Monday, 23 April 2012

Jailbird

23.04.2012




Ajaessani tänään maanantaina vähän puolen päivän jälkeen Vanhaa Lahdentietä pohjoista kohti näin ison linnun kaartelevan Vantaan vankilan yllä. Pysähdyin ja tunnistin linnun osittain valkoisista sulistaan nuoreksi maakotkaksi. Nousin autosta ja nappasin kännykän kameralla oheiset pari kuvaa.

Kuvat on otettu vankilan eteläpuolella olevassa pienessä metsikössä. Siellä oli tehty metsätöitä, ehkä vartioinnin helpottamiseksi. Vankilasta pakoa suunnittelevien avustajien on vaikeampi piiloutua lähistölle, kun metsä on avoimempi. Tämä nyt on puhdas arvaus ja pelkkää spekulaatiota. Kuten seuraavakin. Metsikkö kuhisee pikkujyrsijöitä, joiden perään kotka mitä ilmeisemmin oli tähystämässä. Sen on luultavasti helpompi iskeä avonaiseksi hakatussa metsässä kuin tiheässä umpimetsässä hakkujätteiden seassa piileskeleviin jyrsijöihin.

Metsikkö oli täynnä keltaisia kylttejä, joissa kiellettiin alueella liikkuminen ja oleskelu ilman asianmukaista lupaa. Kiellon rikkomisesta saattaa saada enimmillän 50 päiväsakkoa. Sillä lupalapulla ei siis vielä pääse muurien sisälle Merisalon ja Yli-Saunamäen sellikavereiksi. Hehän ovat juuri kotiutuneet Vantaan vankilaan.

Yleensäkin minulle jäi vähän epäselväksi, millainen asianmukainen lupa minun pitäisi hommata, jotta voisin harrastaa luontovalokuvausta näissä Hakkilan metsissä, joissa Vantaalle 70-luvulla muutettuani kävin sienessä.  Myös sen alueen raja, josta lähtien liikkuminen vain asianmukaisella luvalla on sallittua, ei selvinnyt. Ei ollut ketään jolta kysyä. Toisaalta eipä ollut ketään sakottamassakaan.

Minusta kuvissa on jotain tähän hetkeen ja edellä mainittuihin veijareihin liittyvää symboliikkaa.  Korppikotka olisi ollut vielä parempi allegoria, mutta kun niitä meille eksyy aika harvoin. Sitä paitsi kelpaavat ne raadot tavalliselle kotkallekin. Eipä Hannu Hautalallakaan olisi kovin montaa kotkakuvaa, jos kotkat olisivat kovin nirsoja haaskoille.

Huomenna tiistaina menenkin Hannu Hautalan uuden luontokirjan julkistamistilaisuuteen. Täytyypä tulostaa ja ottaa nämä kotkakuvat mukaan ja kysyä mestarin mielipidettä niistä.



24.04.2012
No niin. Nyt on tiistai ja Hautalan ja Punkarin kirjan julkistaminen nähty, koettu ja saatu vielä nimmareilla varustettu uunituore kirjakin. Melkoisen tietopaketin luontofotarin avuksi pojat ovat väsänneetkin. Hannu kertoi, että hänellä ei ole mitään syytä pihdata tietojaan, vaan hän jakaa ne auliisti uusille luontokuvaajasukupolville. Omien sanojensa mukaan kun monelta harmilta ja hikipisaralta olisi itse aikoinaan säästynyt, jos olisi ollut vastaava opus saatavilla omaa uraa aloittaessaan. 

 Hautalan kirjat ovat kuulemma kysyttyjä divareissa. Nimmareilla varustettuna varmaan vielä kysytympiä. Tällä perikunta lyö joskus rahoiksi.

Hannu kertoi kirjojaan painetun eri kielille yli 300.000 kappaletta. En malttanut olla kysymättä, että montako rullaa filmiä niihin oli kulunut (Hannuhan tunnetusti kuvaa edelleen vain filmille). Tarkkaa vastausta ei tullut, mutta yhtenä vuotena hän laski kuvanneensa 25.000 ruutua. Minä matemaatikkona saisin laskea siitä vastauksen kysymykseeni, evästeli Pekka Punkari.

No minähän lasken. Jos rullassa on 36 ruutua ja Hannun valokuvaajan ura on kestänyt noin pyörein luvin 40 vuotta, niin urheilusta tutun tasaisen vauhdin taulukon mukaan rullia olisi kertynyt noin 28.000. Jos filmirullan hinta kehityksineen maksaa nykyrahassa laskettuna noin 15 euroa kappale, niin pelkkiin filmikuluihin Hautala olisi uransa aikana polttanut rahaa noin 400.000 euroa. Paljon rahaa, mutta onpa sillä saatu tulostakin aikaan.

