Thursday, 4 August 2011

Snadisti respektii, pliis

Kuva: Matti Sulanto

Kuva: Matti Sulanto, Rajaus ja photoshoppaus: Timo Suvanto

Tekijänoikeus voidaan jakaa taloudellisiin ja  moraalisiin oikeuksiin. Jälkimmäisistä  merkittävimmät ovat isyysoikeus ja respektioikeus, jotka molemmat liittyvät tekijän persoonan kunnioittamiseen. Niiden tarkoituksena on suojata tekijän ja hänen henkisen työn tuloksena syntyneen teoksen välistä erityistä suhdetta ja antaa teokselle muutakin kuin taloudellista suojaa.

Respektioikeus suojaa tekijänoikeudenhaltijaa siltä, ettei teosta muuteta sen arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla eikä teosta saateta yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.

Tässä on esimerkkinä Matti Sulannon blogissa oleva vauhdikas keinukuva. Jonkun kommentoijan mielestä kuva oli tosi hieno. Vaikka kuva oli tässä yhteydessä enemmänkin kertomassa kameran tekniikasta, niin minustakin se oli ihan hyvä, mutta pienellä rajauksella siitä olisi minusta saanut vielä paremman. Kysymys kuuluu. Voinko ilman lupaa kertoa tämän mielipiteeni omassa blogissani? Näyttämällä Matin alkuperäisen kuvan vai peräti näyttämällä sekä alkuperäisen että minun ”parantelemani” kuvan?

Vastaus on kyllä, kyllä ja ei. Julkaisemalla teoksen tai valokuvan, tekijä asettaa itsensä alttiiksi myös kritiikille. Sananvapauden nimissä kuka tahansa saa lausua mielipiteensä siitä. Kuinka kriittisen vain tai suupielet ruskeaa sylkeä valuen. Mutta kuvasta ja vain kuvasta. Jos kuvaan sekoitetaan arvostelijan mielipiteet kuvan tekijän persoonasta yleisesti, niin ollaankin helposti kunnialoukkauksen piirissä.

Kuvan julkistetusta teoksesta, jollaiseksi myös valokuva tässä yhteydessä katsotaan, saa laittaa omaan tekstiinsä sitaattina, jos teksti käsittelee kyseistä teosta. Onko netistä kopioitu identtinen digitaalinen versio valokuvasta valokuva itse vai kuva siitä, siitä saavat juristit minun puolestani vängätä puolesta ja vastaan. Sen sijaan respektioikeus kieltää teoksen muuttamisen, etenkin jos, kuten tässä, väitetään kuvan parantuneen rajauksen johdosta.Siksi vastaus viimeiseen kysymykseen on "Ei". Respektioikeus kieltää minua rajaamasta kuvaa toisenlaiseksi kuin mitä tekijänoikeuden haltija on sen tehnyt.

Sanomalehdissä kuvia rajataan aika surutta. Periaatteessa valokuvaaja voisi nostaa asiasta metelin, mutta eiköhän Siperia aika nopeasti opettaisi kuvaajalle ainakin tässä asiassa tiettyä nöyryyttä. Harvalla kuvaajalla on varaa räksyttää maksajan suuntaan respektioikeuksistaan. Tässäkin blogissa on esimerkkejä, miten siinä käy. Taloudellisten oikeuksienkin kanssa alkaa olla tekemistä, kun lehdet vaativat kuvaajilta kaikki oikeudet, jättäen vain luun eli vastuut kuvaajan käteen.

Respektioikeus suojaa periaatteessa valokuvatkin kaikilta niihin kohdistuvalta manipulaatioilta. Digitaalisena nettiaikana tämä on aika kuollut pykälän tulkinta. Kun on täysin mahdotonta valvoa, miten ihmiset omalla kotikoneellaan vääntävät ja kääntävät netistä lataamiaan valokuvia, niin käytännössä respektioikeus rajoittuu vain yleisön saataviin saatettuihin valokuviin. Se lienee aika kohtuullinen tulkinta respektioikeudesta. On kuitenkin syytä huomata, että esim. omalle kotisivulleen laitettu materiaali on yleisön saataviin saatettu. Respektioikeus koskee siis siellä olevia kuvia. Kuten myös muut tekijänoikeudet. Mitä siitä seuraa, jos laittaa omille epäkaupallisille sivuilleen netistä kaappaamansa kuvan? Yleensä ei mitään. Harva oikeuksien omistaja tuskin viitsii lähteä asiasta prosessoimaan.

Minun henkilökohtainen mielipiteeni (joka ei välttämättä ole sama kuin vallitsevat lakipykälät, sitä korostettakoon) on se, että valokuvansa laittaminen nettiin on vähän sama kuin oman tyttölapsensa jättäminen yksin Helsingin yöhön. Heitteillejättö. Jos tämä (kuva netissä tai tyttölapsi Helsingin yössä) kaapataan, raiskataan ja häväistään,  niin on aika tekopyhää hurskastelua itkeä, että eihän niin saa tehdä.  Minusta olisi reilumpaa, että nettiin laitetun kuvan saisi julkaista omilla epäkaupallisilla kotisivuillaan ”hyvän tavan mukaisesti”, eli tekijän nimen mainiten ja respektioikeutta kunnioittaen. Sanktio tulisi sitten respektioikeuden, ei tekijänoikeuden taloudellisen puolen rikkomisesta. Tietenkin tässä on se ongelma heti kulman takana odottamassa, että kaupallisten ja epäkaupallisten sivujen välinen raja voi olla hyvinkin veteen piirretty viiva.

