tiistai 16. heinäkuuta 2013

Erään valokuvan tarina osa II




Nasan Nurmi-kuvan tarinassa näyteltiin vielä vuonna 2002 kohtaus, joka jätti aika pahan maun monien suuhun. Aku Ankkaa julkaiseva Helsinki Media käytti kuvaa mainoksessaan, jossa oli tekstiä ja Aku Ankan hahmo kuvan päällä. Nasan kuva oli mainoksessa huonolaatuisena kopiona, mikä korostuu yllä olevassa kopioin kopiossa.

Nasa ei tykännyt tästä ja teki mm. Finnfoton avustamana kyselyn asiasta tekijänoikeusneuvostolle. Keskeinen kysymys oli valokuvan teosluonne, jolloin sen suoja-aika ei olisi vielä päättynyt. Tekijänoikeusneuvostonpäätös oli aikamoinen täystyrmäys Nasalle. Vain valokuva ja pulinat pois.

Tässä tekijänoikeusneuvoston loppulausunto olennaisilta osin.

"Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva, joka esittää olympiatulta sytyttävää Paavo Nurmea, on historiallisesta merkittävyydestään huolimatta tavanomainen, ajankohtaisesta tapahtumasta kertova valokuva. Valokuva ei erityisesti ilmennä valokuvan ottaneen henkilön omaperäistä ja persoonallista panosta, eikä sitä siten voida pitää TekijäL 1 §:n nojalla tekijän oikeussuojaa saavana valokuvataiteen teoksena. Kyseinen valokuvajää siten TekijäL 1 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.

Sen sijaan tekijänoikeusneuvosto toteaa, että kyseinen valokuva voisi periaatteessa saada suojaa TekijäL 49 a §:n nojalla edellyttäen, että valokuvan suoja-aika ei ole vielä päättynyt"



What the fuck! Varsinainen understatement lausunnon päätteeksi. "voisi periaatteessa … edellyttäen". Valokuvan tekijänoikeuden suoja-aika on 50 vuotta (ennen 1966 otetuilla kuvilla se oli 25 vuotta), eikä siinä ole mitään konditionaalia rajaamassa suoja-ajan pituutta.


Mielenkiintoinen on myös toisen vastapuolen, eli Lehtikuvan lausunto asiasta. On selvää, että asianajajan on puhuttava päämiehensä pussiin, mutta vastapuolen vähättelylläkin voisi olla rajansa. Varsinkin tällaisessa tilanteessa. Jos voisi vastaantulo ainakin Pitkänsillan puoleenväliin olla ihan paikallaan, vaikka molemmat osapuolet sattuivatkin majailemaan siellä Pitkänsillan varakkaampien puolella. Nasa asui Fredalla ja Sanomien päämajan kaikki tietänevät muutenkin. STT-Lehtikuva taas on Malminkadulla, melkein Nasan silloisen osoitteen naapurissa.

 
"Kaikkia valokuvia, kuinka hienoja ja merkittäviä ovatkin, ei voida pitää teoksina. Ollakseen teos, valokuvan tulee ilmentää kuvaajan omaperäisyyttä ja itsenäisyyttä. Kuvan on ilmennettävä kuvaajan persoonallista leimaa niin, että jos joku muu olisi siihen ryhtynyt, siitä ei olisi tullut samanlaista.

Lausuntopyynnössä tarkoitettu kuva on valokuva historiallisesti merkittävästä hetkestä. Se ei kuitenkaan ole omaperäinen eikä itsenäinen sen takia, että se on tiettävästi ainoa valokuva hetkestä, jolloin Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen. Jos muut kuvaajat olisivat olleet ottamassa vastaavia valokuvia, olisivat ne oletettavasti samanlaisia tai vähintäänkin erittäin samankaltaisia kuvan kanssa: sama valotus, samat taustat ym. Tilanne ja siis kuvan kohde ovat olleet annetut, R ei ole niihin voinut vaikuttaa.

