Sunday, 31 August 2014

Paska juttu, mutta tulihan tehtyä



 FB-kaverini heitti minulle haasteen: "Osallistu muovittomaan Syyskuuhun parhaalla katsomallasi tavalla. Ota pieniä tai suuria askeleita kohti muovittomampaa elämää. Henkilökohtaisilla valinnoillamme voidaan vaikuttaa puhtaampaan tulevaisuuteen."

Tottahan minä hyviin hankkeisiin osallistun, varsinkin kun sen voi tehdä parhaalla katsomallani tavalla. Tästäkään kampanjasta minulla ei ole muuta negatiivista sanottavaa kuin se, että suomen kielessä kuukauden nimet eivät ole erisnimiä.

Tässä yhteydessä olen joutunut pohtimaan seuraavaa ongelmaa. Kun käyn koiramme Emman kanssa kävelyllä, niin mikä on eettisesti ja ekologisesti paras tapa? Poiminko naapurin portin eteen tehdyt Emman kakat paperipussiin, tavalliseen muovipussiin vai "ympäristöystävälliseen" koirankakkamuovipussiin?

Muoviset koirankakkapussin vaihtoehdot. Minusta muovisen jälkiuunileipäpussin uusiokäyttö on ekologisempaa kuin varsinaisen koirankakkapussin kertakäyttö.

Ympäristöystävällinen koirankakkapussi on suunnilleen yhtä looginen käsite kuin aikoinaan filtterisavukkeiden mainostaminen keuhkoystävällisinä. En voinut olla panematta merkille, että på svenska tuotteen nimi on hienotunteisesti vain koirapussi. Soveltuu varmaan muuhunkin koirakäyttöön kuin kakkojen keräämiseen. Ehkä olisi syytä varoittaa myös soveltumattomuudesta koiranpennuille. Ne kun saattavat pusseja riepotellessaan saada muovia mahaansa.

Tuntuu aika hölmöltä käyttää erillisiä muovisia koirankakkapusseja, olivat ne kuin ympäristöystävällisiä
tahansa. Varsinkin kun vähemmän ekologisilta muovipusseilta ei voi välttyä, joten niitä väistämättä löytyy joka huushollista aivan riittävästi tähän tarkoitukseen. Paperipusseihin pakattuja tarvikkeita taas tulee luontaisesti niin vähän, että ne eivät millään riitä kolmasti päivässä Emman kanssa käveltyihin "paskareissuihin, mutta tulihan tehtyä".

Tätä kiperän dilemman kanssa painiessani olen päätynyt seuraavaan ratkaisuun.

1. Käytinpä mitä tahansa pussia, kakat laitan kompostoriin ja pussin sekajätesäiliöön.
2. Koska minulla on lahjaksi saatuna paketti "ekologisia" koirankakkapusseja, niin käytän ne loppuun, mutta en osta uusia tilalle.
3. Lupaan ja vannon kierrättäväni muovipussit kakkareissun kautta, enkä laita niitä suoraan jätesäiliöön.
4. Jos muovipussit syystä tai toisesta loppuvat, niin pidän aina varastossa paperisia varapusseja tätä varten.

"Sitä se on, totesi äiti ja siirsi tikun nokassa syrjään, ..." 

"tai ainakin muovipussissa hieman itsestään kauemmaksi"

"Ydinjätteen loppusijoituspaikka". Koirankakkahan on sitä varsinaista ydinjätettä, ainakin mikäli lehtien keväsistä yleisönosastokirjoituksista on jotain pääteltävissä. 


2 comments:

  1. parastahan ne pökäleet olis jättää sinne.
    maahan.
    Sillä paskastahan maailma pyörii.

    Se olisi parasta ekotekoa se.

    Valitettavasti naapurin pönäkkä kukkahattutäti saa slaagin jos joutuu tekemisiin niinkin arkipäiväisen jätöksen kanssa, kuin kikkare :-(

    ReplyDelete
  2. Ite tein hoitokoiran kanssa niin että minulla oli keppi mukana ja tein sillä reijän maahan johon upotin jätökset. Koira oli tosin aika pieni ja jätteet myöskin. Olen myös käyttänyt ihan vessapaperia, kadulta löytyviä roskia, pakkausmateriaaleja ti jotain luonnosta jos upotus ei ole onnistunut juuri siinä kohdassa. Muovia en pahemmin käytä joten pakkausmaterialitkin ovat sitä luokkaa. Jos on isompi koira niin en tiedä onnistuuko tuo upotus. Tärkeintä on kummiskin mielestäni se ettei ne jätökset haittaa muita ihmisiä joten improvisoin.

    ReplyDelete