Vantaan Jokiniemi 6000 vuotta sitten? Alueella juuri suoritettujen kaivausten esiintuomat lukuisat tunnettujen ja tuntemattomien eläinten luut tukevat tätä teoriaa.
Vantaan Jokiniemessä asuttiin 6000 vuotta siten varsin
ihanteellisissa olosuhteissa, merelle etelään avautuvalla rantatörmällä. Näin
ainakin arkeologi Jan Fastin tänään YLE:n lähetyksissä kertoman tiedon mukaan.
Maailma tunnetusti luotiin juuri 6000 vuotta sitten. (Tarkkaan ottaen lokakuun 23. 4004 eaa.) Ensimmäiset ihmiset asuivat Paratiisissa. Jos on
puoliksikaan niin wettenhovi-aspa -henkinen kuin minä, niin tulee
helposti laskeneeksi 1 + 1 ja saa tulokseksi vähintäänkin 3.
Paratiisin on
täytynyt sijaita Vantaan Jokiniemessä. Yllä oleva todistaa sen tieteellisesti - no ainakin poikkitieteellisesti. Alueella on nyt puistokaava päällä,
mutta vantaalaista tonttipolitiikkaa sivusta seuranneena epäilen, että
kaavamuutokseen voi syntyä paineita, kun tämä tieto Jokiniemen alueen
raamatullisesta alkuperästä leviää kaupungin päättäjien keskuuteen. Sitä paitsi
Einsteinin neliulotteisessa aika-avaruus -koordinaatistossa Jokiniemi koostuu
merenrantatonteista, kunhan ei olla turhan tarkkoja aika-koordinaatin arvosta.
Kuva: Jan Fast
Pintahumus kaavittiin sivuun kaivurilla.
Loput vähän pienemmillä kauhoilla ja siirtovälineillä.
Vaikka Raamatun tulkinta on lempiaiheitani, niin jätetään se
näkökulma nyt vähemmälle tarkastelulle ja siirrytään muihin poikkitieteellisiin
aspekteihin. Toinen asia, mikä minua arkeologisena diletanttina tässä hämmästyttää,
on päältä pois kuoritun humuskerroksen ohuus. Kauhuri raapi ruohoa, multaa ja
turvetta hädin tuskin 20 cm:n kerroksen päältä pois, ja heti sen alta alkoi
löytyä tuhansia vuosia vanhoja esineitä. Minusta se on aika hieno allegoria
ihmiskunnan teknisen kulttuurin ohuudelle. Kun sen pintaa vähän raaputetaan,
niin ollaankin jo kivikaudessa.
Torstai-iltapäivään mennessä arvokkain löytynet esine oli piikivestä tehty todella taidokas nuolenkärki. Kuinkahan monelta nykyihmiseltä tällaisen valmistus onnistuisi edes nykyisillä työkaluilla, kivikauden aikaisista puhumattakaan? Arkeologi Jan Fastin etusormi toimii tässä mittakaavana perinteisen tulitikkuaskin sijasta.
Kivikautenakin piikiviesineet olivat tuontitavaraa, koska Suomen maaperästä piikiveä ei tiettävästi löydy. Jokiniemen alueen on oletettu olleen myös merkittävä kauppapaikka.
Kivikautenakin piikiviesineet olivat tuontitavaraa, koska Suomen maaperästä piikiveä ei tiettävästi löydy. Jokiniemen alueen on oletettu olleen myös merkittävä kauppapaikka.
Muinaislöydöt ovat mittaamattoman arvokkaita. Varsinkin kun niitä
ei voi myydä, vaan ne kuuluvat muinaismuistolain mukaan valtiolle. Tällaiset
kaivaukset eivät ole suinkaan ilmaisia ja jäävät rahallisesti
miinusmerkkisiksi, vaikka tässäkin uutterat kaivajat palkan sijasta joutuvat
maksamaan siitä ilosta, että saavat raataa päivän helteessä.
Tiistaina aamupäivällä seulomisesta syntyvät multakasat olivat vielä aika matalia.
Torstaina ruokatuntiin mennessä keot olivat jo näin korkeat. Mihin mahdetaan päästä, ennen kuin kaivaukset ovat ohitse?
En tiedä, ovatko kaivausten takana olevat henkilöt tulleet panneeksi merkille saman kuin minä. Kaivausten sivutuotteena tulee hienoa seulottua multaa monta
kuutiota. Kun sellainen puutarhaliikkeessä säkitettynä maksaa useampia satasia
kuutio, niin olisiko tässä pienen bisneksen ja kustannusrakenteen keventämisen
paikka? Myydään ohikulkijoille seulottua ja takuulla muinaismuistoista vapaata
multaa.
Millaista kaivauksissa oli tiistaina 29.7.2014, niin sitä voi käydä aistimassa täällä olevassa pikku videossa. Otsikon kirjoitusvirhe menee yksin minun sivístymättömyyden piikkiin. En viitsinyt korjata.
ps. 1.8.2014
Millaista kaivauksissa oli tiistaina 29.7.2014, niin sitä voi käydä aistimassa täällä olevassa pikku videossa. Otsikon kirjoitusvirhe menee yksin minun sivístymättömyyden piikkiin. En viitsinyt korjata.
ps. 1.8.2014
Kuva: Yle
En malttanut olla laittamatta Ylen sivuilta kaapaamani kuvaa, joka oli asiasta kertovan uutisen yhteydessä. Kuvan ottaja on minulle tuntematon. Huomio kiinnittyy siihen, että kuvassa on 12 ihmistä (laskekaa tarkkaan, näin on). Heistä korkeintaan kaksi on jotenkin tunnistettavissa. Medialle oli erikseen kerrottu, että kaivauksilla saa kuvata sekä toimintaa että ihmisiä. Joten mitään syytä tuntemattomuuten ei ollut. Ainoa, jonka toiminta ei mene ihan arvaamisen puolelle, on mustapaitainen kirjuri. Joistakin näkyy vain takapuoli, olkapää tai selkä.
Vaikka menee itsekehun puolelle, niin menkööt. Verratkaa ylempänä olevaan minun kuvaani samasta aiheesta (eri päivä tosin). Yritin saada kuvan, josta näkyy, mitä tehdään, kovin moni ei jäisi ainakaan kokonaan toisen taakse, muutamat kasvotkin näkyisivät, kukaan ei leikkaudu kuvan reunoista puolikkaaksi.
Mistä ero johtuu? Siitä, että minulla oli visio siitä, millaisen kuvan haluan. Ehdot siitä on lueteltu ylhäällä. Otin niin monta kuvaa, että sain tyydyttävän tuloksen. Ei se mikään mestariotos ole, mutta kuitenkin etukäteen harkitun työn tulos. Ei millään pahalla, mutta Ylen kuvaajan otos on räpsy.
ps. 1.8.2012
Hesari teki tästä henkilöjutun kaivauksia johtavasta Jan Fastista. Juttu on ihan ok, Jan kun on sanavalmis ja välitön haastateltava. Jutun kuvituksena on tietysti luontevaa laittaa henkilökuva Janista kaivaukset taustalla. Juuri muuta positiivista kuvasta ei olekaan sanottavana, vaikka sen on ottanut kuvajournalismia opiskellut valokuvaaja.