R on esittänyt, että kuvan ainutlaatuisuus johtuu siitä, että kukaan muu kuvaaja ei ehtinyt tilannetta ikuistaa. Kun tilanne on ollut niin yllättävä ja niin nopeasti ohi, etteivät muut paikalla olleet kuvaajat ehtineet kuvaa ottamaan, lienee selvää, ettei R ole omaa kuvaansa voinut suunnitella ja valmistella. Olympiatulen sytyttäminen on tapahtuma, jonka R on onnistunut ikuistamaan olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Kuva on päiväntapahtumasta otettu valokuva, annetusta tilanteesta otettu uutiskuva, ei taiteellisuutta ja kuvaaja n omaa panosta ilmentävä teos. R ei ole itse suunnitellut kuvan kohdetta eikä näin ollen ole myöskään voinut vaikuttaa kuvan sisältöön. R ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaan tuli on sytytetty. Näin ollen hän ei ole myöskään voinut vaikuttaa kuvassa oleviin valoihin ja varjoihin, vaan ne ovat annetut. R ei ole myöskään voinut vaikuttaa siihen, mistä suunnasta Nurmi tulen sytyttää ja mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit. R ei ole voinut vaikuttaa Nurmen vaatteisiin eikä kuvan taustaan . Kuvakulma tulen sytyttämisestä ei ole omaperäinen eikä persoonallinen. Kuvan muoto ja rajaukset ovat sellaisia, etteivät ne ilmennä R:n persoonallisuutta.

Valokuva voi olla teos, jos se ilmentää kuvaajan omaa panosta. R ottama kuva ei sitä kuitenkaan tee. Kuva on otettu annetusta tilanteesta kuvan muotoa ja esim. valotusta etukäteen suunnittelematta. R ei ole voinut muuttaa kuvan sisältöä ja ottaa uusi a otoksia kerta toisensa jälkeen. Teoksen valmistaminen suunnitellaan huolellisesti etukäteen, valoja ja muotoja voidaan muuttaa kesken kuvauksen ja hakea kuvaajaa eniten miellyttävää otosta. Teoksen valmistamisessa kuvaaja vaikuttaa kuvan sisältöön muutenkin kuin vain laukaisijaa painamalla. R ei ole tehnyt muuta kuin ottanut kuvan mekaanisesti. Osin hänen ammattitaidostaan, mutta osin myös tuurista johtuen kuva on onnistunut erinomaisesti. Jos kuva ei olisi onnistunut, R ei kuitenkaan olisi voinut ottaa sitä uudestaan.

Erilaisten kisojen avajaisia on vuosittain useita kymmeniä, ellei jopa satoja. Avajaisia kuvataan rutiininomaisesti, varsinkin suurten kisojen avajaisia, jotka ovat aina merkittäviä tapahtumia. Avajaisten kuvaaminen tapahtuu kuitenkin suuren tapahtuman uutisoimiseksi yleisölle. R on ollut Helsingin Olympialaisissa lehti/uutiskuvaajana. Hän on ollut paikalla ottamassa uutiskuvia annetuista tilanteista eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa kuvien sisältöön niiden valotuksista ja muodoista puhumattakaan."



Oma mielenkiintonsa on myös verrata edellistä tekstiä Kultalan Kekkos-kuvan tapaukseen, jossa lehtivalokuva sai valokuvateoksen tittelin. Mielenkiintoista siinäkin mielessä, että Nurmen kuvassa silloinen Lehtikuva oli puolustamassa kuvan valokuvaluonnetta ja Kekkosen noottikirjekuvassa sen seuraaja STT-Lehtikuva taas teosluonnetta. Mistä moinen ero?



Nasa toimi olympialaisten aikoihin Olympiakuvan kuvaajana. Kuvien tekijänoikeuksien luovutusehtoja en tiedä, mutta olettavasti ne myytiin Olympiakuvan konkurssin yhteydessä eteenpäin ja päätyivät sittemmin Lehtikuvan, nykyisen STT-Lehtikuvan omistukseen. Ainakin Nurmen kuva löytyy nykyisin STT-Lehtikuvan myyntiluettelosta. Jos jollain on parempaa tietoa asiasta, niin olisi mukava kuulla.