No miten Matin ”paranneltu” kuva voi olla minun sivuillani? Tietysti siksi, että kysyin häneltä luvan siihen ja sain myöntävän vastauksen.

44 comments:

  1. Onko tämäkin valokuvakoulua? Miten tämä liittyy matematiikkaan tai fysiikkaan?

    ReplyDelete
  2. Laajensin vähän kurssitarjotinta. Pidän itsenäni myös valokuvajuridiikan suhteen yleensä asioista kohtuullisen hyvin perillä olevana tahona. Jopa niin hyvänä, että kun minut taannoin haastettiin ns. viivalle tässä asiassa ja kun otin haasteen vastaan, niin haastaja tapansa mukaan väistyi vähin äänin takavasemmalle. Joten. Valokuvakouluun sisältyy myös valokuvajuridiikan oppitunteja. Yritän merkitä koulun jo aikaisemmin julkaistut tunnit tunnisteella "Valokuvakoulu".

    ReplyDelete
  3. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  4. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  5. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  6. Lakitekstiä:
    Merja Virran kommentti sisälsi täysin turhaa änkyröintiä ja suoranaista v****lua, joten poistin sen. Sen ytimessä oli kuitenkin ihan asiallinen kysymys, johon voin hyvin vastata.

    Ote tekijänoikeuslaista
    "Sitaatti
    22 § (24.3.1995/446)

    Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."

    Valokuvat eivät yleensä ole teoksia, joten niihin ei sovelleta sitaattioikeutta.

    Vastaan tähän.
    Valokuvasta säädetään erikseen tekijänoikeuslaissa ns. tekijänoikeuden lähioikeuksissa. Ote siitä.

    "Valokuvaaja (14.10.2005/821)
    49 a § (24.3.1995/446)

    Valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna:

    1) valmistamalla siitä kappaleita;

    2) saattamalla se yleisön saataviin.
    (14.10.2005/821)

    Oikeus valokuvaan on voimassa, kunnes 50 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona kuva valmistettiin....
    Jos valokuva on tekijänoikeuden kohteena, voidaan vedota tekijänoikeuteen. (14.10.2005/821)"

    Olennaista tässä on se, että valokuvan suoja-aika on olennaisesti lyhyempi kuin teoksien. Muuten tekijänoikeusasioissa valokuvaan sovelletaan tekijänoikeutta. Olisikin aika outoa, jos valokuvateoksen suoja olisi sitaatin suhteen heikompi kuin tavallisen valokuvan, kuten nimimerkki Merja Virta yrittää esittää.

    Lain tulkinta yleensä ja tekijänoikeuslain erityisesti ei ole mitenkään yksikäsitteistä. Juristitkin ovat monesti erimielisiä siitä, miten jotain pykälää pitää soveltaa. Jopa silloin, kun heillä itsellään tai heidän päämiehellään ei ole asiassa omaa etua ajettavana. Hyvä esimerkki tästä oli tekijäoikeusneuvoston 7-7 äänin antama lausunto Lordi yhtyeen Awan kuvan julkaisusta sitaattina. Lukekaa lausunto 2007:6 ja siihen liittyvät kaksi eriävää mielipidettä.

    Minä en ole juristi ja minun tulkintani valokuvan juridiikasta perustuvat omiin päätelmiini. Oikeudessa niihin ei kannata vedota, mutta valokuvia otettaessa ja käytettäessä ne kannattaa huomioida. Eivät ne ihan tuulesta temmattuja ole.

    ReplyDelete
  7. Kukas ja mistä asiasta sinut on haastettu viivalle?

    ReplyDelete
  8. Koska haasteet ja niihin tarttumiset on jo poistettu netistä, niin ei niistä sen enempää.

    ReplyDelete
  9. Valokuvaus muistuttaa aika paljolti alkutuotantoa, riippuen kuvan lopullisesta käyttötarkoituksesta/julkaisukanavasta. Kuvia laitettaessa tarjolle/tyrkylle, on syytä varautua myös siihen, että niitä käytetään miten sattuu ja vähän siellä sun täällä.
    Vähänkös sitä on lainailtu/varastettu toisen omaa kautta maailman sivu, miksei myös valokuvia. Asiaa voi ajatella toisinkin - kelpasipahan tuonnekin, vaikka ei kummoinen otos ollut...

    Poikkitieteilijältä hyvä ja asiapitoinen juttu. Ihmetyttää nämä "anonyymien" tarkka-ampujien kommentit, joiden asiasisältö on kuin rahattomalla lehmän ostajalla. Miksi ihmeessä nähdä mokoma vaiva..?