SABRINA BQAIN
”Olen ollut museoissa töissä, mutten ole koskaan kokenut, että sopisin sinne”, kertoo espoolainen arkeologi Jan Fast. Hän johtaa yleisökaivauksia Vantaalla.
Mikä kuvassa muka vikana? Kuvattavalla on vekkuli ilme ja kaivaukset näkyvät taustalla.
Kamera on vähän vinossa ilman mitään kerronnallista syytä. Sen johdosta Jan näyttää kallistuvan taakse päin, hän on jotenkin torjuvassa asennossa. Syystä tai toisesta Jan katsoo kameran ohitse, josta syystä ilmeisesti kuvan oikeaan laitaan on jätetty katseelle tilaa. Kun katseen kohde ei ole kuitenkaan näkyvissä, niin noin kolmannes kuvasta on kerronnallisesti täysin olematonta tilaa. Siitä johtuen vasemmalta leikkautuu ihmisiä torsoksi ja osa heistä jää täysin tarpeettomasti kokonaan kuva-alan ulkopuolelle.
Kuvan yläosa taas on lähes puoliksi epämääräistä pöpelikköä ja valkoista taivasta. Siitä syystä taas Janin kädet leikkaantuvat turhaan, toki ihan oikeaoppisesti nivelen alapuolelta. Kuvaaja on myös mennyt onnensa ohitse siinä mielessä, että Jan olisi voinut ottaa käsiinsä vaikka sen hienon keihäänkärjen, joka oli paikalla varta vasten kuvattavana. Samalla käsille olisi saatu luontevampi asento kuin roikottaa niitä sivulla.
Kuvaaja käyttää luultavasti vakiona täytesalamaa henkilökuvissa. Sen etuna on on se, että muutoin tummiksi kuoppiin jäävät silmät saadaan näkyviin. Haittana se, että tässä valkoinen t-paita palaa osin puhki ja Janilla ei näyttäisi olevan leukaa lainkaan, vaan kasvot jatkuvat suoraan kaulaan. Leuan alta puuttuu siinä normaalisti oleva varjostus, kun täytesalaman valo heijastuu siihen valkoisesta paidasta. Ylipäänsä valkoinen ja musta vaate ovat kuvassa yleensä hyvin ongelmalliset. Etenkin yhtäaikaisesti esiintyessään, kuten vaikka hääkuvassa.
Ammattitaitoinen kuvaaja ei päästä lehteen tällaista jälkeä, ei edes "vähäpätöisesen rutiinikeikan". kuvituksena. Vähäpätöistä keikkaa kun ei olekaan.
Kun kuvasta rajataan löysät pois, saadaan Jan siirrettyä tylsästä paikasta kuvan keskeltä lähelle kultaisen leikkauksen kohtaa. Kuvan suoristaminen ja rajaaminen tuo Janin, kuvan pääkohteen lähemmäksi katsojaa ja shadows/highlights -toiminnolla saadaan valkoisesta paidasta ja Janin kasvoista kaivettua vielä sävyjä esiin. Vesipullo oikeassa laidassa on minusta ihan hyvä yksityiskohta. Kaivauksilla oli lämmintä ja vettä kului. Samalla se antaa jonkin, edes symbolisen, kohteen Janin ohi menevän katseen suunnalle.
Normaalin rutiinikäsittelyn lisäksi tummensin hieman Janin kaulaa ja leuan alapuolta. Niiden luonnollinen sävy ei ole sama kuin "kalkkilaivan kapteenilla".
Tietenkin joku voi väittää, että hyvähän minun on elvistellä, kun saan räplätä kuvaa rauhassa. Toista se on lehtikuvaajan, jolla voi olla useita keikkoja päivässä.
Minä näen asian hieman toisin. Ammattitaitoisen ihmisen jäljiltä työ on ammattitaitoisen näköistä, ei juosten kustulta näyttävää. Lehtitalot Sanoma etunenässä ovat vaihtamassa ammatti-ihmiset puoli-ilmaisiin diletantteihin. Tämän politiikan tuloksia voi käydä päivittäin ihailemassa mm. Hesarin sivuilla.
ps. 3.8.2014
Hesari oli ansiokkaasti huomioinut kaivaukset toisellakin jutulla. Toimittaja ja kuvaaja olivat samat, mikä näkyi myös lopputuloksessa. Teksti oli ammattitaitoista, kuva ei niinkään.
SABRINA BQAIN
"Pelkkä kaivaminen on jo kivaa, mutta parasta on nähdä, mitä kaikkea löytyy", sanoo matemaattisten aineiden opettaja Susanna Pehkonen (oik.). Pehkosen kanssa sihtiä käytti Vantaalla torstaina Sinikka Kauranen.
No mikäs tässä sitten on vikana? Siinä on vikana se, että kuvaaja ei ole tehnyt itselleen selväksi sitä, mikä on kuvan pääaihe. Onko se jompi kumpi henkilöistä vai he yhdessä? Vai löytynyt esine tai jopa kuvatekstissä maihittu sihti?
Loogisin ratkaisu olisi sihdistä löytynyt esine. Silloin sen pitäisi olla näkyvissä myös kuvaa katsovalle eikä jäädä kämmenen taakse piiloon. Nyt tarkennus on raitapaitaisen naisen kasvoissa, piilossa olevaa esinettä pitävä käsi on jo hieman epäterävä. Kuvallisesti pääkohde on siis kuvatekstissä mainittu Sinikka Kauranen, eikä Susanna Pehkonen, joka taas on sitä kuvatekstin mukaan. Kuvallinen kerronta syntyy pikku asioista siten, että ne loksahtavat loogisesti kohdalleen. Vastaavasti jos ne ovat ristiriitaisia keskenään, niin kuvan viesti jää joko hämäräksi tai suorastaan vääristyy siitä, mihin kuvaaja on pyrkinyt. Olettaen tietysti, että on pyritty johonkin eikä vain räpsitty sattumanvaraisesti.
Tällekin kuvalle reilu reunarönsyjen rajaus olisi ollut ehdottomasti eduksi. Etualan naiset peittävät nyt paljon suuremman alan kuvasta ja nousevat siten voimakkaammin kuvan pääkohteeksi. Olen tehnyt kuvalle myös "heikurat", eli Jore Puusan suuresti rakastamalla tekniikalla tummentanut kuvan reunoja ja hyvin vaalea sihtiä. Näin naiset saadaan vaaleina elementteinä vielä paremmin kuvan keskeiseksi kohteeksi.
Laitanpa vielä vapaasti kritisoitavaksi oman versioni, jonka aihe on henkilön kaivauksiltä löytämä ruukunpala. Kuvan keskeisin elementti on ehdottomasta sormien välissä oleva esine. Perspektiivistä johtuen se on kuvassa lähes yhtä iso kuin henkilön kasvot, mutta sormet antavat sille oikean mittakaavan. Naisen katseen ja etusormen suunta vie lukijan katseen automaattisesti keramiikkapalaan, joka tummana irtoaa vaaleaa savea vasten. Myös tätä kuvaa on lievästi heikuroitu.
Ei valokuvaus mitään rakettitiedettä ole, varsinkin kun elektroniikka hoitaa monta niistä asioista, jotka piti vielä pari kymmentä vuotta sitteen tehdä pidemmän kaavan mukaan. Ajattelu siitä, miten välitän viestini valokuvan keinoin, ei ole kuitenkaan muuttunut mihinkään.