Näin ollen en edes ymmärrä, miksi Lehtikuvan piti lähteä antamaan vastinetta Nasan kyselyyn ja pontevasti esittää kuvan olevan pelkkä valokuva. Jos tekijänoikeudet olivat Lehtikuvalla, niin saihan se myydä kuvan eteenpäin, tosin tässä tapauksessa vain Erkon konsernin sisäisellä kaupalla. Moraalisiin oikeuksiin ei ole merkitystä sillä, kenellä on kuvan tekijänoikeudet. Niitä on kunnioitettava joka tapauksessa, myös kuvan suoja-ajan mentyä umpeen.



Ainoa selitys asialle on minun mielestäni se, että Sanomien ja Lehtikuvan juristit olivat asiassa pihalla kuin lumiukko ja ampuivat järeimmällä mahdollisella juristien retoriikalla sulkutulta Nasaa kohden. Toivoen, että joku osuisi kohdallekin. Tätä näkemystä ei ainakaan hälventänyt Sanomilta aikoinani saamani avustajasopimuksen juridinen taso.








STT-Lehtikuvan katalogissa Olympiatulen sytytyskuva on kahtena versiona. Huonolaatuisena ja vielä huonompilaatuisena. Huonompilaatuiseen on merkitty Nasa kuvan ottajaksi, toiseen ei ole merkitty kuvaajaa lainkaan. Hinnoittelu on molemmissa sama. 

 Todettakoon nyt tässä, että tekijänoikeusneuvoston lausunnon perusteella tätä kuvaa voi käyttää varsin vapaasti ilman että on pelkoa tekijänoikeusrikkomuksesta. Voi vaikka käyttää allaolevaa Nasan negatiivista teettämää versiota ja jättää STT-Lehtikuvan nuolemaan tässä näppejään. 






21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärtääkseni on olemassa myös klassikkosuoja. Eikä sitä olisi voinut soveltaa tässä tapauksessa?

Timo Suvanto kirjoitti...

Klassikkosuojasta todetaan seuraavaa:

"Jos kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, on viranomaisella valta, vaikka tekijänoikeus on lakannut tai sitä ei ole ollut, kieltää sellainen menettely. Kyseinen niin sanottu klassikkosuoja suojaa sekä kirjallisia että taiteellisia teoksia, eikä siihen vaikuta se, onko tekijänoikeus voimassa vai lakannut. Klassikkosuojan tarkoitus on suojata teoksia loukkaavalta käytöltä esimerkiksi silloin, jos teoksen tekijä on kuollut, eikä hänen perikuntansa valvo loukkaavaa käyttöä. Samoin klassikkosuoja takaa tietyn tasoisen suojan myös teoksille, joiden tekijänoikeus on jo rauennut. Tekijänoikeuden suoja nimittäin päättyy, kun kaikkien teoksen tekijöiden kuolemasta on kulunut vähintään 70 vuotta. Tämän jälkeen teos on vapaasti käytettävissä. Juuri tässä vaiheessa klassikkosuoja on merkityksellinen, sillä se kieltää teoksen esittämisen julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla.

Opetusministeriö valvoo klassikkosuojaa, ja kuka tahansa voi tehdä sille ilmoituksen klassikkosuojan loukkaamisesta. Klassikkosuojan loukkaustilanteet arvioidaan tapauskohtaisesti, sillä moraalikäsitykset vaihtelevat niin paljon, että klassikkosuojan loukkauksiksi voidaan tulkita vain hyvin selkeät tapaukset. Tämän vuoksi myöskään yleisiä kieltoja ei voi antaa, vaan ratkaisuharkinta on aina tapauskohtaista."

Klassikkosuoja on ensisijaisesti sitä varten, että jos tekijänoikeuden haltija ei itse kykene huolehtimaan teoksensa käsittelystä. Valokuvaankin sovelletaan tekijänoikeusasioissa pääsääntöisesti tekijänoikeuslakia. Joten klassikkosuoja suojaa valokuviakin.

