Aine koostuu atomeista ja jumalaa ei ole

Kun kuuluisalta amerikkalaiselta fyysikolta Richard Feynmanilta kysyttiin, mihin lauseeseen hän pelkistäisi ihmiskunnan perinnön tuleville sukupolville, jos kaikki muu ihmisen luoma materiaali ja tieto jostain kumman syystä pyyhittäisin olemattomiin. Feynmanin vastaus oli: "Kaikki aine koostuu atomeista" ("All things are made of atoms").

Koska Feynman oli sekä merkittävä fyysikko, että muutenkin superviisaaksi luokiteltu ihminen, niin tätäkin lausetta on pidetty hyvin syvällisenä oivalluksena. Siinä olisi koko ihmiskunnalle monen tuhannen vuoden aikaina kumuloitunut tieto pelkistettynä neljään sanaa, englanniksi tosin sanoja on jo kuusi, jos prepositiokin lasketaan mukaan.

Kuinka syvällinen ja ennen kaikkea käyttökelpoinen osviitta tämä lause olisi tyhjästä aloittavalle homo sapiens eläinlajille? Onko se Feynmanin suusta lausuttuna jotenkin syvällisempi kuin Demokritoksen suurissa linjoissa samansisältöinen teoria jo lähes 2500 vuotta aikaisemmin?

Feynmanilla oli tietysti ihan erilailla pohjaa omalle lauseelleen kuin Demokritoksella. Nykyistä teoriaa atomeista koostuvasta materiasta on testattu varmaan tuhansilla eri tavoilla ja aina se on pitänyt pintansa. Demokritos päätyi omaan teoriaansa ajan tyylin mukaisesti pelkällä spekulaatiolla. Mitään mahdollisuuksia siihen aikaan selvittää atomien olomassaoloa kokeellisesti ei ollut. Kokeellisen lähestymisen puute johti tietysti myös siihen, että monet Demokritoksen teoriat menivät enemmän tai vähemmän pieleen. Kuten vaikka atomien ikuinen muuttumattomuus. Tämän teorian mureneminen selvisi Feynmanille konkreettisesti viimeistään Los Alamosin atomipommikokeissa, joissa Feynman oli asiantuntijana mukana.

Siinä mielessä Demokritos ja Feynman olivat samalla viivalla, että kumpikaan ei ollut sen paremmin nähnyt kuin muutenkaan millään aistilla kokenut atomien olemassa oloa. Heillä oli atomeista vain epäsuoria havaintoja, Feynmanilla toki hieman enemmän ja tieteellisesti vakuuttavampia. Vaikka aihetodisteet osoittavat vakuuttavammin Feynmanin atomien olemassa olon kuin Demokriitoksen atomien, niin informaatiosisällöltään molempien pelkistetty viesti olisi ihan sama nollasta aloittavalle ihmiskunnalle. Aine koostuu atomeista.

Jos minulle esittäisiin sama kysymys kuin Feynmanille, niin vastaisin ihan toisin. Koska en ole nobel-palkittu fyysikko ja bongorumpujakin osaan soittaa suunnilleen apinan tasolla (viimeisimmän Tiede-lehden mukaan apinat osaavat rummuttaa, mutta vain omaan tahtiinsa), niin minulta kysytään korkeintaan miten kertoisit magneetista 4-7-vuotiaalle (juuri tätä kysyttiin tänään sähköpostissa). Siksi kysyn ja vastaan itse. Konsta Pylkkäsen mukaan silloin ei tule jälkipuheita, mutta juuri niitä minä kaipaisin. Vaikka suuri osa luultavasti olisi nyrkillä senkan ottoa nenästä - ainakin kuvainnollisesti.

Vastaan nimittäin, että hyödyllisin lause uudelle ihmiskunnalle olisi "Jumalaa ei ole". Kuulen jo protestien vyöryn olevan tulossa yhtä murskaavana kuin Thaimaan tsunami. Nyt puhut itsesi ihan pussiin. Olethan aina sanonut, että jumalan olemattomuutta on loogisesti mahdotonta todistaa.

Se on totta. Minun teoriani perustuu pelkkiin aihetodisteisiin kuten Feynmanin atomien olemassaolo. Kaiken näkemäni ja kokemani perusteella katson, että minulla on hyvä syy olettaa ainakin raamatun piirtämän kristillisen jumalan olemattomuus kuin Feynmanilla atomien olemassa olo niitä aistein havaitsematta. Filosofi Bertrand Russelliin liittyy seuraava kasku. Russell oli Pietarin portilla ja itse Isä Jumala oli vastaanottamassa näin merkittävää Taivaaseen tulijaa. Kun Jumala kysyi Russellilta, että miksei tämä uskonut Jumalaan vielä elossa ollessaan, niin Russell vastasi: "Ei ollut tarpeeksi todisteita, Jumala, ei tarpeeksi todisteita".

Täytyypä laittaa sitaatti muistiin, jos itse joutuu vastaavaan tilanteeseen. Tarina ei kerro, aukeneeko sillä taivaan portit uskottomalle, mutta olisihan se minunkin kohdallani rehellinen vastaus. Jotenkin olen ymmärtänyt, että Taivaaseenotto haastattelussa kannattaa olla rehellinen. Siitä tulee plus-merkkinen kirjaus Pietarin kirjaan.

En tiedä, tulisiko uudesta ihmiskunnasta yhtään sen onnellisempi tai onnettomampi kuin nykyisestä, vaikka tieto jumalan olemattomuudesta saataisiin poltettua pysyvästi johonkin geeniin. Ainakin nykyihmisistä niin suurella osalla tuntuu olevan ylitsepääsemätön tarve uskoa johonkin yliluonnolliseen, että oletan sen olevan geneettistä alkuperää. Onhan aivoistakin löydetty alue, joka aktivoituu ihmisen langetessa loveen

Mikä olisi tiedon "jumalaa ei ole" merkitys uudelle ihmiskunnalle? Minusta lähinnä se, että olemme täällä niin yksilöinä kuin yhteisönä oman onnemme seppiä. Ei ole enkeleitä, jotka estävät auton ajamasta suojatiellä pienen lapsen päälle, eikä ole armossaan ja vihassaan valikoivaa jumalaa, jolta voi rukoilla sotaonnea itselle ja vastapuolelle kaikkia mahdollisia vastoinkäymisiä sotaretkelle lähdettäessä. Maailmassa tapahtuu yksilön ja koko luomakunnan (kielikuva) kannalta hyviä ja huonoja asioita. Maailma vain on sellainen, eikä se johdu siitä, että jokin korkeampi voima ohjaisi tapahtumien kulkua, mutta "tutkimattomat ovat Herran tiet".

On tietysti absurdia ajatella, että inhimillinen tieto voitaisiin tiivistää neljän sanan lauseeseen. Mutta jos laitetaan yhteen sekä Feynmanin että minun "syvällisen viisaudet", niin ehkä saataisiin hieman korostettua sitä todellisen ja epätodellisen välistä rajaa, joka minun mielestäni niin monelta on täysin hukassa. Se olisi minusta ihan hyvän starttiraha uudelle ihmiskunnalle.