Sunday, 2 September 2012

Uutta kuvajournalistista kuvakieltä





Hesarissa oli tänään 2.9.2012 lähes koko aukeaman reportaasi otsikolla "Pitkät tunnit merellä". Lehtikuvaaja emerita Jore Puusa ehti jo arvioimaan reportaasin kuvajournalistisen tason.  Kun minulla ei ole siihen olennaista lisättävää eikä poistettavaa, niin turha lähteä samaa toistamaan. Käykää lukemassa. Oheiset kuvat ovat kuvakaappauksia kyseisen artikkelin netin näköislehdestä.

Repostaasin kuvat ovat nuoren valokuvaajan Aapo Huhdan kamerasta käsin. Aapo Huhta valittiin viime vuonna vuoden nuoreksi lehtikuvaajaksi seuraavilla saatesanoilla:

"Vuoden 2011 nuoreksi lehtikuvaajaksi on valittu Aapo Huhta. Perusteluissaan Lehtikuvaajarahasto kuvailee Huhtaa kuvaajaksi, joka on päässyt kuvallisessa ilmaisussaan tasolle, jossa tavanomainen muuttuu taianomaiseksi.
"Tottumatonkin kuvan katsoja voi löytää Huhdan kuvien kautta uuden tavan tulkita ympäristöään. Huhta liikkuu ansiokkaasti erilaisten sisällöllisten ja tyylillisten ratkaisujen välillä luoden samalla uutta kuvajournalistista kuvakieltä", raati perusteli."

Miten tämä kuva kannattelee artikkelia? Siis jollain muulla tavalla kuin köysi hirtettyä? Hedelmistään puu tunnetaan, ei mainesanoista. Ollaanko tosiaan tässä kuvassa kuvallisessa ilmaisussa tasolla, jossa "tavanomainen muuttuu taianomaiseksi"? 

Minusta kun tässä pikemminkin merimiesammatin taianomaisuus muuttuu tavanomaiseksi. Onko keskellä kuvaa hieman sivuun tummista silmäaukoista katsova ja pönöttävä ukko "uutta kuvajournalistista kuvakieltä"?  Jos näin on Hesarin mielestä, niin lopetan 40 kestäneen Hesarin tilaukseni heti ensi viikolla. Kunhan vain saan selville, miten se tapahtuu. Montaa asiaa ei ole tehty niin hankalaksi kuin lehden tilauksen irtisanominen.

Huhdan omassa kuvassa on samaa "uutta kuvajournalistista kuvakieltä" kuin hänen artikkelin kuvissaan. Tosin sillä erotuksella, että silmät ovat näkyvissä ja kuvassa on katsekontakti. 

Tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole pilkata Aapo Huhtaa. Hän tekee työtä sillä taidolla, ymmärryksellä ja toimeksiannolla, mitkä hänellä juuri sillä hetkellä on käytettävissään.  Tämä on kirjoitus on pikemminkin avoin kirje niille lukemattomille valokuvaraadeille, jotka löytävät voittajista ja heidän kuvistaan jotain sellaista, mitä on aina ollut näkyvissä korkeintaan  keisarin uusissa vaatteissa. Valinnoista ja varsinkin perusteluista paistaa lävitse sekä pikkusormi pystyssä snobismi että samaa koulukuntaa käyneiden sisäsiittoisuus. Nuorelle kuvaajalle ei voi tehdä suurempaa karhunpalvelusta kuin ylistämällä häntä ansioista, joita ei ihan oikeasti ole. Silloin on enemmän kuin suuri vaara, että luulot itsestään ja erinomaisuudestaan kihahtavat pahasti päähän.  

 Tämäkin yleisenä kommenttina. En tunne Aapo Huhtaa. Minulla ei ole aavistustakaan, millaisia reaktioita vuoden takainen nimitys hänessä aiheutti. Ehkä nousi hattuun, ehkä jalat pysyivät maassa.

Toiseksi väitän, että tämä artikkeli kuvineen kuvastaa jotenkin Sanomien nykyistä linjaa yleisemminkin. Laadulla ei näytä olevan enää mitään väliä. Mikael Pentikäinen on nimennyt Hesarin laatulehdeksi ja sen kaikki toimittajat/kuvaajat huippuosaajiksi. Niillä molemmilla lausunnoilla on tällä hetkellä juuri yhtä paljon tekemistä todellisuuden kanssa kuin Huhdan tämän artikkelin kuvilla ja "uudella kuvajournalistisella kuvakielellä". Laatulehteys ja huippuosaaminen todistetaan teoilla, ei sanoilla. Hesarin viime aikaiset näytöt ovat aika vaatimattomat.Oletan  ja suorastaan toivon, että tällä on suora yhteys Sanomien free-politiikkaan.

Joku voi kysyä, millä eväillä tätäkin kirjoittelen. Vastaan, että yli 50 vuoden lehtien lukemisen tuomalla asiantuntemuksella. Itse en ole lehtikuvaaja, vaikka omia tiedejuttujani usein kuvitankin. Minulla ei ole myöskään omaa lehmää ojassa, koska olen elämäni aikana osallistunut yhteen valokuvakilpailuun, ja se ei mitenkään liittynyt lehtikuvaamiseen.

