täysin häikäilemätöntä lehdistösensuuria josta ei tiedetä mitään. Ja sata muuta kamalaa tarinaa. "

Tämä kuullostaa samalle, mitä Stockmann tekee vähittäiskaupassa.
Se tarkkailee pienyrittäjien vaateputiikkeja.
Mitä niissä myydään, mihin hintaan ja meneekö kaupaksi.
Jos menee, niin IsoS tulee ja hakee tuotemerkin valikoimaansa, myyden tuotetta vähän edullisemmin, mihin pienyrittäjä pystyy vähäisillä resurseillaan.
Tästä seuraa, että pienyrittäjät katoavat tai ainakin kituvat "ison äässin" puristuksessa.

Samalla valikoima yksipuolistuu ja tarjonnan tarjoajien määrä kutistuu, jolloin syntyy noidankehä, joka tukee isoa äässiä, koska sen tuotteet menevät kokoajan kaupaksi.

Tämän jälkeen hintoja nostetaan, kun ei ole enään edes sitä pienyrittäjää rajoittamassa ahneuden ja itsekkyyden iettä.