Ihmiskunnan geneettinen rappio

Arjalaisen rodunjalostuksen ihanneominaisuudet. Vaalea kuin Hitler, hetero kuin Röhm, pitkä kuin Goebbels ja solakka kuin Göring. Luonnonvalinta ei ehkä olisi tuottanut juuri tällaisia yksilöitä.

Stanfordin yliopiston patologian professori Gerald Crabtree on sitä mieltä, että ihmiskunnan älykkyys heikkenee geneettisesti. Minä olen ihan mutu-pohjalta samaa mieltä yleisemmälläkin tasolla. Ihmiskunta rappeutuu geneettisesti.

Tämä onkin niitä harvoja asioita, joissa olen samaa mieltä kreationisti Pekka Reinikaisen kanssa. Ainoa, missä näkemyksemme eroavat, on rappeutumisen syy. Pekan mielestä ihmiskunnan geneettinen rappeutuminen johtuu syntiinlankeemuksesta, minä taas pidän siihen syynä luonnonvalinnan tehottomuutta ihmisen kohdalla.

Nykyisen evoluutioteorian keskeisiä kulmakiviä ovat geneettinen muuntelu ja luonnonvalinta. Näistä luonnonvalinta näyttää ihmisen silmin usein julmalta ja säälimättömältä. Heikot sortuu elontiellä, jätkät sen kun porskuttaa.

Luonnonvalinta joutui hellittämään otettaan ihmislajin osalta pikkuhiljaa sivilisaatioiden kehittyessä. Heikot yksilöt eivät välttämättä karsiutuneetkaan sään, tautien ja petojen kynsissä. Tällä hetkellä luonnonvalinnan merkitys ihmiskunnan tuleville sukupolville periytyvissä geeneissä lienee hyvin vähäistä, ainakin jos sitä verrataan aikaan muutama tuhat vuotta taaksepäin. Ihmiskunnan väestön räjähdysmäinen kasvu on yksi epäsuora todiste tästä. Luonnonvalinta ei tällä hetkellä rajoita sitä käytännössä lainkaan. Pelolla odotan aikaa, jolloin kasvun rajat tulevat vastaan kuin sopulipopulaatioille Lapissa. Mitä silloin tapahtuu? Se ei välttämättä tapahdu minun aikanani, mutta lapsenlapseni tulevat sen jo näkemään ja kokemaan. Näin uskon.

Kun minä olin 10-vuotias vuonna 1960, niin maapallolla oli 3 miljardia ihmistä. Pojantyttäreni on nyt saman ikäinen ja maapallon väkiluku on yli 7 miljardia. Ei tarvitse olla hirveän hyvä oraakkeli, kun ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Miten voi jatkua, se onkin jo paljon vaikeampi kysymys vastattavaksi.

Geneettistä rappeutumista populaatiossa ei aiheuta ainoastaan luonnonvalinnan puute, vaan myös huonojen geenien kasautuminen. Tätä tapahtuu erityisesti sisäsiittoisuudessa. Hyvinä esimerkkeinä rappeutumisesta ovat kuninkaalliset suvut, joissa puolison valinnan keskeinen kriteeri oli pitkään: "Mitä serkumpi, sen herkumpi". Eläinkunnassa pienillä eristetyillä populaatioilla on ollut samoja ongelmia. Ngorongoron kraateerin leijonat ovat olleet sukupuuton partaalla useaankin kertaan juuri tästä syystä.

Monilla eristetyissä oloissa elävillä ihmisheimoilla on ollut nykymaailman uskonnollisten moralistien mielestä vastenmielinen tapa, jossa kylään tulleelle kulkumiehelle tarjottiin perheen tyttäriä ja emäntääkin petikaveriksi. Sen on täytynyt johtua pelkästään siitä, että aikojen kuluessa oltiin huomattu liian pitkään jatkuneen sisäsiittoisuuden tuottavan huonompia jälkeläisiä kuin mitä kulkumiesten siittämistä syntyi.

Jos nyt jotain geneettistä lohtua pitäisi löytää tämän hetkisestä maailman menosta, niin varmaan se olisi juuri globalisaatio. Aviopuolisoa ei löydetä enää pääsääntöisesti oman kylän asukeista, vaan sellainen saattaa löytyä hyvinkin kaukaa ja ihan eri rodusta. Tämän täytyy ainakin osittain kompensoida luonnonvalinnan puutetta.