Tällä kommentilla tietysti kerjään verta nenästäni. Pikku poikana se olikin herkkä vuotamaan, joskus jopa ilman mitään näkyvää syytä, mutta nyt vanhempana pumpulituppoja ei ole tarvinnut enää kovin usein tunkea sieraimiin.
pps. 3.8.2014
Jätetään Hesari rauhaan ja palataan alkuperäiseen teemaan. Jokiniemen kaivauksilla ei pidetä taukoa viikonloppunakaan, ja kun ei suorastaan ole vielä kielletty tulemasta, niin piipahdin tänäänkin katsomassa, missä siellä nyt mennään. Joko kuuluu kiinan kieltä montun pohjan lävitse?
Yksi työvaihe oli jäänyt minulta dokumentoimatta. Kerrosten korkeuden mittaaminen teodiitilla. Peruskorkeutena on kuvan vasemmassa reunassa näkyvän kannon nokka, jonka korkeus mitattiin tarkkuus-GPS:llä. Muut korkeudet mitaan sitten suhteessa siihen. Merenpintaan nähden Jokiniemen korkeus on noin 20 metriä. Arkeologi Jan Fastin mukaan näyttäisi siltä, että asutus olisi siirtynyt maan kohoamisen myötä etelään, eli tutkittavaa riittäisi kuvan suunnassa eteenpäin. Siellä tulisi vastaan jälkiä nuoremmasta asutuksesta.
Löydetyt esineet laitetaan minigrip-pusseihin asianmukaisin merkinnöin. Meripihkariipuksen osat ovat vedessä. Ymmärtääkseni siki, että muuten mukana tuleva hiekka narmuttaisi helposti pehmeä meripihkaa, jos ei olisi vettä tätä vaimentamassa.
Myös seulonta tuli huonosti dokumentoitua. Ylempi kuva on otettu kinokoon kameralla polttovälin ollessa 24 mm. ja f-luvun 4.0 Alempi taas pokkarilla, jossa käytetty polttoväli on 4,7 mm ja f-luku 2.8. Kennojen kokoerosta johtuen kuvakulmat ovat samat. Sen sijaan kinokoon kameran kuvassa on selkeä syväepäterävyys, kun taas pokkarin kuva on käytännössä syväterävä koko kuvan alalta, vaikka f-luku on pienempi. Pokkarilla on käytännössä mahdotonta saada laajakulmalla kerronnallista syväepäerävyyttä, ellei tarkennus ole hyvin lähelle.
Toinen ero on kuvien dynamiikassa. Pokkarilla otetussa kuvassa toisen miehen valkoinen hattu ja toisen miehen paidan selkämys ovat palaneet puhki. Niitä ei mikään kuvankäsittely pysty enää korjaamaan. Sen sijaan ylemmässä kuvassa naisen vaaleassa paidasta löytyi kuvankäsittelyssä sävyjä, vaikka se näyttä alunperin olevan aivan puhkipalanut valkoinen läikkä. Rahalla saa kameraan potkua, mutta iso kamera on hankala kantaa mukana. Nytkin otin sen mukaan vain siksi, kun joku oli kommentoinut kuvieni olematonta syväepäterävyyttä.
Lopuksi vielä pieni opetusvideo arkeologiassa tarvittavista taidoista. "Drei herzen im dreivierteltakt"
Päivitys 25.9.2014
Kuva: Kimmo Mäntylä
Pisti vielä silmään Ilta-Sanomien nettisivuilta pieni uutinen Jokiniemen kaivauksista. Kuvan on ottanut STT/Lehtikuvan Kimmo Mäntylä. Siis ammattimies asialla. Vai miten mahtaa olla?
Vehkeet ja laitteet eivät tee ammattilaista, vaan kyky ja taito käyttää niitä. Laajakulmaisen objektiivin käyttö tekee helposti kuvasta koomisen oloisen silloinkin, kun se ei ole kuvaajan tarkoitus. Etualalla oleva Jan näyttää kohtuuttoman suurelta muihin verrattuna. Se olisi vielä jotenkin ymmärrettävissä kerronnallisesti, mutta ei enää hänen kehon osien vääristyminen objektiivin ja kuvakulman valinnasta johtuen. Jalat ovat kuin pienet tikut massiiviseen ylävartoloon verrattuna. Ei Jan mikään bodari ole, korkeintaan keskivartaloa on hieman rakennettu. Sitä harrastusta on liikkeellä itse kullakin.
Katso reunat! Ammattitaitoinen kuvaaja ei päästä julkisuuteen kuvaa, jossa kuvan reunasta työntyy kuvaan kolme jalantynkää ja yksi ämpäriä ilmassa pitävä peukalo. Myös Janin siunaavan käden lävitse työntyvä keppi ei osoita kovin suurta paneutumista kuvaamiseen, vaikka sen voikin ottaa jotenkin raamatullisen symboolisena.
Jos kuvaajan tarkoitus on ollut suojata muiden kuin Janin henkilöllisyyttä, niin siinä on onnistuttu oivallisesti. Kuvassa näkyy 7 muuta ihmistä osin tai kokonaisina. Yksikään heistä ei ole sivullisen tunnistettavissa.
Laajakulma vääristää myös kaivauksen mittasuhteet. Kuvan perusteella kaivettava alue on kymmeniä metrejä pitkä. Todellisuus oli jotain ihan muuta.
Tämä on vain yksi kuva, eikä sen perusteella kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen enempää lehtikuvauksen yleisestä tilasta kuin kyseisestä kuvaajasta. Ylipäänsä en arvioi tässä kuvaajia kuin heidän tähän ottamiensa kuvien kautta.
Otos on kuitenkin kolmelta ammattikuvaajalta. Kysymykseni kuuluukin. Kuinka oikeutettua ammattikuvaajien vaatimukset ammattikuvaajien käytöstä amatöörien sijaan on, jos ammattikuvaajien laatu on amatööritasoa - jos edes sitä?
48 kommenttia:
Osaatkohan enää kirjoittaa sellaista juttua, jossa meitä uskovia ei pilkattaisi?
Arvoisa Poikkitieteilijä, kirjoitat tarkan päivämäärän maailman luomisesta. Mistä olet saanut sen tietoosi? Arvoisa Eeva, missä kohtaa Poikkitieteilijä pilkkaa teitä uskovia? Hänhän vain kirjoittaa luomisen tarkan päivämäärän. Myönnän, että epäilen Poikkitieteilijän erehtyneen paljon, ei tuhansia vuosia vaan tuhansia vuosituhansia. Odotan Poikkitieteilijän tarkennusta tai virheen oikaisua.
Toisaalta, jos Poikkitieteilijä ei vastaa, vien kahdeksanvuotiaan pojanpoikani katsomaan sekä Heurekaa että kaivausta. Kenties siellä selviää tämäkin asia.