    ReplyDelete
  10. Tässä vielä joitakin näkemyksiäni sitaattioikeudesta, nimenomaan kuvasitaatin. Nämäkin ovat yhdistelmä lakitekstiä ja minun omia ajatuksia. Sanottakoon vaikka suhteessa fifty-sixty.

    Sitaattioikeutta ei ole tarkoitettu tekijäoikeuksien porsaanreiäksi. Tekstin kuvituskuva ei ole sitaatti. Vaikka tekisin kuinka tieteellisen artikkelin keinumisen fysiikasta, niin en keksi mitään perustelua ottaa Matin keinukuvaa ilman lupaa artikkelin kuvitukseksi.

    Sitaatin ja tekstin välillä on oltava selkeä yhteys. Jos arvioin omassa blogissani netistä löytämiäni valokuvia, niin silloin minun mielestäni voin kopioida kuvan ”hyvän tavan mukaisesti” omaan blogiini arvion yhteyteen ilman tekijän lupaa. Jos esitän kuvaajasta mielipiteeni, niin silloin ollaan jo ihan eri tavalla rajoilla. Sanoisinko siinä ja siinä. Jos keinukuva on esimerkkinä siitä, miten hyviä kuvia Matti Sulanto ottaa, niin tuskin siitä tulee Matin suunnalta merkittäviä nootteja. Sen sijaan jos pyrin kuvalla tukemaan kirjoittamaani väitettä, että Matilla on pedofiilisiä taipumuksia ja hän etsiytyy kuvaamaan paikkoihin, joissa tyttöjen pikkuhousut näkyvät, niin mennään jo monenkin rajan yli paukkuen. Luultavasti tavattaisiin leivättömän pöydän ääressä törkeän kunnianloukkauksen merkeissä. Ilman muuta näyttöä pedofiliasta tuomiokin olisi aika selvä.

    Millainen voisi olla sellainen kuvasitaatti, joka koskisi muuta kuin kuvaa itseään. Suoraan sanoen sitä on aika vaikea keksiä. Laissa puhutaan sitaatista tieteellisen artikkelin yhteydessä, poikkitieteellisestä ei mainita mitään. Lain alkuperäinen tarkoitus on ollut ilmiselvästi antaa vapauksia lähdemateriaalin käytössä akateemisissa tieteellisissä artikkeleissa. Oletetaan vaikka, että joku tekisi akateemisen tieteellisen artikkelin paikkakunnan XX satama-alueen hyödyntämisestä kuntalaisten virkistystoiminnassa ja Matin kuva olisi juuri tästä paikasta. Silloin kuvaa voisi minun mielestäni käyttää kertomaan alueella olleesta sirkus- tai tivolitoiminnasta ilman Matin lupaa, kuitenkin ”hyvän tavan mukaisesti”. Luvan pyytäminen olisi luontevampaa, mutta joskus se voi olla turhan monen mutkan takana. Esimerkiksi silloin, kun kuvan ottaja on kuollut.

    Sitaattioikeutta ei ole tarkoitettu taloudellisen edun tavoitteluun tekijänoikeuden haltijan kustannuksella. Arvostelut ovat kuitenkin aika usein osa kaupallisen lehden sisältöä ja onpa niissä jopa tieteellisiäkin artikkeleita. Näissä ilman lupaa julkaistujen kuvasitaattien käyttöä on syytä harkita hyvin suurella pieteetillä. Pääsääntöisesti näkisin, että kuvasitaattiin on hankittava tekijän lupa kaikissa muissa tapauksissa kuin itse kuvan arvostelussa.

    Siitä ylipäänsä päästäänkin siihen, että helpoimmalla päästään, kun pyytää luvan aina kun se on mahdollista. Suurin osa valokuvaajista suhtautuu myönteisesti omien jo netissä olevien kuviensa käyttöön asiallisessa ei kaupallisessa yhteydessä. Onhan se mainosta. Minä olen saanut vain kerran kieltävän vastauksen.

    ReplyDelete
  11. Muuten hyvä vertaus valokuvasta netissä ja tyttölapsesta Helsingin yössä paitsi että tyttölapsen raiskauksen merkit näkyvät, mutta kuvan raiskaus voi tapahtua niin, että kukaan ei saa koskaan sitä tietoonsa.

    ReplyDelete
  12. Et siis voi kertoa, kuka ja miksi on haastanut sinut viivalle? Itse asiassa en usko koko juttua.

    ReplyDelete
  13. Anonyymille 1.
    Sikäli kuin minulla on muistikuvia 40 vuoden takaa Helsingin yöstä, niin kaikki tyttölapsille tapahtuneet eivät onneksi tulleet isien tietoon. Raiskaukset ovat tietysti eri juttu, eikä edes niistä vitsailu ole kenellekään kunniaksi - tekemisestä puhumattakaan.

    Anonyymille 2.
    Henkilö on epäolennainen, mutta kyse oli nimenomaan sitaattioikeudesta. Tiettyjen kuvien siteeraaminen kiellettiin sillä perusteella, että niitä ei oltu muka julkaistu. Minä väitin, että nettiin laitetut kuvat on mitä suurimmassa määrin saatettu yleisön saataville eli julkaistu. Silloin niihin voidaan soveltaa sitaattioikeutta, mikäli muut sitaatin tunnusmerkit täyttyvät.