Eri mieltä saa olla kanssani tästäkin  ja toivottavista monet ovatkin. Erityisen tyytyväinen olisin, jos joku toisi perustellun erilaisen näkemyksen tämän blogin kommentaareihin.

18 comments:

  1. Eikö tässä blogissa osata enää tehdä muuta kuin peesata Puusaa?

    ReplyDelete
  2. Tästäkin päätin kirjoittaa jo aamukahvia juodessani. Jos Puusa ehti ensin, niin siitä aikaisen linnun creditit hänelle. Tyhmää olisi ollut jättää jo melkein valmis juttu julkaisematta, kun satuin huomaamaan saman teeman Puusan blogissa. Kuvakulmat ovat kuitenkin erit. Lehtikuvaajan ja lehden lukijan.

    ReplyDelete
  3. Aika raukkamaista lähteä teilaamaan nuorta kuvaajaa muutaman kuvan perusteella. Osaisitko itse ottaa parempia?

    ReplyDelete
    Replies
    1. "Aika raukkamaista lähteä teilaamaan nuorta kuvaajaa muutaman kuvan perusteella. Osaisitko itse ottaa parempia?"

      kun Puusa tuntuu olevan tapetilla, niin eikös tällä ollut jokin laki tähän teemaan, liittyen viimeiseen työhön :-)
      Lunttasin, Puusan laki 2
      :-)

      Delete
    2. Kuten alla olevasta näkyy, niin samanaikaiset kommentit. Nyt saa toivoa.

      Delete
  4. Puusan laki 2. "Olet juuri niin hyvä, kuin viimeisin keikkasi"

    Kävin katsomassa muutkin kuvat, joita lehden nettisivuille oli laitetettu matkalta. Kuvat olivat pieniä, mutta kyllä niistä käsityksen saa. Näppäilytasoa. Jos vuoden nuoren lehtikuvaajan anti laivamatkalta Helsingistä Englantiin on tätä tasoa, niin huh huh. Käykääpä katsomassa, niin ei tarvitse olla Timo-sedän sanallisten kuvausten armoilla.

    ReplyDelete
  5. Haukut Huhtaa ja varastat härskisti Hesarin kuvaajan kuvan. Syyte kunnianloukkauksesta ja tekijänoikeusrikoksesta odottaa?

    ReplyDelete
  6. Tuskin.

    Suomen laissa on toisilleen vastakkaissuuntaisia elementtejä. Kuten sananvapaus ja toisaalta kunnian suoja ja tekijänoikeus. Julkistettuja teoksia, kuten Hesarin on oikeus arvioida ja arvostella. Tämä oikeus on muillakin kuin hesarin tilaajilla, vaikka tähän ryhmään kuuluvana katson itselläni olevan hiukkasen maksajan erityisoikeutta omaan kritiikkiini. Laki ei toki tätä lisää tunne.

    Tämän arvostelevan esityksen tueksi minulla on sitaattioikeus. Voin selventää näkökantojani niihin liittyvillä (hyvän tavan mukaisilla) sitaateilla ilman tekijöiden lupaa. Olen käyttänyt tätä oikeutta.

    ReplyDelete
  7. Ettei vain olisi wannabe lehtikuvaaja Suvannolla happamia pihlajanmarjoja!

    ReplyDelete
  8. Myönsin tai kielsin, niin sillä en voi vakuuttaa epäileviä sieluja.

    ReplyDelete
  9. Pyh pah. Hyvin kirjoitettu, lukekaa kirjoitus ja juttu kommentoijat. Vuoden nuori lehtikuvaaja ja Hesariin kuvaava lehtikuvajaa kestää tarkastelun ja arvostelun. Ei pidä ajatella, ettei nuorta saisi arvostella, he sitä eniten tarvitsevat, kunhan ei puhuta sentään jatkuvasta lynkkauksesta. Timo kirjoittaa asialliseen sävyyn. Keskustelkaa aiheesta!
    kuvat ovat minustakin tosiaan huonoja tähän artikkeliin, henkilökuvina ilman juttua tiukalla otsikolla ne on hyviä kyllä, mutta tosiaan miten kuvat tukee artikkelia, sitä en huomaa. Missä väsymys, pitkät tunnit ja raskas työ, kuva edes kahvista koska sitä varmati kuluu.

    ReplyDelete
  10. Olisin kiinnostunut näkemään ne kuvat, jotka jäi kortille/kovalevylle ja selitykset siihen miksi lärvikuvat vedettiin isolla, vaikka todennäköisesti niiden piti mennä lehteen pienellä. Kyse on siitä, että kuvaaja varsinkaan free, ei voi juurikaan vaikuttaa siihen mitä jutussa loppujen lopuksi painotetaan. Todennäköisesti Huhta otti jokaisen kuvan "omalla tyylillään", mutta taitossa painoarvot YLLÄTTÄIN muuttuivat. Taisi reppari keikasta tulla lehteen laivatyöläisten henkilöjuttu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hs&view=news_kotimaa_child&feed:a=hs.fi&feed:c=news&feed:i=1305596688008&imageIndex=1

      Ne ovat jo aiemmin laittamassani linkissä eli tässä yllä olevassa osoitteessa.

