Monday, 22 August 2011

Kyl määki Turuus

Kuva: Tuntematon tamperelainen
Maakuntien kohtaaminen Turun  rautatieaseman puistossa. Oulussa syntynyt, Vantaalla asuva, alkujaan turkulainen kohottaa savolaisen kaljan Pikku Kakkosen paita päällä. Suomalaista monikulttuurisuutta parhaimmillaan (pahimmillaan?)

Kävin Turussa, vanhassa kotikaupungissani. Kulttuurimatkalla. Turussa nimittäin on muutakin kulttuuritarjontaa kuin Ruohosen veljekset ja Hesburger. Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki ja muutenkin ihan mukava paikka. Lukemattomat typerät turkulaisvitsit kertovat minusta enemmän kertojasta itsestään kuin Turusta ja turkulaisista.

Vierailuni kohde oli Logomo, yksi kulttuuripääkaupunkivuoden keskeisistä paikoista. Minulle nostalginen paikka siinä mielessä, että mummolani, jossa aikoinaan asuin ja vietin kesäisin pitkiä aikoja on Logomosta vain 200 metrin päässä osoitteessa Köydenpunojankatu 23. Jostain kumman syystä vanha puutalo on säästynyt purkutuomiolta. Ehkä se oli liian sivussa parhailta bisnespaikoilta  Turun taudin riehuessa pahimmillaan. 

Logomossa on Turun palosta kertova näyttelykokonaisuus ”Tuli on irti”. Näyttelyn tuotannosta vastaavat yhteistyössä Heureka ja Turun museokeskus. Hieno juttu, kannattaa käydä katsomassa. Etenkin panoraamaesitys palosta on todella vaikuttava. Edellä oleva pieni näyte antaa vain kalpean kuvan siitä kokemuksesta, minkä saa paikan päällä. Sitä paitsi koko näyttely yksi lisätodiste turkulaisten fiksuudesta. Käytetään parhaita mahdollisia ulkopuolia asiantuntijoita silloin, kun omat eväät eivät riitä.

Näyttelyynkin on minulla on hieman lukkarinrakkautta siinä mielessä, että vaimoni käänsi yhdessä kohteessa olevat palomiehen muistelot englanniksi. Kyseinen kohde on paloauton sisällä, missä voi kuunnella palomestarin voimakkaalla Turun murteella kerrotun tarinan ruotsin tai englanninkielisen käännöksen näkyessä samanaikaisesti kuvaruudulta. Kun kurkkasin autoon sisälle, niin siellä oli vanhempi pariskunta Savonlinnassa. Heillä oli puheen lisäksi myös englantilainen käännös päällä. Kun kysyin syytä siihen, niin nainen naurahti, että pitäähän heidän jostain saada selville, mitä se mies oikein puhuu.

 Kuva: Hannu Salmi
Poikkitieteilijä odottaa vuoroaan paloautoon päästä kuulemaan palomiehen muisteloita.

Pääkohde oli kuitenkin Quantum circus, kvanttifysikaalinen sirkusesitys. Fyysikkona lähdin katsomaan esitystä hieman skeptisenä. Kun minulle itselleni eivät kvanttifysiikan salat koskaan oikein auenneet useamman vuoden yliopisto-opintojenkaan jälkeen, niin kuinka paljon aiheesta voidaan saada irti kahden tunnin sirkusesityksessä. Onneksi jo Richard Feynman totesi: ”Voi hyvin sanoa, että kukaan ei ymmärrä kvanttimekaniikkaa”. Joten ainakaan kovin suuria pedagogisia paineita tekijöiden ei ollut tarve ottaa harteilleen.

Täällä pieni näyte Kvanttisirkuksen menosta.
Esitys keskittyi yhteen kvanttifysiikan teemaan, kvanttisuperpositioon. Se on kvanttimekaniikan formalismista juontuva ominaisuus, jonka mukaan tietty systeemi voi olla useassa eri tilassa tai hiukkanen kahdessa eri paikassa samalla kertaa. Useat kokeet ovat osoittaneet mikromaailman todellakin toimivan näin "maalaisjärjen" vastaisella tavalla.

