sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Hajahuomioita KUVA&KAMERA-messuilta



Kävin lauantaina 2.4. messuilla, kaksilla messuilla. Enkä ollut sinä päivänä ainoa kaksilla messuilla käynyt. Selvyyden vuoksi on ehkä kerrottava, että olin aikonut käydä vain fotomessuilla, joihin olin saanut kutsukortin, jossa luki selkeästi, että messut järjestetään Kaapelitehtaalla. Aivoni vain kieltäytyivät rekisteröimästä tätä tietoa ja siksi ajoin ensin Vanhaan Satamaan, missä fotomessut perinteisesti on pidetty. Vanhan Sataman ovella minua valistettiin messujen todellisesta pitopaikasta, ja kerrottiin ainakin kymmenen muunkin tulleen jo lauantaina ennen puolta päivää tulleen ohjatuksi Kaapelitehtaalle. Kun luetun ymmärtäminen on näin ylivoimaista, niin syytä lienee lähdettävä ensin hakemaan peiliin katsomalla.

Käyn vuoden aikana yleensä kaksilla messuilla; syksyllä kirjamessuilla ja keväällä fotomessuilla. Pitkään sekä kirjantekijänä (se on minulle kuvaavampi nimitys kuin kirjailija) ja fotarina toimineena molempien messujen tärkeä ulottuvuus on tuttujen tapaaminen. Ainakin fotomessuilla sama näkyy olevan monelle muullekin. ”Terve, terve! Mitäpä sinullekin kuluu?” on joka puolelta kuuluva kysymys. Fotomessut ovat yhtä paljon sosiaalinen tilaisuus kuin tuotteiden esittelytapahtuma.

Fotokalustoni ei kaipaa uudistusta (puhun vai omasta puolestani, en tiskin toisella puolella olevien), ja kun kamerakuumettakaan ei juuri nyt ole päällä, niin saatoin keskittyä tuttujen tapaamisen ohessa tarkkailemaan minua kiinnostavia trendejä alalla.

Printattu kuva kiinnostaa. Se näkyi selvästi mm. Epsonin ja Canonin  tulostimien luona olevista pitkistä jonoista. Kummankin jonon päässä sai A3 valokuvatulosteeen tuomataan tiedostosta.

Entinen pomonikin näkyy tehneen tulostamisesta kirjan. Teoriatietoa ja käytännön kokemusta hänellä ainakin on. Kun vielä olimme samassa työpaikassa, niin opettajainhuone muistutti joskus lähinnä tulostinnäyttelyä. Opuksen lyhyen selaamisen perusteella selviää ainakin se, mikä on Sakarin genre valokuvaajana. Tai pikemminkin, että se ei ole viime vuosien saatossa muuttunut.

Yhteisen kustantajamme kanssa jutustellessani selviää, että hänen juuri ilmestynyttä  uutuuskirjaa Digikuvat kehyksiin! - valokuvaajan tulostusopas on myyty jo nyt selvästi odotettua enemmän. Lausunto on sen verran monitulkintainen, että  päätän olla kyselemästä tarkemmin.

Kuvaajien itse tekemät valokuvakirjat ovat myös selkeästi nouseva trendi. Eirillä ja Docendolla ovat nämä tuotteet korostetusti esillä. Kirja omista valokuvista on kova juttu, sillä painetulla kirjalla on ihan erilainen statusarvo kuin vaikka perinteisellä albumilla. Valokuvakirjan tekemisen tekninen helppous, painatuksen korkea laatu ja kohtuulliset hinnat ovat tehneet valokuvakirjoista hyvin suositun lahjatuotteen. Ainoa ikävä puoli tekemisessä on se, että teksti pitää vielä tehdä itse, siihen ei ole kehitetty sellaista automaattia kuin kuviin, joiden sijoittelu voidaan jättää ohjelman tehtäväksi. Toivottavasti ei tulekaan. Tekemisen ilo ei ole Enterin takana.

Lupasin vähän testailla oman kuvakirjan tekemistä, joten niistä poikkitieteellisessä lisää vähän myöhemmin. 

Kirja yleensäkin on vielä voimissaan. Esimerkiksi mainosvalokuvaajien 50-vuotis juhlateos näyttää, suomalainen mainosvalokuva ei suinkaan ole ainakaan laadullisesti henkitoreissaan, vaikka ala muuten tietyssä käymisvaiheessa onkin. Tämän hienon valokuvakirjan sai messuilla ´niin edullisesti, että ostopäätöksen tekemättä jättäneet katuvat varmaan jo tänään sitä. Kirjan arvostuksesta puhuu myös se, että Docendon kirjailijoiden esitykset vetivät jatkuvasti tilan täyteen, vaikka lavalla oli muitakin kuin kansanedustajaehdokkaita ja muita mediasta tuttuja.

