lauantai 7. elokuuta 2010

Valokuvaaminen Heurekassa henkilötietolain näkökulmasta




Tänä kesänä parin valokuvaamiseen liittyvän tapauksen yhteydessä on keskustelu käynyt säätä mukaillen kuumana. Toinen on kuvauskielto Helsingin uimaloissa pedofilian pelossa ja toinen naisten takapuolien salaa kuvaaminen Turussa.
Kummastakin on mediassa runsaasti polemiikkia puoleen ja vastaan. Koska olen käsitellyt aihetta Heurekan osalta jo aikaisemmin, en lähde tässä sen enempää järsimään näitä kahta tapausta. netistä löytyy juttua aivan riittävästi molemmista niistä kiinnostuneille. Uimala-jutusta totean vain sen, että minusta oli tyypillinen hysteerinen ylireagointi. Turun 63-vuotiaan tapauksessa taas oikea toimenpide poliisin taholta ei ollut sakottaminen, vaan sen olisi pitänyt olla hoitoon ohjaaminen. Kyseessähän on ilmiselvästi samanlainen eksyksissä oleva reppana kuin se toinen vuoden nuorempi tekstareita alaikäisille lähettelevä turkulainen.
Oliko turkulaisen peppukuvaajan kuvaaminen salaa vai kuvaaminen kaupassa hänen suurin rikoksensa? Tätä teemaa pohdittiin professori Jukka Kemppisen blogissa jo pari vuotta sitten. Kemppinen on sentään alan professori, mutta hänellekään ei ollut yksikäsitteisen selvää, onko tilan haltijalla lakiin perustuva oikeus kieltää kuvaaminen hallitsemassa tilassaan. Joten miten siis meikäläisellä fyysikolla voisi olla asiasta enempää kuin korkeintaan valistunut mielipide.


Heurekassa kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua ja siellä otetut kuvat saa yhtä pääsääntöisesti laittaa julkisuuteen. Koska viime jutussani en kuitenkaan ottanut kantaa Heurekassa otettujen kuvien julkaisuun henkilötietolain näkökulmasta, niin muutama aatos siitäkin.
Henkilötietolaki kieltää henkilötietojen keräämisen ja luovuttamisen mihinkään henkilörekisteriin ilman henkilön omaa ja lasten kyseessä ollen heidän vanhempiensakin suostumusta. Lakiin liittyy useita ymmärrettäviä poikkeuksia. Esimerkiksi valtiolliset ja kunnalliset viranomaiset pitävät monenmoisia henkilörekistereitä meistä kansalaisista sen enempää lupia kyselemättä. Ilman niitä kun vaikka verojen kerääminen tai lasten koulunkäynti olisi aika vaikeaa toteuttaa.

Pari määritelmää aluksi, niin blogin pitäjä ja lukija ovat paremmin samalla aaltopituudella sen suhteen, mistä nyt puhutaan.
Henkilörekisterillä tarkoitetaan ”käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuvaa henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla taikka joka on järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muulla näihin verrattavalla tavalla siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta”.
Henkilötiedolla tarkoitetaan ”kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elin-olosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi”

