Näinä aikoina pitäisi muistaa, että koiran kanssa kävelylle lähdettäessä pitää ottaa kaksi muovipussia mukaan. Toisen koiran kakoille ja toisen mahdollisesti löytyville sienille. Tosin Murphyn lain kolmannen korollaarin mukaan sieniä löytyy juuri silloin, kun ei ole sienikoria, ei edes muovipussia mukana.
Niin kävi tänäänkin. Koira oli ehtinyt jo tehdä tarpeensa ja niin pahasti naapurin pihan eteen, että en kehdannut millään jättää niitä siihen. Joten puhtaan pussin puutteessa löytyneet sienet piti kerätä käteen.
Onneksi (?) sieniä ei löytynytkään sitten enempää kuin kuvassa olevat kolme. Ne kasvoivat melkein kylki kyljessä ja edustivat sienimetsämme ääripäitä. Herkkutatti on monien mielestä sieniemme ehdoton ykkönen, kuvan valkoisen kärpässienen myrkyllä pääsisi eroon useammastakin vihamiehestään. Punainen kärpässienikin on toki myrkyllinen, mutta ei sen syömisestä kuulemma kuole kuten valkoisen kärpässienen napsimisesta on seuraus. Punaisesta saa korkeintaan eksoottiset fibat, mikäli vanhoihin shamaaneihin on uskomista. En kehota kokeilemaan, suorastaan kiellän.
Sienikuvassa on kaikki hyvän draaman ainekset. Hyvän ja pahan välinen ikuinen kamppailu, taustalla kaunis pään sekoittaja ja tarinalla onnellinen loppu (selviää tämän blogin lopussa), joten se luultavasti valittaisiin vuoden luontokuvaksi muuten, mutta kun valkoisen kärpässienen valon puoleinen lakki on palanut puhki, niin ehkä ei sittenkään. Kännykän kameralla kun ei saa aina ihan kaikkia sävyjä kohteesta irti.
Tässäkin blogissa on itketty, että valokuvaukseenkin soveltuvien vempaimien (en kutsuisi läheskään kaikkia niitä enää kameroiksi) tuleminen käytännössä jokaisen ulottuville tuhoaa demokratian. Minusta väite on täysin käsittämätön.
Otetaan esimerkiksi vaikka tämä vuoden luontokuva-kilpailu. Ennen piti olla Suomen luontokuvaajien jäsen (minäkin pyrin kerran laihoin tuloksin) ja kalliit vehkeet, jotta saattoi osallistua vuoden luontokuva-kilpailuun. Mikä siinä oli niin demokraattista? Ajat ja laitteet ovat muuttuneet. Nyt saa kuka tahansa osallistua ja kuvatkin voivat olla filmillä tai digillä otettuja. Demokratiaan kuuluu minusta, että kaikki saavat olla mukana.
Sama koskee uutiskuvia. Vallanpitäjät eivät voi enää niin helposti kuin aikaisemmin sensuroida todellisuutta, kun joka tilanteessa on todennäköisesti joku, joka voi lähettää raskauttavan todisteen saman tien vaikka koko maailmalle. Yleinen tietämättömyys natsien keskitysleireistä ei olisi tänä päivänä enää mahdollista. Kuvajournalismin kulta-aika oli kuulemma Suomessa 1970-luvulla. Kun lehtikuvat olivat vain ammattilaisten heiniä, niin millaisen todellisuuden kansalaiset saivat nähdä? Sensuuria sensuurin perään. Näytettiinkö kansalle Kekkosen ilmaveivejä lentokentällä tai Islannin kalareissulla? Muutamat shokeeraavat kuvat Vietnamista eivät millään kumoa niitä miljoonia piilotettuja tai suorastaan ottamatta jääneitä kuvia, joilla ihmisten tietoisuus maailman menosta pidettiin piilossa.Niin maailmalla idässä ja lännessä kuin täällä Kotosuomessa.
Mitä tästä jäi käteen. Tuskin muuta kuin yksi pienehkö, mutta sitäkin kiinteämpi herkkutatti. Tein siitä herkullisen sienivoileivän, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Vuoden ruokakuva? Herkkutatin voi viipaloida suoraan raakana salaattiin tai leivän päälle. Näinkin pienestä sienestä saa helposti kaksi herkullista sienivoileipää. Pohjana viipale Lidlin Fazerin pakasteesta paistamaa tuoretta ruisleipää ja ruokajuomana niin ikään Lidlin halvinta keppanaa .