Tämän teorian klassinen popularisointi on Schrödingerin kissa, joka on samanaikaisesti elävä ja kuollut. Esimerkki, joka minun mielestäni enemmän hämärtää kuin selventää kvanttifysiikan perimmäistä luonnetta. Schrödingerin perusajatus oli, että koska makromaailmaa edustatava kissa on joko elävä tai kuollut, ei molempia yhtä aikaa (puolikuollut lasketaan eläväksi), niin siihen liitetyn atomitason systeemin on myös oltava tietyssä tilassa. Kvanttimekaniikan teoria on silloin epätäydellinen, eikä pysty täydellisesti kuvaamaan todellisuutta. Teorian tulkinnasta on kiistelty siitä asti. Erityisesti Albert Einsteinin oli vaikea hyväksyä kvanttisuperpositiota. Hänen mukaansa "God doesn't play dice", eli "Jumala ei pelaa noppaa".

Kissaihmisille esitys saattaa olla liian väkivaltaista katsottavaksi. Sen verran usein Schrödingerin kissalta lähtee henki esityksen aikana. Toki vastapainona kissa myös herää henkiin yhtä monta kertaa. Schrödingerin kissalla henkiä lieneekin paljon enemmän kuin tavallisen mirrin yhdeksän.

Toinen keskeinen teeman variaatio esityksessä oli hiukkasen esiintyminen kahdessa paikassa samanaikaisesti. Esitystä seuratessani minulle välähti, että olin tietämättäni pohtinut kvanttifysiikkaa jo pienenä poikana käydessäni Turussa sukuloimassa. Tätini asui siihen aikaan Sataman lähellä Patterihaassa. Kun kävelin sinne mummoni luota Köydenpunojankadulta, niin kuljin aina jumalattoman pitkän rakennuksen ohi. Köysitehtaan. Muistan aina ihmetelleeni, vastausta siihen koskaan edes tädiltäni saamatta, että miksi köysitehdas ei ole Köydenpunojankadulla tai köysitehtaan kadun nimi ole Köydenpunojankatu. Minkä kvanttifysiikan lapsineron maailman minussa menettikään.

Historia toistaa itseään lienee kuluneimpia "viisauksia". Mutta joskus sekin pitää paikkaansa. Vasta myöhemmin muistin, että minustahan  oli otettu kuva Köydenpunojankadulla miltei symmetrisesti toisella puolella rataa kuin tämän tarinan otsikkokuva. Kuvan on mitä ilmeisemmin ottanut isäni, kun setäni treenasi minua tulevia koulun pesismatseja varten. Huonolla menestyksellä tosin, sillä minun lajini oli potkupallo. 
Kahdessa paikassa, jos nyt ei yhtä aikaa niin melkein samassa tilassa kuitenkin. Mikä kvanttisuperpositiometafora (!?)  Koholla oleva käsi oli vain vaihtunut oikeaksi ja räpylä ja pallo kaljatölkiksi. En varmaan ole ole ainoa lupaava urheilijanuorukainen, jolle on käynyt samoin.  
Palloakin heiteltiin kvanttisirkuksessa, yllä olevan kuvan ottopaikalta 200 metrin päässä.   Kvanttisuperpositiomeaforat  alkavat jo pelottaa. Mikä tila romahtaa, jos katsoo yllä olevan linkin videopätkän? Tietokone ainakin kaatuu - se on varmaa. Siis niin varmaa kuin kvanttifysiikan epävarmuus sallii sen olevan.

