tiistai 7. tammikuuta 2014

Kun on itään päin rähmällään, niin länsinaapurille pyllistää


TT NEWS AGENCY / REUTERS

Jos jokin nostattaa suomalaisten itsetuntoa enemmän kuin lyödä Ruotsi jääkiekon maailmanmestaruusturnauksen loppuottelussa svedupettereiden omalla maaperällä, niin se on sveamammanpoikien itkupillimäisen selittelyn seuraaminen. Molempia herkkuja on viime aikoina saatu mahan täydeltä.

Ruotsalaiseen mentaliteettiin tuntuu kuuluvan se, että epäonnelle täytyy löytyä aina selitys. Eikä se johdu koskaan itsestään, vaan se on aina jonkun muun syy. Sinänsä hirveän Estonian uppoamisen ylitse ei Ruotsissa ole päästy vieläkään, vaikka siitä tulee ensi syksynä kuluneeksi 20 vuotta. Salaliittoteoriat elävät yhtä vahvoina kuin Olof Palmen murhan yllä.

Eihän yllä olevat murhenäytelmät tietenkään ole mitenkään yhteismitallisia yhden hävityn jääkiekko-ottelun kanssa, mutta tiettyä samankaltaisuutta reaktioissa siihen on havaittavissa. Ainakin minun silmissäni.

En tiedä, onko Suomen ratkaisevaa maalia edeltävän tilanteen paljastuminen ehkä paitsioksi suolaa haavoille vai tappion selittävä syy. Mediassa esiintyneet kommentit siitä ovat kuitenkin  niin monta katkeraa kalkkia meille juottaneiden ruotsalaisten suusta sulosointuja suomalaisen urheilujännärin korville.

Björn Jake Sundström: "Ah, detta förklarar hur vi kunde förlora. Finland fuskar! Amen dåså, då är det solklart, Sverige är bäst. Finland kan inte vinna utan fuska, oväntat från det landet."

Marko Virtanen (salanimi?): "Skandal, matchen måste spelas om."

Men Linus Arnesson sågar finländarnas spel: "De spelar 30-talshockey, bara står och väntar."

Itkut sikseen ja katsotaan tarkemmin, mitä videotarkastelu kertoo tilanteesta.  Säännöissä paitsiosta sanotaan seuraavaa. "Kiekollisen joukkueen pelaajat eivät saa edetä hyökkäysalueelle (vastustajan siniviivan yli) ennen kiekkoa. Paitsio syntyy, jos pelaajan molemmat luistimet ovat kokonaisuudessaan yli siniviivan ennen kuin kiekko on hyökkäysalueella."

Sääntö on tulkinnanvarainen, koska siinä ei ole mainintaa siitä, saako toinen luistin olla ilmassa ollessaan vielä siniviivan päällä tai takana. Sitä varten tuomareille annetaan sääntökirjan lisäksi  tarkennuksia ja toimintaohjeita eri tilanteisiin vähän kuin Raamattuakin tulkitaan erilaisin uskonnollisin tekstein. Kuten tämä. "Tilanne: Sillä hetkellä kun kiekko kokonaan ylittää siniviivan, hyökkäävän joukkueen pelaajan toinen luistin on ilmassa siniviivan yläpuolella tai sen takana (siniviivan kohdalla, mutta ei kosketa jäätä) ja toinen luistin on siniviivan yli hyökkäysalueen puolella.
Tulkinta: Paitsio, koska luistimen täytyy koskettaa jäätä."







Tämän kuvasarjan perusteella näyttäisi siltä, että oikeaa laitaa kiitänyt suomalaispelaaja olisi ollut niukkaakin niukemmassa paitsiossa. Mailan lavassa kiinni oleva kiekko ei ole vielä ylittänyt siviivaa, mutta oikealla luistelevalla pelaajalla on jo toinen jalka väärällä puolella ja toinenkin ilmassa oleva (ainakin siltä näyttää) on juuri menossa ylitse. Kuvat ovat televisiokuvan peräkkäisiä ruutuja, joten niiden ottoväli on 1/25 sekuntia. Klikkaamalla jotain niistä hiirellä voi kuvat katsoa peräkkäisenä sarjana. Kuuden kuvan sarja kuvaa siis 0,2 sekunnin aikana tapahtunutta. Oikeaa laitaa viilettävä pelaaja on sinä aikana edennyt arviolta reilun metrin. Ei käy linjatuomarin työ  kateeksi tässä tilanteessa. 