    Minäkään en ole (ihan) aina oikeassa, mutta ainakin omasta mielestäni kykenen myöntämään väärässä olemisen ylivoimaisten argumenttien edessä. Tässä mielessä en ole "sen pahempi tosiasioille" hegeliläinen.

    ReplyDelete
  14. Kerropa, milloin olet myöntänyt olleesi väärässä?

    ReplyDelete
  15. Hyviä perusteluita kommenteissa, kiitos Timo!

    En tiedä mistä viivalle-jutusta on puhe, mutta komppaan tulkintaa, että KAIKKI julkisesti nettiin saataville saatettu materiaali on julkaistua materiaalia, aivan samoin kuin mikä tahansa muu kenen tahansa saataville julkaistu materiaali.

    Mielenkiintoista on kuitenkin milloin salasanan tai muun vastaavan käyttäjiä rajoittavan keinon avulla nettiin julkaistu materiaali ei ole julkisesti saataville saatettu, esim. silloin, jos esimerkiksi kuva on ladattu Facebookin rajoitettuun (vain joillekin käyttäjille sallittuun) albumiin.

    ReplyDelete
  16. Tekijänoikeuslain 2§ sanoo itse asiasta kuultuna näin.

    "Teos saatetaan yleisön saataviin, kun:

    1) se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana;

    2) se esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle;

    3) sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen; taikka

    4) sitä näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä.

    Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille."

    Facebookissa oleva materiaali on harvemmin ansiotoimintamielessä sinne laitettua. Katsoisin, että salasanan takana netissä olevat valokuvat eivät vielä ole ylittäneet julkaisukynnystä. Eli niihin ei voida soveltaa sitaattioikeutta.

    Korostettakoon vielä sitä, että kuvasitaatti on tekijänoikeuslain marginaalissa. Siitä muodostuva rakonen tekijänoikeuden vankkaan muuriin on niin kapea, että ei siitä montaa kuvaa mahdu lävitse. Pääsääntöisesti vastaus kysymykseen, että voinko käyttää jotain valokuvaa ilman tekijän lupaa tekstissäni kuvasitaattina, on selkeästi "EI".

    ReplyDelete
  17. Onkos tämä sallittua siteeraamista?

    http://www.ksml.fi/viihde/viihdeuutiset/jouko-ahola-muuntui-pahiksesta-painijaksi/522274

    Oivaltavaa salaman ja Photoshopin käyttöä! Kuva lienee otettu aikana, jolloin valokuvan visuaalisuus ja substanssi merkitsivät vielä jotain.

    ReplyDelete
  18. 1. Linkittäminen ja kuvasitaatti ovat kaksi eri asiaa. Linkittäminen katsotaan nykyään vapaaksi oikeudeksi, eikä siinä tarvitse kysyä sivun tekijän lupaa. Korrektia ja kohteliasta on tietysti ilmoittaa linkityksestä sivun tekijälle tai haltijalle. Useimmilla sivuilla kun on myös yhteystiedot.

    2. Sarkasmi on ironian alatyyppi, mutta poikkeaa ironiasta siten, että sarkastisella kommentilla on aina uhri eli on olemassa henkilö, johon kommentti kohdistuu. Sarkasmin kohteilla saattaa olla vaikeuksia suhtautua sarkasmiin huumorilla.

    Olin kahden vaiheilla, poistanko nimimerkki Pore Juusan postauksen, mutta lopulta annoin sen jäädä. Siinä käy hyvin ilmi sitaatin ja linkin välinen ero. Toisaalta demokratiaan minusta kuuluu myös sananvapaus, jonka yksi ilmentymä on julkaistujen teosten vapaa arviointi arvioijan valitsemassa tyylilajissa. Teoksen ja tekijän arviointi ovat kaksi eri asiaa. Jos tekijä ei kestä teostensa arviointia, niin silloin on syytä jättää ne julkistamatta.

    ReplyDelete
  19. Salasanan takana olevista kuvista vielä sen verran, että esimerkiksi entisen pomoni sivuilla on sekä salasanan takana olevia että vapaasti selattavia kansioita. Kun kuvat ovat harrastustoiminnan, ei kaupallisen toiminnan tuloksena syntyneet, niin salasanan takana olevia kuvia ei saa ilman Sakarin lupaa käyttää kuvasitaatteina. Vaikka näin haluavalla olisi salasanan avulla pääsy kuviin. Niitä ei voida katsoa julkistetuiksi. Muita sen sijaan voi ihan vapaasti kopioida omille sivuilleen arvioitaviksi, muta vain arvioitaviksi. Se on pelin henki.

    http://sakari.1g.fi/kuvat/

    ReplyDelete
  20. Millähän JP on lahjonut poikkitieteilijän, jotta hän saa jatkaa seikkailujaan tässä blogissa aina uusien kommentoijien avustuksella?

    ReplyDelete
  21. Varmaan arvioimalla Poikkitieteilijän ja kumppanien valokuvakirjan niin hyvin, että sen myynti nousi tähtitieteellisiin lukemiin?