Ylin henkilötietolakia ohjeistava viranomainen on tietosuojavaltuutettu, tällä hetkellä Reijo Aarnio. Tietosuojavaltuutetun tulkinnan mukaan ”valokuvan, josta henkilö on tunnistettavissa, katsotaan olevan laissa tarkoitettu henkilötieto”.
Tunnistaminen on aika tulkinnallinen ja osin semanttinenkin juttu. Minun 90 vuotta täyttävä äitini tunnistaa minut ja muut lähisukulaiset hädin tuskin kasvoista kasvoihin nähtäessä, valokuvista ei enää ketään. Tätä kriteeriä tuskin kuitenkaan tietosuojavaltuutetun tulkinnassa tarkoitetaan,vaan sitä, että kuvan henkilön henkilöllisyys pitäisi saada jotenkin selville pelkän kuvan avulla. Tämä lienee aika vaikeaa, ellei henkilötietoja ole liitetty itse kuvaan, kuten netissä näkee usein mm. Facebookissa olevan.
Edelleen samaa lähdettä lainaten: ”Tunnistettavuuden arvioinnissa lienee katsottava lähdettävän liikkeelle objektiivisesta mittapuusta. Koska arviointiin liittyen ei ole toistaiseksi olemassa laajaa ennakkokäytäntöä ja sitä on muutoinkin vaikea yleispätevästi soveltaa, voidaan arvioinnin jonkinlaisena lähtökohtana pitää Euroopan neuvoston hyväksymiin eri aloja koskeviin tietosuojasuosituksiin sisältyvää kriteeriä, jonka mukaan henkilöä ei pidetä tunnistettavissa olevana, jos tunnistaminen vaatii kohtuuttomasti aikaa, kustannuksia ja työtä."
Yhden määritelmän selvittäminen johtaa usein vain ojasta allikkoon. Kuinka paljon on kohtuuttomasti ja miten aikaa, kustannuksia ja työtä painotetaan toisiinsa nähden. Liika on liikaa mutta kohtuus on yleensä liian vähän.
Ei jäädä tätäkään sen enempää märehtimään, vaan jatketaan tietosuojavaltuutetun lainaamista:
"Henkilötietolaki sisältää myös luettelon poikkeuksista, jolloin lakia ei sovelleta. Tällaisia poikkeuksia ovat mm. henkilötietojen käsittely henkilökohtaisiin tai tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin (esim.kuvien, myös kännykkäkameran kuvien, ottaminen ja järjestäminen omaan valokuva-albumiin tai kännykkäkameran kuvien järjestäminen omaan tietokonetiedostoon), sanomalehdissä tai muissa tiedotus-välineissä julkaistujen kuvien kokoaminen (esim. lehtileikkeiden kerääminen), valokuvien käyttäminen toimituksellista tarkoitusta varten sekä valokuvien käsittely taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituk-sessa (esim. valokuvanäyttelyn järjestäminen tai kirjan kuvituksen toteuttaminen).”
Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat lukaista koko jutun VALOKUVA JA YKSITYISYYDEN SUOJA HENKILÖTIETOLAIN KANNALTA.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Heureka on julkinen paikka ja siellä saa pääsääntöisesti vapaasti niin valo- kuin videokuvata. Tarkastellaan tätä videota esimerkkinä, videoon kun sovelletaan pitkälti samoja säädöksiä kuin valokuviin.
Tämä video pitää sisällään lähinnä sen noin viittä nuorta koskevan henkilötiedon, että he ovat olleet Heurekan tiedeleirillä kesällä 2010. Henkilötieto sinänsä on aika harmiton, mutta ilman lasten ja heidän vanhempiensa lupaa ei olisi luvallista pitää tätäkään koskevaa rekisteriä tai kerätä ja luovuttaa tietoja siihen. Voisiko tämän videon julkaiseminen YouTubessa ja sitä kautta myös tässä blogissa olla laissa kiellettyä henkilötietojen luvatonta keräämistä henkilörekisteriä varten? Vaikka rekisteriä ei vielä olekaan, niin kerätty tieto mahdollistaisi sellaisen perustamisen.
Kun itse kysyy ja itse vastaa, niin ainakin Havukka-ahon ajattelijan mielestä tulee vähiten jälkipuheita. Siitä en ole niinkään varma, mutta teen sen kuitenkin.
Ei ole kielletty. Ja miksei?
Koska näiden henkilöiden henkilöllisyyden selvittäminen ilman kohtuutonta aikaa, kustannuksia ja työtä ei olisi mahdollista. Ei vaikka yhden harvinainen etunimikin Sakari vilahtaa eräässä kohtauksessa nopeasti ohitse. Ei myöskään siksi, koska tämän blogin sisältö voidaan laskea toimitukselliseksi aineistoksi.
Jos ottaisin jokaisesta tiedeleiriläisestä videopätkän, jossa leiriläinen kertoisi jotain itsestään, niin oltaisiin jo ihan eri tilanteessa. Tällaisen videon julkaiseminen netissä ilman lasten ja heidän vanhempiensa lupaa olisi jo aika arveluttavaa henkilötietolain kannalta. Vastaavanlainen tilanne on vaikka laivayhtiöiden tapa kuvata kaikki laivaan tulijat ja myydä kuvat sitten heille matkamuistona. Systemaattisesti kerätyistä kuvista voisi periaatteessa muodostaa henkilörekisterin ilman matkustajien lupaa. Ei tosin ihan helposti ilman taustatietoja. Toisaalta tanskalaisen poliisimurhaaja Christensenin jäljille päästiin pitkälti laivalla otetun valokuvan ansiosta. Ei kuitenkaan minkään rekisterin avulla (koska sellaista ei ole, ainakaan minun tietääkseni kuvia ja matkustajatietoja ei yhdistetä), vaan valokuvan löytyessä murhaajan hotellihuoneesta.