Jos nyt jotain pitää ihmetellä kriittisellä silmällä näin massiivisessa tieto- ja kulttuuripaketissa, niin se on kansikuva. Julkistamistilaisuudessa Hannu kertoi jättävänsä monet eläimet enempi muiden huoleksi. Näihin lukeutuvat mm. karhut, joista on kuvia tuhansittain, kun taas vaikka varpusista niitä on vain kymmeniä. Miksi silloin kanteen on valittu karhukuva, joka on minulle käsittämättömästä syystä tarkennettu karhun edessä olevaan mäntyyn? Vai olisiko kyseessä mäntykuva ja karhu on taustaa tai vain mittakaavana kuin tulitikkuaski kalakuvassa? 

 Kirjan kannen karhukuvan tarkennus on mennyt päin mäntyä. Tarkoituksella vai vahingossa? En viitsinyt kysyä, vaikka mieli teki.  Jotain korrektiutta minustakin näköjään löytyy. 

ps. Tilaisuuden hektisen luonteen vuoksi jätin kotkakuvistani  kuvakritiikin kysymisen maestrolta myöhäisempään ajankohtaan. Jotenkin tuli kuitenkin tunne, että vähän pitää meikäläisen vielä harjoitella Hannun kotkakuvien tasolle pääsemiseksi. Sain kuitenkin ujutettua mainoskynäni tekijöille, kun omistuskirjoitusten aikana yksi kynä puuttui.

Kuva: Jyrki Degerman
Nimmaria jonottamassa -  ja kaverille kanssa, jos kerta saamaan ruvetaan. Hannu signeeraa minun kappalettani ja minulla on kainalossa kuvaajalle tullut opus. Mm. Petteri Järvinen odottaa kiltisti vuoroaan.  Poikkitieteellisen blogin mainoskynä edessä hyvin esillä. 

Poikkitieteiljän Facebook-aikakauden tyylinen arvio  kirjasta Luontokuvausopas.

7 comments:

  1. Näyttää ihan kuvamanipulaatiolta. Ei ainakaan aidolta.

    ReplyDelete
  2. Siis väärin sammutettu! Tai valokuvattu. Nyt ikävä kyllä todistustaakka jää väitteen esittäjälle. Millä perusteella kuva ei näytä aidolta, vai olisiko parempi ilmaisu "luomulta"?

    Sen verran voin antaa periksi, että ylemmän kuvan etualaa on vähän avattu tummien sävyjen osalta. Se vain siksi, että vankilan muurien ulkopuolella oleva hakkuujäteryteikkö tulisi paremmin esille. Nimenomaan siellä piileskelevien pieneläinten oletan olleen kotkan kiinnostuksen kohde. Sen muutaman minuutin aikana, jonka olin paikalla, kotka kaarteli paikan yllä ja lähti sitten hitaasti lipumaan kohti itää ja Sipoon korpimetsiä.

    ReplyDelete
  3. Hannu on tosiaan luvannut paljastaa salat legendaaristen kuviensa takaa. Hyvä, että pääset kuulemaan ne. Minä en valitettavasti pääse paikalle.

    Mielenkiintoista myös kuulla mitä Hannu sanoo kotkakuvistasi, jos pääset kyselyetäisyydelle.

    ReplyDelete
  4. Minusta hienoin symboliikka on kontrastissa piikkilangoin ympäröity vankila ja vapaa kotka liitelemässä sen yllä. Vuoden luontokuva-ainesta. Ehdottomasti - ja onhan kännykkäkuva kisan voittanut ennenkin. Näin ainakin muistelen.

    ReplyDelete
  5. Suvanto on itse Docendon kirjailijoita. Vähemmän uskottava kirjoitus. Tuppurainen Tappuraisen kirjaa arvioimassa.

    Kukahan Docendolta ymmärtäisi lähteä teettämään kirjaa kuvajournalismista? Hyviä tekijöitä olisi ymmärtääkseni vapaana ja tarvetta kirjalle olisi.

    ReplyDelete
  6. Noon eri miehet jotka rumihia teköö ja jotka niitä pesöö. Pätee myös kirjojen tekemiseen.

    ReplyDelete
  7. Suvantona lähtisin arvioimaan Hautalan karhukuvia vasta sitten, kun itsellä on vastaavia otettuna. Ne on eri miehet, jotka karhuja kuvaa ja jotka kuvia arvostelee!

    ReplyDelete