Piilo- vai avomainontaa?

Ilta-Sanomien "toimituksellinen artikkeli" ja siihen liittyvä "kuvajournalistinen valokuva" Kaija Koosta ja Peugeotista on poistettu lehden nettisivuilta, mutta oheinen ruutukaappaus niistä on vielä jäljellä. Teksti on nippa nappa luettavissa kuvaa hiirellä klikkaamalla. Jos haastateltavalla ei ole muitä kuulumisia kerrottavana kuin ylistää uutta autoaan "sen ajattelevan puolestani" tai "se on minulle kuin uusi koti", niin toimittajan journalististen hälytyskellojen pitäisi alkaa soida ja kovaa.

Julkisen sanan neuvosto antoi  langettavan päätöksen Ilta-Sanomille piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti kehui itse ja antoi haastateltavan kehua tiettyä automallia kritiikittömästi ja mainosmaisesti, eikä väitteille esitetty riittäviä perusteita.

Neuvostolle asiasta kantelun tehneen henkilön mukaan ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä ja piilomainonta on torjuttava. Ilta-Sanomien verkkolehdessä 18.6.2011 julkaistu juttu on artikkeliksi naamioitu mainos, jossa on toimituksellista sisältöä vain siteeksi.

Vastineessaan julkisen sanan neuvostolle Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Ilta-Sanomien toimittaja on haastatellut Ilta-Sanomien verkkolehdessä 18.6.2011 julkaistua juttua varten Kaija Kokkolaa (jäljempänä Kaija Koo) juhannuskeikoista. Laulajatar on kertonut matkustavansa keikoille omalla autollaan, ja tässä yhteydessä hän on tuonut esiin sen, että hän on varsin ihastunut uuteen autoonsa. Uutta, Peugeot-merkkistä, autoa on hänen kertomansa mukaan myyty Suomessa vain yksi kappale. Kaija Koo on painottanut ihastuneensa autoon autokaupassa ollessaan ja tehneensä heräteostoksen.

Ilta-Sanomat katsoo Sadeojan mukaan, ettei jutussa ole kyse toimituksellisen aineiston muotoon puetusta ilmoituksesta taikka piilomainonnasta. Ilta-Sanomat ei ole vastaanottanut automerkiltä minkäänlaista taloudellista etuutta jutusta eikä myöskään ole tietoinen siitä, että Kaija Koolla olisi sopimusta automerkin kanssa. Ilta-Sanomien tarkoituksena ei ole ollut tukea tuotteen myyntiä, vaan kertoa ajoneuvon tärkeästä merkityksestä paljon keikkailevalle, vuosittain 35 000–40 000 kilometriä ajavalle, suomalaistähdelle. Kyseissä jutussa ei ole kritiikittömästi tuotu esiin Peugeot-merkkiä yleisesti, vaan siinä on kuvailtu Kaija Koon keikkamatkailua ja hänen Suomessa ainutlaatuista autoaan laulajattaren kommenttien mukaisesti. Näin ollen juttu on tehty journalistisin, ei kaupallisin tai mainonnallisin perustein.

Miten tähän pitäisi oikein suhtautua? Tarkastellaan asiaa aluksi vaikka semantiikan näkökulmasta. Sana "piilo" yhdyssanassa tarkoittaa jotain sellaista, joka ei ole näkyvillä. Piilopaikka, piilokopio sähköpostista, kuurupiilo. Jos jotain mainostetaan näin räikeästi sekä tekstissä että kuvassa kuin Ilta-Sanomat on tässä tapauksessa tehnyt, niin minusta kyseessä on avomainos, ei piilomainos.

Koska julkisen sanan neuvoston päätöksillä ei ole toimeenpanovaltaa ja sen arvovaltakin oli lautakasajutun jälkeen vähän niin ja näin, niin termin "langettava päätös" sijasta käyttäisin termiä "sormenheristys" ja "vapauttava päätös" sijasta vaikka termiä "pään silitys".

Päätoimittajan rooliin kuuluu tietysti lehtensä puolustaminen. Siitä huolimatta odottaisi joskus vähän enemmän itsekriittisyyttä lehdistönkin taholta. Selvän mokan myöntäminen ei vie arvovaltaa, pikemminkin se lisää sitä. Lipsahduksia ja ylilyöntejä tulee kaikille. Koska lukija taajuaa  ilman muuta päätoimittajan tässä asiassa joko valehtelevan tai sitten olevan täysi idiootti tässä asiassa, niin miten lehteen voidaan luottaa muissakaan jutuissa.

Hesarissa sen sijaan oli 24.12.2011 juttu Sinituotteen toimitusjohtaja Ilkka Brotheruksesta. Jutun kuvituksena olleesta valokuvasta voi sen sijaan hyvällä omalla tunnolla todeta sen olevan piilomainontaa. Sen verran hyvin Sinipiika on saatu kuvaan piilotettua, että ainakaan minä en sitä sieltä löytänyt. Tosin samaan hengenvetoon voi todeta, että en myöskään keksinyt miten 5/6 tyhjää tilaa sisältävä profiilikuva antaa itse juttuun lisäarvoa. Ellei sitten sen viesti ole, että se on siivottu puhtaaksi kaikesta ylimääräisestä yhtä kätevästi kuin Sinituotteen siivousvälineillä.

 Koittakaapas löytää Sinipiika tästä kuvasta! Niin hyvin se on saatu piilotettua.

Beetlehemin tähdestä, osa II

Helsingin Sanomien tiedesivuilla Risto Heikkilä kertoo 20.12.2011 näkemyksistään Raamatun Betlehemin tähden taustoista. Lukijat voivat sitten itse tykönään päätellä, kumpi Heikkilän tekstissä painottuu enemmän, Raamatun kertomus vai tähtitiede.

Matteuksen jouluevankeliumissa tähdestä kerrotaan seuraavaa

1 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä.
2 He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme."
7 Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. 
8 Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä."
9 Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Itse en osaa millään pitää tätä muuna kuin pelkkänä tarinana. Astronomisilla faktoilla spekulointi sen suhteen on yhtä mielekästä kuin pohtia, saattoiko maailma tosiaan syntyä sotkan munasta. Kirjoitin Betlehemin tähdestä tässä blogissa jo vuosi sitten. Siitä huolimatta pieni huomio Jupiterista ja sen liikkeistä taivaalla.

 Jupiterin näennäinen liike kiintotähtien suhteen noin vuoden ajalta.

Planeetoilla on kahdenlaista liikettä taivaalla. Toinen näistä on näennäistä ja johtuu maapallon pyörimisestä. Planeetat kiertyvät idästä länteen muiden taivaankappaleiden lailla. Toinen on todellista eli  liikettä Auringon ympäri, minkä johdosta Maasta katsottuna planeettojen asema kiintotähtien suhteen vaihtelee. Ne näyttävät menevän välillä hieman kiintotähtiä nopeammin länteen, välillä taas ikään kuin ryömivän hitaasti kohti itää. Käännöskohdassa planeetat näyttävät olevan hetken paikoillaan. Siis suhteessa kiintotähtiin, ei suhteessa maapallon pyörimiseen, kuten  Raamatun tekstissä annetaan ymmärtää.

Tähtitieteellinen spekulaatio Jouluevankeliumilla on sinänsä hauskaa ja jopa opettavaista, mutta ehkä tiedesivuilla olisin painottanut enemmän tähtitieteeseen kuin Raamatun kertomukseen. Tulkoot tämä näkökulma nyt esille edes poikkitieteellisessä viitekehyksessä.

Toivotan samalla hyvää joulua kaikille Poikkitieteellisen lukijoille.

Korrektia siteeraamista

 

Kuvan lähde: Heslingin Sanomat 17.12.2012

Bloggauksenini Varkaus vai sitaatti? herätti sen verran runsaan keskustelun, että heitän vielä vähän lisää löylyä kiukaalle. Alla olevat näkemykset ja tulkinnat ovat täysin minun omiani. Ehkä niitä voidaan pitää kuitenkin tekijänoikeusasioista keskimääräistä enemmän selvää ottaneen maallikon näkemyksinä - mitä se sitten tarkoittaakin.  