Turun peppukuvaajakin liittyy teemaan (ainakin kevyesti sivuten) siinä mielessä, että hän oli tallentanut enempi vähempi systemaattisesti suuren ihmisjoukon yhden henkilötiedon. Millaiset pikkuhousut heillä on hameen alla vai onko housuja lainkaan. Henkilön tunnistaminen eli housujen kuvan liittäminen tiettyyn henkilöön saattaa olla kuitenkin vaikeaa ilman tietosuojavaltuutetun mainitsemaa kohtuutonta aikaa, kustannuksia ja työtä. Nimittäin epäilen, että 63-vuotias ei kuvauksensa jälkeen käynyt kysymässä peppunsa henkilötietoja.
Laissa sanotaan, että arkaluonteisia henkilötietoja ei saa tallentaa. Täyttävätkö pikkuhousut tämän määritelmän, sitä voinee jokainen mielessään aprikoida. Lakimiehet jopa rahan edestä, jos juttu menee oikeuteen asti.

Yksityisyyden suoja on hieno asia ja siitä on syytä pitää kiinni yhtenä demokraattisena perusoikeutenamme. Sananvapaus on yhtä lailla tärkeää. Se käsitä ainoastaan oikeutta ”levittää sanaa” vaan myös ottaa sitä vastaan. Hysteerinen yksityisyyden suoja saattaa vaarantaa tämän oikeuden. Valokuvan suhteen tunnutaan välillä koeteltavan molempia rajoja: paparazeista kaiken kuvaamisen ilman kuvattavan suostumista kieltäjiin.

ps. Eiköhän alussa mainitsemani entisen ministerin maanista tekstiviestittelyä alaikäiselle tytölle ole syytä tarkastella enemmän yksityisyyden suojan kuin sananvapauden näkökulmasta. Tai sitten ei kummastakaan.

pps. Puutarhasta huolta pitäminen on tänä kesänä ollut todella vaikeaa. Ainakin meillä paikat ovat päässeet pahasti kuivahtamaan. Virkistäviä syyssateita kaivattaisiin jo nyt.

15 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Hauska mies tämä Suvanto. Hänestä yllä oleva sekava tajunnanvirta on toimituksellista aineistoa. Kohta hän rupeaa varmaan väittämään räpsäisyjään valokuvajournalismiksi.
Minulta ehdottomasti arviointiin rasti ruutuun kohtaan "Hauska"

Timo Suvanto kirjoitti...