    ReplyDelete
  22. Sakari Mäkelän, Olli Rinteen ja minun opuksesta Digikuva - myynti, osto & käyttöoikeus oli tiettävästi vain yksi julkinen arvio mediassa. Sekään ei ollut erityisemmin kirjaa kiittelevä. Kun netissä ollut arvio on jo poistettu, niin ei siitä sen enempää kuin korkeintaan voi mainita, että tämä arvio nosti kirjan myyntiä selvästi enemmän kuin koko sivun mainos sunnuntain Hesarissa.

    Kirjaa on myyty alle 1000 kpl, joten väitteet sen valokuva-ammatin tuhoavasta panoksesta lienevät hieman liioiteltuja. yhtä hyvin voisi väittää, että keittokirjat ajavat ravintolat konkurssiin tai kehotukset ihmisiä hoitaa kuntoaan kävellen ovat kaikki taksiyrittäjien lompakosta pois.

    Kirjaa muuten saa nyt 19 euron tarjouksena kustantajalta. Vaikka itse sanonkin, niin kirjan lopussa oleva valokuvajuridiikan osuus on varsin selkeä ja kattava satunnaisen kuviaan myyvän fotarin tarpeisiin ja jopa monen ammattilaisenkin juridiset tarpeet tulevat siellä tyydytetyiksi. Tätä osiota jopa varovaisesti kiitettiin tässä ainoassa arviossa. Toki muistaen mainita, että netistä kaiken saisi selville nopeammin ja päivitettynä.

    Niinpä. Jotkut vain haluavat lukea mieluummin kirjoja kuin kuvaruutua.

    ReplyDelete
  23. Jyrki Siukosen kommenttiin sen verran, että en suosi enkä ole suosimatta kommentoijia sen mukaan, kehuvatko vai haukkuvatko he minua ja minun hengentuotteitani. Ala-arvoisimpia nälvimisiä olen alkanut rajoittaa. Ne eivät vie keskustelua eteenpäin ja niistä ei jää jäljelle muuta kuin paskainen maku suuhun.

    ReplyDelete
  24. Pätevän opettajan, joka kaiken lisäksi on valmistunut "kunnon koulusta, jossa vielä osataan opettaa valokuvausta" pitämää valokuvauksen nettikoulua onkin toivottu. Opetuksesta tulee varmaan poikkitieteellistä ja kommenteista poikkipuolisia. Ilmoittaudun oppilaaksi. Mitä minun pitää tehdä?

    ReplyDelete
  25. Muuta muodollista ei kouluun liity kuin opettajan monet muodolliset tutkinnot, jotka antavat hänelle pätevyyden hänet mm. Valokuvakoulun poikkitiedelinjan johtajaksi.

    Maksuja ei ole, todistuksia ei anneta, ilmoittautua ei tarvitse (saa toki), kotiläksyjä ei ole, tunneilla ei ole osallistumispakkoa, opetettujen asioiden oikeellisuutta ja poliittista korrektiutta ei taata - korkeintaan viimeksi mainitun vastakohta.

    Joten näillä eväillä tervetuloa Timon poikkitieteelliseen valokuvakouluun. Oppitunteja tulee nettiin säännöllisen epäsäännöllisesti.

    ReplyDelete
  26. Minäkin aioin osallistua. Asun Berliinissä ja seuraan mielelläni hyviä suomenkielisiä blogeja. Timon Poikkitiedepalsta on niitä parhaita, jos pieni mainos sallitaan.

    ReplyDelete
  27. Minäkin ilmoittaudun ja lupaan käyttäytyä siivosti. En panettele poikkitieteellisen linjan johtajaa, enkä muitakaan tulleita, menneitä ja nykyisiä linjan johtajia enkä alaisia. Muuten olkoot nimeni Armi Aavikko. By the way! Onko Halla-aho toteuttanut lupauksensa benji-hypystä? Mistäs hyvästä Poikkitieteilijä tekisi benji-hypyn?

    ReplyDelete
  28. Homma-foorumi tietää, että kuulemma aikoo hypätä 12.8. Silloin nähdään, meneekö tämäkin "vaalilupausten" pitkään jonoon.

    ReplyDelete
  29. Pari huomiota ja mielipidettä:

    - Timon rinnastus tyttölapsesta Helsingin yössä ja kuvasta netissä oli melkoisen epäonnistunut. Puhutaan hyvin eritasoisista asioista.

    - Sitaattioikeus tulee mielestäni aika helpoksi asiaksi, kun ajattelee kuvaa tekstinä (tai runona) suhteessa siihen mitä tekstiä itse tuottaa sen ympärille.

    - Kuvaajien pitäisi ymmärtää respektioikeus kahtena erilaisena oikeutena. Kuvituskuva vs. valokuvateos. Jo artikkelin taitto luo kuville merkityksiä. En ymmärrä rajauksista itkemistä niin kauan kuin rajaaminen on tehty visuaalisesti ja kerronnallisesti fiksusti.
    Kuten Petri Jauhiainen kirjoitti, suuri osa ammattivalokuvauksesta on alkutuotantoa. Kuvataan materiaalia asiakkaan käytettäväksi. Kaikki kuvat eivät kuitenkaan ole alkutuotantoa vaan lopullisia, valmiita, teoksia. Siinä on iso ero.