Hesarissa oli tänään artikkeli otsikolla "Ruotsalaislehti esitti Soinin rotanhäntäisenä muumina". Artikkelin kuvituksena olisi osa kuva osasta artikkelia siten, että artikkeliin liittyvä pilakuva oli kokonaisuudessaan näkyvissä.

Tekijänoikeusrikkomus vai sitaatti? Minun mielestäni selkeä sitaatti. Artikkelin aiheena oli ruotsalaislehden näkemys Suomen sisäpolitiikasta. Nimenomaan tämä ulkomaalaisnäkökulma tekee minusta kuvasitaatin tässä hyväksyttäväksi. Asiaan vaikuttaa myös se, että Hesari ei tällä uutisella selvästikään kilpaile Dagens Nyheterin kanssa, vaan tuo esille naapurimaassa esitetyn näkökulman Suomen politiikkaan. 

Kuvan lähde: Kirkko ja kaupunki 47/2012

Hesarin artikkelissa mainitaan myös Kirkko ja kaupunkilehden numeron 47/2012 sivulla 28 oleva pilapiirros Soinista. Siitä ei ole kuvasitaattia. Minusta ei ole syytäkään olla, ei ainakaan ennen kuin pilapiirroksesta nousisi yleinen kohu. Ilman jotain vastaavaa journalistista ulottuvuutta toisesta lehdestä otettua kuvaa ei voida käyttää ilman lupaa.  Ainoa moitittava asia tässä olisi minusta se, että Hesari ei mainitse pilakuvan olevan lehden mielipidepalstalla eikä suinkaan toimituksen tuomana aineistona.

Tässä blogissa se kuitenkin on. Katson oikeudeksi siteerata kuvaa esimerkkinä siitä, mikä on missäkin yhteydessä hyväksyttävää. Tässä blogissa tämä pilakuva selventää tätä ajatusta. Tekijänoikeuksissa on aina myös taloudellinen pohjavire mukana, vaikka sitä ei lain joka kohdassa alleviivatakaan. Minusta siteerauskynnys epäkaupallisessa yhteydessä, kuten tässä blogissa on matalampi kuin vaikka Hesarin sivuilla. Tekijänoikeuslaki ei ota nettiä huomioon oikeastaan mitenkään. Minusta vaikuttava tekijä on myös se, onko kuva muualla netissä vapaasti katsottavissa. Myös se alentaa sitaattikynnystä, toki silloinkin sen pitää tapahtua "hyvän tavan mukaisesti". Hesarin otsikossa oleva kuva on otettu maksullisen digilehden sivuilta. Rajatapauksessa tämä tekisi siteeraamisen ainakin eettisesti arveluttavammaksi kuin vapaasti netissä katsottavan kuvan siteeraamisen.  Tosin oli siteeratun sivun kuva nähtävissä myös lehden maksuttomilla sivuillakin.

Siteeraan vielä lopuksi Wikipediaa, tuota kaikkien tietojen äitiä. Tässä yhteydessä pidän Wikipedian tekstiä erinomaisen selkeänä.

"Sitaattioikeus eli siteerausoikeus on Suomen tekijänoikeuslain 22 §:ssä määritelty tekijänoikeuden rajoitus, jonka mukaan "julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Sitaattioikeutta käytettäessä siteerattava teos ja sen tekijä (alkuperäinen lähde) on ilmoitettava, muutoin siteerausta voidaan pitää tekijänoikeuden loukkauksena, vaikka siteerausoikeuden ehdot muutoin täyttyisivätkin.

Siteerausoikeuden käyttöä pohdittaessa on tärkeää, että lainauksen käytön ja siteerattavan teoksen välillä on asiallinen yhteys. Vääristelevän sitaatin, eli sellaisen joka antaa virheellisen tai puutteellisen kuvan alkuperäisestä teoksesta, julkistaminen on tekijänoikeusrikkomus, koska se ei täytä sitaattipykälässä säädettyä hyvän tavan mukaisuutta koskevaa vaatimusta.

Siteerausoikeus ei ole sidottu teoslajiin, vaan periaatteessa tekstin lisäksi voidaan siteerausoikeudella käyttää myös valokuvia, musiikkia ja muunlaisia teoksia, niin kauan kuin alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välinen asiallinen yhteys täyttyy. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:9 otetaan kuitenkin kanta, ettei elämäkerrallisessa multimediateoksessa voida sitaattioikeuden perusteella käyttää lyhyitä musiikkinäytteitä. Toisaalta lausunnossa 2002:16 suhtaudutaan varovaisen myönteisesti kuvasitaatteihin ja todetaan, että elokuvista voi tulla kyseeseen korkeintaan joidenkin sekuntien mittaiset lainaukset."

Sietämätöntä besserwisserismiä, osa ties kuinka mones

Viimeisimmässä Tiede-lehden numerossa 12/2011 selitetään, miksi suihkukoneet lentävät noin 10 kilometrin korkeudessa. Lyhyessä jutussa ei voida tietenkään kertoa aerodynamiikan saloista kovin syvällisesti. Minun fyysikon sieluuni kuitenkin särähti seuraava kappale.

"Vaakalennossa koneen nostovoima on sama kuin koneen paino. Koska ilman tiheys pienenee lentokorkeuden kasvaessa, koneen on riittävän nostovoiman saavuttamiseksi lennettävä nopeammin. Ilman pienen tiheyden ansiosta vastus säilyy kuitenkin vakiona eikä kasva kuten yleensä nopeuden kasvaessa. Tästä syystä polttoaineenkaan kulutuskaan ei lisäänny."

Aerodynamiikkaa tuntematon saa tekstistä helposti sen kuvan, että korkealla lennettäessä ilmanvastus ei enää riipu nopeudesta, mikä ei varmaan ollut kirjoittajan tarkoitus. Jotta lauseen voisi ymmärtää oikein, on tiedettävä, miten ilmanvastus ja nostovoima riippuvat ilman tiheydestä ja lentokoneen nopeudesta.

Aika lailla yksinkertaistetun aerodynaamisen mallin mukaan molemmat ovat verrannollisia ilman tiheyteen ja nopeuden neliöön. Siitä syystä vaakalennossa ilmanvastus pysyy suunnilleen vakiona lentokorkeudesta riippumatta. Jumbo-jet lentää noin 12 kilometrin korkeudessa. Ilman tiheys siellä on noin 1/4 siitä mitä se on lähellä maan pintaa.

Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että Jumbo-jet lentää normaalissa lentokorkeudessaan noin kaksinkertaisella nopeudella verrattuna siihen nopeuteen, millä se lentäisi lähellä maan pintaa. Vaikka lentokorkeuteen nousu vaatii tietysti ylimääräistä energiaa, niin se on taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi ainakin meluhaitat olisivat melkoiset, jos koneet suihkisivat täyttä vauhtia matalalla.

Lentokoneen moottoreistaan saama antoteho paranee korkealla lennettäessä. Teho = Voima x Nopeus, joten vastuksen ja samalla työntövoiman pysyessä vakiona, konetta eteenpäin vievä antoteho kaksinkertaistuu nopeuden kaksinkertaistuessa.  Polttoaineen kulutus on sidottu aina johonkin muuhun, yleensä joko aikaan tai kuljettuun matkaan. Suhteessa aikaan kulutus pysyy samana, mutta suhteessa matkaan puoliintuu.

Todellisuudessa aerodynaamiset ja moottorin tuottamat voimat ja niistä seuraava polttoaineen kulutus ovat paljon monimutkaisemmassa riippuvuussuhteessa nopeuteen ja ilman tiheyteen. Ohessa vielä hyvin periaatteellisella tasolla oleva malli siitä, miten mm. polttoaineen kulutus, ilmanvastus ja pisin lentomatka riippuvat nopeudesta tietyllä lentokorkeudella.

Varkaus vai sitaatti?

Kuva: Matti Matikainen

Helsingin Sanomat kertoi 9.12.2011 kulttuurisivuillaan, että useat ulkolaiset lehdet olivat julkaisseet lupaa kysyttämättä yllä olevan Matti Matikaisen Iltalehdelle ottaman kuvan. 

Miten kuva voi olla tässä blogissa, vaikka minäkään en ole kysynyt tekijältä lupaa sen julkaisemiseen? Siksi että kuva tässä yhteydessä on sitaatti, johon minulla tekijänoikeuslain mukaan on oikeus. 