Olen yrittänyt pysyä poikkitieteellisessä tajunnanvirrassa. Jos se tässä kirjoituksessa on muuttunut turbulentiksi, niin en voi kuin valittaen pyydellä anteeksi.
Toimituksellinen aineisto tässä yhteydessä ei tarkoita, että se olisi jotenkin journalistisesti pätevää, vaan että se ei ole mainosmateriaalia. Omakehua kun ei vielä lasketa mainokseksi.
Valokuvajournalistiksi minusta ei ole. En ole koskaan niin väittänytkään. Ainoa todellinen meriittini valokuvan saralla on ollut vastaanottaa ensimmäinen ja nähtävästi toistaiseksi ainoa "Kuukauden kärsä" - arvonimi.

http://puusa.blogspot.com/2009/02/videocast.html

Tätäkään palkintoa en saanut yksin, vaan sekin piti jakaa Sakari Mäkelän ja Olli Rinteen kanssa. Murheellista.

Eeva Mielos kirjoitti...

Hei
Merjan kaltaiset jatkuivat ilkeilyt voisi jättää vaikka julkaisematta. Ne eivät vie asiaa yhtään eteenpäin.
Kiva juttu ja enpä ollut tullut koskaan ajatelluksi valokuva-asiaa tästä näkövinkkelistä.
Lisää tällaisia juttuja.

Keski-ikäinen nainen kirjoitti...

Kiitos! Hyvin kirjoitettu ja tiivistä asiaa!

Timo Suvanto kirjoitti...

Sensuroin sen verran, että keskusteluun osallistumattomien nälvimistä en hyväksy. Minua saa kritisoida aivan vapaasti, pystyn kyllä puolustamaan itseäni.
Alatyylin kommentit(siis minun tyyliäni krouvimmat haistattelut) eivät myöskään mene lävitse.
Toistaiseksi seulan läpäisemättömiä kirjoituksia on ollut sirkkelimiehen yhden käden sormilla laskettava määrä.
Mukavaa tietysti olisi, jos tulisi enemmän itse substanssia koskevia kommentteja. Niihin olen pyrkinyt vastaamaan mahdollisimman nopeasti.

Merja kirjoitti...

Sika tuntuu olevan Suvannolle kovasti mieluisa eläin, tämän blogin otsikoista päätellen. "Kuukauden kärsä" menikin ihan oikeaan osoitteeseen. Niin sikamaisesti Suvanto ja hänen kaverinsa ovat olleet ajamassa alas valokuvausta ammattina.

Timo Suvanto kirjoitti...

Maailmaan mahtuu mielipiteitä. Eteenpäin johtavaa keskustelua vain ei tahdo syntyä, jos lähtökohta on sama kuin olla oikeassa verbin taivutuksessa pohjalaisittain.
Moon oikias, soot vääräs, soon kans
vääräs.
Moomma oikias, tootta vääräs, noon
aivan mettäs!
Näin ainakin pohjalaisen kapellimestari Jorma Panulan mukaan.

Merjan ja hänen mestarinsa näkemys asioiden tilasta tuntuu lähtevän tältä pohjalta. Joten kirjataan mielipiteenä keskustelupöytäkirjaan, mutta mielipiteen vaihtoon en viitsi ryhtyä. Perusteluna siteerattakoon vaikka toista jääräpäätä, eli pilapiirtäjä Kari Suomalaista. "En koskaan vaihda mielipiteitä kenenkään kanssa. Omani ovat parempia!"

Anonyymi kirjoitti...

Valokuvataiteilija en ole, mutta pyrin valokuvausharrastuksessani taiteellisuuteen. Omasta mielestäni parhaat kuvat olen vienyt nettigalleriaani.

Galleriassa on kuvasarja, joka on otettu maksuttomassa Maailma kylässä -tapahtumassa Helsingissä Kaisaniemen puistossa pari kolme vuotta sitten. Jokaisessa kuvassa on yksi ihminen pääosassa, joko koko- tai puolivartalokuvassa tai lähikuva kasvoista, muut ihmiset (jos heitä kuvassa on) ovat terävyysalueen ulkopuolella.

