Vedellä on muisti

Kuva: Moira Wilson
Vanhojen lautasten lasituksen halkeilu voi johtua veden hyvästä ikämuistista.

Homeopatian yksi päättömiltä kuulostavilta väitteistä on, että vedellä on muisti. Vesimolekyylit muistavat niiden kanssa reagoineet muut molekyylit. Jos nyt eivät ihan etunimeltä, niin ainakin kemialliselta merkiltään.
Höpö höpö, sanovat skeptikot. Mutta ei niin pöhköä väitettä, etteikö siinä voisi olla totuuden siementä. Veden on nimittäin todettu muistavan keraamisen esineen iän. Kun asiasta oli tarkemmin tämän päivän Hesarissa, niin en ryhdy tässä kertomaan sen enempää itse asiasta. Sen voi lukea täältä, jos on hankkinut Hesarin verkkolehden tunnukset. Jos ei, niin PDF-version voi käydä lukaisemassa täällä.

Minullakin on aika hyvä muisti, tosin jonkin verran valikoiva. Tämän artikkelin kirjoitin jo viime syksynä Hesariin. Sen julkaiseminen vain tuntui viivästyvän jutun jäädessä aina jonkin tärkeämmän alle. Muistuttelin toimitusta asiasta kuukauden välein ja lopulta toimitus luultavasti hermostui ja ajatteli pääsevänsä helpommalla, kun laittaa jutun lehteen. Kuten pääsikin.

Tällä palstalla kun saa kehua itseään kenenkään estämättä, niin aloitetaan nyt. Hesarin juttuni ei enää oikein mahdu poikkitieteelliseen raamiin, vaan kyllä pitäisin sitä jo ihan oikeasti monitieteisenä. Tämän termin varmaan Joukokin nielaisee kakistelematta. Artikkelissa kun on yhdistelty ainakin matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, historiaa, meteorologiaa, arkeologiaa sekä tieteen ja mittaamisen metodeja. Alkuperäisessä esityksessä, jonka kuulin Englannin tiedefestivaaleilla syksyllä 2009 vielä näiden lisäksi brittiläiseen tyyliin loistavaa esitystaitoa ja hienoa huumoria. Tohtori Moira Wilsonin esitelmästä (tai pikemminkin showsta) voi saada kalpean kuvan tästä esityksen Power Pointista.
Todelliset ansiot tämän artikkelin syntyyn ovat siis jossain ihan muussa osoitteessa kuin tämän blogin pitäjän pihasaunassa olevassa toimistossa. Ne kuuluvat tohtori Moira Wilsonille ja Manchesterin ja Edinburghin yliopistojen tutkijoille. Minä vain kirjasin ylös heidän tutkimuksensa suomen kielellä. Silti minulta ja Hesarin tiedetoimitukselta meni ainakin yksi kokonainen henkilötyöviikko, ennen kuin juttu saatiin Hesarin tiedesivuille. Tieteen popularisoiminen on aikaa vaativaa hommaa, kuten kokkaaminenkin. Olen tehnyt molempia niin pitkään, että tiedän omistakin tuotoksistani riittävän hyvin, millaisia ovat vasemmalla kädellä tehdyt keitokset - olivat ne sitten tarkoitettu mahaan tai korvien väliin. Ne eivät näytä hyvältä, ne eivät maistu hyvältä ja yleensä ne jäävät korkeitaan puoleksi syötynä lautaselle.