Selkeytetään  vähän käsitteitä. Jos kertoisin tässä bloggauksessa Linnan juhlista yleensä tai jopa kyseisestä Angry Bird -mekosta Linnan juhlissa, niin yo. kuvan käyttö ilman lupaa olisi selkeästi tekijänoikeusrikos, ainakin rikkomus. Sen sijaan kun käsittelen yo. kuvan laitonta käyttöä mm. Los Angeles Timesin sivulla, niin tässä yhteydessä kuva on sitaatti,: "siteerattava teos havainnollistaa, selkeyttää tai taustoittaa jollain tavalla lainaajan omaa esitystä". 

Sitaatin ja tekijänoikeusrikkomuksen välinen raja on veteen piirretty viiva. Kuvasitaatti on sallittu, kun teksti käsittelee siteerattua kuvaa, mutta ei välttämättä enää, kun teksti käsittelee kuvan tapahtumaa ja vielä vähemmän, kun kuva on "vain" tekstin kuvituksena. Tämä on minun käsitykseni asiasta. Jos joku on toista mieltä tästä asiasta, niin sana tällä palstalla on vapaa. Minut on ennenkin haastettu ns. viivalle tekijänoikeusasioissa, mutta ottaessani haasteen vastaan haastajat ovat vetäytyneet vähin äänin takavasemmalle kuin Klitshkon veljesten painavia iskuja pelkäävät vastustajat nyrkkeilykehässä.

Savolaista tekijänoikeutta

Alla tekijäoikeusneuvoston antaman lausunnon loppuosa edellisen blogin kommenteissa käsitellyn teoskynnyksen pakeilta. Asian käsittelyssä eivät olleet paikalla sen paremmin neuostossa valokuvausta edustava asianajaja Mari Lampenius kuin hänen varamiehensä yhteiskuntatieteiden maisteri Heikki Jokinen.

Kuten alla olevasta lausunnon perusteluista käy ilmi, niin valokuvan teoskynnyksen korkeus on hyvin savolainen: "Voip olla niinniin, voip olla toisiinnin piäin". Lakaimiehillä on sanonta, että sotketut asia selvitetään ja selvät asiat sotketaan, riippuen siitä kummalla puolella pöytää ollaan. Tekijänoikeusasioiden suhteen voisi todeta, että laki itsessään on niin sotkuinen, että lisäsotkemissa ei lakimiehiä tarvittaisi. Ei ainakaan päättämään, mitkä valokuvat ovat taidetta ja mitkä postmodernia tekotaidetta.

Sanokaa nyt hyvät ihmiset, olenko aivan väärässä, kun alla oleva kuulostaa minusta lähinnä postmodernilta kafkalaisuudelta.

"Tekijänoikeuslaista tai sen esitöistä ei ilmene selkeitä perusteita sille, mille tasolle teosvalokuvan teoskynnys tulisi asettaa. Hallituksen esityksen 287/1994 mukaan valokuvateoksiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin kuvataiteen teoksiin. Teostason määrittely on jätetty oikeuskäytännön tehtäväksi. Oikeuskirjallisuudessa mm. Rainer Oesch ("Det reformerade upphovsrättsliga skyddet av fotografier". Nordiskt Immateriellt Rättsskydd 4/1996, s. 396.) ja Per Jonas Nordell ("Rätten till det visuella" 1997 s. 103- 116) ovat todenneet valokuvateosten teoskynnyksen olevan sama kuin kuvataiteen teosten, joiden teoskynnys on matala. Toisaalta Harenko ym. katsovat, että käytännössä on perusteltua asettaa valokuvien teoskynnys melko korkealle ja katsoa teoksiksi vain valokuvat, jotka selvästi ilmentävät tekijänsä luovuutta ja ovat itsenäisiä ja omaperäisiä. (Harenko ym. "Tekijänoikeus –kommentaari ja käsikirja" 2006 s. 429).


Valokuvan teostason ylittymisen arvioimiseksi on huomioitava yhtäältä valokuvana ilmenevä lopputulos ja toisaalta valokuvaajan tekemät lopputulokseen vaikuttaneet valinnat. Valokuvan teostasoa arvioitaessa on tarkasteltava valokuvaa eri elementtiensä muodostamana kokonaisuutena.


Valokuvaaja voi tehdä lopputulokseen vaikuttavia valintoja ennen valokuvan ottamista muun muassa oivaltamalla kuvaushetkeen liittyvät erityispiirteet, sommittelemalla kuvauskohteen, valitsemalla kuvan rajauksen, kontrastin, terävyysalueen, kuvakulman, valotuksen tai kuvauskohteen lisävalaisemisen.


Valokuvaaja voi kuvan otettuaan käsitellä valokuvaa. Valokuvat, joiden ottamiseen sisältyy vain valokuvaajan pieni tai olematon luova panos, eivät voi olla teoksia. Valokuvaajan luovan panoksen voidaan katsoa puuttuvan kokonaan esimerkiksi valvontakameran kuvista. Valokuvaajan luova panos on pieni tai olematon myös tarkoitukseltaan ja lopputulokseltaan tavanomaisissa kuvissa kuten esimerkiksi passikuvissa. Tällaisten valokuvien kuvausprosessi ei sisällä riittävästi valokuvaajan henkistä luovaa työtä eikä tuloksena ole omaperäistä ilmaisua vaan valokuvaajan toiminta on lähempänä mekaanista kameran automaattista valokuvaustoimintoa.


Valokuvan julkaisemisella tai julkaisemattomuudella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, ylittääkö valokuva teoskynnyksen vai ei. Valokuvaajan ammattitaidon tasolla tai sen puutteella ei ole merkitystä valokuvan teoskynnyksen arvioimisessa. Amatöörivalokuvaajakin voi luoda teosvalokuvan. Valokuvan tarkoituksella kuten sillä, onko kuva tarkoitettu esimerkiksi lehtikuvaksi, valokuvanäyttelyyn tai perheen valokuva-albumiin ei ole merkitystä arvioitaessa teoskynnyksen ylittymistä. Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja siten, että voidaan olettaa, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos.


Tekijänoikeusneuvosto on arvioinut sille lausuntopyynnön liitteenä toimitettujen valokuvien valokopioita. Lausuntopyynnön liitteenä olleessa valokuvassa, jossa on kuvattu mies rakennuksen katolla, valokuvaaja on oivaltanut kyseessä olevan omaperäinen tilanne ja tallentanut kohteen valokuvaan siten, että lopputuloksena on ollut kuvakulmaltaan, rajaukseltaan ja kohteen sommittelun osalta siinä määrin omaperäinen valokuva ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena.


Lausuntopyynnön liitteenä olleessa valokuvassa, jossa mies makaa tornin edessä nurmikolla, valokuvaaja on yhdistellyt luovasti kuvan erilaisia elementtejä ja sommitellut ne valokuvaksi siten, ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena. Lausuntopyynnön liitteenä olleessa valokuvassa, jossa on lapsia traktorin kyydissä, on kuvakulman ja perspektiivin avulla saatu aikaan syvyyden, etäisyyden ja liikkeen vaikutelma. Lisäksi valokuvan rajaus ohjaa katsojan katseen suuntaa. Tekijänoikeusneuvosto katsoo valokuvan olevan siinä määrin omaperäinen, ettei kenenkään muun voida olettaa päätyneen samanlaiseen lopputulokseen. Valokuva ilmentää tekijänsä luovia valintoja eli persoonallista henkistä työtä siten, että valokuvaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena.


5 Puheenjohtaja Marcus Norrgård


Sihteeri Marco Grönroos


Lausunto on käsitelty tekijänoikeusneuvoston täysistunnossa. Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Marcus Norrgård (puheenjohtaja), Pekka Heikkinen, Pirjo Kontkanen, Sari Nieminen, Pekka Pulkkinen, Risto Ryti, Anne Salomaa, Pekka Sipilä, Markku Uotila, Martti Virtanen ja Ahti Vänttinen."

Lopuksi vielä juristin näkemys siitä, millä erotetaan oikea valokuvataide premodernista tekovalokuvataiteesta. Ote on Sanoma OY:n vastineesta Nasredtinin  Olympiatulen sytyttämis kuvan tapauksessa, jota siis käsiteltiin edellisen blogin kommenteissa.