Suomessa klassikosuojaa on saanut yksi teos. Se oli Liisa ihmemaassa kirjan lapsille tarkoitettu teos, josta julkaistut suomennokset olivat laadultaan niin hutiloituja ja muuteltuja, että niiden maahantuonti oli kiellettäväniin. Täällä ko. kirjan kansikuva.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Liisa_Ihmemaassa_1961.jpg

Anonyymi kirjoitti...

Miten voidaan myydä sellaisia valokuvia, joiden suoja-aika on umpeutunut?

Timo Suvanto kirjoitti...

Myydäänhän torilla mustikoitakin, vaikka niitä saa kuka tahansa poimia metsästä ilmaiseksi. Ajan ja vaivan säästämiseksi voi olla helpompaa ja halvempaa ostaa kuin lähteä itse poimimaan. Varsinkin jos ei tiedä hyviä mustikkapaikkoja.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta negatiivista skannatusta kuvasta voisi ladata mahdollisimman hyvälaatuisen version Wikimedia Commonsiin?

Nykyinen versio on vähän heikko: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Paavo_Nurmi_sytytt%C3%A4%C3%A4_olympiatulen_1952.jpg

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä tässä Lehtikuvan logiikkaa lainkaan. Harvoilla historiallisilla kuvilla on todellista markkina-arvoa. Olympiatulen sytyttämiskuvalla on. Vaihtoehdot ovat nämä. Suoja-aika 25 vuotta valokuvan ottamisesta, päättyi siis vuoden 1977 lopussa tai valokuvateoksen suoja-aika 70 vuotta tekijän kuolemasta. Päättyisi siis vuodet 2080 lopussa.

Miksi Lehtikuva, jolle kuvan tekijänoikeudet ovat siirtyneet, halusi väen väkisin romahduttaa kuvan kaupallisen arvon? Voisiko joku selittää sen rautalangasta vääntäen?

Sakari Mäkelä kirjoitti...

"Valokuvaankin sovelletaan tekijänoikeusasioissa pääsääntöisesti tekijänoikeuslakia. Joten klassikkosuoja suojaa valokuviakin."

Tuosta saattaa olla toisenkin lääkärin lausunto. Edellä käytettiin sanaa "teos", ja mm. juuri tämä kaksiosainen bloggaus käsittelee sitä eroa. Valokuvaan ei "pääsääntöisesti" sovelleta tekijänoikeutta, vaikkakin kyllä tekijänoikeuslakia - siellähän se pykälä 49a on.

Tekijänoikeuttahan ei sovellettu Nasan puheena olevaan kuvaankaan, eikä "pääsääntöisesti" muihinkaan vastaaviin.

Timo Suvanto kirjoitti...

En minä ainakaan ymmärrä. Kai STT-lehtikuvalla oikeudet kuvaan on. Minusta olisi aika kummallista, että kuvatoimisto myy kuvia vain sillä perusteella, että niiden suoja-aika on umpeutunut.

Timo Suvanto kirjoitti...

En nyt oikein ymmärrä tätä. 49a § kertoo, että "Jos valokuva on tekijänoikeuden kohteena, voidaan vedota tekijänoikeuteen." Minusta se kertoo sen, että pykälässä 49a mainitsemattomissa kohdissa nimenomaan voidaan vedota tekijänoikeuteen, jos asia koskee sitä. Näin minulle ainakin tekijänoikeusneuvostosta vastattiin, kun kysyin varta vasten johonkin tekijänoikeuslain pykälään viittamisen puutteesta pykälän 49a lopussa olevassa rimpsussa.

Muuten olen sitä mieltä, että tekijänoikeuslaki on sekavuudessaan ihan omaa luokkaansa, etenkin valokuvan kohdalla. Tämän mielipiteeni kanssa en ole yksin.

Anonyymi kirjoitti...