    - Anonyymi kommentoi, että nettiin laitettu materiaali on julkaistua. Totta. Mutta vain julkaistua, ei vapaata riistaa.

    - Se mitä saan tehdä, on ottaa netistä kuvan tai skannata kuvan lehden sivulta ja photoshopata sitä omaksi ilokseni vaikka kuinka paljon, hyvin tai huonosti. Se mitä en saa tehdä, on photoshoppausteni näyttäminen perhepiirin (jne lakiteksti) ulkopuolella. Sitä ennen en ole rikkonut kuvaajan respektioikeutta.

    - Isyysoikeus. Toisin kuin annetaan ymmärtää, isyysoikeuden myynti on arkipäivää. Miloinkaan, kun Nokia julkaisee kuvan mainonnassaan tai markkinoinnissaan tai antaa kuvan esimerkiksi aikakauslehden käyttöön, sillä ei ole muuta tekijää kuin Nokia. Ja Nokia on tässä vain esimerkki normaalista käytännöstä globaalien yritysten kohdalla. Poikkeuksia löytyy vain tilanteista, jolloin kyseessä on niin nimekäs kuvaaja, että nimestä on hyötyä. Tämä oikeuden siirtyminen todetaan jo sopimuksessa, ja kauppaa ei synny ellei oikeus siirry. Samalla siirtyy sitten respektioikeuskin toisen osapuolen valvottavaksi.

    ReplyDelete
  30. Kiitokset Pekalle keskustelua (toivottavasti) herättävistä kommenteista. Tässä alkajaisiksi.

    - Vertauksien idea on yleensä rinnastaa hyvin eritasoisia asioita. Vertauksen hyvyys ja huonous on sitten jokaisen omassa mielessään päätettävissä. Halusin korostaa nimenomaan sitä, että netissä olevaa kuvaa voi kukin omalla koneellaan raiskata miten vain haluaa. Jos edes tietoisuus tästä on kuvaajalle liian ahdistavaa kestettäväksi, niin sitten ei pidä laittaa kuviaan nettiin. Suurimmalle osalle kuvaajista on ihan saman tekevää, mitä joku tekee hänen kuvalleen omalla koneellaan vaikka Timbuktussa (Aku Ankassa maapallon äärimmäisin Taka-Hikiä).

    - Minulle ei oikein auennut sitaatin ajatteleminen runona. Jokin konkreettinen esimerkki voisi olla havainnollisempi.

    - Tekijäoikeuslaki ei erottele rajausasiassa tavallista valokuvaa ja valokuvateosta. Tietenkin on lain lisäksi vakiintuneita käytäntöjä ja tulkintoja. Lienee aika itsestään selvää, että lehtikuvan ja valokuvateoksen rajaaminen ovat kaksi eri asiaa, vaikka laki ei niille teekään mitään eroa.

    - Sitaattioikeus ei ole mitenkään yksikäsitteinen. Se riippuu monesta asiasta. Ehkä yksikäsitteisintä siinä on sittenkin julkaiseminen. Jos kuvaa ei ole julkaistu, niin siteerausoikeutta siihen ei ole. Vaikka muut ehdot täyttyisivätkin.

    - Minulla on isyysoikeuteen hieman toinen näkökulma. Valokuvan tekijä säilyy sen tekijänä, vaikka hän luovuttaisi kaikki muut oikeudet pois. Kukaan toinen ei voi tulla jälkikäteen kuvan tekijäksi ostamalla, saamalla tai vaikka perimällä kuvan ”kaikki tekijänoikeudet”. Myös rikosoikeudellinen vastuu kuvan ottamiseen pysyy tekijällä. Jos kuva on otettu vaikka salakatsellen, niin kuvan ottaja siitä joutuu kiipeliin, ei se, joka on syystä tai toisesta saanut kuvan tekijänoikeudet itselleen.
    Kuvan julkaisemiseen liittyvät juridiset kysymykset ovatkin sitten kimurantimpia. Periaatteessa julkaisija vastaa, mutta nyt mm. Sanoma News ja Alma Media haluaisivat itselleen tekijänoikeudet mutta kaikki vastuut kuvaajalle. Se on minusta sikamaista.

    - Tekijänoikeutta ei muuten voi ulosmitata, jos se on tekijällä itsellään tai hänen perillisillään. Sen sijaan myyty tekijänoikeus on ulosmitattavaa siinä kuin muukin immateriaalinen omaisuus. Tätä voisi joskus miettiä etukäteen, jos aikoo siirtää kuviensa tekijänoikeudet omalle firmalleen. Konkurssin myötä myös tekijänoikeudet ovat pesässä olevaa tuhkaa.

    ReplyDelete
  31. Mielenkiintoisia väitteitä isyysoikeudesta: pitkän linjan valokuvauksen ammattilaisen mielestä isyysoikeuden myynti on arkipäivää ja tiedemiehen mielestä isyysoikeutta ei oikeasti voi myydä.

