Sunday, 30 November 2014

Muistikuvia yli 50 vuoden takaa




Orivedellä Opiston tekolampeen jää tuli ensimmäisenä - yleensä jossain marras- joulukuun vaihteessa. Ne olivat jännittäviä päiviä monella tavalla. Milloin jää tulee? Milloin se riittävän paksua kestääkseen? Onko pakkanen sellainen, että tulee kunnon jää, vai onko se lumen sekaista sohjoa? Joko hopeapajut olivat ehtineet pudottaa lehtensä? Jää päälle pudotessaan ne jäätyivät siihen kiinni tehden luistelun lähinnä tökkimiseksi.

Jään kantavuus ei tietenkään selvinnyt ennen kuin muutama uskalias oli mulahtanut rantaveteen. Lammen pohjassa oli lähteitä, ja niiden kohdilla vesi jäätyi muita hitaammin. Kun tietyssä kohdassa lähellä Opiston puolesta rantaa jää kannatti, niin se kannatti varmuudella muuallakin.

Seuraavaksi etsittiin luistimet. Vieläkö viime talviset luistimet mahtuivat jalkaan? Maila oli vuoren varmasti joko hukassa tai kuivunut vintillä sellaiseksi, että se hajoaisi ensi kosketuksella kiekon kanssa. Elettiin niukkuuden aikaa, eikä uusia välineitä menty noin vain kaupasta ostamaan. Joulupukin kontista saattoi löytyä uudet luistimet ja jopa maila kuukauden päästä, siihen asti oli pärjättävä miten parhaiten taisi edellisen talven varusteilla.

Materiaalisista puutteista huolimatta jää  oli yhtäkkiä täynnä luistelijoita. Joko letkuilla luistimilla horjuvia, monet  hoppatossuilla vauhtia ottavia. Peli oli pystyssä. Kaikilla ei ollut mailaa, mutta luuta tai vaikka vain laudanpala kävi pelivälineestä. Varsinkin maalivahdilla metrinen laudanpala oli oiva torjuntakapine. Kohottaminen kun oli ehdottomasti kiellettyä. Säärisuojuksia ei ollut, korkeintaan viikon Aamulehden numeroista väsytyt.

Tänään marraskuun viimeisenä päivänä tekolampi näytti saaneen jääpeitteen. Vielä hentoisen. Luistelijoita lammen on kuitenkin turha odottaa. Syy ei ole vain jään huonossa kantavuudessa, vaan siitä, että yhteiskoulun yläkentällä on jäähalli, eikä Opistolla asu enää henkilökuntaa. Ei ole luistelijoita. Hyvä jää menee ihan hukkaan.

No comments:

Post a Comment