Tekijänoikeuskin tuntuu olevan kovin epämääräinen. Toisessa kuvassa se on Misc/Lehtikuva ja toisessa urheilumuseo/Lehtikuva.

Matti Äyräs kirjoitti...

Joko Sakari on lainlukutaidoton, tyhmä tai leikkii tyhmää. Jos pykälässä 49a säädetään valokuvan suoja-ajasta, niin se pätee. Muissa asioissa sovelletaan tekijänoikeuslakia.

Matti Äyräs kirjoitti...

STT-Lehtikuvan perustelu Kultalan kuvan teosluonteen puolesta. "Noottikriisikuva on kuitenkin ainutlaatuinen. Muita kuvaajia ei ollut paikalla ja kyseinen kuva on noussut symboloimaan kyseistä historian tapahtumaa. "

Hei haloo. Keskeinen kriteeri teosluonteelle on se, voisiko jokin toinen kuvaaja päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Kun muita kuvaajia ei ollut paikalla, niin miten voi sanoa, että voisiko jokin toinen kuvaaja päätyä samanlaiseen lopputulokseen.

Sen sijaan Nasan kohdalla pätee varmaan. "Olympiatulen sytyttäminen on kuitenkin ainutlaatuinen. Muita kuvaajia oli runsaasti paikalla, mutta kukaan muu ei saanut kuvaa tapahtumasta. Kyseinen kuva on noussut symboloimaan kyseistä historian tapahtumaa. "

Timo Suvanto kirjoitti...

Mielenkiintoinen näkemys. Siis se, että paikalla ei ollut muita kuvaajia on varmempi todiste sen puolesta, että kukaan muu ei olisi saanut vastaavaa kuvaa kuin se, että kukaan paikalla olleista useista kuvaajista ei saanut kuvan kuvaa. Sanoisin, että käänteistä puolalaista logiikkaa: halki, poikki ja pinoon.

Matti Äyräs kirjoitti...

Verstanden. Pinomuistiin :-)

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Oikeudet kuvaan? Nehän ovat jo lakanneet olemasta. Ei niitä kellään ole.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

"R ei ole itse suunnitellut kuvan kohdetta eikä näin ollen ole myöskään voinut vaikuttaa kuvan sisältöön. R ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaan tuli on sytytetty. Näin ollen hän ei ole myöskään voinut vaikuttaa kuvassa oleviin valoihin ja varjoihin, vaan ne ovat annetut. R ei ole myöskään voinut vaikuttaa siihen, mistä suunnasta Nurmi tulen sytyttää ja mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit. R ei ole voinut vaikuttaa Nurmen vaatteisiin eikä kuvan taustaan . Kuvakulma tulen sytyttämisestä ei ole omaperäinen eikä persoonallinen. Kuvan muoto ja rajaukset ovat sellaisia, etteivät ne ilmennä R:n persoonallisuutta.

Valokuva voi olla teos, jos se ilmentää kuvaajan omaa panosta. R ottama kuva ei sitä kuitenkaan tee. Kuva on otettu annetusta tilanteesta kuvan muotoa ja esim. valotusta etukäteen suunnittelematta. R ei ole voinut muuttaa kuvan sisältöä ja ottaa uusi a otoksia kerta toisensa jälkeen. Teoksen valmistaminen suunnitellaan huolellisesti etukäteen, valoja ja muotoja voidaan muuttaa kesken kuvauksen ja hakea kuvaajaa eniten miellyttävää otosta. Teoksen valmistamisessa kuvaaja vaikuttaa kuvan sisältöön muutenkin kuin vain laukaisijaa painamalla. R ei ole tehnyt muuta kuin ottanut kuvan mekaanisesti. Osin hänen ammattitaidostaan, mutta osin myös tuurista johtuen kuva on onnistunut erinomaisesti. Jos kuva ei olisi onnistunut, R ei kuitenkaan olisi voinut ottaa sitä uudestaan."