Kun tiedekeskus Heureka esitti vielä viime kevääseen asti omaa tiedesirkustaan, niin en voinut olla tekemättä vertailuja. Onneksi esitysten lähtökohdat, puitteet ja tavoitteet olivat sen verran erilaiset, että ne eivät ole oikein vertailukelpoisia. Ei nyrkkeilyssäkään pannan raskasarjalaisia miestä ja höyhensarjalaisia naista samaan kehään. Ei, vaikka höyhensarjalainen olisi Eva Wahlström ja raskassarjalainen Turusta - jos sieltä sellainen sattuisi löytymään.

Jos nyt jotkut esitykset pitäsi laittaa samaan kehään, niin korkeintaan Heurekan tulishow ja Quantum Circuksen osana ollut tulispektaakkeli voisivat olla edes suunnilleen samassa sarjassa aiheensa ja  esityksen tason suhteen. Ottaen huomioon lavojen kokoerot ja esiintyjien lukumäärät ainakin videolla esiintyvät  Nina ja Heko pärjäävät ihan kohtuullisesti.

Quantum circuksen viimeinen esitys on valitettavasti tänään 22.8., joten sinne on myöhäistä kiirehtiä. Jos minulla on vähääkään ennustajan lahjoja, niin tämän päiväinen esitys ei ollut suinkaan maailmankaikkeuden viimeinen.  Tuli on irti –näyttelyn ehtii vielä hyvin käydä katsomassa.Se on auki 18.12. asti.


Kiitos ja kumarrus. Jos oli esityksellä näyttävyyttä, niin oli näyttämöllä väkeäkin. Tätä juttua ei tehty ihan pikkurahalla.

Miten otsikkokuva tähän tarinaan liittyy? No siten vain, että kun halusin mennä ottamaan ennen junan lähtöä yhdet oluet johonkin rautatieaseman lähellä olevaan kuppilaan, niin nepä olivatkin kaikki kiinni sunnuntai-iltana. Sellainen ei minusta sovi kulttuuripääkaupungille. Samaa mieltä olivat samoissa ajatuksissa olleet neljä tamperelaista,  joihin törmäsin esityksen jälkeen kiinni olevan pubin ovella. Onneksi on Siwa. Ostimme sieltä oluet ja siirryimme aseman puistoon dokaamaan.

 Nämä Quantum Circuksen esityksestä  tulleet manselaisetkin olivat sitä mieltä, että Turussa oli vain yksi vika ja sekin hoidettavissa. Lähtökaljat piti juoda sunnuntaina  puiston penkillä.

14 comments:

  1. Poikkitieteilijä näköjään kuvaa teatteriesitystä kuin omaansa. Mitähän tekijänoikeuslait sanovat tästä? Kenelle saa sanoa miehen ilmi?

    ReplyDelete
  2. Kova on näköjään joillakin halu saada pallo jalkaan meikäläiselle. Tällä kertaa ilmiannon vaiva menee valitettavasti hukkaan. Pyysin etukäteen järjestävältä taholta luvan kuvata pätkiä esityksestä kertomalla, mihin yhteyteen tulen niitä käyttämään. Sen jälkeen käytin sitaattioikeutta käyttää teoksesta ottamiani valokuvia ja pieniä videonpätkiä arvostelevassa esityksessä, jolla on selvä asiayhteys em. sitaatteihin. Kannattaa huomioida, että arvostelu ei tässä yhteydessä tarkoita pelkästään negatiivisia kommentteja, vaan enemmänkin teoksin arviointia. Sille ei ole määritelty mitään tiettyä muotoa, sisältöä eikä näkökulmaa. Kehuakin saa niin paljon kuin sielu sietää.

    ReplyDelete
  3. Miten joku voi olla niin täynnä itseäään? Suvanto itse joka toisessa kuvassa pönöttämässä. Luulisi komeampiakin malleja löytyvän.