Toinen silmään pistänyt asia oli videokuvauksen roolin kasvaminen. Monia kameroita näpelöidessä alkaa tuntua siltä, että ennen vähän pesän pienemmästä poikasena aloittanut onkin kasvanut käenpoikaseksi, joka uhkaa talloa kameran valokuvaominaisuudet alleen. Muutaman satasen pokkareilla alkaa saada sellaista videolaatua, että ainakin nettikäytössä paremmalla ei ole enää merkitystä. Myös television uutismateriaalina pokkarilla otettu video on täysin käyttökelpoista. Netti on kuitenkin tulevaisuuden suurin kuvankäyttäjä ja varsinkin uutiskuvat muuttuvat entistä enemmän videokuviksi. Liikkuva kuva äänellä on kuitenkin ihan eri juttu kuin samasta tilanteesta otettu satunnainen räpsäisy. Ammattimainen kuvajournalismi on kokonaan toinen asia ja siihen en diletanttina ota kantaa. Alalla kun on tietävämpiä ja ainakin äänekkäämpiä auktoriteetteja.

Kaiken kaikkiaan yleiskuva messuista oli se, että valokuva-ala purjehtii tällä hetkellä melkoisessa myötätuulessa. Tuulen suunta vain ei ole sama kuin mihin on totuttu. Uudet tuulet haistavat tulevat menestymään, vanhojen mukaan purjehtiville meno on melkoista kryssimistä. 


Poikkitieteilijä testaamassa I-phone monitoimipuhelimeen kehitettyä videokuvan vakautuslaitteistoa. Tuntuu äkkiseltään vähän ylimitoitetulta idealta. Toki Mac-ihmisille - kun muillekin uskovaisille - voidaan myydä kaikkea Taivaan portit avaavaa tilpehööriä rajattomasti. Vaikka laite maksaisi suunnilleen yhtä paljon kuin sitä käyttävä puhelin.
Poikkitieteilijän messuilta ottamassa testivideossa laitteelle olisi sen sijaan käyttöä. Pokkareille tällaista laitetta ei kuitenkaan ole.


Vähemmänkin tunnetut kirjantekijät vetivät Docendon foorumin täyteen yleisöä, kun aihe oli kiinnostava. Kuten tässä Sakari Mäkelä kertomassa tulostamisen saloista.

Kansaedustaehdokkaita ei ole vaikea houkutella näinä aikoina esiintymään. Kuulijoitakin on yleensä enemmän, kun esiintyy asiantuntijan eikä poliitikon roolissa.

Studiokuvauksen nurkka oli nimensä mukaisesti ahdas nurkkaus. Ainakin Mikaela ja Krister Löfrothin session aikana tuli yleisötilasta puutetta.




Yleisön joukosta valitut mallit meikattiin ja he saivat muistoksi ison tulosteen. Halukkaita oli enemmän kuin voitiin kuvata.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Melkoisia snapshotteja kuvaajalta, joka jatkuvasti kehuu olevansa koulutettu ammattifotari. Viimeinen kuvakin on ihan vinossa.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kuvien vinouden henkinen isä on taustalla näkyvä pitkätukkainen silmälasipäinen herrasmies. Kun suoritin aikoinaan valokuvaajan ammattitutkintoa, niin hän hylkäsi minut eräästä näyttökokeesta (mm.) seuraavasta syystä. Kuvat olivat tylsiä, kun ne oli kaikki otettu silmän tasolta vatupassisuoraan.
Siitä lähtien olen pyrkinyt nostamaan kameran ylös tai laskemaan sen alas ja katsomaan, että se on kunnolla vinossa. Jos yllä olevaa räpsyä pitää jostain arvostella, niin eniten siitä, että se ei ole tarpeeksi vinossa.

Anonyymi kirjoitti...

Räpsy mikä räpsy! Ei se selittelemällä parane.

Timo Suvanto kirjoitti...

Räpsy on kuva, joka näpsäistään ilman sen kummemmin etukäteen ajattelematta. Jos tämä hyväksytään räpsyn määritelmäksi, niin tämä kuva ei ole räpsy. Selvitän hieman.

Vaikka kuvalla ei kuvattaessa ollut mitään tiedossa olevaa käyttötarkoitusta, niin siinä on otettu useita asioita etukäteen huomioon. Halusin kuvan, jossa etualalla pääosassa olisi meikkaaja ja hänen mallinsa. Taustalla pitäisi olla juontaja ja keskustelevat hahmot.