Maistuu
Jälkikirjoitus 25.8.011
Ehkä itsensä mainitseminen homo sapiensiksi (viisas ihminen) on liioittelevaa kerskailua, mutta todistettavasti homo accipio (oppiva ihminen) sentään olen. Tänään minulla oli päiväkävelyllä koiran kanssa varakakkapussi mukanani. Alla tulos. Ruokalistalla tattikastiketta ja jotain siihen sopivaa lisuketta.
Jälkikirjoitus 2
Tattikastikekasvisillallinen. Tätä ei tarvitse kommentoida valokuvauksen näkökulmasta. Kuva on puhdas dokumentti, että tällaista pöperöä söimme vaimon kanssa illalliseksi. Valo on armotonta loisteputken valoa, joten se valokuvailmaisusta.
11 kommenttia:
Foto Finlandiaankaan saavat osallistua vain harvat ja valitut Finnfoton jäsenet. Miten se Suvannon mielestä on demokratiaa?
Vähän ihmettelen Suvannon käsitystä hyvästä visuaalisesta valokuvasta, jos hän pitää näitä mestariotoksina. Minkä valokuvakoulun hän olikaan käynyt? Että tietää varoittaa kunnollista valokuvakoulua etsiviä.
Olisiko niin, että nimimerkki Anonyymi ei ole oikein perillä tyylilajista nimeltä ironia. Minusta poikkitieteilijä on omalla sarallaan tämän tyylilajin mestareita Suomessa. Rohkenisin jopa vertaamaan häntä Kari Enqvistiin, jonka narisevan kuivalla englantilaisella huumorilla höystetyt kirjoitukset ovat kaikkien niihin kohdistuneiden palkintojen arvoiset.
Fotofinlandiaan voi osallistua kuka vain. Amatöörit Kameraseurojen liiton kautta. Olen ollut kerran raadissa mukana, en toki tuomarina, mutta avustajana. Kilpailijoita oli silloin jotain 300 (en muista tarkkaan) ja tuomaristo kävi lävitse kaikkien usean kuvan sarjat. Se oli erittäin pitkän päivän urakka, vaikka suurimmasta osasta kuvia raadissa ollut Jörn Donner totesi jo ennen kuin kuvat olivat edes kunnolla pöydällä katsottavissa: "Seuraava!". Pidän nykyistä mallia tässä suhteessa paljon parempana. Ei Daguen mm-kisoihinkaan pääse kuka tahansa paikan päälle haastamaan Usain Boltia satasella. Useimmissa kisoissa on jotain karsintaa, vaikka ne periaatteessa ovat kaikille avoimet.
Vertaus Kari Enqvistiin on tietysti imartelevaa. Pidän hänen kirjaansa "Kuoleman ja unohduksen aikakirjat" merkittävimpinä viime aikoina julkaistuista kirjoista. Enkä pelkästään siitä syystä, että olen hänen kanssaan niin paljon samaa mieltä kirjan teemoista, että mitään järkevää vuoropuhelua ei välillemme kirjan teemoista voisi syntyä. Korkeintaan voisimme ihmetellä, miten meidän ikäisillämme on niin samankaltaisia kokemuksia omien vanhempiemme elämänkaaren viime vaiheista - jotka odottavat myös meitä itseämme ennen kuin huomaammekaan.
Ainakin voisi varoittaa blogin luonnehdinnassa, että se sisältää piilomainontaa.
Ei ne nyt kovin piilossa ole. Ehkä puolustukseksi voin sanoa, että en saa Lidliltä sen paremmin kuin miltään muultakaan blogissa mainitulta firmalta senttiäkään korvauksia enkä alennusta kassalla. Siksi voin kehua ja haukkua niitä aivan sen mukaan, kuin katson aiheelliseksi.
Termi on sitä paitsi "tuotesijoittelu". Mitä ihmiset siitä pitävät, siitä on tehty oikein tutkimuskin . Kenenkähän varoilla?
Lainaus
"Tässäkin blogissa on itketty, että valokuvaukseenkin soveltuvien vempaimien (en kutsuisi läheskään kaikkia niitä enää kameroiksi) tuleminen käytännössä jokaisen ulottuville tuhoaa demokratian. Minusta väite on täysin käsittämätön."
Kukas tämmöistä on itkenyt? En ainakaan minä ole huomannut?
En tiedä, kuinka laajalle ammattimaisten lehtivalokuvaajien keskuuteen on levinnyt käsitys, että nimenomaan he olisivat jotenkin demokratian kulmakiviä. Tällaisia käsityksiä nyt vain on esitetty, ainakin muutamien lehtikuvaajien taholta. En lähde tässä sen enempää tämän asian taustoja tonkimaan.