Uskovaisia saa ja pitää pilkata. Uskovat ja kirkot ovat tehneet maailmanhistorian hirvittävimmät teot tai manipuloineet muut tekemään niitä. Jokaisen joukkomurhan takana on suuressa viisaudessaan jonkun porukan jumala. Eevan jumala evl? oli suomalaisten sotilaspappien mukaana Aunuksen retken takana. Vangiksi saadut kommunistit ammuttiin heti tai mestattiin ( sotapäiväkirjojen mukaan)! Pappi kehui että Jumala on mielissään päivän uroteoista. Minun sukulaiseni ampui jääkäripappi mauserilla ohimoon. Rikos oli että kuuden lapsen isä koetti piileskellä pakko-ottoa riihen alla. Saksalaisten sotilaiden vyössä luki "jumala kanssamme"
Kokemukseni lehtikuvaajana maailman kriiseissä näyttävät että Jumalaa ei ole, ei tule, eikä ole ollut. Ihminen järjestää helvetin toisille ihmisille maan päällä ja taivasta ei ole uskovien toiveen mukaan.
"Taivas" on maallinen rakkaus ja toisten huomioonottaminen ja siinä eivät uskovat ole juurikaan kunnostautuneet. Eeva ja muut, joiden mantelitumake reagoi pappien hölypölyyn ovat harhaanjohdettuja ressukoita. Heidän puolestaan tulen surulliseksi. niin monta hyvää elämää menee hukkaan.
Niilo Ylivainio kaatoi uskovia stadissa, tilaisuuden ja kuvaamisen loputua menin väärästä ovesta. Pukusetiä istui pöytien ääressä kolehti- ja kasettimyyntirahoja laskien, kaljapullot kilisivät, rööki röyhysi ja vitsit lentelivät.
Selitys tälle kaikelle toki löytyy raamatusta--Tutkimattomat ovat Jumalan tiet..ihailtavan ovelaa, koska sillä lauseella voidaan selittää kaikki mikä meni pieleen jullen suhteen ja toisaalta jos joku asia onnistuu, se on jumalan ansio. Mitä me täällä edes tehdään. Jumala voisi elää puolestamme ja ihmiskunta hävitköön. Quineapig lauma, testielukat joita jumaluus harhauttaa tekemään hulluuksia ja tappamaan lapsia kranaateilla…mahtaa jumala olla käsittämätön sadisti nauttiessaan kaiken tämän teurastuksen keskellä ja keksiessään lisää kamaluuksia erityisesti pienokaisille. Heissähän asuu perisynti, lihamuussiksi vaan vauvat… Siis pilkataan jumalaa ja uskovia porukalla,se on osoitus terveestä mielestä.
En ole asiaa itse keksinyt, vaan tarkan ajan on laskenut Irlannin arkkipiispa James Ussher. Ussher tuotti suuren määrän uskonnollisia kirjoituksia. Niistä kuuluisin on Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti ("Vanhan testamentin aikakirjat, johdettuna maailman alkuhetkistä"), joka julkaistiin vuonna 1650. Tässä teoksessa hän esitti kuuluisan väitteensä, jonka mukaan maailma luotiin sinä iltana, joka edelsi päivämäärää 23. lokakuuta vuonna 4004 eaa. Tämä siis tarkennuksena varsinaiseen kirjoitukseeni.
Tunnen monia ihmisiä, joille uskonto on tärkeä asia heidän elämässään. Ei minulla ole mitään tarvetta pilkata heidän vakaumustaan. En ole tuputtamassa heille omaa näkemystäni, mutta toivon samaa pidättäväisyyttä myös heiltä. Eräs nyt jo edesmennyt ystäväni tuli uskoon. Meillä käydessään hän kysyi, pahastuisinko, jos hän siunaisi ruuan ennen ruokailua meidän kaikkien puolesta. Kerran suostuin, toisella kertaa sanoin, että sopisiko, jos minä vastavuoroisesti hänen kotona käydessäni esittäisin oman uskonottoman näkemykseni maailmanmenosta. En saanut selkeää vastausta, mutta siunaukset loppuivat siihen. Loppuivat myös hänen vierailunsa ja lopulta koko maallinen vaellus.
Arvoisa poikkitieteilijä.
Miten löytyneet tuntemattomien eläinten luut todistavat teoriasi puolesta? Logiikkasi ei oikein aukene minulle.
Kuvassa on tunnettuja ja tuntemattomia eläimiä. Minusta on silloin ihan loogista, että pitää löytyä tunnettujen ja tunnistamattomien eläinten luita.
Vastaan vaikka en olekaan Poikkitieteilijä.
Teoria, johon Late viittaa, on paras tällä hetkellä oleva teoria. Se on monin kohdin osoitettu oikeaksi, osittain fossiililöydöin, osittaan geenitutkimuksen voimin. Itse maallikkona viittaan tiedeyhteisön kirjoituksiin geenitutkimuksista. Niiden mukaan on kiistatonta, että alkeellisista eläimistä selkärankaisiin ja jopa kasveihin saakka eliöillä on edelleen yhteisiä perimän osia. Moni toisistaan riippumaton seikka vahvistaa oikeiksi eri menetelmin saadut tiedot ja vahvistavat teorian maailman synnystä oikeaksi.
Raamatusta meillä on ainoa tieto, että sen niminen kirjoitussarja on olemassa mutta kirjoitussarjan väitteistä ei ole olemassa mitään mitattavaa tai aistein havaittavaa todistetta, ei edes välimuotoja. Onko välimuodoiksi katsottava se, että samanaikaisesti on olemassa muita uskontoja ja jumalia, joista kaikki vakuuttavat olevansa se ainoa oikea? Eräs suomalaista alkuperää oleva teos puolestaan kertoo, että maailma olisi syntynyt sotkan munasta. En minä siihenkään usko, ei siitäkään ole todisteita.
Asiasta on runsaasti suomenkielistä kirjallisuutta, kirjoja saa joko kirjakaupoista tai kirjastoista. Omia suosikkejani ovat Terra Cognitan suomentamat kirjat, maallikkona pidän niitä selkeinä yleistajuisina kirjoituksina elämän synnystä.
Kun lukee niin hämmästyy. Tiede on edennyt systemaattisesti ja vauhti näyttää vain kiihtyvän. Valitettavaa, että samanaikaisesti kun tiede etenee, samanaikaisesti uskomuksiin perustuva maailmankuva on edelleen voimissa ja jopa etenee.
Lukekaa, huomatkaa yhä uudelleen toistettavat tosiasiat ja viisastukaa!
Poikkitieteilijä kehuu edellä kuvaa, jonka on ottanut. Suomalaisille omakehu on aika paha asia, kirkossa pieremistä paljon pahempi, yleensä. Sanoisin kuitenkin, että meikäläisillä eläkevaareilla alkaa olla jo niin monen kokemuksen kautta näkemystä siitä, mikä on asiallinen käyttökuva, että jopa omista kuvista (joille toki usein on sokea toisin kuin muitten räpsyille) hahmottaa kuvallisen viestin välityksen perusteet. Kun 30-40 vuotta on jossain määrin aktiivisesti pohdiskellut asiaa ainakin aika-ajoin, niin jotain kehitystä tapahtuu.
Ylen kuvaajan räpsy on tavallinen ihmisarkojen ja ujojen suomalaisten henkilökuva. Turvallisen kaukaa ja takaapäin. Näitähän olemme nähneet järjestämillämme kursseilla ja kuvausmatkoilla satamäärin: kuvaaja ei uskalla kohdata kuvattavaa, tavata häntä ihmisenä. Niinpä sitten räpsitään perseen takaa.