    Johtopäätös: isyysoikeutta myyvät ammattilaisvalokuvaajat eivät tiedä mitä ovat myymässä ja isyysoikeuksia ostavat mediatalot eivät tiedä mitä ovat ostamassa.

    Muita huomioita:

    - Pekalle: kaikki nettiin julkaistu ei ole vapaata riistaa, nimenomaan, mutta tavallinen lukija saattaa tässä asiayhteydessä miettiä mikä sitten on julkaisua ja mikä ei. Eli nimenomaan ei pidä julkaista omassa blogissakaan jotain toisen omaa sillä verukkeella, että blogia kuitenkin lukee niin pieni porukka eikä ole tarkoittanut julkaista julkisesti.

    - Siteerausoikeudettomuus netissä julkaistuihin kuviin, jotka ovat salasanan takana JA ovat ei-kaupalliseen käyttöön tarkoitettu oli uutta tietoa. Kiitos.

    - Tekijänoikeuden ulosmittaus ja oikeuksien siirto tekijältä omalle firmalle oli mielenkiintoinen huomio. Täytyypä miettiä tätä asiaa tarkemmin. Tästä myös kuulisi lisää mielellään.

    ReplyDelete
  32. Selvennettäköön vielä vähän asioita ja käsitteitä.

    1. Muista tekijänoikeuksista voi luopua maksua vastaan tai ilmaiseksi paitsi siitä, että on teoksen (valokuvan) tekijä. Kuten sanoin, tämä pitää sisällään myös rikosoikeudellisen kuvan ottajan vastuun kuvan ottamiseen liittyvissä asioissa.

    2. Jos tiedemiehellä tarkoitetaan minua, niin totuudenmukaisin termi on poikkitieteilijä. Oikeat tiedemiehet on eri miehet. (Tässä ei voi väittää minun olevan sukupuolirasisti, koska olen sukupuoleltani mies.)

    3. Tekijänoikeutta rikkomatta saa julkaista toisen ottaman valokuvan, jos
    3a. Tekijän oikeuden suoja-aika, 50 vuotta kuvan julkaisemista on mennyt umpeen.
    3b. Julkistettua kuvaa käytetään sitaattina arvostelevassa tai tieteellisessä esityksessä tekstiin liittyen.

    Siis kuvan julkaisu on asia, joka täytyy toteutua, ennen kuin voidaan edes ajatella toisen ottaman valokuvan julkaisua ilman tekijän tai tekijänoikeuden haltijan lupaa. Selkeitä tapauksia kohdassa 3b ovat julkaistujen kuvien arvostelu tai akateeminen tutkimus, jonka tekstin oleellinen osa valokuva on. Muissa tilanteissa koitetaan enempi vähempi kepillä jäätä.

    ReplyDelete
  33. Konkurssista sen verran ihan yksinkertaisesti, että firmalle kuuluvat tekijänoikeudet ulosmitataan velkojille konkurssin yhteydessä. Valokuvat ovat yleensä sen verran päiväperhoja, että vanhojen kuvien tekijänoikeuksien reaaliarvot ovat suunnilleen +/- 0. Sen sijaan äänitteiden tai elokuvien tekijänoikeudet voivat olla hyvinkin arvokkaita. Moni muusikko on katsellut kaiholla tekijänoikeuksiensa rahojen valumista toisiin taskuihin epäonnisten yrityskuvioiden seurauksena.

    http://www.iprinfo.com/lehti?action=articleDetails&a_id=805&id=50

    Täällä ihan hyvä artikkeli moraalisista oikeuksista tekijänoikeuteen liittyen.

    ReplyDelete
  34. Tuskin mediatalot ovat isyysoikeuksista kiinnostuneita. Niihin kun voi liittyä ruokkojen maksamista.

    ReplyDelete
  35. Edellä ovat poikkitieteilijälläkin käsitteet julkistaminen ja julkaiseminen suloisesti sikinsokin. Kahdesta eri asiasta kuitenkin on kyse.

    Julkistaminen:
    Teos saatetaan luvallisesti yleisön saataviin.

    •Teoksen esittäminen/näyttäminen
    •Kappale tarjotaan myyntiin tai välitykseen
    •Teos esitetään suljetulla nettisivulla

    ->
    •Voi siteerata


    Julkaiseminen:
    Saatetaan teoksen kappaleita yleisön saataville tai kauppaan.

    •Viedään esim. teoskappaleita myyntiin
    •Kappaleen saa esittää julkisesti(opetuksessa, jumalanpalveluksessa, ei- kaupallisesti jne.)

    Oikeudellisesti nämä siis ovat kaksi eri asiaa.

    ReplyDelete
  36. Myönnetään, että olen käyttänyt termejä aika löperösti. Tosin aika usein kyse on yhdestä ja samasta tapahtumasta.

    ReplyDelete
  37. Tuosta isyysoikeudesta vielä... edellä sanottiin, että niitä on myyty maailman sivu kuin makkaraa, ja myös ettei niitä voisi siirtää.