Pitkä lainaus, mutta muutettavat muuttaen se istuu sanasta sanaan mihin hyvänsä valokuvauksen historian tilannekuvaan. Vaikkapa Adamsin Moonrise, jota tässä blogissa on aiemmin käsitelty, sopii tuohon 1:1. Ei Adams mitenkään järjestellyt Kuun nousua, eikä hautausmaan ristien varjoja jne. Kunhan otti kuvan. Tuurilla oli iso osuus. Siitä huolimatta k.o. teosta pidetään valokuvataiteen merkkiiteoksena.

Capa Normandian rannikolla... ei tainnut järjestellä maihinnousualusten paikkoja eikä ruumitteen sijainteja... :)

Cartier-Bresson... Kunhan kuvasi jonkun loikkimassa lätäkön yli. Ei ollut itse sitä lätäkköä kussut eikä loikaajaa asetellut...
http://www.blouinartinfo.com/news/story/750644/henri-cartier-bressons-parisian-puddle-hopper-sets-a-new-record-at-christies
Kuva kummiskin myytiin 433 000 eurolla.... Ostaja ei varmaankaan ollut tietoinen siitä, että Suomessa tekijänoikeusneuvosto ei tommosia räpsyjä pitäisi teoksina.

Itse asiassa tekijänoikeusneuvosto kääntää maailmalla yleisesti hyväksytyn näkemyksen päälaelleen. Dorothea Langen Migrant Mother oli arvostettu merkkiteos, mutta sen arvoa varjosti myöhemmin esitetty epäily, että Lange olisi sittenkin ohjannut mallejaan. Sitä pidettäisiin uutiskuvagenressä syntinä, kuvan autenttisuuden heikentämisenä.
http://tiptop10.net/wp-content/uploads/2011/11/15-incredible-historical-photographs.jpg

En tietenkään tiedä, mutta luulen, että kuuluisan Tienanmenin aukion kuvan ottajakaan ei järjestellyt tankkeja suoraan riviin...
http://www.worldsfamousphotos.com/2007/03/21/tiananmen-square-1989/

Listaa voisi jatkaa kymmenien merkityksellisten valokuvateosten esittelyllä. Lopputulemaksi jää, että tekijänoikeusneuvosto ei ymmärtänyt käsittelemästään asiasta yhtään mitään - ei voi edes sanoa, että ymmärsi väärin. Harmi, se nyt kumminkin on tässä valtakunnassa se asiantuntijaelin (mikä ei tarkoita tosiaan kovin paljoa, kuten tapauksesta ilmenee).

Finnfoto selvitti silloin, voiko sen ehdottamaa edustajaa neuvostossa (Kai Nordberg) vaihtaa kesken kauden, mutta ilmeni, ettei voinut. Kauden vaihtuessa vaihtui kyllä sitten edustajakin - jonkinlainen alan asiantuntemus neuvoston valokuvaajajäsenellä onkin ehkä syytä olla.

Timo Suvanto kirjoitti...

Piti käydä oikein lakitekstistä katsomassa. Olin siinä semanttisessa kuvitelmassa, että tekijänoikeus ei katoa, mutta sen suoja-ajalla on rajansa. Lakitekstissä kuitenkin lukee tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta ja oikeus valokuvaan 50 kuvan valmistamisesta. Moraaliset oikeudet säilyvät ikuisesti, mm. moraaliset oikeudet. Tekijä on tekijä maailman tappiin

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Ei suinkaan. Jos valokuva on tekijänoikeuden kohteena,se on teos.