Toki, tapahtumien kuvaaminen on vaikeaa. Mennä tilanteeseen häiritsemättä sitä, mutta piileskelemättä puskissa - tasapainoilu on vaativaa. Eihän tapahtumasta valokuvaajan showtakaan pidä tehdä, silloin taas aito tekeminen muuttuu helposti näytellyksi ja lavastetuksi.
Luuletko, että Helsingin Sanomien kuvaajasta on mukavaa, kun julkisesti arvostelet häntä täällä? Varmaan hän tekee työnsä niin hyvin kuin osaa. Olisiko sinusta itsestäsi mukavaa, jos joku haukkuisi sinun kuviasi netissä?
Oma visuaalinen työ on tehtävä niin hyvin että kukaan ei voi sanoa sen valokuvakielen perusteista mitään (negatiivista) Se mikä nykyään kulkee kuvajournalismikoulutuksen nimellä, ei sitä ole. tampereen Yliopiston ao linjasta ovat opiskelijat valittaneet rehtorille lähes joka vuosi. Siis linjan ammattitaidottomasta johdosta ja johdon kykenemättömyydestä järjestää asianmukaista koulutusta. Viime vuonna valitus pääsi mediaankin. Turhaan valittavat. Virkamiehet istuvat palleillaan tiukasti. Kuvajournalismi tai valokuvakoulutuksen on viihdytettävä opiskelijaa tänään. Näin minulle sanottiin mm HEO:ssa. Ei saa vaatia liikaa eikä kritisoida opiskelijan töitä. Tällaisen linjan lopputulokset näkyvät nyt lehdissä. Ja. On syytä muistaa että hesariin freekuvaajat ovat luopioita. He ovat allekirjoittaneet sanomien sopimuksen jota vanhat ammattikuvaajat eivät tehneet. He siis veivät työt niiltä jotka ne osasivat tehdä. Senkin toiminnan lopputulos näkyy nyt. menetämme printin koska siellä on ala-arvoista materiaalia-
Eeva ajattelee asioita mukavuuden kannalta. Vastaapa tähän Eeva..Sinun umpisuolesi tulehtuu ja sen leikkaa lääkäri, joka jättää puolet mätänevästä umpilisäkkeestä sisään, koska on valelääkäri. Jätätkö oittimatta häntä ja hän saa jatkaa. Aivan sama pätee valevalokuvaajiin.
Minun kuviani on haukuttu julkisesti ja yksityisesti. Syystä ja minun mielestäni usein syyttäkin. Eihän se koskaan hirveän mukavalta tunnu. Syystä haukkuminen ehkä vielä vähemmän mukavalta kuin syyttä haukkuminen, koska silloin on syytä mennä itseensä.
Omasta mielestäni en tässä hauku kenenkään kuvia, vaan esitän kriittisen arvion kuvista ja niiden vaatimattomuuteen johtavista syistä. Oleellista on se, että teen ne perustellen. Jos joku on eri mieltä asioista, niin hänellä on tarttumapintaa, mistä keskustelua voi jatkaa eteenpäin. Eipä ole juuri tarttumisia nähty. Mitähän siitä pitäisi ajatella.
Kritiikin saaminen, vastaanottaminen ja käsittely on kaiken kehittymisen a ja o. Kun itse aikoinani vedin harrastajille tarkoitettuja valokuvauskursseja, niin havaitsin osallistujien kritiikinsietokyvyn yleensä varsin vaatimattomaksi. Se oli yksi syy, miksi otin niihin tietoisesti etäisyyttä.
Päästiin aika sutjakkaasti Jokiniemen raamatullisuudesta kuvajournalismin alennustilaan. Guggenheim odottaa vielä vuoroaan.
Satiirisia kommentteja ei pitäisi selitellä, niiden teho putoaa nollaan. Menkööt kuitenkin tämän kerran, kun satiirin ydin saattaa olla vähän turhan syvällä.
Kun kuvassa Paratiisissa on tunnettuja ja tuntemattomia eläimiä (mm. yksisarvinen), niin kreationisteiltä opitun sumean logiikan perusteella Paratiisin on täytynyt olla Jokiniemessä. Sieltä kun löytyi tunnettujen ja tuntemattomien eläinten luita.
Got it?
Sinun kuvissasi ei ole sellaista hienoa syväepäterävyyttä kuin Bqainin kuvassa. Mitäs siihen sanot?
Eevan lauseessa "Luuletko, että Helsingin Sanomien kuvaajasta on mukavaa, kun julkisesti arvostelet häntä täällä?" on osa, johon en malta olla tarttumatta. Harrastelijapuolella on hyvin yleinen tuo kuvan ja sen tekijän katsominen samaksi asiaksi. "Arvostelet häntä" - itse asiassa Timo arvosteli kuvaa. Kuva ja kuvaaja ON eri asia.
Nettisaiteilla tuo sekoittuu hyvin yleisesti: arvostelet kuvaani - arvostelet minua. Kuva on osa minuuttani..... Sitten kun kuvia ja arviointeja on ollut paljon, alkaa osalle hahmottua se, että kuvan arvosteleminen ei ole henkilökohtainen hyökkäys asianomaisen persoonaa kohtaan.
Näinhän se on. Itse sekä arviota antaneena ja saaneena vain tiedän, että miten vaikeaa on näiden kahden asian pitäminen mielessään erillään, kun kirpakka arvio tulee omalle kohdalle. Sanoisin, että keskeinen vedenjakaja ei ole harrastajien ja ammattilaisten välillä, vaan enemmän persoonallisuudessa yleensä.
Toisaalta arvion voi esittää niin monella eri sävyllä. Julkiset arviot laatusanoin "koiranoksennus" tai "sieltä syvältä" voivat saada aikaan hersyvääkin naurua niissä, joita arvio ei koske. Harvemmin tekijässä itsessään. Pilkka ja arvio eivät ole ainakaan minun sanakirjassani synonyymeja. Kun vielä itsekin jaksaisi pitää sen aina mielessä.
Ei ole. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että näissä jutuissa käytän yleensä kompaktikameraa, jonka polttovälialue on 4,7-17,7 mm. Sillä pitää tarkentaa suurimmallakin aukolla todella lähelle, jotta saisi taustan syväepäteräväksi. Kuvaustyylini tällä kameralla on enemmän dokumentaarinen kuin valokuvauksellinen, mitä kukin näillä määritelmillä sitten ymmärtääkin. Kyllä minulla kaapista kinokoon järkkärikin löytyy, mutta vähemmän tulee sitä käytettyä. Ei mahdu taskuun.
Muuten, edellä esitetyn valossa Jokiniemi jos mikä sopisi Guggenheimin paikaksi! Jos johonkin on pakko haudata rahaa juutalaisen kulttuurin ylläpitoon, niin eikö muinainen Paratiisin sijainti olisi paras mahdollinen?
Tätä on jo ehdotettu. Guggis Heurekan kupeeseen. Perustelut olivat hieman erit.
Mitä mätänevää HS-kuvaa olen ihmetellyt, niin olen ollut huomaavinani, että ei Bqain, eikä monet muutkaan HS-kuvaajat, ole keksineet, että kamerasta löytyy yleensä muitakin tarkennuspisteitä, sen keskellä olevan lisäksi.
