Dog and Moonrise, Matari, Vantaa

Yksi maailman tunnetuimmista valokuvista. No sitähän piti meikäläisen wannabe-fotarin  yrittää jäljitellä.  

Dog and Moonrise, Matari, Vantaa

 Eihän siitä oikein mitään tullut. Kun vertailin Ansel Adamsin ja meikäläisen kuvia, niin monen muun eroavuuden (mm. kuvien rahallisen arvon) lisäksi silmiin pisti taivaan ja maan välinen tummuserot  kuvissa. Adamsin kuvassa taivaan yläosa on tumma ja maa selvästi sitä vaaleampi. Minulla on juuri päinvastoin, vaikka minun kuvassani maa on hyvin heijastavan lumen peitossa. Mistä moinen ero?

Adamsin kuvassa aurinko ilmiselvästi ei ole vielä laskenut. Sen näkee hyvin talojen seiniin lankeavista varjoista. Adams tosin itse väitti vuonna 1943 ilmestyneessä lehtijutussa toisin.

"The image appeared in U.S. Camera Annual 1943, and Adams gave this account: 'It was made after sundown, there was a twilight glow on the distant peaks and clouds. The average light values of the foreground were placed on the "U" of the Weston Master meter; apparently the values of the moon and distant peaks did not lie higher than the "A" of the meter.'"

Myöhemmin hänen muistikuvansa muuttui melkein yhtä paljon kuin Heidi Hautalan kertomus pimeästä remonttipalkkiosta. Täällä toinen haastattelu.

"Later accounts were considerably more dramatic. According to Mary Alinder, they encountered a "fantastic scene", a church and cemetery near Hernandez, New Mexico, and pulled to the side of the road. Adams recalled that he yelled at his son Michael and at Wright to "Get this! Get that, for God's sake! We don't have much time!" Desperate to capture the image in the fading light, they scrambled to set up the tripod and camera, knowing that only moments remained before the light was gone."

Niin tai näin, maa ei voi olla vaaleampi kuin sitä valaiseva taivas eikä taivas voi olla umpimusta auringon olleessa taivaanrannan yläpuolella. Kymmenen kilometrin korkeudella ilmakehä yläpuolella on niin ohutta, että taivas on päivälläkin aika tumma. Vaikka Hernandez onkin noin 1,5 kilometrin korkeudessa, niin sillä ei ole taivaan valoisuuteen juuri vaikutusta.

Selitys on siinä, että Adamsin itsensä vedostamat printit olivat raskaasti "photoshopattuja". Tällä videolla Adamsin poika Michael Adams, joka oli todistamassa kuuluisan kuvan ottamista, kertoo  miten paljon hänen isänsä käsitteli kuvaa, jotta se saatiin kaikkien tuntemaan  muotoon. Tosin Adamskin teki Moonrise-kuvastaan erilaisia versioita. Taivas oli varhaisimmissa versioissa yleensä vaaleampi kuin myöhäisemmissä.

Angel Adams teki etukäteen tarkan suunnitelman vedoksen valotuksesta. Minne ja miten annetaan osalle kuvaa lisävaloa ja mitä kohtaa varjostetaan. Undo-nappia, tasoja ja monia muita nykyaikaisen tietokonevedostuksen apuvälineitä ei tietenkään ollut. 

Ansel Adamsin poika Micheal demonstroi läppärillä, miten suuri ero oli suoraan negatiivista tehdyllä "raakakuvalla" (alempi kuva) ja Adamsin vedostamalla kuvalla (ylempi kuva). Raakakuvassa taivaan ja maan valoisuuksien suhde on looginen, taivas vaaleampi kuin maa.

Joten mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tummensin hieman taivasta Kuuta lukuun ottamatta ja

nostin hieman koiraa vaaleampana esiin.  Mieli teki suoristaa jääpuikkojen painosta notkahtanut rännikin, mutta kun sillä tuskin olisi ollut kasvatustieteiden opinnoista mieleen jäänyttä positiivista siirtovaikutusta, niin annoin olla.

  Eihän se ihan Adamsin tasolle taida nousta. Edes mustavalkoisena vedoksena taitaa olla  minun ja perikunnan aikoinaan turha haaveilla yli puolen miljoonan dollarin huutokauppahinnoista.