Jollekin saattaa tulla mieleen ihmisen rodunjalostusoppi ja sen natsit sen eturivin soveltajina. Sekö olisi ihmiskunnan geneettinen pelastus? Ei varmaan, sillä siinähän ei luonnonvalinta toiminut millään tavalla ja geneettinen diversiteetti oli vähäistä, kun vaalittiin puhdasta arjalaista rotua. Pikemminkin kyseessä oli koti- ja tuotantoeläinten jalostukseen rinnastettava hanke. Jalostetut eläinrodut ei joudu luonnon- vaan ihmisenvalinnan kohteiksi. Suurin osa ihmisen jalostamista koiraroduistakin kuolisi varmaan aika nopeasti, viimeistään nälkään, jos ne joutuisivat elämään luonnossa omin avuin eikä kukaan täyttäisi niiden ruokakuppia.

Mitä voitaisiin tehdä? Minun mielestäni ei oikeastaan yhtään mitään. Tietenkin voitaisiin sotimalla palauttaa maapallon infrastruktuuri kivikauden tasolle, jotta luonnonvalinta alkaisi taas purra, mutta se ei tunnu minusta oikein hyvältä ratkaisulta. Itse asiassa olemme todistamassa sisältä päin suurta biologista koetta. Miten eläinlajille käy geneettisesti ja ihan muutenkin, kun evoluution luonnonvalinta on minimissään. Prosessi on yhden ihmisen, mutta ei välttämättä koko ihmiskunnan mittakaavassa hidas. Ken elää, se tulee näkemään. Pitääkö näkemästään, on sitten toinen asia.

ps. 30.9.2014

Eräs tuttavani, joka uskoo Raamatun olevan enempi vähempi kirjaimellisesti totta, mutta biologian oppikirjojen ainakin evoluution osalta silkkaa potaskaa, penäsi Facebookissa minulta todisteita evoluution puolesta. Kun en ollut tähän kovin innokas, niin hän epäili minun yrittävän luikerrella muille poluille. Näin vastasin hänelle, kun kehotin siirtämään keskustelun tänne poikkitieteelliselle foorumille. Se kun sopii minusta paljon paremmin tänne kuin Facebookiin. Keskustelua, jopa debattia vastaan minulla ei ole mitään. Jankkaamista en sen sijaan jaksa edes alkua pidemmälle.

"En varsinaisesti yritä luikerrella keskustelua karkuun. On vain syitä, joiden takia en viitsi ruveta asiasta vääntämään.

1. En ole biologi, mutta kaikki lukemani ja kokemani todistaa minulle siitä, että evoluutioteoria on suurissa linjoissaan pätevä. On kokonaan eri asia, että monet evoluution mekanismiin liittyvät yksityiskohdat ovat vielä arvoituksia. Niiden arvoituksellisuus ei kumoa evoluutiota, vaan asettaa sille uusia haasteita. Elämän alku maapallolla on nykyisen näkemyksen mukaan tapahtunut noin 4 miljardia vuotta sitten. Se on käsittämättömän pitkä aika ja on aika ymmärrettävää, että kehityksen jokaista välivaihetta ei ole vielä pystytty selvittämään. Monet jäävät varmaan ikuisiksi arvoituksiksi.

2. Suomessa on minun ymmärtääkseni kaksi henkilöä, joilla on edes jotenkin sellainen koulutus, että sen perusteella voisi arvioida evoluutioon liittyviä tieteellisiä aspekteja ja jotka ovat jyrkästi evoluutioteoriaa vastaan. Pekka Reinikainen ja Matti Leisola. Molemmat ovat vakaumuksellisia kristittyjä. Koska heidän kreationistiset näkemyksensä eroavat niin voimakkaasti lähes koko muun alan tiedeyhteisön näkemyksistä, niin en voi nähdä kuin kaksi selitystä tähän. Joko he ovat niin Jumalan viisauden valaisemia, että näkevät paljon syvemmälle kuin muut tai sitten he katsovat asioita uskonnon niin pahasti vääristävien silmälasien lävitse, että niillä ei näe juuri muuta kuin lukea Raamattua. Minä pidän jälkimmäistä todennäköisempänä.

3. FB ei ole minun mielestäni luonteva foorumi käydä edes poikkitieteellistä keskustelua. Siksi haastankin keskustelun poikkitieteelliselle palstalleni. Sinne se sopii valokuvausjuttujen lomaan.

4. Kuten sanoin, en ole biologi eikä minulla ole omaan tieteelliseen kompetenssiini liittyen todisteita evoluution puolesta. Joten turvaudun alla olevaan. Vastaava lyhyempi versio löytyy suomeksi. Jos vastaväittäjä pitää näitä tarinoina ja Raamatun jakeita maailman ja elämän synnystä kiveen hakattuina totuuksina, niin olemme niin kaukana toisistamme, että keskustelu aiheesta on Donneria lainaten kuurosokeiden kinastelua. Haaste on kuitenkin otettu vastaan ja todisteita evoluution puolesta lyöty pöytään."