"Kuva on päiväntapahtumasta otettu valokuva, annetusta tilanteesta otettu uutiskuva, ei taiteellisuutta ja kuvaajan omaa panosta ilmentävä teos. R ei ole itse suunnitellut kuvan kohdetta eikä näin ollen ole myöskään voinut vaikuttaa kuvan sisältöön. R ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaan tuli on sytytetty. Näin ollen hän ei ole myöskään voinut vaikuttaa kuvassa oleviin valoihin ja varjoihin, vaan ne ovat annetut. R ei ole myöskään voinut vaikuttaa siihen, mistä suunnasta Nurmi tulen sytyttää ja mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit. R ei ole voinut vaikuttaa Nurmen vaatteisiin eikä kuvan taustaan. Kuvakulma tulen sytyttämisestä ei ole omaperäinen eikä persoonallinen. Kuvan muoto ja rajaukset ovat sellaisia, etteivät ne ilmennä R:n persoonallisuutta.

Valokuva voi olla teos, jos se ilmentää kuvaajan omaa panosta. R:n ottama kuva ei sitä kuitenkaan tee. Kuva on otettu annetusta tilanteesta kuvan muotoa ja esim. valotusta etukäteen suunnittelematta. R ei ole voinut muuttaa kuvan sisältöä ja ottaa uusia otoksia kerta toisensa jälkeen. Teoksen valmistaminen suunnitellaan huolellisesti etukäteen, valoja ja muotoja voidaan muuttaa kesken kuvauksen ja hakea kuvaajaa eniten miellyttävää otosta. Teoksen valmistamisessa kuvaaja vaikuttaa kuvan sisältöön muutenkin kuin vain laukaisijaa painamalla. R ei ole tehnyt muuta kuin ottanut kuvan mekaanisesti. Osin hänen ammattitaidostaan, mutta osin myös tuurista johtuen kuva on onnistunut erinomaisesti. Jos kuva ei olisi onnistunut, R ei kuitenkaan olisi voinut ottaa sitä uudestaan" 

R (siis Nasredtin eli Nasa) ei ole voinut vaikuttaa, mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit! Siinäpä oiva taiteen kriteeri. Olen mykistynyt tämän tulkinnan edessä.

Muunneltua totuutta tekijänoikeudesta

Valokuvamanipulaatioteos A. Gallen-Kallelan teoksen pohjalta:
Timo Suvanto

Kuvatoimisto Suomen Kuvapalvelu  kertoo nettisivuillaan, että

- Tekijänoikeus valokuvaan on voimassa 50 vuotta kuvan ottamisesta (= ei teoskynnyksen ylittävä valokuva) tai 70 vuotta kuvaajan kuolemasta (= teoskynnyksen ylittävä valokuva)

- Teoksen määritelmä: itsenäinen, omaperäinen teos. Käytännössä lähes kaikki kuvat ylittävät teoskynnyksen eli suoja-aika on 70 vuotta kuvaajan kuolemasta

Tämä on ns. muunneltua totuutta. Siis osa totuudesta jätetään kertomatta ja osa on suorastaan valetta. Valokuvaan sovelletaan ns. tekijänoikeuden lähioikeutta. Alle teoskynnyksen jäävälle valokuvalle tekijänoikeuden suoja-aika (eri asia kuin tekijänoikeus) on tosiaan voimassa 50 vuotta kuvan ottamisen vuoden loppuun, mutta laki koskee vain vuonna 1966 ja sen jälkeen otettuja kuvia. Laki uudistettiin vuonna 1991 ja sitä ennen suoja-aika oli 25 vuotta. Laki ei tullut voimaan takautuvasti ja siitä syystä vuonna 1965 ja sitä ennen otetut valokuvat eivät kuulu enää suoja-ajan piiriin. ”Ajan tasalle” laki tulee siis vuoden 2015 lopussa.

Esimerkiksi oheisella kuvatekstillä varustettu tuntemattoman kuvaajan kuva Cliff Richardista ja The Shadows yhtyeestä Linnanmäellä on vapaasti käytettävissä ilman tekijän lupaa. Sen suoja-aika on loppunut.

Cliff Richard & The Shadows at Linnanmäki, Finland on 28/5 1964 7:45 p.m. Brian Bennet, John Rostill, Bruce Welch, Cliff Richard and Hank Marvin.

Käytännössä lähes kaikki muut kuin taidevalokuvat eivät ylitä teoskynnystä. Normaaleja käyttökuvia voi siis vapaasti käyttää ilman lupaa lähes ilman mitään riskiä tekijänoikeusrikkomuksesta , jos ne on otettu ennen vuotta 1966. Esimerkiksi kuvan historiallinen arvo ei merkitse mitään määritettäessä kuvan teoskynnystä.

Valokuvaaja Räshid Nasretdin kysyi vuonna 2003 yllä olevan valokuvansa teosluonteen perään tekijänoikeusneuvostolta. Alla tekijänoikeusneuvoston päätöksen olennainen sisältö


”Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva, joka esittää olympiatulta sytyttävää Paavo Nurmea, on historiallisesta merkittävyydestään huolimatta tavanomainen, ajankohtaisesta tapahtumasta kertova valokuva. Valokuva ei erityisesti ilmennä valokuvan ottaneen henkilön omaperäistä ja persoonallista panosta, eikä sitä siten voida pitää TekijäL 1 §:n nojalla tekijänoikeussuojaa saavana valokuvataiteen teoksena. Kyseinen valokuva jää siten TekijäL 1 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.”

Neuvoston koko lausunto täällä.

Minun tietämäni mukaan teoskynnystä Tekijänoikeusneuvostolta hakeneet valokuvat ovat ylittäneet vain kerran tämän ”lähes kaikkien kuvien” ylittävän kynnyksen – silloinkin enemmän A. Gallen-Kallelan kuin kuvaajan ansioilla. Alla Tekijänoikeusneuvosto lausunnon keskeinen osa.

"Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että kuvaa "Suvannon Kullervon uusi kirous" on pidettävä TekijäL 1 §:ssä tarkoitettuna itsenäisenä ja omaperäisenä kuvataiteen teoksena. Kuva on alkuperäisen Akseli Gallen-Kallelan teoksen muunnelma.

Sitä vastoin kuvat "Meermaid" ja "Aino" eivät tekijänoikeusneuvoston käsityksen mukaan ole TekijäL 1 §:ssä tarkoitettuja teoksia. Kuvat eivät ilmennä sellaista tekijänsä persoonallista luomistyötä, ettei joku toinen henkilö vastaavaan työhön ryhtyessään olisi voinut päätyä samanlaiseen lopputulokseen."

Täällä lausunto kokonaisuudessaan. Mielenkiintoisia näkökulmia. Kannattaa lukea.

Alla pari vain tavallista valokuvaa - jos edes sitäkään. 

 Valokuvat ja kuvankäsittely: Sakari Mäkelä

 Valokuvat ja kuvankäsittely: Timo Suvanto

Onneksi valokuvan ja valokuvateoksen erottaminen toisistaan on käytännössä hyvin epäolennaista. Jos sillä olisi oleellista taloudellista tai edes moraalista merkitystä, niin sekä tekijänoikeusneuvosto että lakituvat ruuhkautuisivat joutuessaan arvioimaan onko kuva valokuva vai valokuvateos. Alla tekijänoikeusneuvoston vakiolauseet lausuntoa antaessaan.

"Tekijänoikeudessa teoksella tarkoitetaan luonnollisen henkilön henkisen luomistyön tulosta. Teokselta edellytetään, että sitä voidaan pitää tekijänsä itsenäisen luovan työn omaperäisenä tuloksena. Tällöin se niin sanotusti ylittää teoskynnyksen eli saavuttaa teostason. Tavanomaisena arviointikriteerinä on pidetty sitä, voisiko kukaan muu samaan työhön ryhtyessään päätyä samanlaiseen lopputulokseen.

Teostasoa arvioitaessa on tarkasteltava valokuvan ilmenemismuotoa kokonaisuudessaan. Omaperäisyyttä voivat ilmentää esimerkiksi kuvakulma, valo-varjovaikutelma, kuvattavan kohteen valinta sekä kuvan rajaus."