Suorilta jaloilta kuvaaminen on myös tyypillistä näille perspektiivin täydellisesti tajuaville loistosuoriutujille.
Olen Eevan kanssa samaa mieltä. Nuoren aloittelevan naisvalokuvaajan teilaaminen tällä palstalla yhden kuvan perusteella on kohtuutonta. Ei tuo Fastin kuvakaan niin kaksinen ole. Pelkkää pusikkoa melkein puoli kuvaa ja puolet kauhasta kuvan ulkopuolella. Entäs oma kuvasi hiekkakasoista? Siinäkin kamera on vinossa.
Siinä mielessä voin yhtyä edelliseen mielipiteeseen, että tällainen näkökulma yksittäisestä yleiseen nostaa helposti yhden kuvan ja yhden kuvaajan turhan selkeästi tikun nokkaan. Varsinkin kun kyseessä on vasta opintojensa puolessa välissä oleva nuori kuvaaja. Ammattitaito kehittyy iän ja kokemuksen karttuessa.
Valokuvaajan ammatti ei ole tästä mikään poikkeus, vaikka väliin tällaista asennetta tuntuu olevan ilmassa. Olen kirjoittanut tästä useaan otteeseen aikaisemminkin. Minua on ärsyttänyt nuorten kuvaajien nostaminen mestareiksi. Ei siksi, että he ovat nuoria, vaan siksi, että näytöt ovat minusta olleet aika vaatimattomia. Tästä blogista voi lueskella teeman valokuvaus alta.
Yksi valokuvaajien vakioitkun aiheista on amatöörikuvaajien käyttö juttujen kuvittajina ja ylipäänsä valokuvan vähäinen arvostus. Kun katselee vaikka Hesarin sivuja (tosin satunnaisesti, Hesaria kun ei minulle sattuneesta syystä johtuen enää tule), niin minun käsitykseni vahvistuu aina vain enemmän. Lehtikuvan arvostus on juuri sellaista kuin mitä se on ansainnut.
Fast on arkeologi, Bqain valokuvaaja. Siinä lienee tietty ero lähtökohdissa valokuvia arvioitaessa.
Mikäli minulla on lukutaitoa ei Bqainia ole teilattu vaan hänen surkea valokuvansa. HS on omasta mielestään johtava lehti, sen ei pidä julkaista huonoja kuvia. kuvaaja kuvaa mitä osaa, lehden pitää dellata paska. katsokaa nyt hyvät ihmiset miksi paskaa kuvataan…koska ammattitaitoiset kuvaajat eivät allekirjoita HS sopparia eivätkä siis lehteen kuvaa.
Ihan vaan uteliaisuudesta risto-- oisko nastaa kirjoittaa omalla nimellä???
"Olen Eevan kanssa samaa mieltä. Nuoren aloittelevan naisvalokuvaajan teilaaminen tällä palstalla yhden kuvan perusteella on kohtuutonta."
Ei tuossa teilattu sen enenpää nais- kuin mieskuvaajaakaan.
Siinä teilattiin täysin läpipaska valokuva.
Vai onko tuo kuva sinun mielestäsi jollain lailla erikoisen hieno vaikka verrattuna tavalliseen nti tai hra näpsän kuvaan, joka sattui heilumaan maisemissa ja klikkasi, eli näpsäsi, tilanteesta ruudun, ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta?
Tarkoitusta, toistan itseäni.
Tarkoitusta siksi, että kyseessä on lehtikuva, jonka kaiketi on ottanut lehtikuvaaja.
Jos kuvaaja on lehtikuvaaja, eikä nti tai hra näpsä, niin kuvan tulisi olla lehtikuva, eikä näpsy.
"Siinä mielessä voin yhtyä edelliseen mielipiteeseen, että tällainen näkökulma yksittäisestä yleiseen nostaa helposti yhden kuvan ja yhden kuvaajan turhan selkeästi tikun nokkaan."
Niin kauan kuin puhutaan kuvasta, eikä kuvaajasta, niin ei ole syytä moiseen huoleen.
" Varsinkin kun kyseessä on vasta opintojensa puolessa välissä oleva nuori kuvaaja. Ammattitaito kehittyy iän ja kokemuksen karttuessa. "
Minun näkemykseni on, että jos ko. artisti(anteeksi, että puhun nyt kuvaajasta) on jo opintojensa puolivälissä, eikä tuota tuota kuvaa parempaa kuvaa, niin ihmettelen, että kannattaako niitä loppuja sitten tehdä kasaan ollenkaan.
Minun mielestäni kuva on tavallisen ihmisen kuvaaman kuvan kaltainen tavaiskuva, eikä siitä ilmenny millään lailla se, että ko. hlö on ammattikuvaaja, valokuvauksen opiskelija, nähnyt koskaan kameraa.
Kuten tuli sanottua, niin tämä bloggaus lähti lapasesta ainakin mitä tulee teemassa pysymiseen. Meillä poikkitieteessä on kuitenkin katto korkealla ja seinat kaukana, joten ei oteta murheita tästä. Ajattelin kirjoittaa lehtikuvateemasta enemmänkin, mutta ei nyt oikein irtoa. Onneksi tässä asiassa on minua viisampia, joita voin aina siteerata.
Minun näkökulmani asiaan on pitkäaikaisen valokuvauksen harrastastajan, lopulta ammattikuvaajan ja vielä pitkäaikeisemman lehden lukijan, mutta ei lehtikuvaajan. Tässä kuitenkin sellaisia ihan oikean lehtikuvaajan näkemyksiä, jotka voin hyvin pitkälti allekirjoittaa. Haastateltava on uskovainen lehtikuvaaja Eetu Sillanpää ja haastattelija on vähemmän uskovainen Jore Puusa, jota ei tämän blogin lukijoille tarvinne tarkemmin esitellä. Reunaehdoista huolimatta ja ehkä juuri siksi tämän videoklipin pitäisi kuulua pakollisena jokaiseen lehtikuvauksen opintoihin.
http://player.vimeo.com/video/55637892
Nyt on maailmankirjat sekaisin, kun poikkitieteellisessä mainostetaan Puusan blogia.
En arvioi Bqainia enkä puffaa Puusaa, vaan teen nämä heidän hengentuotteilleen. Niin rehellisesti kuin osaan, olisi entinen pääministeri varmaan sanonut.
"On säädytöntä, että ne antaa ilmaiseksi."
Ammattilaisen lausuma amatööreistä.....
Jos ei kyseessä olisi uskovainen lausuja, voisi lausuman sovittaa muihinkin n.s. pätkätyöläisiin, mutta tässä yhteydessä......
Vaikka olen ateisti, tulen toimeen sellaisten uskovien kanssa, jotka pitävät uskonsa itsellään. Minäkin pidän oman ajattelumallini kahdenkeskisissä tapaamisissa itselläni. Mutta jos alkaa niskaan ropista helvetin tulta ja taivaan iloja saatan sanoa vastaan.