Valokuvalla on suuri voima oikeassa paikassa. Väitän, että elävällä kuvalla on vielä suurempi. Hyvänä esimerkkinä Vietnamissa aikoinaan kadulla tehty teloitus.
Valokuvaaja Eddie Adams otti siitä kuuluisan valokuvan, mutta siitä on myös lyhyt videokatkelma. Jokainen voi itse päätellä, kummalla medialla on häneen suurempi vaikutus. Tässä Adams kertoo kuvansa taustoista. Alussa oleva videonpätkä ei ole herkille sopivaa katsottavaa.
http://www.youtube.com/watch?v=LD4zRszg5cQ&feature=related
Pääpointtini on se, että kun tämän kuvan ottamisen aikaan tarvittiin ammattikuvaaja kuvan ottoon, niin nykyään jokainen silminnäkijä on potentiaalinen dokumentoija. Se on demokratian tae, ei satunnaiset ammattikuvaajat, jotka ovat yhtä lahjottavissa ja peloteltavissa kuin ketkä tahansa muutkin. Merkittävä osa sotakuvamateriaalista on perinteisesti ollut silkkaa propagandaa. Niillä ei ole pyrittykään objektiivisuuteen vaan oman näkökannan parhaaseen mahdolliseen esiintuomiseen.
Aika härskiä väittää meitä lehtikuvaajia lahjotuiksi. Onko Suvannolla itselläänkään aina puhtaat jauhot pussissa?
En mielestäni väittänyt lehtikuvaajia lahjotuiksi. Minun mielestäni he ovat varustettuja samoilla inhimillisillä ominaisuuksilla kuin muutkin ihmiset. Yksi näistä on lahjottavuus.
Tässä yhteydessä tarkoitan sitä hyvin yleisessä merkityksessä. Silmien ummistaminen tai muualle katsominen pahassa paikassa oman selustan turvaamiseksi on lahjoman vastaanottoa moraalisessa mielessä.
Sotakuvaajaksi ei varmaan joka ukko - tai akka lähde. Siihen hommaan vaaditaan sellaista särmää, että sitä ei kerta kaikkiaan kaikilla ole. En tunne ketään sotakuvaajaa, mutta en usko olevani kovin väärässä tässä arviossani. Oikaista saa, jos on enemmän sisäpiirintietoa asiasta.
Nykyään vain on niin, että useammat ihmiset joutuvat kuin "pääsevät" kuvaamaan sotaa. Ei näiden itse sodan jaloissa olevien ihmisten sammakkoperspektiivistä otettu kuvamateriaali sodan kauhuista ole yhtään sen vähäarvoisempaa kuin Bagdadin lehdistöhotellin parvekkeelta otetut visuaalisesti hienot pommituskuvat
Nimimerkki anonyymin tiedusteluihin käymistäni valokuvakouluista voin kertoa seuraavaa.
Varsinaisia valokuvakouluja en ole käynyt. Valokuvaajan ammattitutkinnon suoritin (nipin napin) ns. näyttökokeena ilman siihen yleensä kuuluvaa opetusta. Se on näyttökokeiden perimmäinen idea. Tutkinnolla mitataan ammatissa saatu pätevyys.
Valokuvaajan erikoisammattitutkinnon sen sijaan suoritin osallistumalla siihen tarkoitettuun opetukseen.
Kaikki muodolliset valokuvaopintoni olen suorittanut Visuaaliviestinnän Instituutissa (VVI). VVI:n opetuksen tasoa ei missään nimessä pidä arvioida minun valokuvieni perusteella. Minä olen siinä viitekehyksessä poikkeus ja kummajainen. Kannattaa käydä oppilaitoksen omilla sivuilla
, kun haluaa referenssiä siellä opiskelleiden valokuvien tasoon.
Minuun eniten vaikuttanut valokuvauksen opettaja on Matti J. Kaleva, nyt eläkkeellä oleva VVI:n entinen rehtori. Paljon siitä, mitä osaan, on Matin ansiota. Paljon enemmänkin osaisin, jos en olisi ollut niin laiska oppilas.
Ehkä kuitenkin "eksoottiset vibat" eikä "eksoottiset fibat".
http://urbaanisanakirja.com/word/fiba/
http://urbaanisanakirja.com/word/vibat/
Muutoin erittäin hauskaa luettavaa.
Lähetä kommentti