Otetaan esimerkiksi vaikka alla oleva kuva.

 

Miten se poikkeaa yllä olevasta valokuvasta "Aino"  tekijänoikeusneuvoston kriteereillä mitattuna. Ei millään muulla tavalla kuin että sen on ottanut tunnettu valokuvataiteilija Elina Brotherus. Minusta olisi enemmän kuin mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa tekijänoikeusneuvoston "tuomiota" tälle kuvalle, jos sen jäsenet

a) eivät tietäisi tekijää

b) tietäisivät tekijän.

Olisin valmis syömään hatullisen paskaa (edelleen kärpäsenä), jos kuva tekijää tietämättä ei päätyisi tavalliseksi valokuvaksi, mutta heti tekijän selvitessä siitä tulisi valokuvateos. Valokuvan ja valokuvateoksen välillä merkitsevin tekijä on kuvan tekijä, ei kuva itse.

Kerettiläisiä käsityksiä tekijänoikeudesta

Tekijänoikeus suojaa taiteellisen teoksen tai siihen rinnastettavan henkisen tuotteen taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. Lienee aika itsestään selvää, että toisen tekemää teosta, oli se vaikka musiikkikappale tai valokuva, ei voi ilman lupaa käyttää omiin ansiotarkoituksiin. Kuten ei myöskään tekijää halventavalla tavalla, vaikka oikeudet teokseen olisi ostanutkin. Olkoot tästä esimerkkinä valokuvan painaminen vessapaperiin.

Lahjaksi saamani vessapaperirulla. Älkää kysykö syytä. Ilman kuvaajan lupaa painettuna tekijänoikeusrikkomus, muuten poliittista satiiria? Amerikassa kun laki ja varsinkin sen tulkinnat ovat monesti härmäläiselle käsittämättömiä.

Tekijänoikeuslaki on kuitenkin syntynyt pääosin ennen Internet-aikaa, eikä siinä ole huomioitu oikeastaan lainkaan netin tuomaa muutosta materiaalin levittäjänä. Tekstiä, ääntä ja kuvaa on niin vaivatonta kopioida netistä ja laittaa omille sivuilleen. Menettelyä pidetään yhtä hyväksyttävänä kuin pirtun salakuljetusta kieltolain aikana. Lain kirjain ja käytäntö eivät kohtaa.

Käsittelen tässä vähän aikaa sitten tekemääni juttua tähtien tuikkimisesta. Jutun kuvitukseksi tarvitsin joitakin sellaisia kuvia, joita minulla ei itselläni ollut. Tässä perusteluja tekemiini valintoihin. Ne eivät ole juristin neuvoja, vaan minun omia ratkaisujani, joiden seurauksista minä yksin olen vastuussa. Toivon näiden herättävän keskustelua asiasta. 

Juttuni otsikkokuvaksi kaappasin lehdestä pienen otteen Tiede-lehdessä olleesta artikkelista, jonka arviointiin koko bloggaukseni perustui. Käytin hyväkseni tekijänoikeuslain rajoitusta, sitaattioikeutta. Sitaatti sopii erityisesti sitä arvostelevaan tai yleisemmin tieteelliseen esitykseen. Lasken poikkitieteelliset tekstini yllä olevaan määritelmään kuuluviksi. Muitakin näkökohtia voi olla. Hyvän tavan mukaisesti informoin artikkelin kirjoittajaa, Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukkia asiasta. Hänen kommenttinsa perusteella emme tule tapaamaan käräjillä tämän asian vuoksi.

”Moi Timo!

Oppia ikä kaikki, kiitos kritiikistä.

Jukka”

Seuraavan kuvat kuvat löysin Googlella hakusanoilla ”Sirius, twinkle, rainbow”. Animaatio on sivulla siten, että ei oikein käy selville, onko se blogin pitäjän tekemä vai jonkun muun. Laitoin kyselyn blogin pitäjälle. 

”Hi Steve

I used your animation in my own totally non commercial educational blog. Is it ok? I have linked to your site.

http://timosuvanto.blogspot.com/2011/11/sietamaton-besserwisser.html

Best regards

Timo Suvanto

Vantaa Finland”

Vastaus tuli parin päivän kuluttua

“Hi Timo

Good! Yes, it is fine that you used my animation.

Steve Kluge”

Vastaavanlainen kirjeenvaihto käytiin Astrobobin eli Bob Kingin kanssa hänen valokuvastaan.

Seuraavaan kuvaan törmäsin keskustelupalstalla.

Sen ottaja nimimerkkinä jäi minulle selvittämättä. Lähdin kuitenkin siitä, että kuvaaja on nimenomaan halunnut kuvansa ja siihen liittyvän tekstin levitykseen, joten linkittämällä keskusteluun toimin kuvan ottajan eduksi, vaikka tekijänoikeuslain kirjain ei ehkä toteutunutkaan. Tarkemmin näkökulmani perusteltuna.

1. Kuvaaja on vienyt kuvansa ei-kaupalliselle keskustelusivuille, josta minä kopioin sen omalle ei-kaupalliselle sivulleni. Kummassakaan päässä ei ole rahallista intressiä tämän kuvan suhteen.

2. En ole yrittänytkään esittää olevani kuvan ottaja.

3. Vaikka kuvan ottaja tuskin koskaan eksyy minun sivuilleni, niin en ole pyrkinyt salaamaan tietoa häneltä. Kiinni jäämisen todennäköisyys ei voi olla kriteerinä sille, laittaako muiden tekemää materiaalia omille sivuilleen ilman tekijän lupaa.

 Star trail of Sirius showing its twinkling colours

Saman tyyppinen kuva yllä olevan linkin takana oleva kuva löytyi Science Photo Libraryn sivuilta. Sen on ottanut vielä suomalainen tähtivalokuvauksen veteraani Pekka Parviainen. Tilanne on minusta nyt kokonaan toisenlainen. Kuva on viety Internetin kuvapankkiin siksi, että joku ostaisi sen eikä suinkaan kopioisi ilmaiseksi omille sivuilleen. Olisin mielelläni laittanut Pekan kuvan sivulle, mutta sen ostaminen on ainakin toistaiseksi osoittautunut turhan hankalaksi. Kuva kuuluu ns. Rights Managed katergoriaan, mikä tarkoittaa sitä, että saisin kuvaan yksinoikeuden tietyksi ajaksi. Hinta on vielä hakusessa, koska kuvan käyttöä tiedustellessani minut ohjattiin Suomen Kuvapalvelun sivuille. Luultavasti hinta on sen verran suolainen, että tyydyn vain linkittämään Pekan kuvaan. Se kun on sallittua eikä maksa minulle mitään. Kuva on sivun lukijalle yhden hiiren klikkauksen päässä.

Sivumennen sanoen minusta on aika epärealistista kaupitella tällaista kuvaa yksinoikeudella. En oikein näe kuvan kaupallista lisäarvoa kenellekään niin suurena, että sillä olisi kysyntää yksinoikeudella. Toki, jos joku on eri mieltä ja ostaa kuvan näillä ehdoilla, niin sillähän joudun mielipiteineni jälleen kerran häpeään.

Venus Rainbow

Flickerin sivuilta löytyi taas tämä kuva. Se olisi ollut Royalty Free – kuva, eli sitä olisi saanut käyttää vapaasti, mutta ilman yksinoikeutta. Sen hinnaksi arvioitiin 35$, mikä on minulle tässä yhteydessä turhan suuri kuluerä, koska minulla ei ole mitään tuloa tämän blogin tekemisestä. Kun kuva tässäkin tapauksessa on lukijoilla vain klikkauksen päässä ja saatoin tehdä sen perusteella Photoshopilla kuvamanipulaation, niin ostokynnys oli turhan korkea.

Valokuvan pohjalta tehtyyn kuvamanipulaatioon ei tarvita alkuperäisen kuvan ottajan lupaa. Se katsotaan uudeksi itsenäiseksi teokseksi.  Kaiken kukkuraksi löysin vielä paremman alla olevan ”Sateenkaari Venuksen”, joka tekijä Ron Wayman ystävällisesti antoi minulle luvan kuvan käyttöön blogissani. 

Olen siis tässä koittanut selvitellä niitä muiden kuin omien kuvien käytön pelisääntöjä, jotka minun mielestäni ovat kohtuullisia.