    ReplyDelete
  4. Joku pääsi vihdoinkin perimmäisten motiivieni äärelle, olisi vielä hauska tietää kuka! Blogin perustamisen keskeinen motiivi ei ollut ainoastaan päästä elvistelemään sillä, kuinka fiksu olen, vaan myös sillä, kuinka komea olen. Vähän noloa jäädä kiinni näin housut kintussa, mutta minkäs sille mahtaa. Näillä paljastuksilla eteenpäin.

    ReplyDelete
  5. En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä nimetöntä nälvintää Poikkitieteilijää kohtaan. Minusta tämä blogi on hauska ja mielenkiintoinen. Tekijä laittaa siinä itsensä likoon, mitä ei suinkaan voi puskista huutelijoista sanoa.

    Asun suurimman osan vuotta Saksassa ja minusta on tässä Internet-ajassa on hienoa se, että voin netin kautta seurata vaivattomasti Suomen asioita ja kommunikoida suomen kielellä. Tätä blogia seuraan niin säännöllisesti, että olen tilannut aina tiedon uusista bloggauksista sähköpostiini.

    ReplyDelete
  6. Mukava saada joskus positiivistakin palautetta. Tosin jos lukijoiden määrä on bloggauksen hyvyyden mittari, niin viittä eniten luettua bloggaustani yhdistää seuraavat tekijät.
    1. Ne käsittelevät valokuvausta
    2. Niissä haukutaan valokuvaajan taitojana
    3. Keskusteluun on osallistunut kuvajournalismilinjan entinen johtaja Jore Puusa - tai häneen on ainakin viitattu. Joren saaminen mukaan blogiin on parasta mahdollista mainosta sille. Siis jos edelleen pidetään suurta lukijamäärää tavoittelemisen arvoisena. Blogiini johtavista hakusanoista kaksi on ylitse muiden. Ykkönen on "srap pei", joka johtaa lukijat tänne

    http://timosuvanto.blogspot.com/2011/04/saako-jumalan-luomaa-menna-sorkkimaan.html

    ja suurimman osan saman tie ulos. Kävijäitä tässä bloggauksessa on ollut yli tuhat. Se on ainoa haamurajan ylittänyt, joka ei käsittele valokuvausta. Tällä haulla on tultu yhteensä 257 kertaa

    Toisena haku sanojen kärjessä on "Jore Puusa", joka on johdattanut lukijoita satunnaisesti eri blogini sivuille yhteensä 194 kertaa.

    Vasta kolmantena kaukana edellistä on "Timo Suvanto", joka on erehdytty kirjoittamaan hakuna 85 kertaa.

    Tässä siis vinkkejä siihen, millä saa kävijöitä - mutta ei aina toivottuja ja eikä myöskään lukijoita blogille. Varmempiakin hakusanoja olisi. Niiden keksimisen ilon jätän lukijoille. Ei ole vaikeaa.

    ReplyDelete
  7. Kvanttisirkus oli hieno.
    Taidettiin olla samassa (sunnuntain jälkimmäisessä) esityksessä. Laadukas yleisökin siis...

    Esitys onnistui olemaan samalla selkeä ja syvällinen. Se ei ole helppoa.

    (Varsin usein taiteen ja tieteen yhdistäminen epäonnistuu: joko tieteestä tulee päälleliimattua, tai sitten epätarkkaa; tai taide ei ole onnistunutta.)

    Mutta nyt siis onnistuttiin. Myös esitysteknologian käyttö palveli sisältöä, ja sirkusperinnettä!

    Harmi, että esityksiä oli niin vähän.
    Puskaradio alkoi vasta toimia; yleisö ja media alkoi saada tietoa esityksen monipouolisuudesta.

    Tämähän se on tuon Kulttuurikaupunki -konseptin heikko kohta: jäljelle jää varsin vähän pysyvää. Ei taida Logomaokaan jäädä toimintaan Kaapelitehtaan tavoin... ...vaikka anasitsisi näillä näytöillä!

    No, ainakin noille nuorille sirkustaitajille jää tuuo tietous.
    Toivottavasti jatkava tätä tieteen ymmäärrettävyyttä...