Koska tausta oli hyvin tumma ja etualan ihmiset valaistuja, niin laitoin kameran automaattivalotuksen arvoon -1. Sitten nostin käden ylös ja otin parikymmentä kuvaa yhteen menoon. Tiesin, että kameran automatiikka tarkentaa lähimpänä oleviin henkilöihin, joten sen suhteen ei tarvinnut olla huolissaan.

Kaikista kuvista pari oli sellaista, että ne saatoin hyväksyä. Jos kuvaus olisi ollut laskutettavaa työtä, niin olisin varautunut yhdistämään pari ruutua saadakseni kaikki haluamani kohteet kuvaan riittävän hyvin.

Lopulta valitsin yhden tätä blogia varten. Rajasin ja otin shadows and highlights –toiminnolla hieman varjopaikkoja auki.

Onko tulos kelvollinen, se on eri juttu. Tällä pyrin vain osoittamaan, että kyseessä ei ollut räpsy, vaikka itse kuvien otto kesti korkeintaan minuutin. Kuvattavia en ohjannut mitenkään, tuskin he edes huomasivat minun kuvaavan heitä.

Jos joku epäilee, niin täällä voi käydä katsomassa kaikki tilanteesta ottamani kuvat.

http://www.nikkemedia.fi/timo/fotomessut2011/QuickWeb/

Määrä sinänsä ei luo laatua, mutta se antaa valinnan varaa.

ps. Poikkitieteilijän valokuvien tasoa ruoditaan tässä blogissa tavan takaa - yleensä nimettöminä. Arvostelu ei minua haittaa, suorastaan päinvastoin. Ei edes nimetön puskan takaa ampuminen. Perusteluja ja vertailuja olisi kuitenkin mukavampi lukea kuin ilmaan reikiä tekeviä huitaisuja.

Merja Virta kirjoitti...

Kun itse on niin kärkkäästi arvostelemassa muita, niin silloin pitäisi kestää itseensäkin kohdistunut kritiikki.

Timo Suvanto kirjoitti...

Niin pitäisi. Varsinkin nimimerkkien puskista tullut "väärin sammutettu" -kritiikki pitäisi kätkeä sydämeen ja tutkiskella sitä hartaudella.

Eeva Mielos kirjoitti...

Timo näköjään sekä lukee että siteeraa kuin piru Raamattua. Olisiko syytä pitää jotain tässä maailmassa pyhänä?

Timo Suvanto kirjoitti...

Kävinpä googlettamassa, miten Marian Jumalan sanojen sydämessä tutkiskelua pitää lukea oikein Raamatussa. Ensimmäiseksi listalle nousi tämä.

http://www.kristitynfoorumi.fi/mariakultti.htm

Pieni lainaus yllä olevasta.
"Ihmisen teoista ja geenien perimästä riippumaton syntyminen oli välttämättömyys, koska Lunastajan on oltava vapaa ihmiskunnan orjuudesta, puhdas ja tahraton. Jeesuksella ei ole lihallista isää ja koska sikiön verenkierto on erillään äidin verenkierrosta, hän ei myöskään ollut millään tavalla osallinen äidin perimään, eikä veren perintöön. Jumala käytti ainoastaan Marian kohtua. Jeesus on yhtä puhdas Jumalan luomistyön tulos kuin Aadam."

Maailman ensimmäinen lainakohdussa kasvanut lapsi oli siis Jeesus Nasaretilainen. Poikkitieteilijä nostaa kädet pystyyn näiden ihan uusien geneettisten poikkitieteellisten näkemysten edessä.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun tämäkin keskustelu lähti lapasesta, kerron kolme asiaa, mitkä ovat minulle pyhiä: virsiä ei saa viheltää, löylyssä ei saa piereskellä eikä Kekkosen hautajaisvideota saa näyttää nopeutettuna taaksepäin. Nimimerkki "Bloginpitäjän hyvin tunteva"

Anonyymi kirjoitti...

Tämäkin menee vähän kauaksi alkuperäisestä teemasta, mutta en voi olla pohdiskelematta, miksi Jeesus piti synnyttää Marian kohdun kautta, kun Aatami luotiin savesta ja häneen vain puhallettiin henki. Tutkimattomat ovat Herran tiet!

Timo Suvanto kirjoitti...

Onkohan Anonyymit kommentoijat ottaneet huomioon, että vaikka tässä blogissa voi esiintyä nimettömänä tai nimimerkillä (ihan sama asia), niin Pietarin kirjaan jokainen pilkka pannaan ylös oikealla nimellä.