1. Selkeästi kaupalliset kuvat on ostettava, erityisesti nettiin ostettaviksi laitetut.
2. Kuvapankin sivuilla olevan kuvaan on luvallista linkittää. Siksi siellä on esikatselukuvat, että niitä käydään katsomassa. Yleensä niiden koko riittää hyvin blogikäyttöön ja vesileima ei nyt niin haittaa.
3. Kuvien ottajat ovat yleensä vain mielissään, että heidän kuviaan on epäkaupallisilla sivuilla omille sivuilleen linkitettyinä. En ole saanut kertaakaan kieltävää vastausta lupaa kysyessäni.
4. Jos kuvan tekijää ei tavoita, niin epäkaupallisen kuvan voi minun mielestäni laittaa omille epäkaupallisille sivuilleen alkuperäiseen sivuun linkittäen. Mahdollisesta tekijänoikeusrikkomuksesta vastuun kantaa kuvan kopioija yksin. Minulta on kerran pyydetty tällainen kuva poistettavaksi. Se tapahtui  ystävälliseen sävyyn ja tein sen viipymättä.
5. Siteerausoikeus on tarkoitettu sananvapauden avuksi, ei tekijänoikeuden kiertämisen porsaanreiäksi. Julkaisemalla kuvansa netissä asettaa sen myös arvioitavaksi, mutta ei vapaaksi riistaksi. Ei ainakaan ilman eri ilmoitusta vapaasta käytöstä.

II.II.II.II.II.II.II paikan ja ajan koordinaatit

Perjantai Marraskuun 11. päivä 2011 oli numeromagiaan uskovien riemupäivä. Olihan silloin päiväys pelkkää ykköstä. Seuraavan kerran tämä toistuu vuonna 2111. Joten nyt kannatti ottaa ilo irti päiväyksestä ja mennä vaikka naimisiin pelkästä siitä ilosta, että sai sormukseen erikoisen päiväyksen.

Täydellistäkin voidaan vielä täydentää. Sitä yritti Iissä vihkiseremoniassa perjantaina ollut pariskunta, joiden piti sanoa tahdon tasan klo 11:11. Silloin sormukseen voisi kaivertaa vihkimisen paikan ja ajan yksinkertaisimmalla  mahdollisella kirjaisimella, missä iso ii ja ykkönen ovat vain pystysuorat viivat: II.II.II.II.II. Sekuntien tarkkuutta ei varmaan edes tavoiteltu, mutta minuutitkin menivät hieman pitkäksi, kuten TV-uutisten pätkästä kaapattu kuva kertoo. Tai sitten kunnantalon kello edistää. Uskotaan siihen, niin pariskunnalle ei tule myöhästymisestä suotta pahaa mieltä. Eihän vihille meno mitään ventin vetoa ole, jossa kaikki on pilalla, jos menee vähänkin yli. Pikemminkin lihakaupassa asiointia, jossa kauppias yleensä kysyy, että haittaako, jos menee vähän yli. Ei haittaa.

Sietämätön Besserwisser

Istuin tässä päivänä muutamana Heurekan toimistokerroksen kahvihuoneessa ja selailin juuri paikalle tuotua Tiede-lehteä. Suurennuslasin alla oli entisen oppilaani, Tiede-lehden nykyisen päätoimittajan Jukka Ruukin arjen ilmiöistä kertovan sarjan tarina tähtien tuikkimisesta. Seuraava keskustelu käytiin - tai ainakin olisi voitu käydä.

”Jaaha. Timo etsii lehdestä ällätikulla virheitä, että pääsisi pätemään taas kerran besserwissernä” kuului sinänsä aika hyväntahtoinen kommentti.

”Ei toki. Suurin kunnianosoitus toimittajalle on, että hänen juttunsa luetaan huolella ja kommentoidaan virheistä ja annetaan tunnusta ansioista”, sanoin minä.

”No onko virheitä, onko ansioita?”

”On ja on. Tässä sanotaan, että Siriuksesta kuin muistakin tähdistä lähtevä valo jatkaa matkaa hiusta ohuempana säteenä esteittä tyhjässä avaruudessa. Lause on fysikaalisesti päätön, sillä tähden säteilemä valo etenee avaruudessa pallomaisena rintamana leviten kaikkiin suuntiin suhteellisen tasaisesti. Siriuksen valonsäteen  ”paksuus” Maapallon etäisyydellä on 4xpiix8,6 valovuotta, eli noin 100 valovuotta. Aika paksu on se hius, jota ohuempi tämä on.

”Mutta silmäänhän Siriuksesta lähtenyt valo tulee hyvin ohuena säteenä”, minua vastustettiin.

”Ei tule. Silmään tulevan valonsäteen paksuus on sama kuin pupillin suuruus. Pupillin läpimitta hämärässä on noin 8 mm. Melkoisen paksu takkutukka täytyy olla, jonka hiuksen paksuus on tätä suurempi. Paksuimmat tunnetut hiukset ovat läpimitaltaan noin 0,2 mm.”

”Pikkumaista pilkun viilausta. Tekstillä tarkoitetaan, että Sirius näkyy hiustakin kapeampana kappaleena taivaalla.”

”Niin varmaan tarkoitetaan, mutta  tämänkin lauseen sisältö on matemaattis-fysikaalisesti päätön.. Hiuksen paksuus ja taivalla kohteen näkymiskulma ovat kaksi ihan eri suuretta.  Toisen yksikkö on pituusmitta ja toisen kulmamitta. Kiintotähti Siriuksen halkaisija näkyy tietyssä kulmassa kuten Aurinko, Kuu ja planeetat. Kiintotähdillä tämä kulma vain on hyvin pieni.”

”Kuinka pieni?”

”Siriuksen läpimitta on noin 250 miljoonaa kilometriä. Kun se on 8,6 valovuoden päässä Maasta, niin sen halkaisija näkyy noin 15 kaarisekunnin kulmassa.”

”Mitä se tarkoittaa?”

” Se tarkoitta sitä, että silmälle Sirius on pistemäinen kohde, koska ihmissilmän erottelukyky parhaimmillaan noin 1 kulmaminuutti. Sen sijaan esimerkiksi Hubble teleskooppi ”näkee” Siriuksen ei-pistemäisenä objektina, koska sen erottelukyky on 0,1 kaarisekuntia. Eläinmaailmasta haukan silmä alkaa olla sillä rajoilla, että sillä voisi nähdä Siriuksen olevan ei-pistemäinen taivaankappale. Eri asia sitten on, kiinnostaisiko havainto haukkaa tippaakaan.”

”Siis juosten pissaten tehty juttu?”

”Ei toki. Tiede-lehtikin on monien reunaehtojen vanki. Minä luen lehteä omasta luonnontieteilijän näkövinkkelistäni, mutta lehti on tehty laajemmalle lukijapiirille. Jos toimittaja, oli sitten vaikka itse päätoimittaja, ei ota tätä huomioon, niin lehti on äkkiä lakkautettavien aviisien pitkässä jonossa.”

”Jutussa ei siis ollut sinulle mitään uutta ja vanhakin oli osin virheellistä?”

”Ei sentään. Olen havainnut usein Siriuksen väri-ilmiön. Se on vain mennyt silmien lävitse ilman sen parempaa pohdintaa. Tämä artikkeli sai minut miettimään ilmiön taustaa.”

”Selvisikö?”

”Netti on tiedon aarrearkku. Siellä se tieto on tänä päivänä, kun vain osaa hakea ja seuloa.”

Kuvan lähde

 Kuva: Bob King

 Kuva: nimim. Tech Hiker

Osataan sitä meilläkin. Alla linkki suomalaisen tähtivalokuvauksen mestarin Pekka Parviaisen pitkällä valotuksella ottamaan kuvaan Siriuksen  värin vaihtelusta. Kameraa on liikuteltu valotuksen aikana, jolloin tähden kuva piirtää tippaleivän kaltaisen syherön  viivakuvion kameran kennolle. Yllä olevassa nimimerkki Tech Hikerin kuvassa on käytetty samaa tekniikkaa.

 Kuva:Pekka Parviainen; Sirius

”Lehdet ja tietokirjat joutavat museoon?”