Kuvauskohteet olen valinnut valokuvauksellisuuden perusteella: jollakin on taidokas kampaus tai päähine, ylväs ryhti, intensiivinen ilme ja katse tai jokin muu seikka ulkoisessa olemuksessaan, joka miellyttävällä tavalla on kiinnittänyt huomioni ja herättänyt ihailua.

Kuvien nettijulkaisuun en ole kysynyt lupaa, koska kuvatessani oletin kuvien jäävän tietokoneeni kovalevylle. Suurin osa kuvista on otettu konsertin loputtua, kun ihmiset ovat vauhdilla poistumassa tapahtumasta. Jos olisin lähtenyt juoksemaan kuvattavia kiinni julkaisulupaa kysyäkseni, suurin osa mahdollisista mielenkiintoista kuvattavista olisi ehtinyt kadota ihmisjoukkoon.

Kuvista ei käy ilmi kuvattavista muuta tietoa kuin tapahtuman nimi, paikka ja päivämäärä. En mainosta nettisivuani aktiivisesti, mutta jos joku löytää kuvansa ja haluaa sen poistettavan, sivulla on yhteystietoni.

En liitä tähän kuvasarjan osoitetta, koska nettisivuni liikennemäärä on hyvin pieni ja näin suositussa blogissa olevan linkin kautta kävijämäärä saattaisi ylittää rajan.


Olen lukenut netistä kaiken löytämäni tiedon, mikä koskee valokuvaamista julkisella paikalla ja kuvien julkaisemista netissä. Tämä Timo Suvannon teksti on harvinaisen selkeästi ja kansantajuisesti kirjoitettu, ja siinä on erinomaisesti asiaa täydentäviä käytännön esimerkkejä ja linkkejä. Tekstin perusteella en kuitenkaan pysty arvioimaan, onko minun ihmiskuvasarjallani lakiin perustuva oikeus olla julkisesti esillä netissä.
Tämä ei suinkaan johdu siitä, että Suvannon teksti olisi huonosti kirjoitettu, vaan nimenomaan siitä, että raja on edelleen joissain tapauksissa hyvin häilyvä. Etenkin kysymys siitä, muodostaako kuvasarjani henkilötietolain tarkoittaman rekisterin, etsii edelleen vastausta.

Mieluusti haluaisin jokaiselta kuvasarjan ihmiseltä pyytää näin jälkikäteen julkaisuluvan galleriassani, mutta siihen ei liene mahdollisuutta, koska ”tunnistaminen vaatii kohtuuttomasti aikaa, kustannuksia ja työtä”.

PL

Timo Suvanto kirjoitti...

Minun tulkintani on edelleen sama. Tunnistaminen tarkoittaa sitä, että esim. ihmiskuvasarjassa olevien henkilöiden henkilöllisyys on pystyttävä selvittämään ilman "ohtuuttomasti aikaa, kustannuksia ja työtä". Se EI siis tarkoita sitä, että joku jonkin henkilön tunteva tunnistaa hänet hieman epäselvästä tms. kuvasta. Joten minun mielestäni voi aivan vapaasti laittaa tälle palstalle linkin galleriaasi. Niin minäkin mainostan omaa blogiani aina sopivan tilaisuuden tullen ja välillä sopimattomankin.
Mutta tartutaan härkää sarvista. Laitan kyselyn tietosuojavaltuutetun toimistoon. Ehkä sieltä löytyy joku kommentoimaan tälle blogille. Jos ei löydy, niin mitä virkaa koko toimistolla on.

Timo Suvanto kirjoitti...

Edellä mainostamaani julkaisua VALOKUVA JA YKSITYISYYDEN SUOJA HENKILÖTIETOLAIN KANNALTA on päivitetty. Täällä päivitetty versio pdf-muodossa

http://www.tietosuoja.fi/uploads/qw2kuu7_1.pdf

Timo Suvanto kirjoitti...