Muutoin ihan oikeaoppisesti siniviivalle sijoittuneen erotuomarin näkövinkkelistä tilanne oli mahdollisimman hankala. Molemmat suomalaishyökkääjät olivat yhtä aikaa siniviivalla ja kiekko oli vielä erotuomarista katsoen takimmaisen pelaajan vasemmalla puolella. Kun paitsion ja ei-paitsion erottava aika on sekunnin sadasosien suuruusluokkaa, niin oikean tuomion antaminen oli vähintäänkin haastavaa. Erot ovat niin pieniä, että ihmisen näköaisti ei pysty enää ratkaisemaan, kumpi meni ennen siniviivan ylitse, kiekko vai mies. Ihminen kun kykenee erottamaan kahden eri tapahtuman olevan eriaikaisia, jos niiden väli on pidempi kuin 1/20 sekuntia.

Seikka joka ei käy ilmi videolta on erotuomarin merkit tilanteessa. Sääntöjen ja ohjeiden mukaan tällaisessa epäselvässä  tilanteessa linjatuomarin on levitettävä kätensä sen merkiksi, että hän ei näe tilannetta paitsiona. Silloin pelaajat eivät jää turhaan odottamaan paitsiovihellystä.

Minusta mielenkiintoinen näkökulma asiaan on myös se, että minkä periaatteen mukaan säännöt antavat toimintaohjetta tällaisessa fifty-sixty tilanteessa. Kumman eduksi se sixty kallistuu, hyökkäävän vai puolustavan joukkueen. Kun sääntöjä tavatessani en löytänyt siihen mitään osviittaa, niin pirautin ystävälleni ja  entiselle kollegalleni, useat MM-kisat kolunneelle linjatuomarille Lasse Vanhaselle.

Lassen näkemys asiasta on hyvin pragmaattinen ja hän kertoi sitä korostettavan myös erotuomarikoulutuksessa. Erotuomarin on tehtävä ratkaisu ja ratkaisun on perustuttava havaintoon. On myös hyväksyttävä se väistämätön tosiasia, että osa ratkaisuista on vääriä, puhalsi tai jätti puhaltamatta.  Niiden kanssa on vain voitava elää, niin tuomarin itsensä kuin pelaajien ja katsojienkin.

Tilastotieteessä puhutaan hyväksymis- ja hylkäysvirheistä. Analogia tässä tosin on aika ontuvaa, koska tilastotieteessä nollahypoteesin hylkääminen ja kilpailevan hypoteesin hyväksyminen eivät ole tasavertaisia. Jääkiekossa ei offside- tai onside-tilannetta voida viheltää tilastolliselta pohjalta.

Suomen kielessä ei muuten taida olla luontevaa ilmaisua sanalle onside, eli olla olematta paitsiossa.


8 kommenttia:

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Väittäisin, että on fysiologinen mahdottomuus, että linjatuomari voi nähdä molemmat tapahtumat tarkasti samaan aikaan. Linjan ylittävä kiekko on melko tarkkaan 20 metrin päässä tuomarista, linjan ylittävä luistin noin arviolta 3 metrin päässä - vaikkakin samassa suunnassa päältä katsoen, niin vielä eri korkeuskulmissa. Ihminen ei yksinkertaisesti pysty seuraamaan senttimetrin tarkkuudella nopeita tapahtumia, jotka ovat noin kaukana toisistaan, silmä tarkentuu vain yhteen paikkaan kerrallaan. Jokainen voi kokeilla itse - katsoo tarkasti jommalla kummalla etäisyydellä olevaa kohdetta ja arvioi, miten tarkasti näkee toisen.

Kiekko on aika pieni, vaikka mailan lapa ei sitä peittäisikään - ja nopeasti liikkuva. Niin on luistimen teräkin.

Laserleikkauksilla on kuulemma tehty joillekin ihmisille silmiin eri tarkennusetäisyydet, jolloin on mahdollista nähdä yhtäaikaa tarkasti lähelle ja kauas. En sitten tiedä, onko linjatuomareille...

Timo Suvanto kirjoitti...

Kun vähän juttelin asiasta Lassen kanssa puhelimessa, niin hän kertoi tuomarien viheltävän herkemmin ei-paitsion paitsioksi kuin päinvastoin. Tiedä sitten, vaikuttaako tieto tästä jotenkin alitajuntaisesti ja tuomarit koittavat "korjata" tätä antamalla hieman siimaa hyökkäävälle joukkueelle paitsiotilanteissa.