”Ei missään nimessä! Niiden rooli vain on muuttunut. Niistä on tullut enemmän tiedon kapakkaan sisäänheittäjiä kuin kyyppareita. Jos vertaus sallitaan.”

”Sallitaan, mutta vielä yksi kysymys. Voiko planeetta näkyä väreissä, vaikka se ei tuikikaan?”

”Voi!”

Photo manipulation: Timo Suvanto

Venuksen sirppi kaukoputkella nähtynä planeetan ollessa lähellä horisonttia. Ilmakehä toimii kuin prisma ja hajottaa Venuksen heijastaman Auringon valon spektrin väreiksi.  Yllä oleva kuva on tehty kuvankäsittelyn keinoin täältä löytämäni kaupallisen kuvan perusteella. Myöhemmin löysin alla olevan paremman, jonka tekijä ystävällisesti antoi minulle luvan käyttää sitä sivullani.

 

Photo: Ron Wayman

”Viimeinen kysymys. Saammeko lukea tästä Poikkitieteellisessä blogissa”

”Tähän voin vastata vain kuin Kalle Päätalo aikoinaan. ´Kun tuttavani tajusivat, että heidän sanomisensa siirtyivät kirjoihini, niin tuttavien määrä väheni oleellisiin. Pidin sitä hyvänä asiana.´ "

Kreikkalaisten ylikorkeat korot

Kävin pokkaamassa Open Science Resources projektin järjestämän opetuspolkukilpailun ensimmäisen palkinnon Ateenassa.  Kun olin paikalla, niin minulla oli tilaisuus tehdä poikkitieteellisiä havaintoja kreikkalaisten mahdollisuuksista selvitä eteenpäin ylikorkeiden korkojen kera.

Päällimmäinen havaintoni oli, että korkeilla koroilla on vaikeampi selvitä eteenpäin kuin matalilla, joilla jopa paikoillaan marssiminen käy helposti. Naiset ovat niin tottuneita korkeisiin korkoihin, että heillä ei ole yleensä vaikeuksia sopeutua tilanteeseen. Miehet sen sijaan etenevät täysin epätahdissa korkotasosta riippumatta, paitsi tietysti silloin kun torrakat heitetään olalle. Onneksi vielä kovat eivät taida olla piipuissa ja korotkin ovat puiset, eivät perinteiset pahaa enteilevät rautaiset. Päätelkää itse.

Norsu Heurekan vaijeripyörässä

Jorma Eton tunnetun runon mukaan:

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,

kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,

sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla...

Muut tuntomerkit kyllä sopivat, mutta minä vastaan joskus myös silloin, kun kysytään. Kuten nyt alla olevan kirjeenvaihdon perusteella.

"Moi, tällaista on kysytty:

Vaijerin paksuus ja pituus ja mikä on vaijerin jännite tai siis millä voimalla vaijerinpäitä vedetään tai siis JOS päissä olisi tukipisteet, joiden yli vaijerinpäät kulkisivat ja veto olisikin hoidettu vaijerissa roikkuvilla painoilla, niin PALJONKO olisi painoa päissä?

Heko"

Tätä nyt ei kysytty minulta vaan Jussi Savalta, mutta kun olin hänen vastauksensa postituslistalla, niin voinen vastata myös tähän.

"Terve Heko

Vaijeri on 20mm paksu. Ajomatka on n. 21 metriä, ja vaijerin kokonaispituus on n. 30m. Tuohon vetolujuuteen minulla ei ole suoraa vastausta. Kuormia on laskettu niin, että vaijerin painumaksi tulee 23cm pelkän polkupyörän painolla. Kun polkupyörällä ajaa 130 kiloinen henkilö, painumaksi tulee 35cm. Tuossa maksimipainoisen ajajan tapauksessa vaijerivoima kasvaa arvoon 50kN.

En usko, että on mahdollista käyttää tuota painuman muutosta sellaisenaan hyväksi, mutta painuma siis kasvaa ajajan myötä 1.5 kertaiseksi verrattuna pelkän pyörän aiheuttamaan painumaan. Jos tuolla kertoimella kuitenkin miettii vaijerivoimaa ilman 130kg ajajan vaikutusta, vaijerivoima olisi n. 33kN. Tuolloin vaijerin päällä on siis pelkkä pyörä, joka painaa n. 150kg. En tiedä, mikä on vaijerivoima ilman vaijerin päällä olevaa kuormaa.

Nuo edelliset kN:t muutettuna kiloiksi olisivat n. 5000 ja 3300 kiloa. Vaijerin murtokuormaksi on ilmoitettu 342kN, eli n. 34000 kiloa. Seinäkiinnikkeet kestävät n. 300 kilonewtonia, eli n. 30000 kiloa.

Osaisiko Timo spekuloida tarkemmin, voiko yllä olevilla tiedoilla laskea vaijeripyörän vaijerin vetolujuuden kohtuullisella vaivalla?

yst. Jussi"


Edellisessä elämässäni lukion fysiikan opettajana tuli laskettua kerran jos toisenkin seinälle ripustetun taulun lankaan kohdistavaa jännitystä. Sitä kuten ei sähköopinkaan laskuja opi laskemaan Korkeajännityssarjaa lukemalla. Kyllä siihen tarvitaan ihan rehellisiä fysiikan opintoja - tosin lukiosellaiset riittävät tähän.

Vaijeriin kohdistuvan jännityksen laskeminen perustuu oheiseen koulufysiikasta tuttuun menetelmään. Vaijerin jännityksen aiheuttamat voimat voidaan jakaa kahteen komponenttiin. Vaakasuorat komponentit kumoavat toisensa ja pystysuorien komponenttien summa on yhtä suuri kuin vaijerin kannattaman esineen paino.

M = T_1y + T_2y

Pyöräilijän ollessa keskellä vaijeria vaijerin pyörää ylöspäin vetävät jännitykset ovat molemmilla puolilla yhtä suuret, eli silloin

T = T₁ = T₂

T = M/2*(T_1x/T_1y)

Silloin kun vaijerilla ei ole pyörää, sen jännitys tulee vaiajerin omasta painosta ja siitä, kuinka tiukkaan vaijeri on kiristetty seinään. Oman painonsa johdosta vaijeri asettuu ns. ketjukäyrän muotoon, myös silloin kuin se on kiristetty. Kiristämisen johdosta vain suhteellisesti pienempi osa koko ketjukäyrästä on vaijerin muodossa.

Ketjukäyrä. Ilman ulkoista kuormaa olevassa Heurekan pyörävaijerissa on korkeintaan kolmen alimmaisen lenkin verran ketjukäyrän muotoa.

Vaijerin oman painon aiheuttama jännitys ei ole vakio, vaan kasvaa lähestyttäessä vaijerin lähtölavalla olevia tukipisteitä. Tämä on varsin ymmärrettävää, kasvaahan vaijerin kunkin kohdan kannateltava paino mukaa, mitä enemmän vaijerin massaa ko. kohdalla on kannateltavanaan. Vaijerin jännitys tässä tapauksessa on suurin juuri ennen tukipistettä. Onkin luontevaa laskea tämä jännityksen maksimiarvo, onhan se vaijerin kestävyyden kannalta oleellisin. 

Jännityksen laskemiseen tarvittavan vaijerin kaltevuuskulman saa selville vatupassilla (pituus 60 cm), mittanauhalla ja trigonometrialla. Itse asiassa kulmaakaan ei tarvitse laskea, kun laskuissa tarvittavat sinit ja tangentit ovat pienillä kulmilla suunnilleen yhtä suuret. Siitä koituva heitto häviää muiden mittavirheiden sekaan.

Mittasin vatupassilla, kuinka paljon vaijeri poikkeaa vaakasuorasta suunnasta ilman pyörän ja pyöräilijän painoa juuri ennen tukipistettä.

Vaijerin kaltevuus saadaan selville mittaamalla, paljonko se oli pudonnut vaakasuorasta vatupassin mittaisella matkalla ( 60 cm). Käytännössä tämä  mittaus oli helpointa tehdä niin, että justeerasin etusormi vaijeriin tukien vatupassin vaateriin ja mittasin sitten etusormen ja vatupassin reunan välisen etäisyyden. Tulos oli 6 mm. Tässä lasketaan suuruusluokka-arvoja, eikä 5 merkitsevän numeron tarkkuudella.

