Tilanteen Päivitys

Kuva: Jyrki Vesa

"En minä niin sanonut, ja vaikka sanoinkin, niin en tarkoittanut ja vaikka tarkoitinkin, niin minua on tulkittu väärin."

Äänessä ei ole Paavo Väyrynen, vaan tietysti - minä. Mutta voisi yhtä hyvin olla Päivi Räsänen selittelemässä ihmisoikeuksien julistuksen ja homoliittojen välistä kytkentää. Mitä tuli sanottua ja mitä tarkoitettua ja erityisesti mitä ei tullut tarkoitettua, vaikka tulikin sanottua.  

Mitä Päivi siis on sanonut ja mitä hän on sillä tarkoittanut ja mitä ei tarkoittanut? Ensimmäiseen kysymyksen vastaaminen on tietysti helpompaa. Suora siteeraus.

"Jos ajatellaan vaikkapa YK:n julistuksia, jotka on ihmisoikeuksien tällaisen universaalin tulkinnan kannalta merkityksellisiä, niin siellä lähdetään siitä, että jokaisella on oikeus… jokaisella miehellä ja naisella on oikeus solmia avioliitto, eli siinäkin avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi liitoksi."

Sekoilu sanoissa voidaan tulkita tietysti freudilaiseksi lipsahdukseksi, mutta lausuman tarkoitusperää tulkittaessa se täytyy asettaa kontekstiinsa. Siis johonkin sellaiseen, joka tuntuu monille ihmisille olevan täysin tuntematon käsite. Suoraan sanoen heidän omasta sijoittumisestaan mielipidekartalla riippumatta.

Päivi perustaa monet yhteiskunnalliset näkemyksensä kristilliseen uskoonsa ja sen ylimpään auktoriteettiin, eli Raamattuun. Raamattu onkin tässä suhteessa varsin mukava opus. Se on niin sekava ja ristiriitainen sisällöltään, että sieltä voi löytää  perusteet melkein mille tahansa inhimilliselle käyttäytymiselle. Kuten on löydettykin. Lukea kuin piru raamattua ei ole mitään sen rinnalla, miten uskovaiset tavaavat Raamatun yksittäisiä jakeita ja tulkitsevat näin sanaa omaksi edukseen.

Päiville Raamattukaan ei selkeästi riitä, vaan avuksi huudetaan vielä ihmisoikeuksien julistusta. Tulkinnan logiikka ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään. Päivi selittelee sanomiaan näin.

"En missään vaiheessa sanonut enkä tarkoittanut sitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki olisi ihmisoikeusjulistuksen vastainen. En ole todellakaan sanonut sellaista, enkä niin ajattele."

Et todellakaan sanonut niin. Mitä ajattelit, niin sitähän voi vain arvailla, kun ajatuksen luku ei ole vielä kovin pitkällä, vaikka tiettyjä koetuloksia onkin viime aikoina saavutettu. Käytit kuitenkin julistuksen 16. artiklaa argumenttina sille, miksi avioliittolakia ei pidä muuttaa tältä osin. Kun julistus jotenkin legitimoi avioliiton universaalisti miehen ja naisen väliseksi.

Itse tekstihän menee näin.

"16. artikla.

1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.

2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.

3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan."

Kun miehet ja naiset ovat solmineet avioliittoja jo ammoisista ajoista lähtien, niin tekstin ydin ei varmaan ole siinä, että miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto, vaan niissä reunaehdoissa. Ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvista rajoituksista. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta

Ihmisoikeuksien julistus on vuodelta 1948. Maailma, jopa nämä meidän mielestämme "sivistyneet valtiotkin" oli kovasti erilainen kuin nykyisin. Monissa valtioissa esimerkiksi eri rotuisten avioliitot olivat joko kiellettyjä tai ainakin suuresti paheksuttuja. Eikä asiat ole monissa maissa siitä miksikään muuttuneet. Vanhempien järjestämät avioliitot taitavat olla vieläkin yleisempiä kuin pelkästään parin keskinäisen päätöksellä solmitut. Vanhempien järjestämistä avioliitoista varmaan hyvin harva avioliitto on vapaa "rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvista rajoituksista". Tässä suhteessa ihmisoikeuksien julistus koostuu enemmänkin länsimaisen ajattelutavan mukaisista hurskaista toivomuksista kuin todellisista konkreettisista oikeuksista. Tosin olen aika vakuuttunut siitä, että vanhempien järjestämällä avioliitolla on tilastollisesti suurempi mahdollisuus onnistua kuin nuoren parin rakkauden huumassa solmitulla, mutta se on eri asia.

Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen oli vuonna 1948 länsimaissakin aivan toisenlainen kuin nykyisin. Suomessakin homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu aina vuoteen 1971 asti. Eli jos vaikka minun kouluaikanani olisi välitunnilla kutsunut jotain homoksi, niin se olisi ollut samaa kuin kutsua toista varkaaksi tai muuten vain kriminaaliksi. Eipä silloin juuri homoteltukaan, ei ainakaan nykyiseen malliin, jolloin "Vitun homo" on kaikesta epäloogisuudestaan huolimatta - tai ehkä juuri siksi - nuorison yleisimpiä kutsumanimiä toiselle.

On kokonaan poissuljettu ajatuksena, että vuonna 1948 tämä 16. artikla olisi voinut kuulua hieman erilaisena, kuten Päivi ehti jo aloittaa: "Jokaisella on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta, uskonnosta tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta johtuvia rajoituksia." Sanotaan nyt sekin, että pedofiilikortilla yms. on turha kuittailla. Ne ovat olkinukkeja tässä yhteydessä.

Siis mitä Päivi ihan oikeasti ajoi takaa? Kun 16. artiklan perusteella seksuaalista suuntautuneisuutta ei voida käyttää loogisena perusteena sen paremmin homoliittojen puolesta kuin vastaan, niin miksi ylipäänsä ottaa se esille? Vain siksi, että Päivi kaikkien omaan näkemykseensä sokeasti uskovien lailla poimii vain suoranaisesti tai epäsuorasti oma näkemystä tukevat argumentit. Näitä uskovia löytyy kyllä muistakin kuin Päivin hengenheimolaisten leireistä.

Täällä on muuten hyvä mielipidekirjoitus asiasta. Ai mikä on minusta hyvä mielipidekirjoitus? No, se on sujuvaa tekstiä, siinä on ainakin hieman tavallisuudesta poikkeava raikas lähestymiskulma ja se on pitkälti samaa mieltä asiasta kuin minä. Sellainen on minusta hyvä mielipidekirjoitus.