Kimmo kieliRauhaa hieromassa

Tampereen lahja Suomelle, Kokoomukselle ja RKP:lle, Kimmo Sasi iloitsi Höblässä olleessa mielipidekirjoituksessaan siitä, että Alexander Stubb on toinen ruotsinkielinen pääministeri sotien jälkeen sitten K. A. Fagerhomin. Kirjoitus sai peukutusta samanmielisiltä, vaikka jo heti ensimmäisessä virkkeessä oli kaksi asiavirhettä. Stubbin äidinkieli on suomi ja vaikka hänet laskettaisiinkin suomenruotsalaiseksi, niin hän olisi sodan jälkeen kolmas Fagerholmin ja Ralf Törngrenin jälkeen.

 "Alexander Stubb är den andra finlandssvenska statsministern sedan andra världskriget."

Pikku juttuja. Kimmo Sasi on Suomenruotsalaisten kansankäräjien toinen varapuheenjohtaja ja hänen kuuluukin pitää kiinni kynsin ja hampain ruotsin kielen asemasta Suomessa.  Tulee vain mieleen, että jos ollaan rauhaa hieromassa, niin kannattaisiko sitä yrittää vähän maltillisemmin äänenpainoin. 

"Man kunde nästan säga att språkstridens tid är historia. Men tyvärr kan man inte glömma bort Sannfinländarna. Deras populism baserar sig på motsättningar och majoritetens starkare makt över minoriteterna. Alla andra partier borde nu visa en gemensam front att uttala sig att Sannfinländarna inte är samarbetsdugliga om de inte respekterar Finlands tvåspråkighet."

Kimmon kirjoituksesta saa sen käsityksen, että kaikenlainen kielikärhämä ruotsin kielen aseman suhteen olisi taakse jäänyttä elämää, jos ei olisi Perussuomalaisia. Tämä nyt on vähintäänkin muunneltua totuutta, jos sitä ei kehtaa kutsua suoranaiseksi paskan puhumiseksi. Kieliriita kulminoituu ja kärjistyy ruotsin kielen opetuksen pakollisuuteen peruskoulussa, mitä myös vähän provosoivasti pakkoruotsiksi kutsutaan. Virkamiesruotsin ja muiden kaksikielisyyden tuomien negatiivisina koettujen seikkojen vastustaminen on pieni sivupuro tässä pääuomassa. Meillä ollaan aika kaukana esimerkiksi Ruotsin tilanteesta ei niinkään kaukana menneisyydessä, jossa suomen puhumisesta suorastaan rangaistiin.

Ainoastaan suomenruotsalaisten yhteisöjen tilaamien mielipidetutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista kannattaisi pakollista ruotsin kieltä peruskoulussa. Tosin luvut menisivät aika tasan fifty-sixty. Kaikissa muissa kyselyissä vapaamman kielivalinnan kannattajien määrä on jossain 60 - 70 %:n paikkeilla. Kun Perussuomalaisten kannatus huitelee jossain 20 %:n tietämillä, niin ei tarvita Elon laskuopista löytyvää syvällisempää matematiikan taitoa todeta, että suurin osa pakkoruotsia vastustavista on muita kuin perussuomalaisia.

Lisäksi Kimmo väittää, että Perussuomalaisten kielipolitiikka perustuu vastakkain ajattelulle ja että puolue ei kunnioita Suomen kaksikielisyyttä. Katsotaanpa, mitä Perussuomalaisten nettisivuilla sanotaan asiasta.

"Perussuomalaisten kielipoliittisen työryhmän mielestä ruotsin kielen pakollisuus heikentää merkittävästi maailman valtakielten osaamista.  Ruotsin kielen pakollisuuden vuoksi opetus painottuu suomen, englannin ja ruotsin ympärille, jolloin muiden kielten oppiminen kärsii.

- Valitettavan usein sanotaan, että ruotsia opiskelemalla oppii muitakin kieliä. Osatakseen saksaa tai venäjää on kuitenkin opiskeltava näitä kieliä, eikä lainsäädännöllä pakotettava opiskelemaan ruotsin kieltä, toteaa työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Juho Eerola.

Perussuomalaisten mielestä aitoon monikielisyyteen päästään vain opiskelemalla monipuolisesti maailman valtakieliä.  Nykyinen rajoittava malli ei huomioi yhteiskunnan ja talouselämän tarpeita.

- Eurobarometrin mukaan vain neljäsosa kansalaisista kokee pystyvänsä käymään keskustelua äidinkielen lisäksi kahdella tai useammalla kielellä. Pakkoruotsi käytännössä estää kansalaisia omaksumasta maailman valtakieliä, sillä harva osaa neljää tai useampaa kieltä, Eerola jatkaa.

Työryhmän mukaan kansalaisaloite ruotsin kielen valinnaisuudesta on ajankohtainen ja perusteltu. Ruotsia tarvitaan jatkossakin, mutta opetuksen pakollisuus istuu huonosti kansainvälistyvään yhteiskuntaan."

Minusta tämä on varsin sovinnollista kieltä, varsinkin Kimmon tykityksen rinnalla. Tietenkin joku voi väittää, että Perussuomalaiset eivät ole ihan oikeasti tätä mieltä, tosiasiassa he haluavat ajaa ensin kaikki hurrit, homot, lesbot ja muut vammaiset hihamerkkeillä varustettuina Ahvenanmaalle ja myydä sitten koko saaren Ruotsille. Voihan tällainen taka-ajatus Perussuomalaisten kielipoliittisen työryhmän lausuntoon sisältyäkin, mutta aika hyvin se on saatu sinne kätkettyä.

Yksinään on aika vaikea riidellä. Tämä tuli itsekin todettua, kun taannoin kinastelin ruotsin kielen opetuksen asemasta hyvän ystäväni kanssa. Sattumoisin vielä Tampereella, josta on näköjään tullut vankka pakollisen ruotsin kielen opetuksen puolustajien hämäläinen linnake.

Sanottakoon se vielä ties kuinka monennen kerran. Minulla ei ole mitään ruotsin kieltä, ei suomen- eikä ruotsinruotsalaisia eikä Suomen kaksikielisyyttä vastaan. Sen sijaan kun jatkuvasti esitetään, että näkemykseni vapaamman kielivalinnan puolesta edustaa pimeintä perussuomalaisuutta, se herättää minussa aivan oudon ajatuksen. Jääkö minullr seuraavissa vaaleissa muita vaihtoehtoja äänestettäväksi kuin  Persut? Tosin niin kauan kun valtapuolueet jatkavat virren "Kaksikielisyys on rikkautta" veisaamista ja Persut pitävät yllä omaa homofobistaan älämölöään, niin äänestämättä jättäminen tuntuu yllättävän huokuttelevalta  vaihtoehdolta. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1970 eduskuntavaalien, joissa armeijassa ollessani olin ensimmäistä kertaa äänioikeutettu. Tosin varsin niukasti siinä mielessä, että ääni-ikäraja oli laskettu 21:stä 20:een vuoteen ja tulin kaksikymppiseksi vähän ennen vuoden vaihdetta.  Äänestäminen jäi väliin, kun sain jostain pikkurikkeestä poistumiskieltoa juuri silloin, kun muuten olisin ollut lomilla äänestyspäivänä.

Jos puolueen tunnuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, niin Persut on Suomen ruotsimyönteisin puolue.