Sillanpää on erinomainen lehtikuvaaja, kerran kirjoitin -että hän on maamme parhaita tai paras erityisesti kahdenvälisessä kohtaamisessa ja ihmiskuvissaan. Eetu oli Pressfotossa kuvaavaihdossa muutaman kuukauden -80 luvun lopulla ja teimme yhdessä keikkaa. On sääli että vain nämä lehtikuvaajat ovat suostuneet haastateltaviksi. Savesta koetin monta kertaa, mutta juuri ennen kuolemaansa hän valitsi Kari Kuukan tekemään multimediaa itsestään. Mielelläni tekisin 20 minuutin haastisvideoita nuoristakin kuvaajista, mutta he eivät edes vastaa maileihin, joten ei mahda mitään. Kaikki haastattelut on nähtävissä blogissani. joissain on parempi ääni kuin toisissa. Jos olet ammattilainen ja haluat mukaan, ota yhteyttä.
-
Ja…tällä en vie töitä videontekijöiltä. Missään oloissa en tekisi ammattimaista videota kenellekään, koska en osaa....en halvalla, en kalliilla. Ammattilaiset ansaitkoot oman alueensa osaamisella. Kuvaajahaastattelut on tehty omasta halustani muiden katsottaviksi harrastuksesta. Niitä ei voi ostaa, enkä anna niitä käyttää missään. Niiden laatu riittää juuri ja juuri blogiini. Osaan juuri ja juuri leikata hiukan, tehdä hiukan huonoa ääntä ja kuvata D800 videota kuin stilliä. Minulle ei ole tuohon koulutusta. Tuon pitäisi olla esikuva kaikille, pidetään näppimme myynti- tai antamismielessä erossa sellaisesta, jota emme osaa. Harrastaa toki saa ja pitää…se on hauskaa. Kannattaa arvioittaa tuotteensa jollain viimeisistä ammattilaisista, jos luulee itsestään liikoja. Oma videoni on surkeaa verrattuna, jonkun pron tekemiin. Over and out.
Tietenkin jokainen voi omassa mielessään pohdiskelella suosionsa tai epäsuosionsa salaisuuksia. Metsät kun tuppaavat vastaamaan niin kuin niille huudetaan. Samalla sävyllä ja volyymilla.
Ei siitä sen enempää. Ei tavallisen dokumentoivan videon tekeminenkään mitään rakettitiedettä ole. Ääni on yleensä paljon haasteellisempi kuin kuva.Sisätiloissa, joissa ei ole samalla tavalla taustamelua kuin ulkona, kameran oma mikrofoni ajaa ihan asiansa. Tosin surkeaa kuvaa vielä kestää katsoa, mutta surkeaa ääntä ei sikakaan kuuntele vinkumatta.
Kaikissa taiteellisissa pläjäyksissä on tekninen ja sisällölinen ulottuvuutensa. BB-taloa kuvataan parhailla audiovisuaalilla laitteilla (luulen, tosin en kestä katsoa sekuntiakaan), mutta sisältö on sellaista, että tekijöiden kaulaan pitäisi ripustaa myllynkivi ja heittää heidät meren syvyyksiin. Jos raamatullinen vertaus näin pakanan suustakin sallitaan.
Eetu Sillanpään haastattelu ei ole teknisesti EBU-normien mukainen, ei edes lähellä. Siitä huolimatta minuun teki vaikutuksen siinä kuuluva rehellinen ihmisen ääni. Jos jomman kumman, teknisen toteutuksen tai sisällön täytyy olla rempallaan, niin olkoot se tekninen toteutus.
Katsoinpa minäkin kyseisen videon. Todella virkistävää kuunnella ihmistä, jonka ei tarvitse esittää mitään ja joka voi olla ottamatta varmaa kantaa, kun sitä ei ole. Joka kerta, kun joku poliitikko ilmestyy mikrofonin eteen televisoon, niin ensimmäinen tunne on, että tuo ei usko itsekään sitä mitä puhuu. Ihan puoluekannasta riippumatta. Tosin vielä kauhistuttavampi ajatus on, että poliitikko todella uskoo asioiden olevan niin kuin hän uskottelee muille niiden olevan.
Jore Puusa haastattelemassa vaikka Meeri Koutaniemeä. Ainakin ennakkoon saattaisi olla hieman sähköä ilmassa.
Vain muutaman huonon valokuvan tähden - saako valokuvaajaa arvostella?
Kyllä saa - on minun kantani. Ei sen takia että valokuva sattuu olemaan huono vaan sen takia että valokuvaaja päästää käsistään julkaistavaksi paskaa. Valokuvaajalta puuttuu ammattietiikka, ammattiylpeys tai miksi kukin sitä haluaakin sanoa. Tekisi mieli siteerata erästä kahvimainosta. Ja samalla ammattitaidolla tehdään myös valokuvat.
Tuntuu välillä siltä että valokuvaajat eivät arvosta omaa työtään ja ammattiaan. Se, johtuuko arvostuksen puute koulutuksesta, valokuvaajista itsestään, mediasta vai yleisöstä, jätän muiden mietittäväksi.
Ehkö olen nyt ilkeä, mutta niin rehellinen kuin osaan (olematta Jore Puusa tai Anneli Jäättemäki). Vaikka ammattikuntalaitos yksinoikeuksineen harjoittaa tiettyjä ammatteja lakkautettiin suomessa jo 1868, niin niiden perinnettä jatkoïvat ammattikillat, joissa vaalittiin ammattiin liittyvä ammattitaitoa.
Minun varmaan hyvin kapean näkökulmani mukaan erityisesti lehtikuvaajien killan energia kuluu enemmän keskinäisen kehumisen kerhon lausumien antamisissa kuin jäsenten ammattitaidon vaalimisessa. Tämä lausunto ei varmaan tuo minulle lehtikuvaajien piirissä sen paremmin ystäviä, menestystä kuin vaikutusvaltaakaan. Se käsitys minulle on kuitenkin muodostunut lehtien valokuvia katsoessani ja erikoisesti Vuoden lehtikukuvaajan kisan satoa seuratessani.
Aika paljon olet tuhlannut ruutia tähön varikseen. Sikäli kun olen lehdistä lukenut, niin namä kaivaukset eivät ole tuoneet mitään uutta olennaista tietoa kivikauden íhmisistä Suomessa.
"Aika paljon olet tuhlannut ruutia tähön varikseen. Sikäli kun olen lehdistä lukenut, niin namä kaivaukset eivät ole tuoneet mitään uutta olennaista tietoa kivikauden íhmisistä Suomessa."
Siinä on se paha ongelma, että jos tuottaisi vielä pikkusenkaan enemmän ja parempaa, niin saattaisi alkaa mieli tuottamaan distruptiivista ansaintalogiikkaa, työntämällä sisältönsä 'lukijan juttu', tai muuhun ilmaistuotoslehtisyötteeseen leffalippuja vastaan :-)
Voi olla, että tässä keskustelussa on sivuttu henkilöiden moittimista. Mielestäni tämäkin keskustelu on hyvä ja auttaa ymmärtämään räpsyn ja suunnitellun reportaasikuvan eron. Ihan hyvä blogi jossa mielipiteillä perustelu. Hyvä blogi vaikka en kaikista sanakäänteistä olekaan samaa mieltä.
