Sano ”muikku”!
Say ”cheese”!
Minua on aina ihmetyttänyt, miksi valokuvassa pitää sanoa ”muikku”. Suuhan menee aivan suppuun, kuin pusua olisi antamassa. Amerikkalaisten ”cheese” sen sijaan antaa kunnon hampaat esiin tuovan hymyn.
Muikea kuin muikku!
Vai olisiko ehkä tarkoitus sanoa, että ole muikea kuin muikku? Tämä tuli mieleen, kun tässä päivänä muutamana savustelin muikkuja ja tarkkailin niiden turpavärkkiä. Kalat olivat selvästi kuolleet hymy huulillaan – kuten olivat varmaan eläneetkin. Onnellisina vapaina Puruvedessä, eivätkä vankeina missään säkissä Norjan rannikolla.
Täällä pari tyylinäytettä muikusta ja juustosta.
Sen verran epävarma olen kuitenkin sanonnan etymologiasta, että julistan kilpailun. Parhaimman/uskottavimman/hauskimman/jonkin muun raatia miellyttävän selityksen antaja palkitaan Sakari Mäkelän, Olli Rinteen ja meikäläisen kirjalla Digikuva - myynti, osto & käyttöoikeus. Kirjan korkeasta tasosta kertoo jo se, että se on tullut palkituksi mm. arvonimellä Kuukauden kärsä.
8 kommenttia:
"Muikku" sanotaan siksi, että sen sanottua suu on pakko vetää hymyä kohti ja koska hymyileminen on ihmisistä miellyttävää, moni hymyilee vaistonvaraisesti. Lapsuudestani muistan, että hymyn takeeksi "muikun" jälkeen tavattiin sanoa "pippeli". Näin ainakin Tyrväällä 1960-luvun lopulla.
Mikko M
Meillä Orivedellä olisi 50-luvulla tullut tukkapöllyä, jos olisi valokuvaa otettaessa sanonut "pippeli". Valokuvaus oli totinen paikka. Sitä krouvemmeista ilmaisusta ei olisi selvinnytkään enää niin vähällä.
Naiset sanoo muikku ja miehet cheese.
Suvantoa selvästi hatuttaa tämä Joren hänelle antama "titteli". Ei kai muuten sitä joka paikassa mainostaisi.
Tyypillinen vitsiniekka. Aina muita pilkkaamassa, mutta kun vähän kolahtaa omaan nilkkaan, niin johan sikakoira älähtää. Tai kärsä törähtää.
Päinvastoin. Edellinen merkittävä ansioitumisen osoitus oli armeijan pronssinen ampumamerkki, jonka senkin sai ostaa sotkusta kuka vain.
Jokainen uusi huomionosoitus otetaan vastaan nöyrästi kiitollisena.
Suun lisäksi ongelmana ovat silmät, varsinkin ryhmäkuvissä. Takarivissä oleva lankomies on takuuvarmasti silmät kiinni. Siinä ei silloin nätti muikistus auta yhtään. Kehottamalla sanomaan vaikkapa "kiertokanki" tai "transistoriradio" lävähtävät porukalla silmät ensin pyöreiksi ja hymykin tulee jos on tullakseen.
Vielä kerran onnittelut Kuukauden kärsästä. Kärsän sanominnen muuten vetää suun väkisinkin hymyyn..
Muikulla silmät ovat paitsi suuret niin aina takuuvarmasti auki. Siinäkin mielessä kannattaa ottaa mallia muikusta valokuvassa oltaessa.
Kiitokset vain onnitteluista. Tosin on todettava, että juuri sinun kirjassamme olevien luontokuvien laatu meinasi viedä meiltä "Kuukauden kärsä"-arvonimen. Kuinka tipalla se oli, sitä ei tarina kerro.
"...kirjan kuvamaailma, joka on heikkotasoista amatöörinäppäilijän jälkeä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Nämä poikkeukset ovat (Petri Jauhiaisen) luontokuvat ja Jyrki Vesan lehtikuvat."
http://puusa.blogspot.com/2009/02/ahneuden-ylistys.html
Jotta lukijat tietäisivät, kuka meinasi mokata, niin vielä osoite.
http://petrijauhiainen.net/index.html
ja täällä toinen tunari, joka myös oli pilata koko homman omilla kuvillaan.
http://www.jyrkivesa.fi/
Olisiko niin, kuulin lapsena "sanokaa silakka" ja silakka ja cheese on samankaltaisia. Silakasta on vääntynyt muikku. Vain spekulaatiota.
Lähetä kommentti