Koko tämä juttuhan liittyy siihen eroon. Tyhmyyttä on se, ettei sitä eroa näe. Matti Äyräs puhuu nyt ilmeisesti laista, jota ei ole edes lukenut, saati ymmärtänyt. Jos valokuva ei ole teos, siihen sovelletaan vain ja ainoastaan niitä pykäliä, jotka k.o. 49 pykälässä on lueteltu:

"Tässä pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan vastaavasti, mitä 2 §:n 2–4 momentissa, 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 7–9, 11 ja 11 a §:ssä, 12 §:n 1 ja 2 momentissa, 13 ja 13 a §:ssä, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 15, 16 ja 16 a–16 e §:ssä, 17 §:n 1 momentissa, 18 §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 20, 22 ja 25 §:ssä, 25 a §:n 1 ja 2 momentissa, 25 b, 25 d, 25 f–25 i, 26, 26 a–26 f, 26 h, 27–29, 39, 40, 40 c, 41 ja 42 §:ssä säädetään. "

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Tämä sattuu olemaan kohta, jota aikoinaan kysyttiin, kun Timon kanssa olimme tentissä. Timo osasi silloin vastata oikein, minä en. Suurimmaksi osaksi tietämättömyyteni johtui siitä, etten ollut minäkään edes lukenut tekijänoikeuslakia, luotin vahvasti siihen, että tentistä pääsee läpi yleistiedolla. Niin sitten kävikin, tosin paljon Timon pistemäärää vähemmillä pojoilla.

Laki on tosiaan erinomaisen sekava. Kertoo selkeää kieltä valmistelun laadusta. Viimeiset muutokset tosin tehtiin vain ja ainoastaan ääniteteollisuuden lobbauksesta ja heidän tarpeisiinsa, piti saada perusteita Nalle Puh -tietokoneitten takavarikoinnille....

Ydinkohta valokuvaajan kannalta on kuitenkin se, että valokuva voi olla kahta laatua: valokuvateos tai tavallinen valokuva. Kuten tämä nyt käsitelty kuva, se ei neuvoston mielestä ole teos vaan tavallinen valokuva.

JOS valokuva on valokuvateos, se on tekijänoikeuden kohteena.

JOS valokuva EI ole teos, vaan tavallinen valokuva, se EI ole tekijänoikeuden kohteena.

Rautalankaa, mutta näin sen näen. Jälkimmäisessä tapauksessa valokuvaan sovelletaan tekijänoikeuden asemasta lähioikeutta (tämä oli se tenttikysymys). Tämä lähioikeus sitten määritellään edellä lainatussa pykälässä 49 luettelemalla ne tekijänoikeuslain kohdat, joita tavallisiin valokuviin sovelletaan.


Timon tulkinta, että mainittujen lisäksi kaikkia muitakin kohtia laista sovellettaisiin tavallisiin valokuviin, ei taida oikein pitkälle päteä. Tuo kyseinen momentti on edellä lainattu kokonaan, ja kuten huomaamme, se EI pääty lauseeseen " - ja kaikkia muitakin lain pykäliä soveltuvin osin".

Ne muut osat ovat sovellettavissa, JOS valokuva on teos ja siten tekijänoikeuden kohteena.

(Asiaan ei liity, mutta työssäni oli pari vuosikymmentä se tilanne, että säädöksissä oikeasti sanottiin: noudatetaan lakia soveltuvin osin. Ja siitähän sitten vääntöä riitti, tosin vain pienessä piirissä.)

Sinänsä vähäinen kokemukseni lainkäytöstä puhuu sen puolesta, että kansalaisen on tarkoitus noudattaa lakia sellaisena kuin se on kirjoitettu. Se pitää tietää, eikä syytetty voi vedota siihen, ettei tiennyt lain esim. kieltävän toisen maalle rakentamisen. Sen sijaan kansalaisen EI tarvitse tietää, mitä lain valmistelija on EHKÄ tarkoittanut kirjoittaessaan tekstiä, jossa ei ole osannut tarkoitustaan sanoa. Eikä myöskään tuttavan tuttavan asiantuntijan näkemystä siitä, mitä EHKÄ on kirjoiteltaessa tarkoiteltu....

Tähän asiaan taatusti palataan aika-ajoin, sen verran paljon sekavuutta siinä on (kuten valmistelijoissaankin, nähtävästi). Kirjoitin oman käsitykseni, mutta kuten aina, muut arvaukset ovat yhtä hyviä. Hovioikeudessa sitten äänestettäisiin päätöksestä vaikkapa 3-2, korkeimmassa 2-1.