    Kiitos esityksestä. (ja blogista...)

    ReplyDelete
  8. DVD tulossa.

    Tosiaan:
    kun juttelin niiden tekijöiden, taiteilijoiden&tieteilijöiden kanssa,
    niin selkisi,
    että esityksestä editoidaan ja koostetaan DVD-dokumentti.

    En tiedä sen levitysoikeuksista,
    mutta huolehtin,
    että bloginpitäjä saa - arvostelukappaleen...

    ReplyDelete
  9. Todistettavasti samaa esitystä oltiin katsomassa. Toisin kävi ex-kollegoilleni. He keskustelivat sujuvasti pikkusormi pystyssä elokuvasta, jonka molemmat olivat käyneet juuri katsomassa (eri aikaan tosin). Elokuvan analysointi sujui hyvässä yhteisymmärryksessä sopuisasti niin pitkään, kunnes toinen alkoi epäillä, että Loiri ei tainnut sittenkään olla edes cameo-roolissa hänen näkemässään turkkilaisessa elokuvassa Yol.
    Vasta silloin selvisi, että toisen näkemän elokuvan nimi olikin Jon.

    Hyvän elokuvakriitikon tuntee siitä, että hän ei takerru pikkuasioihin. Kuten siihen, onko sattunut näkemään arvioimansa elokuvan vai ei.

    ReplyDelete
  10. Itseänikin alkoi nolottaa typerä nyrkkeilyletkautus turkulaisista. Katsoin kuukkelista, että löytyykö turkulaista raskaan sarjan nyrkkeilijää.

    Ei löytynyt netistä, mutta sen sijaan ihan Logomon naapurista löytyi Turun Seudun Nyrkkeilijät ry - Nyrkkeilyn erikoisseura Aurajoen rannalla

    Erityisesti huomioni kiintyi tähän:

    20.08.2009 Mamma - Boxing 2.9.- 16.12.2009
    Tervetuloa Nyrkkeilykeskus Boxin (Köydenpunojankatu 12)
    MAMMA - BOXING
    Alkaa keskiviikkona 2.9. klo 10 jatkuu kekiviikkoisin
    16.12.09 asti. Kertamaksu 5€
    Tunnit on suunnattu äideille, joilla on synnytyksestä noin kolme kuukautta.
    Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Johanna Räisänen
    p. 040-5883660 tai johanna.raisanen@kolumbus.fi

    harmi, että kurssi mennyt jo 2 vuotta sitten ja enkä ole äiti, jonka synnytyksestä on noin kolme kuukautta. Muuten olisin osallistunut vaikka Pendolinolla mennen.

    ReplyDelete
  11. Jos joku ihmettelee otsikkoa, niin paljastettakoon sen etymologia.

    "Turkkulainen lähti myymään lammastansa Tampereelle. Hän pakkasi lampaan auton takapaksiin ja ajoi Manseen. Perillä löytyi ostajaehdokas, mutta lammas olikin tukehtunut paksiin.
    - Enhän mää tällaista voi ostaa. Eihän tää edes määi enää, sanoi tamperelainen.
    - Kyl määki Turuus, vastasi turkkulainen."

    ReplyDelete
  12. Aika paha - siis hyvä!

    ReplyDelete
  13. Toinen turkkulaine26 August 2011 at 21:03

    Katsotaan, vinkuuko Poikkitieteilijäsika Turuus, kun sinne seuraavan kerran tulee!

    ReplyDelete
  14. Tuskin nimimerkki on Turussa käynytkään. Oikeat turkkulaiset ovat mukavaa ja huumorintajuista väkeä, kuten melkein syntyperäinen turkkulainen Poikkitieteilijäkin. Kävin Oulussa vain syntymässä eikä minulla ollut siinä tilanteessa juuri sanavaltaa synnytyssairaalan paikkakuntaa valittaessa.

    ReplyDelete