 Vaijerin kierrerakenne mahdollistaa vaijerin pituuden kasvamisen jännityksen lisääntyessä ilman, että on pelkoa vaijerin katkeamisesta. Heurekan vaijeri venyy noin 2*2,5 mm = 5 mm, kun 80 kiloinen pyöräilijä ajaa sen päällä. Tulosta epäilevät voivat tarkistaa asian herra Pythagorakselta.

Vaijeri on 20 mm paksua terästä ja  tukipisteiden väli on 25 m pitkä. Kun teräksen tiheys on noin 8000 kg/m^3, niin peruskoulutason laskulla  saadaan sylinterin muotoisen vaijerin pätkän painoksi.

Vaijerin jännitykseksi ilman kuormaa tulisi silloin

Olen käyttänyt tässä kaikkia puritaaneja fyysikkoja hirvittäen kilogrammoja painon ja jopa voiman yksikkönä. Tämä tulos tarkoittaa sitä, että samaan jännitykseen päästäisiin laittamalla vaijerin toiseen päähän roikkumaan 3000 kg paino. Painoahan ei tarvitse olla kuin toisessa päässä, toinen pää voisi olla pultattu seinään. Toki voidaanhan painot laittaa molempiinkin päihin, jos vaikka syystä tai toisesta ei haluta tehdä reikää seinään.

Kun vaijerin päälle tulee 150 kg painava pyörä ja  80 kg painava pyöräilijä, niin vaijerin oma paino ei vaikuta enää niin paljon. Mittaamalla taas vaijerin kallistuman saadaan suuruusluokka-arvio vaijerin jännitykselle pyöräilijän ollessa puolessa välissä matkaansa. Vatupassin pään ja vaijerin välinen etäisyys on nyt 20 mm.

Satunnaisessa koetilanteessa ei tämän painavampaa polkijaa sattunut paikalle. 50 kg pitäisi saada vielä painoa lisää, jotta voitaisiin testata tilanne tuon kuvitellun maksimikuorman tapauksessa.Tilannetta se ei tulisi siinä mielessä muuttamaan, että vaijerin jännitys on tuhdimmankin polkijan alla moninkertaisesti alle riskirajojen. Jos seinäkiinnitys haluttaisiin korvata vaijerin päässä roikkuvalla painolla, niin 5000 kg painava norsu voisi olla aika passeli.

Vaijerin seinäkiinnitys herättää ainakin minussa luottamusta sen kestävyyteen.Tämän avulla siis vaijeri pysyy seinässä kiinni ja ruuvisyateemillä se kiristetään haluttuun jännitykseen.

Mittausteni perusteella saamani tulokset on siis hyvin linjassa Jussin esittämän kanssa. Vaijerin ja seinäkiinnikkeiden  kestävyydestä en osaa sanoa mitään, ne ovat insinöörien asioita. Kun ne ovat kestäneet jo parikymmentä vuotta, niin eiköhän noihin laskelmiin voitane luottaa.

Minulta on joku kysynyt, että voisiko vaijerin saada katkeamaan spöijaamalla eli keinuttamalla pyörää ylös ja alas keskellä vaijeria. Fysikaalisesti tilanne muuttuu paljon haastavammaksi, koska systeemi ei ole enää staattinen vaan dynaaminen.  Jotta sille saataisiin jonkinlainen laskennallinen arvio, pitäisi tietää mm. vaijerin kimmo-ominaisuuksia. Turvakert oimet ovat niin suuret, että olen aika varma rakenteiden kestävyydestä. En kuitenkaan kehota kokeilemaan, pikemminkin kiellän. Jokainen auton renkaita itse vaihtanut tietää, miten pahastikin ruostuneet mutterit alkavat kiertyä auki, kun spöijaa koko painollaan vääntöavaimen varren päällä. Kohta sekin on taas edessä.

 Tiedekeskus Heurekan vaijeripyörän vaijeri vajoaa  keskikohdaltaan pyöräilijän alta suunnilleen pyörän säteen verran eli noin 25 cm. Tässä on lisätty vaijeri kuvasta, jossa kukaan ei ajanut vaijerilla.Vaijerin kireys on kompromissi. Tiukalle vedetty vaijeri vajoaa vain vähän raskaankin kuorman alla, mutta seinäkiinnikkeet ovat kovilla. Jos vaijerin jännitys on liian pieni, niin varsinkin pyöräilyn lopun ylämäki on ainakin pienemmille polkijoille ylivoimainen. Heurekan vaijerin kireys on aika passelin tuntuinen kompromissi.

Jälkikirjoitus

Kun minulta kysyttiin, että voiko edes antaa jonkinlaisia arvioita siitä vaijerin jännityksestä, jonka siihen voisi pyörää ylös ja alas heijaamalla saada, niin lupasin koettaa luoda asiasta jonkinlaisen matemaattisen mallin olettaen, että kierteinen vaijeri toimii tässä kuten jousi. Eri mieltä olevat saavat vapaasti esittää parempia malleja, "Väärin sammutettu" kommentteja en kaipaa.

  

Kaavassa F on kuorman jouseen vaikuttava voima jousen venymän ollessa x. W on jousen jännitystä vastaan tehty työ ja k on kullekin jouselle ominainen jousivakio. 

Aikaisempien tulosten perusteella saadaan, että 80-kiloisen pyöräilijän ollessa vaijerin keskikohdalla vaijerin jännitys kasvaa 1350 kiloa eli noin 13500 newtonia ja samanaikaisesti vaijeri venyy pyöräilijän molemmin puolin noin 2,5 mm. Näistä arvoista voidaan laskea k:n arvo.

Jos oletetaan, että pyöräilijä heijaa pyörää ylös ja alas siten, että pyörä putoaa alkuperäisestä tasapainoasemasta normaalin 25 cm matkan. Vaijeri joutuu nyt kovemmalle, koska siihen sitoutuu pyörän pudotessaan saama liike-energia. Samalla vaijerijousen pituus kasvaa.

Vaijeri venyisi siis tämän heijaamisen johdosta 1,6 cm puolikkaalta pituudeltaan eli 12,5 metrin matkalla. Pythagoraan lauseen avulla voidaan laskea, miten alas pyörä tällöin putoaisi ennen kuin vaijerin jännitys pysäyttäisin sen. 

Kun pyörä nousee vaijerijousen sinkauttamana ylös, niin seuraavalla kerralla se putoaa aina vain alemmaksi. Toisaalta langan venyessä sen jännitys lisääntyy ja jossain vaiheessa päästään tilanteeseen, jota alemmaksi pyörä ei enää vajoa. Kokeilemalla edellä oleviin lausekkeisiin eri putoamiskorkeuden a:n arvoja havaitaan, että tasapainotila saavutetaan noin 75 cm kohdalla. Sen alemmaksi pyörää ei heijaamalla juuri saa. Vaijeri venyy tällöin noin 2,8 cm vaijerin puolikkaan matkalla. Jousivoiman lausekkeesta voidaan nyt laskea vaijeriin tässä tilanteessa kohdistuva jännitys.

Tämä voima vastaa siis noin 15000 kg kuormaa. Seinäkiinnikkeille ja vaijerille on luvattu kaksinkertaiset murtolujuudet tähän verrattuna.

Ennen kuin ruvetaan vaatimaan paksumpaa vaijeria ja lujempia seinäkiinnityksiä (tai isompia norsuja kaksin kappalein), pari huomautusta. Laskelmat perustuvat yksinkertaistettuun matemaattiseen malliin, jonka tosin oletan antavan suuruusluokaltaan oikeita tuloksia. Toiseksi pyörän heijaaminen siten, että tämä maksimipoikkeama saavutetaan, vaatii jo melkoista rämäpäisyyttä. Niinä parina kertana, jolloin minä olen havainnut edes hieman siihen suutaan tapahtuvaa pelleilyä vaijeripyörällä, henkilökunta on puuttunut tilanteeseen viipymättä ja päättäväisesti. Heurekan kaltaisella instituutiolla ei ole varaa antaa kenenkään loukata itseään sen laitteissa, vaikka se kuinka olisi pelkästään kävijän omasta tyhmyydestä johtuvaa.