Nähtävästi Jumalakin lukee Timon poikkitiedepalstaa (totta kai lukee, koska lukee kaikkia), kuuli ja täytti toivomukseni sateista. Tänään sitä tuli kuin Esterin ahterista. Kaksi sammakkoakin loikki sadetta pakoon tänne saunamökkini toimistoon. Häädin ne tylysti ulos. Ei kai kurnuttajat sentään sokerista tehtyjä ole?

Anonyymi kirjoitti...

Jos saan vielä vähän hämmentää asiaa, niin ottaisin pohdiskeluun kuvat taideteoksena. Henkilörekisterilaissa on poikkeussäädös taideteosten kohdalla. Yksittäinen valokuva ylittää harvoin teoskynnyksen ja sitä pidetään "vain" valokuvana, ei taideteoksena. Sen sijaan mielestäni valokuvien joukko voi sopivasti yhdistettynä edellyttää sellaista luovuutta, että kokonaisuutta voi pitää taideteoksena. Minä olen kuvannut ihmisiä torilla ja tehnyt siitä taideteoksen "torielämää". Samalla lailla olen tehnyt taideteoksen "Lentokentällä". Molemmat teokset koostuvat joukosta valokuvia nettisivulla esitettynä.

Rikonko henkilörekisterilakia taideteoksillani? En uskalla kysyä tuomareilta tai tietosuojavaltuutetulta. Olen mieluummin siinä uskossa, että taideteokseni saa julkaista.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kommentti tulee vähän myöhässä.

Julkisella paikalla olevia ihmisiä saa vapaasti kuvata ja kuvat julkaista, kunhan ne eivät esitä kohteitaan jotenkin halventavassa valossa. Olisi hauskaa nähdä yo. teokset.

Pete kirjoitti...

Minulla on itselläni sellainen käsitys, että julkisuushenkilöitä saa kuvata, ja kuvia heistä saa laittaa nettiin näkyviin, heiltä lupia pyytämättä. Mutta mikäli kyse on ei-julkkiksesta, ns. "tavallisesta ihmisestä", niin niitäkin kuvia saa laittaa nettiin, mutta vain heidän luvallaan, MIKÄLI ovat kuvassa se "pääasia". Sen sijaan jos ottaa kuvia vaikkapa arkkitehtuurista ja luonnosta, ja ne ovat kuvassa pääasia, silloin kuvissa tahattomasti esiintyviltä henkilöiltä ei tarvitse lupaa julkaisuun, kunhan vain (sanojasi lainatakseni) "ne eivät esitä kohteitaan halventavassa valossa". Olenko siis oikeassa? Jos olen, voisi joku minua lahjakkaampi henkilö alkaa myymään Suomen lehdistölle "uunituoreita valokuvia" julkisuushenkilöistä, lisäansioiden toivossa. Toisaaltaan, en edes tiedä onko sellaisista kuvista minkäänlaista kysyntää Suomessa, kun lehdistöllä on jo omia valokuvaajia ja arkistotkin käytössä. Ehkä olisi kannattavampaa mennä kuvaamaan kuninkaallisia ulkomailla, jospa valokuvista saaduilla tuloilla saisi riittävästi hyvitystä matkakustannuksiin.

Jos olen väärässä, käsityksiäni saa vapaasti oikoa, ja ehkä pitääkin.

Timo Suvanto kirjoitti...

Valitettavasti olet väärässä suurin piirtein joka kohdassa. Julkisella paikalla saa kuvata ketä vain ja kuvat saa julkaista, kunhan ne eivät ole kohdetta loukkaavia. Julkista tehtävää hoitavan kuvan julkaisukynnys on alempi, jos kuvan tilanne liittyy henkilön viranhoitoon tai on muuten merkittävä hänen kykynsä hoitaa virkaansa kannalta. Julkkis on vähän eri asia.