Wednesday, 11 April 2012

Tilastoharha ylämummoon

Kuva: YLE

Tänä vuonna on seitsemännet jääkiekon MM-kisat Suomessa. Odotukset ovat jälleen kerran korkealla viime vuotisen menestyksen jäljiltä. Tilastot eivät kuitenkaan tue Suomen menestystä, kuten eivät minkään  muunkaan isäntämaan menestystä lätkän MM-kisoissa. Alla tilastoja, joissa olen vertaillut isäntämaan menestystä jääkiekon ja jalkapallon arvoturnauksissa.















Muutama selittävä kommentti. Jääkiekon MM-kisoista otin mukaan vain ne kisat, joissa oli isäntänä joskus mitaleilla ollut joukkue. Jääkiekon tilastoa vääristää se, että kisojen alkuvuosina Kanada dominoi niitä, ja 60-luvun lopusta aina 80-luvun puoliväliin kulta tuppasi menemään itsestään selvyytenä Neuvostoliittoon. Siksi tein myös toisen tilaston alkaen vuodesta 1985 edelleen sillä periaatteella, että vain aikajakson aikana joskus mitalin voittaneiden kotikisat ovat mukana.

Jalkapallon kohdalla kotikenttäetu on tilastojen valossa aivan ilmeinen, varsinkin MM-kisoissa. Joukkueita kisoissa on paljon ja potentiaalisia mestareita lähes kaikki Euroopan joukkueet ja Etelä-Amerikan joukkueista ainakin Brasilia, Argentiina ja Uruguaykin.

Tilastot siis tukisivat lievästi sitä, että Puola ja/tai Ukraina pärjäisivät hyvin tämän vuoden futiksen EM-kisoissa. Brasilian menstystä kotikisoissaan 2014 taas puoltaisivat sekä MM-kotikisojen että Brasilian pitkäaikaisen menestyksen statistiikat. Ainakin minä laittaisin roponi Brasilian puolesta vuoden 2014 kisoissa.

Jääkiekossa on tällä hetkellä 7 maata (Suomi, Ruotsi, Venäjä, Tsekki, Slovakia, Kanada ja USA), joilla on realistinen mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus, ylipäänsä mitaleille pääsy näiden maiden ulkopuolelta on aika epätodennäköistä (tilastopoikkeuksia toki on). Tilastojen perusteella kotikentästä jääkiekon MM-kisoissa ei olisi juuri etua eikä haittaa. Todennäköisin tulos on isäsntämaan jääminen mitalien ulkopuolelle.

Harmillinen tilastofakta on se, että tässä olevista 14 kerrasta ilman mitalia jäänyt isäntämaa on 6 kertaa ollut Suomi. Suomen keskimäärinen sijoitus vuodesta 1985 alkaen on ollut 4,0, mutta omissa kisoissa (kaikissa kuudessa) sijoituksien keskiarvo on ollut 5,2. Tänä vuonna olisi korkea aika muuttaa tämä tilastoharha. Tosin maailmanmestaruuskaan ei nostaisi kotikisojen sijoituskeskiarvoa kuin 4,6:ksi ja sama temppu heti seuraavana vuonna toisissa kaksoisisännyyskisoissa 4,1:ksi. Tilastollisesti ajatellen tässä olisi se kiusallinen ominaisuus, että samalla paranisi myös kaikkien 1985 jälkeisten kisojen keskimäärinen sijoitus 3,8:aan. Sen voi tietenkin korjata siten, että vuoden 2014 kisoista alkaen Suomi menestyisi surkeasti. Vai siten saataisiin kotikisatilastot säädylliselle tasolle kohtuuajassa.


Suomen kaikkien aikojen huonoin kotikisasijoitus oli Tampereella 1965 järjestyissä kisoissa. Suomi oli seitsemäs, häviten nöyryyttävästi mm. Itä-Saksalle 3-2. Näissä kisoissa osa pelaajista pelasi vielä ilman kypärää ja suoralapaisilla mailoilla, mitkä näkyivät kisojen kunniaksi tehdyssä postimerkissäkin.
Minäkin kävin katsomassa yhden ottelun, Neuvostoliitto - USA. Punakone pesi jenkit puhtaasti 9-2. Erityisesti mieleeni jäi sen ajan järkälemäisin pelaaja, venäläinen puolustaja Aleksander Ragulin. Hänellä oli pituutta 185 cm ja painoa 100 kg. Nykyajan pakin normimitat.

5 comments:

  1. Sellainen analyysi, jossa näkyisi jokaisen maan keskimääräinen sijoitus verrattuna kotikisojen keskimääräiseen sijoitukseen olisi parempi. Mikset tehnyt sellaista?

    ReplyDelete
  2. Olin niiden tilastojen vanki, jotka löysin netistä. Jos arvon nimimerkki Anonyymilla on kaikkien kisojen sijoitukset, niin voin tehdäkin haluamasi analyysin.

    ReplyDelete
  3. Aika omituinen ajattelumalli. Pitäisi menestyä tahallaan huonosti, jotta saisi kotikisatilaston näyttämään paremmalta. Mitä muita ideoita Poikkitieteilijällä mahtaa olla urheilun suhteen?

    ReplyDelete
  4. Fobba Forsbergia arvosteltiin suureen ääneen, kun hän taannoin kertoi Ruotsin hävinneen tahallaan Slovakialle vuoden 2006 Torinon olympialaisissa välttääkseen kohtaamasta Kanadaa välierässä. Lopputulos oli kultaa Ruotsille. Vastaavanlaista paheksuntaa oli ilmassa taannoisen purjehduskilpailun pakeilta.

    En ymmärrä asiasta noussutta meteliä. Kun ollaan turnauksessa, niin päällimäinen motiivi on turnauksen, ei yksittäisen ottelun voitto. Strateginen päämäärä sodassakin voi johtaa taktiseen häviöön jossain taistelussa. Annetaan vastustajalle Pyrrhoksen voitto.

    Kokonaan eri asia on hävitä tahallaan esim. vedonlyönnin vuoksi. Sehän on selkeä petos. Sen sijaan oli täysin vedonlyöjien typeryyttä lyödä vetoa Ruotsin voiton puolesta yo. tapauksessa (en tosin tiedä, oliko kohde suljettu). Kyllä veikkaajan on osattava suhteuttaa vetonsa kaikkiin vaikuttaviin tekijöihin. Yksi niistä oli tässä, että Ruotsin oli edullisempaa hävitä kuin voittaa.

    ReplyDelete
  5. "Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen."
    Ludwig Wittgenstein, Tractatus Logico-Philosophicus, 7

    Terveiset Berliinistä

    ReplyDelete