Lehtikuvaajan veri punnitaan juuri tällaisilla rutiinikeikoilla. Miten kuvaaja ottaa tilanteen haltuunsa ja etsii ne aiheet ja kuvakulmat, joista otetuilla kuvilla tuetaan toimittajaa. Lehtityö on yhteistyötä jo mikä. Painetussa versiossa siihen tiimiin kuuluu vielä taittaja, joka usein vielä valitsee omasta mielestään sopivimmat kuvat. Nettilehdissä taiton merkitys on vähentynyt, mikä on selvästi lukukokemuksen visuaalisuudesta pois. Sääli sinänsä.
Sitten on tietysti vielä kuvaavat toimittajat, nämä ahneiden amatöörien jälkeen varmaan seuraavat lehdistön helvettiin menevässä jonossa olevat. Kuten meikäläinen.
Ehkä jonkinlaisena puolustuksena menee se, että minun journalistinen alustani on tämä blogi. Kun olen sekä kuvaaja että kirjoittaja, niin näiden kahden tyypin tarvisee keskustella vain kurkiaisen ylitse. Siitä huolimatta minullekin sattuu väärinkäsityksiä, kuva ja teksti eivät olekaan ihan linjassa toistensa kanssa. Minä en näe mitään ongelmaa siinä, että kuvan ja tekstin tekijä ovat sama henkilö. Jos hän osaa molempia ja jos se sopii hänen työskentelytapaansa.
Minulle se sopii. Kuvaan ne harvat lehtijuttuni kuten myös tähän blogiin tulevat poikkitieteelliset pläjäykset pääsääntöisesti itse. En kuvaa enkä tee toimituksien normaaleja päiväntapahtumista kertovia aiheita. En myös lähettele lukijankuvia lehtiin, pääasissa kyllä siitä syystä, että minulla ei ole sellaisiksi sopivia. En koe vieväni leipää kenenkään alalla olevan suusta.
Kuvaavat toimittajat, käytännössä kaikki toimittajat tänään ovta vähentäneet merkittävästi ammattikuvaajien työtä. Yhä suuremmassa määrin lehdissä ei enää ole ainuttakaan ammattikuvaajaa.
Suomessa tämä onnistuu, koska meillä peruskoulussa ei opeteta mediaan liittyviä asioita ja kuvismaikkana saa alakoulussa toimia kuka tahansa luokanopettaja. Kun ei ole kuvaa tulkitsemaan ja katsomaan koulutettua yleisöä ei voi odottaa että kukaan erottaisi kuvien kyvykkyyttä toistaa tapahtumia kontekstissa kirjoitetun jutun kanssa. Asia nyt vaan on näin ja tätä voisi marssittaa ne kymmenet potkut saaneet kuvaamisen koulutetut ammattilaiset jotka kanssani istuvat kotona pyöritellen varpaitaan työttöminä.
Kyse on moraalista. Minä EN missään oloissa kijoittaisi lehtijuttua - vaikka siihen auttavasti varmaan kykenenkin, jos sen seurauksena olisi kollegani töiden väheneminen. Enkä tekisi sitä muutenkaan koska olen lehtikuvaaja, en toimittaja. Kuvaavat toimittajat valittavat että kumpikin alue kärsii ja sen näkee lehdistä. Ylläolevaa tekstiä olen kirjoittanut 15 vuotta satoja kertoja ilman että koskaan olisi herännyt keskustelua alan sisällä, asia on niin kiusallinen.
Normaali sivistynyt keskustelu on yleensä mielipiteiden vaihtoa, jossa mielipiteet perustellaan jollain vähän yleisemmillä argumenteilla kuin "näin se vain on" tai "minä tiedän". Edellä mainituilla argumenteilla höystetty keskustelu tuppaa kuihtumaan monologiksi, vaikka toinen osapuoli kuinka penäisi sille jatkoa.
No. Valokuvaajilla yleensä ja lehtikuvaajilla erityisesti menee nykyään huonosti. Tämä lienee kiistaton tosiasia, tilastoin todeksi näytettävä fakta. Sen sijaan se, mistä kaikesta vallitseva olotila johtuu, onkin jo tulkinnanvaraisempi asia.
Edellä väitetään syyn olevan siinä "koska meillä peruskoulussa ei opeteta mediaan liittyviä asioita". Se nyt on selvää paskapuhetta, koska Suomessa peruskoulun kuvaamataidon opetussuunnitelmissa on monen muuan asian ohessa media ja kuvaviestintä. Loogisesti A ei voi olla B:n syy, jos A:ta ei ole olemassa.
Toisena syynä esitetään, että "kuvismaikkana saa alakoulussa toimia kuka tahansa luokanopettaja". Tämä lause pitää tietysti paikkaansa, koska niin meillä kuin lähes kaikissa muissa maailman maissa on alakouluissa käytössä ns. luokanopettajasysteemi. Se tarkoittaa sitä, että luokan oma opettaja opettaa lähes kaikki oppiaineet luokalleen. Se tarkoittaa myös sitä, ainakin Suomessa, että kyseisen oppiaineen opinnot kuuluvat luokanopettajan koulutukseen. Myös mediaan liittyviä asioita.
Kun Suomen koulusysteemi on oleellisilta osilta hyvin saman kaltainen kuin muissa teollisissa maissa, niin puutteet medialukutaidossa eivät voi suomalaisen koulusysteemin ja opetussuunnitelmien erilaisuudesta muihin "sivistysmaihin" verrattuina. Toisaalta ei koulutuspolitiikan johtoajatus ei voi eikä sen pidä olla yhden ammattiryhmän työllisyyden turvaaminen. Etenkin kun niillä tuskin on kovin paljon korrelaatiota keskenään.
Tällä palstalla saa mieluusti keskustella ja esittää mielipiteitä mm. kuvajournalismin ja lehtikuvauksen tilasta. Toivoin kuitenkin vähän perustellumpia ja tuoreempia argumentteja, mitä edellä on esitetty. Kuvaavien toimittajien ja ahneiden amatöörien moraalittomuus on jo kuultu aika monta kertaa.
Jahas, nyt Suvanto esiintyy myös peruskoulun kuvisopetuksen asiantuntijana... Alakoulussa ei kyllä medialukutaitoa opeteta pätkääkään.
Nimimerkki Anonymoukselle suosittelen luetun ymmärtämisen peruskurssia. En kirjoittanut pätkääkään siitä, mitä alakoulussa opetetaan. Toisaalta medialukutaito on niin lavea käsite, että saa opettaa kieli keskellä suuta, ettei tule opettaneeksi myös medialukutaitoa pientä pätkää ihan vahingossa.
Vaikka olenkin poikkitieteilijän kanssa pitkälti samaa mieltä argumenttien tasosta ja tasottomuudesta, niin kannattaako jo valmiiksi ärsytetylle karhulle tarjota lisää rähinäviinaa? Siitä ei ole yleensä seurannut mitään positiivista.
Hohhoijaa, eikö tämä ole jo aika kaluttu luu? Toivoisin blogistin löytävän uusia ja mielenkiintoisia aiheita.
Jokainen kommentointi päättyy omia aikojaan. Saunastakin lähdetään silloin, jos kiuas on liian kuuma tai liian kylmä. Eiköhän tämän saunan löylyt ole jo aika aika lailla hiipuneet, joten uusiin aiheisiin. Kunhan aikaa ja mielenkiintoa löytyy.
Lähetä kommentti