      Kyllä journalistinen prosessi on varsinkin tällaisissa jutuissa ryhmätyötä. Ainakin toimituspäällikön, toimittajan, kuvaajan ja taittajan täytyy kommunikoida keskenään ja kaikkien on tiedettävä, mihin jutulla oikein pyritään. Kesäjuttu Sipoon kesän suurimmasta hauesta on vähän eri asia.

      Kuvaaja on lehdessä töissä ja tekemässä yhteistä projektia, eikä toteuttamassa omia yksilöllisiä taiteellisia ambitioitaan. Jos tässä projektissa jokin oli kohdallaan, niin ne olivat kuvien painoarvot. Pelkästään niillä ei kovin pitkälle pötkitä.

      Delete
  11. Sen suuremmin tähän teidän soppaanne sekaantumatta, penäisin hieman enemmän tarkastelua siihen mitä Huhta on tässä tehnyt ja mikä siinä on väärin - siis kuva kuvalta. "Pönötys on tylsää" ei vielä saa aplodeja nokkelalla tulkinnallaan. Ja eikö olisi aiheellista jättää kaikenmaailman "tähän on skene mennyt!"-taivastelut vähemmälle ja keskittyä tähän reppariin ja sen dynamiikkaan, ei hosuta niiden 'johtopäätösten' kanssa. Kyllä minä ainakin valokuvaajana onnittelisin itseäni siitä, että olen suututtanut jonkin harrastelijaskenen. Puusan tämänhetkiseen statukseen en ota kantaa.

    Ja kyllä, kirjoitan nimettömänä. Toivottavasti se ei hajota kenenkään mieltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Reportaasi koostuu keskeisesti kolmesta elementistä: tekstistä, kuvista ja taitosta. Niiden kaikkien on palveltava samaa tarkoitusta: viestin, tarinan, sanoman tms. välittämistä. Tekstistä ei voida ottaa yhtä virkettä, taitosta palstaa tai yhden kuvan kokoa ja sijaintia tai kuvista yhtä kuvaa pelkästään analysoitavaksi. Elementit muodostavat kokonaisuuden ja sen arviointi on kaiken a ja o.

      Jos ymmärsin oikein, niin tässä oli tarkoitus kertoa otsikon mukaisesti pitkistä tunneista merellä. Teksti vielä menettelee, mutta kuvat ja taitto ei. Ne eivät tue tarinaa pitkistä tunneista merellä.

      Kauneus on katsoja silmässä, mutta eivät kuvat muutenkaan ole kaksisia. Jos kuvaajalla on ollut aikaa koko matka Helsingistä Englantiin ottaa sarja eportaasikuvia, niin oheisen jäljen jälkeen on syytä katsoa itseään aika syvälle peilistä. En ryhdy analysoimaan sen tarkemmin. Jos joku ei ymmärrä juuri näiden kuvien olevan hyvin vaatimattomia sekä tässä kokonaisuudessa että itsenäisinä valokuvina, niin hän ei ymmärrä valokuasta juuri mitään. Anteeksi vain.

      Harrastajaskenen suututtaminen voi olla mukavaa provosoivaa puuhaa, mutta jos minä ja muut tämän harrastajaskenen edustajat suutumme niin, että sanomme irti Hesarin tilauksen, niin valokuvaajan itsensä onnittelu voi olla aika lailla ennen aikaista. Lehteä kun tehdään meille maksaville lukijoille, ei kuvaajan kavereille ja lehden toimittajille. Kuvaaja, joka ei ymmärrä tätä, on pian entinen kuvaaja. Sillä lehdestä tulee äkkiä entinen lehti.

      Delete
    2. Mistäs tuuli nyt puhaltaa, kun Suvanto on alkanut toistella Jore Puusan ajatuksia?

      Delete
    3. Jos jollain on minun mielestäni hyviä mielipiteitä ja näkemyksiä, niin onhan se pelkkä ilo siteerata.

      Delete
  12. ".......enäisin hieman enemmän tarkastelua siihen mitä Huhta on tässä tehnyt........"

    ehkä sitten aloitat itse?
    Mikä näissä kuvissa on huonoa, mikä hyvää, kuitenkaan kertomatta mielipidettäsi liian monitulkintaisesti tai epätarkasti :-)

    "...keskittyä tähän reppariin ja sen dynamiikkaan..."
    mielestäni tässä repparissa on dynamiikkaa suurin piirtein yhtä reilusti kun Becel maistuu voille.




    "Ja kyllä, kirjoitan nimettömänä. Toivottavasti se ei hajota kenenkään mieltä."

    tuskin se kenenkään päivä- tai yöunia(hups, kello on jo paljon, eli vähän) vie...


    ReplyDelete