Kunnes toisin toteen näytetään, pidän kuitenkin tuota terminologiaa selkeänä: valokuva ei ole tekijänoikeuden kohde, vaan lähioikeuden. (Paitsi jos on valokuvateos, tietenkin, blääh).

Timo Suvanto kirjoitti...

Kun rautalangasta väännetään, niin jopa poikkitieteilijä saattaa ymmärtää. Olen kuvitellut, että tekijänoikeuslain 49a §:n virke "Jos valokuva on tekijänoikeuden kohteena, voidaan vedota tekijänoikeuteen." tarkoittaa, että valokuvan tekijänoikeuteen liittyvissä asioissa voidaan vedota tekijänoikeuslakiin muilta osin kuin edellä on mainittu. Mutta sehän siis tarkoittaa, että silloin valokuva on teos, koska vain teokset ovat tekijänoikeuslain alaisia kohteita.

Tähän liittyen mieleeni muistuu anekdootti. Kinastelimme (jälleen kerran) nimimerkki Sakarin kanssa siitä, että voiko valokuvalla olla monta tekijää. Sakari väitti että ei, koska 49a §:ssä ei mainita valokuvaan sovellettavan tekijänoikeuslain 6 §:ää. Minä vastustin, koska tulkinta oli minusta järjetön.

No, eikun asiaa tekijänoikeusneuvostolta kysymään. Vastaus oli suunnilleen seuraava (valitettavasti saamani sähköposti on hävinnyt, mutta Sakari voinee vahvistaa). "6 § jätettiin uudesta laista pois, kun se oli epähuomiossa jäänyt vanhastakin pois."

Huomatkaa, että myös 49a §.stä puuttuu valokuvan kohdalla soveltaminen 5 §:ään.

5 §

Sillä, joka yhdistämällä teoksia tai teosten osia on aikaansaanut kirjallisen tai taiteellisen kokoomateoksen, on siihen tekijänoikeus, mutta hänen oikeutensa ei rajoita oikeutta ensiksi mainittuihin teoksiin.

Nyt vallitsee epätietoisuus siitä, että kenellä on oikeus valokuvista tehtyyn kokoomavalokuvaan. Ellei se sitten ole teos.

Tätäkin on muuten kysytty (siis minä). Tekijänoikeusneuvoston mukaan täällä olevista kolmesta näytteestä yksi on teos, muut kaksi jäävät sen ulkopuolella.

http://timosuvanto.blogspot.fi/2011/11/muunneltua-totuutta-tekijanoikeudesta.html

Tiedättekö muuten, mitä saadaan kiittää lakitekstin koukeroisuudesta ja suomen kielelle epätyypillisestä rakenteesta? No tätä kaksikielisyytemme meille tuomaa rikkautta tietysti. Tämä ei ole suinkaan minun pakkoruotsipropagandaani, vaan Juhani Seppäsen ohjelmasarjassa "Suomi on ruotsalainen" esiintuotu näkökulma. Kun alunperin ruotsiksi tehtyä lakia alettiin suomentaa, niin ruotsia äidinkielenään puhuvat juristit "googlekäänsivät" lakitekstin suomeksi. Sama lauserakennelma on säilynyt lakitekstissä meidän päiviimme saakka. Juristit kyllä ymmärtävät, että lakitekstin saattaminen yksiselitteisemmäksi ja tavallisen kansalaisen ymmärretäväksi ei ole heidän intressiensä mukaista. Juristit lakitekstiä väsäämässä onkin varsinaiset pukit kaalimaan vartioina.

Matti Äyräs kirjoitti...

Olisiko saksan kieli sekoittanut minunkin kielikorvaani. Sakarin rautalangan vääntö kyllä selvensi asiaa. Saksalainenkin lakiteksti on selkeämpää kuin suomalainen. Se on jo aika vahvasti sanottu, sillä työni puolesta joudun tekemisiin molempien kanssa. Tosin en tekijänoikeuslain.

Matti Äyräs
Berliini