    Katsoin tekijänoikeuslakia, ja, toden totta: valokuvien (tavallisten siis, ei-teosten) kohdalla viittausluettelossa ei ole (tai siis on rajattu pois) 3 §:n 3. momentti, vain 1-2 momentit on mainittu.

    Se 3. momentti on nimenomaan "Oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen."

    Siten, valokuvan isyysoikeuden voi myydä tai antaa jollekin. Teoksen ei.

    ReplyDelete
  38. 3 §

    Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

    Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.

    Oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.

    Nyt nähtävästi toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä. Minä esitin, että isyysoikeutta ei voida myydä sillä tapaa, että joku toinen tulee teoksen tai valokuvan tekijäksi. Vrt. esim. prosessi Sarkola Sariolan dekkareiden kirjoittajana. Näinhän on toki menetelty Suomessa ja etenkin ukomailla. Tekijäksi on merkitty joku ihan muu kuin todellinen tekijä. Hyvä esimerkki on Elviksen levyttämä balladi "Love me tender". Kyseessä oli sisällissodan aikainen melodia, jonka Elvis esitti samannimisessä filmissä. Sanojen tekijäksi kirjattiin Elvis ja Vera Matson, todellisen tekijän Ken Darbyn aviopuoliso. Kun Darbylta kysyttiin, miksi tämä nimesi eukkonsa sanoittajaksi, Darby oli kuulemma vastannut: "Koska hänkään ei kirjoittanut sitä".

    Toinen seikka, jota painotin, oli se, että luopumalla isyysoikeuksista ei voi laistaa tekemiseen liittyviä rikosoikeudellisia vastuita. Tämä lienee aika ilmeistä. Muutenhan jokaisella papparazilla olisi bulvaani, jolle kuvaajan vastuut siirretään samantien kun kuva on otettu.

    Sakarille lakilukutaitoa sen verran, että lakitekstin virkkeet pitää lukea ällätikun kanssa, jotta niiden sisältö aukeaa. Tekijänoikeuslain 3§ 3:ssa momentissa sanotaan, että tekijä voi SITOVASTI luopua 3§ 1. ja 2. momentin hänelle suomista oikeuksista, vain mikäli kyseessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen. Isyysoikeutta ei mainita koko tekijänoikeuslaissa, se on lain tulkinnan yhteydessä käyttöön otettu käsite. Tämä momentti siis tarkoittaa sitä, että teoksen ollessa kyseessä 1. ja 2. momentin määrittelemistä asioista ja vain niistä voi tekijä luopua vain rajoitetusti, ei lopullisesti.
    Valokuvaaja voi luopua näistä lopullisesti niin halutessaan, olettaen tietysti että hänen valokuvansa ei ylitä teoskynnystä.

    Sattuneesta syystä tiedän, että Sakari on altis vänkäämään oman näkemyksensä puolesta. Tästä asiasta on turha vängätä. Ei siksi, että minä olisin väistämättä oikeassa vaan siksi, että meillä kummallakaan ei ole tämän asian tulkinnan suhteen päätösvaltaa. Korkein lausuntoja antava elin on Tekijänoikeusneuvosto ja lopullisen tulkinnan laista tekee tuomioistuin. En vain heti keksi sellaista oikeustapausta, jossa tätä tekijänoikeuslain 3§ 3. momenttia vastaan olisi rikottu.

    ReplyDelete
  39. Tarkoittaako tämä sitä, että esimerkiksi M.A. Numminen ei voisi ilmoittaa, että häntä ei saa enää mainita teoksen "Haluan eronneen rouvan" tekijäksi?

    ReplyDelete
  40. Ei, vaan sitä, että vaikka Numminen ilmoittaisi luopuvansa oikeudestaan siihen, että hänen nimeänsä ei tässä yhteydessä mainita, niin tämä ilmoitus ei sido häntä loppuelämäkseen. Lakiin on siis erityisesti kirjattu tällainen katumisoikeus teoksille, mutta esim. valokuville ei. Laki ei kerro, miten valokuvaajalle käy, jos hän ensin kuvansa "kieltäneenä" tuleekin katumapäälle, mutta eihän lakiteksti joka osaltaan ole loogista ja ristiriidatonta. Sehän olisi hirvittävin kauhuskenaario, mitä juristit saattaisivat kuvitella.

    ReplyDelete
  41. No, lopputulemaksi jää kuitenkin molempien mielestä, että valokuva ja teos ovat eri asemassa tekijänoikeuksia siirrettäessä.

    ReplyDelete
  42. Siinä mielessä kyllä, että ainakin minun tulkintani mukaan lain henki on sellainen, että teoksen ja tekijän välinen napanuora on tiukemmin kiinni kuin valokuvan ja valokuvaajan.

    ReplyDelete
  43. Todettakoon, että jussi Halla-ahoa ei tarvitse kutsua Armi Aavikoksi,koska hän teki benji-hypyn tänään. Jussilla on tiettyä draaman tajua, mutta loppu lässähtää kuten Suuressa Jytkyssäkin kävi.

    Täällä kuitenkin Jussin heinäkuulle luvatta jytky vähän myöhässä.

    http://www.youtube.com/watch?v=VN5N5aTXoVo

    ReplyDelete