Jääkiekko on tilastopeli. Tuomaritarkkailussa on varmaan käytettävissä monenmoista tilastoa oikein ja väärin menneistä vihellyksistä. Jos Lasse sattuu lukemaan tätä, niin olisin tyytyväinen pienestä kommentista edelliseen virkkeeseen.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Jokaisessa analogisessa tapahtumassa on virhemarginaalinsa, ovat ne sitten tässä tapauksessa metrejä tai desi-, sentti- vaiko millimetrejä. No, ainakaan ne millimetrejä eivät voi olla silmämääräisesti arvioituina.

Tuomarin pitää tehdä päätöksensä havaintoon perustuen, ei luulon, arvailun tai yleisön buuauksen mukaan. Jos mahdollinen paitsio ei ole ollut havaittavissa, on lopputulema tietysti aivan oikea: ei vihelletä. Toinen vaihtoehto, paitsion viheltäminen oletuksen, tuntemuksen tai luulon perusteella, olisi tietysti n.s. oikeusmurha.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kun tässä ollaan molemmat luonnontieteellisiä kansankynttilöitä (tosin jo eläkkeellä, Sakari jopa emeritus), niin täsmennetään hieman. Tapahtumalla ei tietenkään ole virhemarginaalia, vaan mittauksen tuloksella. Mittaus se on silmämääräinenkin havainto.

Jos eläisimme makrokvanttimaailmassa, kuten herra Tompkins George Gamovin mainiossa kirjassa Herra Tompkins fysiikan ihmemaassa, niin jo tapahtuma, eli kiekon paikka olisi Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaisesti havaitsijasta riippumattomasti epämääräinen. Mutta kun ei eletä, niin havaintoon on luotettava ja sen mukaan tehtävä päätökset.

Vaikka en ole lakimies, niin se ei ole estänyt minua kantaa juridis-filosofisiin kysymyksiin. Ei tässäkään. Oikeusmurha minun mielestäni tapahtuu silloin, kun tuomion perusteena oleva asia tai teko on eri kuin mitä todellisuudessa on tapahtunut. Syyllinen voi jäädä tuomiotta ja syytön saada sen. Oikeusperiaatteen mukaan epävarma tilanne pitää tuomita syytetyn eduksi.

Jääkiekossa paitsiotilanteessa ei ole tällaista asetelmaa. Paitsio on tuomittava tai jätettävä tuomitsematta jommankumman eduksi.

Otetaan vielä videotuomionäkökulma. Paitsioitahan ei jääkiekossa tarkisteta videolta, mutta jos se tehtäisiin, niin siihenkin liittyy havainto-ongelma. Normaalivideo kuvaus on 1/25 sekunnin välein. Nopea luistelija ehtii luistella tässä ajassa noin ½ metriä ja kiekko liikkua jopa pari metriä. Videota tarkasteltaessa havaittaisiin, että peräkkäisissä ruuduissa pelaaja ja kiekko ovat ensin molemmat siniviivan toisella ja sitten molemmat toisella puolella. Pitäisikö paitsiotilanne ratkaista interpoloimalla molempien paikka siihen hetkeen, kun kiekko ylitti siniviivan?

Helsingin Maisteri kirjoitti...

Mitä jos tarjoaisitte palvelujanne paitsioiden ratkaisemiseksi jääkiekkoliigalle? Blogistin kirjoitelma ja ennen kaikkea kommentit osoittavat, että kykyä olisi. Kopio bloggauksesta ja kommenteista varmaan riittää todisteeksi.

Timo Suvanto kirjoitti...

Ehkä suutarin kannattaa tässä pysyä lestissään. Tosin kun itse puhaltelin juniorien otteluita 60-luvulla Orivedellä Suojan kentällä, niin toimin samanaikaisesti päätuomarina, linjatuomarina, maalituomarina ja jäähyjen ajanottajana. Ei tullut erimielisyyttä muiden tuomareiden kanssa päätöksistä. Pelaajien kanssa sitäkin enemmän, mutta sitä vartenhan oli jäähypenkki.

Juristi kirjoitti...

Kyllä minusta tässä toimii mainitsemasi oikeusperiaate. Linjatuomari puhaltaa paitsion vain silloin, kun hän näkee sen tapahtuneen. Vaikka linjatuomarin pitäisi aina sijoittua siten, että näkee mahdollisen paitsion, niin väistämättä tulee tilanteita, että näin ei ole. Hän voi vaikka pyllähtää nurin. Ei silloin puhalleta paitsiota "syytä epäillä" tai "todennäköisin syin" periaatteella.

Timo Suvanto kirjoitti...

Näin varmaan on. Paitsiosta pitää olla näyttö. Siinä mielessä analogia kuitenkin ontuu, että prosessissa ei ole syyttäjää tai puolustusasianajajaa, jonka vastuulla näytön antaminen on.